-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kevättervehdys! Kirjoitin tämän artikkelin nimikenttään ensin "Kiitollisuus". Juutuin heti ensimmäiseen kiitollisuuden aiheeseeni ja juttu lähti kehiytymään sen ympärille. Olen äärimmäisen kiitollinen luonnon monimuotoisuudesta. Sen tarkkaileminen ja siitä oppiminen on loputon ilon aihe. Luonnossa liikkuminen ja erityisesti rauhallinen nuotiotulilla istuskelu on minulle hyvin rakasta. Se laskee verenpainetta ja avaa aisteja. Runoissani voin välittää sanallisia kuvia kokemuksistani. Joskus tulee yllättäviä ilonpäiviä kuten viikko sitten lauantaina, jolloin näimme yhteensä 10 merikotkaa. Niistä kuusi nähtiin Svedjehamnissa. Aivan huikea revontulinäytös koettiin myös kuluneen talven aikana Söderfjärdenillä. Talven pakkaspäivien auringonlaskut olivat huikaisevan kauniita ja syysaamujen sumu kietoi kaupungin pumpuliin. Helmikuu heilahti ohi. Sen kuluessa päivittäinen valo lisääntyi . Päivät pitenivät harppauksin. Minulla oli suuri tarve seurata päivittäin auringonnousun ja auringonlaskun välisen ajan minuuttien ja tuntien lisääntymistä. Joka aamu aivan ensimmäisenä menin sen netistä tarkistamaan. On yksi sääsivusto, jota tutkimme joka päivä useita kertoja: http://www.multi.fi/~mkaipio/saa/ Sieltä löytyy aivan kaikkea merivedenkorkeuksista salamatutkaan, sadealueisiin jne. Toinen mielenkiintoinen sääsivu, jota vilkuilen silloin...
More+
Olipa kerran vain valtava musta Murheen Metsä. Surunlinnut asuivat sen jokaisessa sopukassa. Joskus ne lentelivät sieltä ulos ja sisään. Seurasin niitä katseellani metsän reunasta. Joskus uskaltauduin sisälle metsään. Sinne ei näyttänyt olevan teitä, ei edes polkuja, mutta kun astuin kahden surunpesäpuun välistä sisään, huomasin, että eteeni avautui polku, minun polkuni. Murheen Metsässä en koskaan tavannut muita. Ehkä me kaikki sinne tulleet kuljimme hiljaisessa yksinäisyydessä omia polkujamme, jotka avautuivat edessämme ja sulkeutuivat takanamme. Koskaan en tullut ulos Murheen Metsästä siitä samasta kohdasta, mistä olin mennyt sisälle. Keskellä Murheen Metsää oli Sanattoman Surun Aukio. Siellä kasvoi kaihonkukkia ja kaihon linnut lennähtelivät olkapäälle istumaan. Sanattoman Surun Aukio oli kaunis, mutta vaarallinen. Jos siellä viipyi liian kauan ei enää löytänyt tunteilleen sanoja eikä päässyt helposti takaisin Murheen Metsän läpi. Polku ei enää avautunut. Moni varmaan yritti paeta, mutta se vaati pitkää taistelua, kehän kiertämistä ja hapuilua pimeydessä. Jotkut onnistuivat ja heidän silmissään oli...
More+
Helmikuiset heit! Aiemmissa kirjoituksissani väläyttelin jo, että minulla on jotain suurta mietinnän alla. Olen pitkään halunnut kirjoittaa ajatuksia luottamuksesta. Aihe on laaja ja voin kirjoittaa vain hajanaisia mietteitä siitä. Luottamusta koskeviin pohdintoihin minua ovat johtaneet maailman- ja sisäpoliittiset tapahtumat sekä työelämän kuviot ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden digiloikka. Jo kauan sitten meille on opetettu, että luottamus lähtee varhaislapsuudessa opitusta perusluottamuksesta tai sen puutteesta. Kun pienen lapsen tarpeet tyydytetään, hän oppii luottamaan sekä itseensä, että muihin. Jos ihminen ei voi luottaa itseensä, hän ei luota muihinkaan ja päinvastoin. Luottamuksen mukana tulee itsetunto tai sen puute. "Narsistisesti hairahtuneenkin" ihmisen takana on hyvin usein perusluottamuksen puute, joka kasvattaa kieroutuneen itsetunnon, joka puolestaan vaatii manipuloimaan ja muodostamaan me ja ne -asetelmia. Luottamus on ennen kaikkea psykologinen sopimus, joka laajenee sosioekonomiseksi. Työelämä perustuu luottamukseen. Työnantaja/esimies sopii alaisensa kanssa, että tässä ovat sinun tehtäväsi, joista saat korvauksen ja työnantajan huolenpitoa mm. työsuojelun ja työterveyden palvelujen kautta....
More+
Vuosi 2015 on ohi. Minulle vuosi on tuonut monenlaisia mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Kouluttauduin vuoden aikana retriittiohjaajaksi, kävin kokemassa Kreikan kevään ja Utön kesän, Pohjois-Norjan syksyn ja paljon muuta. Kaikki vuoden kokemukset eivät olleet pelkästään positiivisia. Terveyden kanssa on joutunut välillä taistelemaan ja sitä myöten myös byrokratia on näyttänyt "mielenkiintoiset" kasvonsa. Olen saanut olla seremoniamestarina pienen Joel Timotein nimenantotilaisuudessa. Se oli minulle erityisen herkkä, kaunis ja koskettava hetki. Eurooppaa ajatellen vuosi on ollut mullistava. Terroriteot ovat olleet kauhistuttavia. Toisen maailmansodan jälkeen suurin kansainvaellus on koettu ja se jatkuu edelleen. Kuka muistaa vielä Kreikan kevään... Vihapuheet yhteiskunnissa ovat nostaneet päätään huolestuttavalla tavalla. Olisiko kukaan vielä vuosi sitten uskonut, että Suomesta löytyy pieni järjestäytynyt porukka, joka tekee useita polttopulloiskuja vastaanottokeskuksiin tai niiksi suunniteltuihin tiloihin. Porukalla on jopa oma trollimediansakin. Haluan uskoa kuitenkin hyvyyteen. En voi olla uskomatta, kun vain mietinkin kaikkea, mitä ihmiset ovat vuoden mittaan toistensa hyväksi tehneet. Eri järjestöt ovat vuorotellen...
More+
Hyvää joulukuuta ystävät ja kylänhenkilöt! Minulla oli suurisuuntaisia suunnitelmia tämän kertaisen kirjoitukseni suhteen, mutta aihe oli niin vaativa, että joudun työstämään sitä vielä epämääräisen ajan. Sitten yhtäkkiä rakkaassa mietiskelypaikassani mieleeni pilkahti muistoja elämäni joulukalentereista. Lapsena päivät tähän aikaan vuodesta eivät tahtoneet millään kulua. Joulu tuntui olevan tavattoman kaukana. Ajan hahmottamiseen tarvittiin tietysti joulukalenteria. Lapsuuteni suurperheessä (10 lasta, vanhemmat ja apulaiset) oman luukun aukaisuvuoro tuli todella harvoin ja siksi ehkä kunkin luukun takaa löytyvää kuvaa puitiin sisarusten kanssa tarkasti. Pikkuisen kinasteltiinkin siitä, että toisten avaamien luukkujen takana tuntui aina olevan hienompa kuin oman luukun takana. Vuodesta toiseen tiesimme, mitä kuvia luukuista 6. ja 24. löytyisi: tietysti Suomen lippu ja seiminäkymä. Joinain vuosina meillä oli oikea adventtikalenteri, eli luukkuja oli enemmän, koska ensimmäisen adventin ajankohta määräsi luukkujen määrän. Nykyisin adventtikalentereita näkee harvemmin. Joulu- ja adventtikalenterit, kuten kiiltokuvatkin, olivat parhaimmillaan kimalteella koristeltuja. Lapsen mielessä kalenteria katsomalla saattoi siirtyä satujen maailmaan. Sittemmin monenlaisia kalentereita on nähty ja luukkuja...
More+
Syksy on ollut minulle monipuolinen. Sattuneesta syystä ajankäyttöni on ollut hiukan erilainen kuin tavallisesti. Olen voinut tehdä asioita omaan tahtiini. Ajan käyttöni olisi toisaalta ollut otollinen inspiraation syntymiselle toisaalta taas ei, kun kalenteri on täyttynyt määräyksistä olla tarkalla kellon lyömällä siellä ja täällä hyvin valmistautuneena. Onhan kyseessä koko tulevaisuuteni. Syytä en lähde tässä avaamaan. Kuun vaihteen jälkeen olen pikkuhiljaa ryhtynyt miettimään, mistä tänne kirjoittaisin. Aivot ovat lyöneet tyhjää. Ei ole löytynyt aihetta. Siksi halusin ryhtyä pohdiskelemaan inspiraatiota, jota olen erityisesti juuri päättyneillä Vaasan LittFesteillä paljon miettinyt. Olen pohdiskellut, mistä kirjailijat saavat idean, ajatuksen teoksensa pohjaksi. Sanakirjan mukaan inspiraation synonyymejä ovat innoitus, vaikute, innostus ja kipinä. Inspiraation sanana miellän sisään hengitykseksi, siihen että henki tulee meihin. Otamme sen sisään. Wikipedian mukaan "Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna Pyhällä Hengellä. Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi." Pyhä Henki on...
More+
Aikamoisen mahtavaa lokakuuta kaikille! Joka päivä on lähempänä kevätpäiväntasaus. Näin ajattelen näinä syyspäiväntasauksen jälkeisinä päivinä, kun valoisa aika lyhenee harppauksin. Syyskuu oli mukava jatke hienolle kesälle. Päivät olivat kohtuullisen lämpimiä ja illan suussa pääsimme ihailemaan kurkia ja auringonlaskuja. Kolmisen viikkoa taaksepäin olimme mieheni kanssa lähellä Tromsöä Svensbyssä ja söimme eväitämme peräti 18 asteen lämmössä. Aamulla Kilpisjärveltä ajelulle lähdettyämme lämpötila oli vain 8 astetta. Artikkelikuva on otettu illansuussa Lyngenin vuonolla. Viime päivinä mielessäni on paljon pyörinyt kuuleminen ja kuunteleminen. Asia on putkahdellut siellä täällä esiin. Kiitokset asian mieleeni virittämisestä kuuluvat erityisesti Sirkka-Liisa Rauniolle, Osmo Niemelle ja Eva Thölixille sekä Riikka Uuksulaiselle. (Kolme pappia ja yksi lääkäri: mitähän se kertoo minun tilastani?) Retriittiohjaajakoulutuksessa Sirkka-Liisa puhui aiheesta ja siteerasi mm. Aaro Hellaakosken runoa Ilta. Kun rauhallisena tummuu ilta ja oksien alla hämärtyy. Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta mist' on tämä lahjoitettu ilta ja missä on tyyneyteesi syy. Oli aivan turhaa ja tuskallista luo salaisuuksien ponnistaa. Se...
More+
Syyskuinen tervehdys! Viime yönä olimme ihailemassa revontulia. Kotipihasta puoli yhdentoista maissa lähtiessä auton ulkolämpöanturi kaappasi lämpötilaksi 11 astetta. Söderfjärdenin päässä lämpötila oli alimmillaan kaksi astetta. Syksy on siis tullut. Viides päivä tätä kuuta olimme ihailemassa kurkiparvia samassa paikassa ja ihmetykseksemme näimme pääskyemon syöttävän vielä kahta kohtuullisenkokoista poikasta Meteorian katonreunuksen alla olevaan pesään. Eivät ne raukat taida ehtiä lentokykyisiksi etelänmatkalle. Taivaanvalot ovat ikiaikaisia ja pääskynpojan elämä vain hetkellinen. Olen valinnut siihen teemaan sopivan artikkelikuvan. Ikiaikaisen ja hetkellisen ajatuksia olen pyörittänyt mielessäni paljon viimeisten viikkojen aikana. Olen yrittänyt olla murehtimatta erästä keskeneräistä elämääni suuresti vaikuttavaa asiaa. Olen kertonut itselleni, että "nämä ovat ikuisuuden mittatikulla mitaten aikas pieniä juttuja ja että kantakoon huominen omat murheensa. Ratkaisut löytyvät tilanteen mukaan." En ole saanut itseäni vakuutettua... Meillä oli ihanan Pekkani kanssa mahdollisuus käydä parin päivän reissu Utöllä elokuun puolen välin jälkeen. Säät suosivat meitä. Meri ja saari näyttivät lempeimmät kasvonsa. Utö http://www.uto.fi/ ylitti kaikki odotuksemme. Haluan...
More+
Antoisia elokuun päiviä! Kesä 2015 on kallistumassa kohti loppuaan ja syksyn kuulaita hetkiä. Se on raskaana kokemuksista ja mieleni pohjalle tallennetuista kuvista. Olen kerännyt elämyksiä ja voimia kevään koettelemusten jälkeen. Mieli on levollisempi ja fyysinen kuntoni on huomattavasti paremmalla tolalla kuin kesän alkaessa. Näissä toimissani olen samalla kokenut olevani vahvasti uuden kynnyksellä ja pohtinut mennyttä elämääni. Miten minusta tuli juuri tällainen ihminen? Mitkä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset sekä työelämän koukerot ovat kuljettaneet minua tähän elämäni hetkeen? Miten toiminta ja hiljaisuuden tarve tulevat vuorottelemaan tulevaisuudessani? Olen siis tehnyt eräänlaista elämän välitilinpäätöstä. Alkukesästä olin niin uupunut, etten jaksanut keskittyä kirjojen lukemiseen. Heinä-elokuun vaihteessa vasta pääsin kirjallisuuden nautintoihin. Kirjat, joita olen lukenut, ovat olleet juuri nyt tarpeen: matkakertomuksia ja elämäkertoja. Niitä lukiessani olen jatkanut edellä mainittuja pohdintojani. Mihinkään kovin mielikuvitukselliseen en ole nyt jaksanut paneutua. Ilahduttavimmat kirjat on kirjoitettu jo 1800-luvulla. Ajan hammas ei ole niitä jauhanut kelvottomiksi. Saman aikaisesti olen pohtinut...
More+
Kesä on mielentila, kesä on onni, kesä on loma! Ja se on nyt kypsimmillään. Tänään huomasin viljan jo alkavan tuleentua. On ollut mitä erikoisin kesäaika. Kotipihamme juhannusruusut ja syreenit olivat kolmisen viikkoa myöhässä. Toisaalta keväällä moni puutarhamme kukista aukaisi nuppunsa kovin varhain. Toissailtana ajelimme Kyrönjoen vartta pitkin Tervajoelta Kuniin ja ihailimme luonnon rehevyyttä. Yleensä tähän aikaan puissa alkaa olla väsähtäneet värit, vaan nytpä kaikki oli vielä todella ihanan vihreää. Hauskaa on, että sellaiset kasvit kukkivat yhtä aikaa, joita harvoin näkee samanaikaisessa loistossaan. Vaasassa on ollut tuulinen ja tavallista viileämpi alkukesä. Koko kesäkuun rankin yhden vuorokauden sadekertymäkin sattui Vaasaan, tähän Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Eikä siinä mitään muuten, mutta sattuipa sade juuri siksi päiväksi, kun Suviseuroihin kiiruhti porukkaa asuntoautoineen ja asuntovaunuineen. Pelloilla on vielä nytkin nähtävissä, millaista jälkeä syntyi, kun painavia kulkuneuvoja piti traktoreilla vetää paikoilleen. Minäkin kävin seuroissa tapaamassa serkkujani ja muistelemassa lapsuusajan seurakokemuksia. Onneksi minulla oli pitkävartiset kumisaappaat jaloissani. Puoleen pohkeeseen asti olin savessa tuon...
More+
