Marraskuun saldoa: säitä ja kulttuuria
Maapallo on taas kiertynyt aurinkoon nähden sellaiseen asemaan, että pohjoinen pallonpuolisko on suurimman osan päivästä kallistuneena pois tuosta ihanasta emostamme, auringosta. Päivät ovat lyhyitä ja yhä lyhenevät kolmen viikon ajan. Pohjoisimmassa Suomessa aurinko ei edes nouse horisontin yläpuolelle. Täällä Vaasassa on muutamaa poikkeuksellista hetkeä lukuunottamatta oltu ilman lunta. Siksi pimeyttä on riittänyt yllin kyllin.
Samaan aikaan Kilpisjärvellä lumipeite on jo harvinaisen paksu ajankohtaan nähden. Tutkin hiukan tilastoja ja huomasin, että siellä on suurin Suomessa koskaan tilastoitu lumensyvyys ollut jopa 190 cm 19.4.1997, joka on käsittämätön määrä lunta! Marraskuun vastaava lumiennätys on mitattu Inarissa 29.11.1985, jolloin lunta oli jopa 84 cm. Virallista tietoa vielä odotellaan siitä, onko Kilpisjärven lumimäärä ohittanut marraskuun tilastossa taannoisen Inarin hallussaan pitämän ennätyksen.
Täällä meidän rannikollamme tuulisimmat kuukaudet sijoittuvat syksyyn ja talveen, jolloin on Mustasaaren Valassaarilla 10-16 päivää kuukaudesta yli 10 m/s tuulet. Sääennätyksiin voi käydä tutustumassa sivustolla http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia Eino-myrsky koettiin pari viikkoa sitten varhain sunnuntaiaamulla. Tuulen voima oli suuri. Yöllä heräsin myrskyn ääniin ja ajoittain kuullosti siltä, kuin juna olisi tullut kohti. Ihmeen vähillä myrskytuhoilla selvittiin täällä meillä. Tuulen voimakkuudeksi mitattiin puuskissa Kalajoella muistaakseni jopa 34m/s. Myrsky katkoi sähköt enimmillään 230 000 taloudesta. Muuramessa kaatui Suomen suurin kuusi, yli 150 vuotta vanha jätti! Silti meillä selvittiin myrskystä todella vähällä, kun ajattelee tämän kuukauden hirveintä luonnonkatastrofia Filippiineille iskenyttä Hayan-taifuunia 8.11., jossa tuulen nopeus oli käsittämätön yli 100 m/s. Kuolonuhrien täyttä lukumäärää ei kenties koskaan saada tietää. Tuhojen uhrit tarvitsevat tukea vuosikausia. Apua voi antaa luotettavimmin Suomen Punaisen Ristin http://www.punainenristi.fi/ , Unicefin http://www.unicef.fi/ ja Kirkon Ulkomaanavun http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/etusivu/?id=2 kautta.
Tämänkertainen artikkelikuva on otettu auringonlaskun aikaan ennen Eino-myrskyn yötä Raippaluodon luotsiasemalla.
Säitä on siis pidellyt. Tänäänkin ensimmäisenä joulukuuta ja samalla ensimmäisenä adventtina on luvassa lumimyrskyä. Jospa siis täälläkin valoisuus lisääntyy, vaikka päivät vielä lyhenevät. Utsjoella aurinko on laskenut 25.11.2013 klo 12:24 ja nousee seuraavan kerran 16.1.2014 klo 12:12. Nuorena asuin Muoniossa, jossa sain nauttia kesän yöttömästä yöstä ja talven kaamoksesta, voisiko sanoa ”päivättömästä päivästä”. Muistan erityisesti erään tammikuisen koulupäivän, kun aurinko pilkahti ensimmäistä kertaa hetkeksi näkyviin. Hyppäsimme luokkakaverien kanssa ulos luokan ikkunoista tanssimaan spontaania aurinkotanssia. Olimme jo ns. kypsiä lukiolaisia. Ilo oli niin suuri, että opettajakaan ei pistänyt tilannetta pahakseen, vaan myhäili, että itsekin olisi tuon tehnyt, jos olisi vaan uskaltanut. Tuon hetken säilytän muistoissani osoituksena siitä, miten voimakkaasti luonnonilmiöt vaikuttavat meihin.
Luonto ja kulttuuri ovat minulle hyvin rakkaita. Marraskuussa olen saanut viettää aikaa myös runojen parissa. Yllätyksekseni minut kutsuttiin ikäihmisten aktivointitoiminnan nimissä pitämään tunnin mittaiset runotuokiot neljään vanhusten palvelutaloon täällä Vaasassa. Kokemus oli miellyttävä. Etsin vanhoja runoja ja niihin sopivia kuvia. Kussakin tilaisuudessa yleisö arpoi valitsemistani runoista luettavat. Ikääntynyt yleisöni sai sitten valita kuvanipusta kuhunkin runoon mielestänsä parhaiten sopivan kuvan. Keskustelu oli antoisaa. Runot herättivät välillä hilpeitä naurunpyrskähdyksiä ja välillä silmäkulmat kostuivat.
Runoja olin valinnut mm. vanhoista koulukirjoista. Niitä löysin netistä ET-lehden sivuilta osoitteesta http://www.nettiet.fi/forum/kulttuuri/2681-Vanhat-kansakoulun-lukukirjan-sadut-ym-.html?page=1&text= Lisäksi minulla oli Eino Leinoa, Yrjö Jylhää, Lauri Viitaa, Oiva Paloheimoa, J. L. Runebergia, Aale Tynniä ym. Eeva Kilveltä löysin ihanan runon Laulu rakkaudesta, jonka kopioin nyt tähän.
Laulu rakkaudesta
Eeva Kilpi 1972
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kieroutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
ja kuolion joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani ja
sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot
ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
Kaikkien näitten ryppyjen alla olen se minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimysten äärellä minä rukoilen
hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
Marraskuun valopilkkuihin lukeutuu myös eräs ilta. Ystäväni Putte kutsui mieheni ja minut luokseen ”Sven-Puttelaiseen hipittäytymisiltaan”. Kuuntelimme hänen 60-70 –lukujen musiikkia sisältäneitä levyjään. Neljä tuntia vilahti huomaamatta lharvinaisuuksien parissa. Illan päätteeksi saimme vielä kotiin viemisiksi mukavan kokoisen pinon musiikkia. Mies tyhjentelee hyllyään ja yrittää pitää levymäärän aisoissa. Tuona iltana ihastuin yhteen biisiin kovasti: Rupert Hinen 1971 levytettyyn Scarecrowiin. Onneksi se löytyy YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=ymWWlJr9D4g
Muuta mukavaa musiikkia edustakoot tällä kertaa seuraavat valinnat. Climb every mountain elokuvasta Sound of Music http://www.youtube.com/watch?v=EoCPuhhE6dw (Löysin myös hauskan ”40 vuotta myöhemmin”- jutun ”Mariasta ja lapsista” http://www.youtube.com/watch?v=i0VFC704wI0 )
Kolme seuraavaa biisiä edustavat saamelaista musiikkia. Norjan saamelaisen Máddji n Dawn Light http://www.youtube.com/watch?v=46WW3D5a_TU Wimmen Agálas Johtin (The Eternal Journey) http://www.youtube.com/watch?v=5XwpsgkM8m8 Videon kuvat ovat aivan upeita. Ikuisesti muistoissani säilyy Nils Aslak Valkeapään joikaus. Hänestä tehty muisto-ohjelma on puolen tunnin mittainen ja löytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=pINieDqXOvw Ja nyt sitten se luvattu Ailun musiikki: http://www.youtube.com/watch?v=Efu-tnZt_mU&list=RDEfu-tnZt_mU Kun nyt on päästy kansanmusiikkiin, laitan tähän myös Karoliina Kantelisen Ellös huolta huomisesta http://www.youtube.com/watch?v=2i9XW2f1ylM
Vesku Loirin ja Jenni Vartiaisen duettokappale Halvalla iski minuun kovasti, kun kuuntelin Veskun uusinta levyä http://www.youtube.com/watch?v=FZl-LM7I2Ys Lopuksi menemme toisenlaisen musiikin pariin. Klamydia on juuri palkittu Vaasan Jaakkoo –patsaalla ja Pohjanmaan liiton kulttuuripalkinnolla. Pohjanmaalla http://www.youtube.com/watch?v=1pbsz_mf9dE&list=RD1pbsz_mf9dE . Me Vaasan kaupungin kulttuurilautakuntana palkitsimme heidät myös 2002. Itsenäisyyspäivän juhlassa Vaasan kaupungin kulttuuripalkinnolla. Silloin asiaa kauhisteltiin kovasti http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/klamydian-palkitsemisesta-kulttuurikohu-vaasassa/447116/ . No ajat ovat muuttuneet.
Aivan viimeiseksi menee kiitokset Ismo Alangolle kolmannes vuosisadan mittaisesta musisoinnista. Videohaaastattelu asiasta http://www.youtube.com/watch?v=_O1q5sBX6mU Valitsen hänen tuotannostaan muutaman biisin Taiteilijaelämää http://www.youtube.com/watch?v=TC22xRnP3M8 , Hallanvaara http://www.youtube.com/watch?v=sULxhJNuXFA , Laulu http://www.youtube.com/watch?v=W2pdcts6p5w , Kullanhuuhtoja http://www.youtube.com/watch?
Loppurunoni myötä toivotan antoisaa adventtiaikaa. Päivät ovat yhä lyhyempiä, mutta nautitaan silti niistä, kulttuurista ja joulun odotuksesta.
Rakkauden kämmenellä
Illalla,
kun pimeys laskeutuu,
sytytän kynttilän,
laitan onneni musiikin
soimaan,
puhdistan
sieluni ja ruumiini.
Lepään rakkauden kämmenellä.
