Iloa ja valoa
Se on kevät nyt, ystäväni!
Kevätpäivän tasausta vietettiin parisen viikkoa sitten ja viime viikonloppuna siirrettiin kelloja kesäaikaan. Luonto kaikuu lintujen laulua ja valoa on mukavan paljon. Muuttolintujen saapumista olemme saaneet seurata tänä keväänä jo harvinaisen varhain. Viime sunnuntaina sain todistaa hienoa hetkeä. Mustarastaskoiras lauloi Vaasan Hietalahdessa pitkään kaunista kutsulauluaan korkealla koivun latvassa. Sitten samaan latvukseen lensi sille kumppani. Linnut jäivät nököttämään hiljaisuuden vallitessa toistensa lähelle, kun meidän piti jatkaa matkaa.
Kyrönjoen tulvat näyttävät jäävän tänä keväänä väliin. Jokavuotiseen tapaan olen jo viikkojen ajan käynyt seuraamassa jäiden liikkeitä. Tänään joessa näytti vesi olevan jopa harvinaisen alhaalla. Merikaarrossa kosken ja Kolkin sillan välisellä jokiosuudella oli näkyvissä kiviä, joita ei näe usein kuivinakaan aikoina. Pohjanmaan rannikkoa on kierrelty miehen kanssa lähinnä viikonloppuisin. Murheellisen pohjajuonteen näihin retkiin on tehnyt, se ettei rakas ystävämme Timppa ole enää mukana opastamassa ja opettamassa linnuista. Keväällä on todella paljon näkemisen arvoista luonnossa. Tänä keväänä olemme nähneet tavallista enemmän merikotkiakin, josta olemme erityisen ilahtuneita. 1970 -luvulla Suomessa syntyi vain 4-10 merikotkan poikasta vuosittain. Nyt kannat ovat pitkäjänteisen suojelun ansiosta elpyneet niin, että viime vuonna poikasia syntyi 420 ja niistä 86 varttui Merenkurkussa. (Sanomalehti Pohjalainen 5.4. http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/birdlife-suomi-palkitsi-vaasalaistutkijan-1.1586875 ) Vaasa on siitä harvinainen kaupunki, että merikotkan voi nähdä taivaalla kaartelemassa jopa torikahvilassa istuessaan.
Luonnon tarkkailijalle nämä kevään viikot ovat tosiaankin yksi antoisimmista ajankohdista vuodessa. Menojalka vipattaisi enemmän kuin mihin aika ja voimat antavat myöten. Minulle luonto on tarjonnut lapsesta asti iloa ja pohdiskeltavaa. Olen saanut elää suurimman osan elämästäni paikoissa, joissa ympäröivällä luonnolla on erityisen paljon annettavaa. Nuoruuden Lappi ja nyt lähes kolmekymmentä vuotta täällä Merenkurkun maisemissa ovat antaneet hienot puitteet harrastukselleni. Kolmisen viikkoa sitten luin Pohjalaisesta ilmoituksen, johon piti heti reagoida. Sen seurauksena pääsen aloittamaan ensi viikolla Merenkurkun maailmanperintöopaskoulutuksen. Syksyyn asti siinä riittää opiskeltavaa ja motivaatio on korkealla. Jos käy niin etten selviä kaikista lajituntemuksen tenteistä ja saa tutkintoa, saan silti ainakin itselleni paljon kaipaamaani opetusta Merenkurkun luonnosta. Useita ystäviäni olen vuosien kuluessa vienyt pienille vaelluksille Merenkurkun maisemiin. http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto
Välillä kannattaa pysähtyä miettimään asioita, jotka tuovat iloa elämään. Henkilökohtaisesti se on juuri nyt tärkeää, kun elän surun ja kaipauksen keskellä. Ilon lähteet ja toiveet ovat useimmilla ihmisillä koko maailmassa samanlaisia: perhe, ystävät, terveys, ruoka ja puhdas vesi, katto pään päällä ja rauha. Lisäiloja tuovat harrastukset. Minulle näitä rakkaita harrastuksia ovat luonto ja taiteet.
Luonnossa liikkumisen ja luonnon tarkkailun lisäksi olen aina ollut hurahtanut maantieteeseen. Harrastamme mieheni kanssa haahuiluajeluksi nimittämäämme lajia. Siinä istutaan autoon ja lähdetään usein päämäärättömästi etsimään uusia reittejä ja uutta nähtävää. Pitkilläkin päämäärätietoisilla automatkoilla etsimme aina uusia reittejä pääteiden ulkopuolelta. Tällä tavoin Suomen maantiede on tullut melko tutuksi. Minulla on enää muutama kunta käymättä läpi Manner-Suomesta. Pohjois-Norjaa ja -Ruotsiakin on näillä periaatteilla koluttu. (Nyt joku nostaa sormen pystyyn ja huomauttaa auton päästöistä, mutta voin vakuuttaa rauhoittaneeni omaatuntoani sillä, että ajamme mahdollisimman vähäpäästöisellä autolla.) Matkan varrella opiskelemme mm. karttaa, suunnistusta, maaston muodostusta ja seuraamme rakennuskantaa. Harrastus vie aikaa ja rahaakin, mutta antaa paljon. Autoillessa hahmottomatkin ajatukset saavat muodon ja suunnitelmat selkiytyvät. Haahuiluretkillä on mukana karttojen lisäksi kamerat ja kiikari. Aina voi pysähtyä ennalta näkemättömiin satamiin tai yllättävien jokirotkojen äärelle kuvaamaan, katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan tuulia. Tämän jutun kuva on otettu Yyterissä viime sunnuntaina. Palasimme Porista Ilkka Aron hilpeästä 35-vuotistaiteilijajuhlasta. Matka Porin keskustasta Vaasaan kesti 5 upeaa haahuilun täyttämää tuntia. Päätietä pitkin se olisi taittunut noin kahdessa.
Taiteista nautin sekä kuluttajana että sen tekijänä. Meneillään olevana talvikautena olen osallistunut Vaasa Opiston elämäkertakirjoituspajaan. Olen sillä tavoin saanut uusia näkökulmia kirjoittamiseen: rakkaaseen harrastukseeni, joka on ajoittain antanut myös leivänjatketta perheellemme. Ihanaa on soittaa Loundry Boys and Sisters -bändissä. Vaikka kuinka väsyneenä raahautuu treeneihin, joka kerta saa soitosta, kulinaarisista nautinnoista ja ystävyydestä lisää energiaa. On mukavaa, kun saa uusia biisejä valmistettua jopa keikkakuntoon. Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa esityksen valmistamisprosessi on myös antoisaa. Kirjat, musiikki ja kuvataide: voi, mitä iloja ne antavatkaan! Uusin harrastukseni on osallistua Pyhään Tanssiin kuukausittain. Siellä hiljenee ja ajatukset lähtevät omille uusille poluilleen. Tämä tanssi antaa myös vahvan yhteisöllisen kokemuksen. Näiden hetkien esteettisyys ja hartaus antavat voimaa arkeen ja hyvät yöunet seuraavana yönä.
Iloiseksi minut tekee myös se huomio, että sivuillani on ollut jo yli 20 000 kävijää!
Mikä tekee sinut iloisaksi ja olosi valoisaksi?
***
Näissä keväisissä mietteissä olen valinnut tämän kertaisia musiikkivinkkejäni.
Aluksi kuuntelemme Andrea Bocellia https://www.youtube.com/watch?v=tcrfvP11Hbo&list=RDz97D1Tt0SbM Vangeliksen Conquest of Paradise tulkoon mukaan jyhkeytensä vuoksi. Silmät voi sulkea ja kuvitella jäiden lähtöä kuunnellessaan https://www.youtube.com/watch?v=WYeDsa4Tw0c Ja sitten ilosta Olli Leppäsen mukaan https://www.youtube.com/watch?v=hNJ1GsWDh6U kls.:n Aurinko nousee (sen täytyy olla niin) https://www.youtube.com/watch?v=ltI5TNHsAFg Ukrainalaiselle ystävälleni omistan seuraavan pienen biisin https://www.youtube.com/watch?v=ashwRfNBfpQ Samalta armoitetulta soittajalta, Eugene Shiliniltä kuunnellaan Milongueo del Ayer ja pulppuillaan iloa kohta puhkeavien silmujen lailla https://www.youtube.com/watch?v=gjRa5_JmiRQ&list=RDashwRfNBfpQ André Rieu & Carlos Buono soittakoon keväistä iloa Piazzollan Libertangon myötä, vaikka biisi kulkeneekin mollissa https://www.youtube.com/watch?v=ZJLxyiubHeo
Pari onnen klassikkoa seuraapi tässä Louis Armstrongin https://www.youtube.com/watch?v=E2VCwBzGdPM ja Glenn Millerin In the Mood https://www.youtube.com/watch?v=_CI-0E_jses
No okei, okei tuleehan täältä myös kolme kevätklassikkoa Tavaramarkkinoiden Kevät ei nyt oikein iske ilon teemaan, mutta kylläkin kaupunkikevääseen https://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY sen sijaan Sir Elwoodin hiljaisten värien Neiti kevät sopii tähän teemaan https://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs Kasevan Kevät https://www.youtube.com/watch?v=og9MTVFervc&list=PL3F1BEC259D3D490C jääkön kaikumaan mieleesi seuraavan runon taustalle.
Ilo
Kauppakassi unohtuu katukiveykselle.
Avaimet katoavat ruohikkoon.
Seuraan kissaa ruusupensaaseen.
Imen vihreän katon tuoksun
ja mullan väkevän kosketuksen.
