Kolme retkeä yhteistyön maailmaan

 

Pääsiäisen jälkeinen kevät on ollut minulle tapahtumarikasta aikaa ja siksi kirjoittaminen on jäänyt väliin. Silmäleikkaus ja sen jälkitilanteet ovat vieneet osan terästä. Silti olen ehtinyt tehdä kolme erilaista mietteitä herättänyttä retkeä tai matkaa, joista kirjoitan tämän kertaiseen tervehdykseeni.

Ensimmäinen noista matkoistani suuntautui hyvin kulturellissa seurassa Uumajaan, joka on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kävimme tutustumassa veistospuistoon, Kulttuurimeijeriin ja Taidemuseoon sekä saimme Uumajan kaupungin edustajalta mielenkiintoisen luennon syksyllä avattavan Vävenin rakennus- ja suunnitteluprojektista http://kulturvaven.se/ .

Väven tulee olemaan mielenkiintoinen kulttuuritalo aivan Uumajan keskustassa.  Rakennuskompleksissa on suuri hotelli ja Väven tulee toimimaan koko kaupungin yhteisenä olohuoneena. Rakennus on arkkitehtonisesti kiinnostava. Minulle tuli kovasti mieleen Ottawassa sijaitsevan Canadian Museum of Historyn rakennukset http://www.historymuseum.ca/cmc/exhibitions/cmc/architecture/indexe.shtml joissa kuitenkin on vielä enemmän muodon rohkeutta. Vävenissä arkkitehtonisena lähtökohtana on koivu.

Uumajan uuden kulttuuritalon suunnitteluprosessi on ollut todella mielenkiintoinen. Se on osoitus yhteisöllisyydestä ja vahvasta tahtotilasta. Tulevat toimijat ja rakennussuunnittelu ovat tehneet vuosikausia hyvin tiivistä yhteistyötä: ns. ruohonjuuritaso on päässyt harvinaisen paljon mukaan vaikuttamaan. Asioista on todella diskuteerattu ja kaupungin virkamiehet ovat tehneet vuosia ilmaista talkootyötä projektissa: ei ylityökorvauksia. (Työsuojelullinen huoli alkoi naputtaa takaraivossani, kun kuuntelin esitelmää asiasta.)

Vävenin rakentamisen tekee mielenkiintoiseksi sekin seikka, että kaupungissa on vasta pari vuotta sitten avattu laaja taidemuseo- ja taidekoulutuskompleksi. Uumajassa on 117 500 asukasta ja se on koulutuskaupunki 36 700 opiskelijalle. Asukkaiden keski-ikä on 38 vuotta. Kaupungissa asuu ihmisiä 90 kansallisuudesta. Ei voi kuin nostaa hattua sille, että kaupungissa on lähdetty näin vahvoihin kulttuuripanostuksiin. Pikainen kulttuurikierros Vaasan läntisessä naapurikaupungissa jäi lähtemättömästi mieleen ja aion vierailla siellä uudelleen mahdollisimman pian.

Toinen reissu kohdistui pohjoiseen naapurikaupunkiin Pietarsaareen. Pidimme siellä viikko sitten ystävien kanssa naisten viikonloppua. Söimme hyvin, nukuimme, lenkkeilimme ja saunoimme. Meitä tuli vielä erikseen hoitamaan vyöhyketerapeuttikin. Samalla saimme suunniteltua neljää eri tulevaa taiteellista proggistamme. Voit tulla seuraamaan yhteistyönne tuloksia vaikkapa Vaasa Picnicille torstaina 31.7. http://vaasapicnic.wordpress.com/ ja Vaasan taiteiden yöhön seuraavana torstaina http://taiteidenyo.vaasa.fi/ Lauantai-iltana kävelimme Fäbodan hiekalla ja rantakallioilla. Oli lämmintä ja kaunista. Kamerat räpsähtelivät ja meri huokaili. Viikonloppu oli ihana ja onnistunut. Hyvin levänneenä palasin taas arkisen aherrukseni pariin. Ystävyys, luonto ja taiteellinen luomistyö ovat kantaneet mukavasti kuluneella viikolla.

Kolmas retki suuntautui eilen Raippaluodon ja Köklotin maisemiin. Merenkurkun maailmanperintöopaskoulutuksessa oli ensimmäinen maastopäivä. Saimme olla kahden asiantuntevan ja innostavan geologin ohjauksessa tutustumassa kivilajeihin ja jääkauden jälkiin maisemassa. Päivä oli helteinen, mutta saaristossa ilma liikkui kuitenkin sopivasti. Kuljimme kohteesta toiseen pikkuautoilla ja siirtymävaiheiden keskustelutkin olivat mielenkiintoisia luontoalan ammattilaisten seurassa. Virallisen ohjelman päätyttyä jäimme vielä pienellä porukalla jäätelölle Svedjehamniin ja kävimme tutustumassa erään kurssikaverimme mökkiin ja sen pihalla olevaan upeaan kiveen. Päätimme auttaa toinen toistamme ponnistuksissa kohti lajitenttiä.

Kaikkien näiden retkien lopputulema mielessäni on se, että yhteistyössä on todella voimaa. Kukaan ei pärjää tässä maailmassa aivan yksin. Joskus tekee mieli vetäytyä yksinäisyyteen ja laittaa puhelinkin kiinni. Sellaisiakin hetkiä ihminen tarvitsee latautumiseen ja luomiseenkin. Olemme ihmisinä (onneksi) erilaisia. Yksinäisyys on hyvä kumppani silloin, kun se on vapaaehtoista. Nämä virkkeet ovat kliseitä, mutta tavanomaisuuksissa on usein suurta viisautta. Yhteistyöllä ja toisiamme aidosti kuuntelemalla voimme saavuttaa paljon. Tässä kohti haluan kiittää perhettäni, sukuani, ystäviäni, matkakumppaneitani ja työkavereitani kaikista yhteisistä hetkistä ja retkistä. Haluan kiittää myös monista rakentavista erimielisyyksistäkin. Ne ovat olleet osa kasvutarinaani. Toivon, että itsekin osaisin olla hyvää matkaseuraa elämän teillä.

***

Tällä kertaa laitan vain yhden musiikkilinkin. Siihen sain vinkin ystävältäni ja musiikilliselta "hovihankkijaltani" Putelta. http://www.youtube.com/watch?v=MkG58lT3O2w -linkin takaa löytyy minulle aiemmin tuntematon Madden and Harrisin albumi Fool´s Paradise vuodelta 1975. Albumi ansaitsee tulla paitsi kuulluksi myös todella rauhassa kuunnelluksi.

***

Runoksi valitsen erästä laulun sanoitustani. Siinä on käytetty permutaatiomenetelmää eli samoja sanoja on kierrätetty virkkeestä toiseen.

 

Kesäyö, Opus III

 

Kesä hiipii niityillä,

kesä hiipii niityillä.

Yöt ovat kypsiä levätä vierelläsi.

 

Joka hetki perhoset laulavat heinänkorsilla,

joka hetki perhoset laulavat heinänkorsilla.

Joka hetki yöt ovat kypsiä levätä vierelläsi.

 

Kesäöinä kosketan sinua heinänkorsilla,

kesäöinä kosketan sinua heinänkorsilla.

Kesäöinä lepään kypsästi sinun vierelläsi.

 

Kesä hiipii niityillä,

kesä hiipii niityillä

ja perhoset hiipivät lepäämään heinänkorsille.

 

 

P.S. Kesä lähestyy harppauksin ja viimeistä kouluvuoden viikkoa minulla leimaa myös ylioppilasjuhlien valmistelu kotona. Onneksi sitäkin saamme tehdä yhteistyössä laajennetun perheemme kanssa. Tämän iltainen jääkiekon MM-finaali huipentaa huikean yhteistyösagan. Haluan toivottaa kaikille oikein yhteistyön ja ystävyyden täyttämää kesän alkua!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.