-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos! Ja sitten asiaan! Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso. Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta...
More+
Helteinen tervehdys! Huomaan, että aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Kesä on kuljettanut minua seikkailusta toiseen sellaisella vauhdilla, että kirjoittaminen on jäänyt. Olen seikkaillut Kallavedellä, Sodankylässä, Lemmenjoella, Turun saaristossa ja pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata. Pori Jazzeillakin pyörähdin ja Merenkurkun maailmanperintöalueella on tullut käytyä useita kertoja. Tämän lyhyehkön tervehdykseni kuvakin on Bodvatnetilta läheltä Svedjehamnia. On mukavaa, kun aikaa ja terveyttä riittää erilaisiin paikkoihin ja tapahtumiin tutustumiseen. Niistä sitten saa työvuoden ajaksi paljon muisteltavaa. Samalla saa vaikutteita kirjoittamiseenkin. Alkukesä oli seikkailupainotteista ja nyt olen yrittänyt keskittyä opiskelupuuhiin. Merenkurkun alueen historiaa ja flooraa, faunaa sekä geologisia hienouksia opiskellessa viikot vierähtävät huomaamatta. Mitä enemmän paneutuu mainittuihin asioihin, sitä enemmän huomaa, miten vähän tietääkään. Olen luullut itsestäni ja luonnontuntemuksestani aivan liikoja. Eihän tähän aikuiseen päähänkään asiat oikein tahdo tarttua. Tässä on muutama nettilinkki mielenkiintoisille sivuille, joista saa tietoa luonnosta ja luontokohteista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/ http://www.helsinki.fi/pinkka/ http://kasvio.avoin.jyu.fi/ http://www.luontoon.fi/Sivut/Default.aspx http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/ Kesä on tietysti hyvää aikaa lukemiseen. Luettujen kirjojen pino on...
More+
Pääsiäisen jälkeinen kevät on ollut minulle tapahtumarikasta aikaa ja siksi kirjoittaminen on jäänyt väliin. Silmäleikkaus ja sen jälkitilanteet ovat vieneet osan terästä. Silti olen ehtinyt tehdä kolme erilaista mietteitä herättänyttä retkeä tai matkaa, joista kirjoitan tämän kertaiseen tervehdykseeni. Ensimmäinen noista matkoistani suuntautui hyvin kulturellissa seurassa Uumajaan, joka on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kävimme tutustumassa veistospuistoon, Kulttuurimeijeriin ja Taidemuseoon sekä saimme Uumajan kaupungin edustajalta mielenkiintoisen luennon syksyllä avattavan Vävenin rakennus- ja suunnitteluprojektista http://kulturvaven.se/ . Väven tulee olemaan mielenkiintoinen kulttuuritalo aivan Uumajan keskustassa. Rakennuskompleksissa on suuri hotelli ja Väven tulee toimimaan koko kaupungin yhteisenä olohuoneena. Rakennus on arkkitehtonisesti kiinnostava. Minulle tuli kovasti mieleen Ottawassa sijaitsevan Canadian Museum of Historyn rakennukset http://www.historymuseum.ca/cmc/exhibitions/cmc/architecture/indexe.shtml joissa kuitenkin on vielä enemmän muodon rohkeutta. Vävenissä arkkitehtonisena lähtökohtana on koivu. Uumajan uuden kulttuuritalon suunnitteluprosessi on ollut todella mielenkiintoinen. Se on osoitus yhteisöllisyydestä ja vahvasta tahtotilasta. Tulevat toimijat ja rakennussuunnittelu ovat tehneet vuosikausia hyvin tiivistä yhteistyötä: ns. ruohonjuuritaso on päässyt...
More+
On lankalauantai! Tämän lyhyen kirjoituksen syy on se, että minun pitää tässä ja nyt tunnustaa rakkauteni. Motiivi tunnustukseen lähtee siitä, että olemme taas viettämässä pääsiäisaikaa pohjoisessa. Eilen haahuiluajeltiin Kemijokivarressa ja Rovaniemi-Kuusamotien ja Rovaniemi-Kemijärvitien välisillä sydänmailla. Kuvasimme erityisesti kevätpuroja ja nautimme aurinkoisesta pitkäperjantain säästä. Muutama pisamakin tuli pyydystettyä nenän varteen. Hieno hetki oli se, kun bongasimme maakotkan. Se lensi hetken edellämme tien yläpuolelle ja karisti pyrstöhöyheniensä kimpusta kahta varista. Näky oli komea. Maakotkan lento on tosi uljasta, kun sen näkee valtavat siivet levitettyinä noin lähietäisyydeltä. Tietenkään käsillä ei ollut kameraa riittävän nopeasti ja lintu jäi ikuistamatta. Ja nyt siihen tunnustukseen... Rakastan pohjoista ulottuvuutta so. Peräpohjolaa ja Lappia, Ruijaa, Norrbottenia ja muita pohjoisen alueita! Kaipaus pohjoiseen iskee erityisen vaativana kevättalvella ja syksyn ruskan aikaan. Ikävä pohjoiseen johtuu tietysti sen luonnosta. Äitini oli kotoisin Torniosta, Peräpohjolasta ja itse sain viettää ikävuodet 9-20 oikeassa Tunturi-Lapissa, Muoniossa. Pohjoinen arki jäi taakse opiskelujen ja töiden myötä. Onneksi Vaasaan muutettuani...
More+
Se on kevät nyt, ystäväni! Kevätpäivän tasausta vietettiin parisen viikkoa sitten ja viime viikonloppuna siirrettiin kelloja kesäaikaan. Luonto kaikuu lintujen laulua ja valoa on mukavan paljon. Muuttolintujen saapumista olemme saaneet seurata tänä keväänä jo harvinaisen varhain. Viime sunnuntaina sain todistaa hienoa hetkeä. Mustarastaskoiras lauloi Vaasan Hietalahdessa pitkään kaunista kutsulauluaan korkealla koivun latvassa. Sitten samaan latvukseen lensi sille kumppani. Linnut jäivät nököttämään hiljaisuuden vallitessa toistensa lähelle, kun meidän piti jatkaa matkaa. Kyrönjoen tulvat näyttävät jäävän tänä keväänä väliin. Jokavuotiseen tapaan olen jo viikkojen ajan käynyt seuraamassa jäiden liikkeitä. Tänään joessa näytti vesi olevan jopa harvinaisen alhaalla. Merikaarrossa kosken ja Kolkin sillan välisellä jokiosuudella oli näkyvissä kiviä, joita ei näe usein kuivinakaan aikoina. Pohjanmaan rannikkoa on kierrelty miehen kanssa lähinnä viikonloppuisin. Murheellisen pohjajuonteen näihin retkiin on tehnyt, se ettei rakas ystävämme Timppa ole enää mukana opastamassa ja opettamassa linnuista. Keväällä on todella paljon näkemisen arvoista luonnossa. Tänä keväänä olemme nähneet tavallista enemmän merikotkiakin, josta olemme erityisen ilahtuneita....
More+
Hei! Eilen olin elämäkertakirjoittamisen ryhmässä. Siellä kirjoitettiin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi naisesta tai naiselle. En malta olla laittamatta tähän siellä syntynyttä tekstiäni, koska koen tärkeäksi saada julki kirjoittamani ajatukset. Siis ole hyvä! Naiselle Nainen: olet tytär, sisar, rakastettu, äitikin usein. Monet roolisi vievät sinua kokemuksesta toiseen. Muistatko olla myös minä, subjekti, määrittää itsesi oman itseytesi kautta? Muistathan miettiä, mitä, SINULLE kuuluu, mitä SINÄ haluat, mistä SINÄ haaveilet. Nainen: sinä olet kaunis, viisas, urhea. Ole hyvä! Ole hyvä itsellesi, haaveillesi. Ole hyvä MYÖS itsellesi. Nainen kantaa harteillaan maailmaa usein toiseuteensa vajonneena. Nainen: sinä olet karamelli, puuterihuisku, huikenteleva tuuli ja kallio: Äiti Maa. Nainen: nyt on SINUN hetkesi. Ota siitä kiinni ja rakasta niin, että hiekka pöllyää ja liekit lyövät sydämestä sydämeen. Rakasta niin, että arimpanakin läpättävä linnunsydän lämpenee uskallukselle. Anna kätesi lämmön suojata höyhenen hellyydellä myös omaa sydäntäsi. Anna...
More+
Hei, ystäväni! Helmikuu on hurahtanut ohitse. Minulle se on ollut täynnä monenlaisia tunteita. Ystäväni poismeno tammikuun lopussa ja hautajaiset viikko sitten ovat saaneet ajatukset pyörimään ikuisuuden ja ystävyyden teemojen ympärillä. Mihinkään konkreettiseen ei ole ollut mielessä tilaa. En ole jaksanut kirjoittaakaan. Musiikkia olen kuunnellut paljon. Siitä olen saanut lohtua ja mielen rakennuspuita. Lukeminen on ollut vähän niin ja näin... Koko kuukauden luin yhtä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa kirjaa. Se oli Aldous Huxleyn Saari. Lähes kaikki tuntevat samaisen, jo 60-luvulla edes menneen kirjailijan Uusi uljas maailma teoksen, dystopian. Saari -kirjaa tuntevat vasta harvat. Se suomennettiin vasta viime vuonna. Kirja on utopia saaresta, jossa eletään yhteisöllisesti ja jossa henkiset arvot ovat johtotähtenä. Kirjan loppuosassa paneudutaan kasvatuskysymyksiin. Luulen, että hankin kirjan hyllyyni. Siinä riittää tutkailtavaa useampaankin lukukertaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös viime vuosina pinnalle nousseen Mind Fullnesin ajatukset. Kirja on kirjoitettu tosiaan 60-luvulla ja jäi Huxleyn viimeiseksi. Koska kirjoittaminenkaan ei ole kovin sujunut, kaivoin...
More+
Rakas ystäväni ja sielunveljeni Timo Hiltunen on tänään siirtynyt pitkän taistelun uuvuttamana pois keskuudestamme. Näiden sivujen logo on hänen käsialaansa. Kaipaus on sanattoman suuri. Mies oli kokoansa suurempi persoona, monipuolinen taiteilija, lintumies ja uskollinen ystävä. Haluan tässäkin kohtaa välittää osanottoni lähiomaisille. Timpalle: Nuku, nuku, nurmilintu, Suden Weli, tuliapina! Niin paljon olen saanut sinulta ystäväni. Osoitat minulle lintujen lennon. Annat kisan siitä, miten nuotio sytytetään oikein. Rakastan noita hetkiä: tuli, kamera, passionkeksit ja "seijatikut". Olet antanut myös musiikin, toisenlaisen ja uskomattoman rakkaan ja syvän ystävyyden sisaruuden, veljeyden. Opetat jatkuvasti paljon uutta. Painan mieleeni suppilovahveropaikat ja läskisoosin valmistuksen, curryn käytön kalojen paistamisessa. Opetat minua pitämään puoleni. Nostat sulan maasta ja kerrot kokonaisen linnun tarinan. Timolle jätän jäähyväiset seuraavan tekstin myötä: Rämmin luoksesi. Haluaisin rämpiä luoksesi, mutta lunta on liian paljon. Kuu on noussut ja valaisee aggressiiviset pilvet. Pidän kättäsi kädessäni. Metallinen sängyn laita painaa ranteeni luuta. ...
More+
Joulu lähestyy kiitolaukkaa. Lahjat on pakattuina ja jokavuotinen muostilista kirjoitettuna. Viimeinen viikko ennen H-hetkeä on alkamassa. On mukavaa saada myös aikuiset lapset jouluksi kotiin. Ja hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen... Pelastusarmeijan joulupatakin odottaa kohta kadunkulmassa. Lahjoituksia voi tehdä myös netistä saatavien ohjeiden opastamana. http://pelastusarmeija.fi/ On niin monta tapaa auttaa ja helpottaa niiden elämää, joiden osa ei ole yhtä hyvä ja turvallinen kuin oma. Kirjon Ulkomaanavun kautta voi hankkia Toisenlaisen lahjan ystävälle, jolla on jo kaikkea tarpeellista http://www.toisenlainenlahja.fi/?gclid=COmfntf0sbsCFUiN3godlWQAgw tai lahjottaa SPR:n välityksellä apua maailmalle http://www.punainenristi.fi/lahjoita Musiikkitervehdyksenäni voit kuunnella (hartaan mielen iskiessä) seuraavan laulun http://www.youtube.com/watch?v=8LAPHI-QVDA ja saman instrumentaalina http://www.youtube.com/watch?v=3zYWhqQgELc Kyseessä on Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Tämän kertaisen joulurunoni olen kirjoittanut hyvin kauan sitten, muistaakseni jouluna 1981: Lapin joulu Tunturit mykkinä makaa. Päivä on pimeää. Kuu kurkkii pilvien takaa. Hirveä pakkassää... Kylmä on lapsosen käydä polkuja Lapinmaan, jos ei hän syömmestään löydä kätkyttä Kuninkaan. Toivotan oikein rauhallista joulua kaikille lukijoilleni. Toivottavasti...
More+
Maapallo on taas kiertynyt aurinkoon nähden sellaiseen asemaan, että pohjoinen pallonpuolisko on suurimman osan päivästä kallistuneena pois tuosta ihanasta emostamme, auringosta. Päivät ovat lyhyitä ja yhä lyhenevät kolmen viikon ajan. Pohjoisimmassa Suomessa aurinko ei edes nouse horisontin yläpuolelle. Täällä Vaasassa on muutamaa poikkeuksellista hetkeä lukuunottamatta oltu ilman lunta. Siksi pimeyttä on riittänyt yllin kyllin. Samaan aikaan Kilpisjärvellä lumipeite on jo harvinaisen paksu ajankohtaan nähden. Tutkin hiukan tilastoja ja huomasin, että siellä on suurin Suomessa koskaan tilastoitu lumensyvyys ollut jopa 190 cm 19.4.1997, joka on käsittämätön määrä lunta! Marraskuun vastaava lumiennätys on mitattu Inarissa 29.11.1985, jolloin lunta oli jopa 84 cm. Virallista tietoa vielä odotellaan siitä, onko Kilpisjärven lumimäärä ohittanut marraskuun tilastossa taannoisen Inarin hallussaan pitämän ennätyksen. Täällä meidän rannikollamme tuulisimmat kuukaudet sijoittuvat syksyyn ja talveen, jolloin on Mustasaaren Valassaarilla 10-16 päivää kuukaudesta yli 10 m/s tuulet. Sääennätyksiin voi käydä tutustumassa sivustolla http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia Eino-myrsky koettiin pari viikkoa sitten varhain sunnuntaiaamulla. Tuulen voima oli suuri....
More+
