Jäähyväisviesti ystävälle

 

Rakas ystäväni ja sielunveljeni Timo Hiltunen on tänään siirtynyt pitkän taistelun uuvuttamana pois keskuudestamme. Näiden sivujen logo on hänen käsialaansa.

Kaipaus on sanattoman suuri. Mies oli kokoansa suurempi persoona, monipuolinen taiteilija, lintumies ja uskollinen ystävä. Haluan tässäkin kohtaa välittää osanottoni lähiomaisille.

 

Timpalle:

 

Nuku, nuku, nurmilintu, Suden Weli, tuliapina!

Niin paljon olen saanut sinulta ystäväni.

Osoitat minulle lintujen lennon.

Annat kisan siitä, miten nuotio sytytetään oikein.
Rakastan noita hetkiä:
tuli, kamera, passionkeksit ja "seijatikut".
Olet antanut myös musiikin, toisenlaisen
ja uskomattoman
rakkaan ja syvän ystävyyden
sisaruuden, veljeyden.
Opetat jatkuvasti paljon uutta.
Painan mieleeni
suppilovahveropaikat
ja läskisoosin valmistuksen,
curryn käytön kalojen paistamisessa.
Opetat minua pitämään puoleni.
Nostat sulan maasta
ja kerrot
kokonaisen linnun tarinan.

 

 

Timolle jätän jäähyväiset seuraavan tekstin myötä:

 

Rämmin luoksesi.

Haluaisin rämpiä luoksesi,

mutta lunta on liian paljon.

 

Kuu on noussut

ja valaisee aggressiiviset pilvet.

 

Pidän kättäsi kädessäni.

Metallinen sängyn laita

painaa ranteeni luuta.

 

Haluaisin rämpiä luoksesi

läpi morfiinin hangen.

 

Joskus nostat väsyneitä silmäluomiasi ja sanot:

"En ollut suuri päällikkö.

Olen ihminen, jolla on kipuja."

 

Kuu on noussut

ja valaisee aggressiiviset pilvet

kaupunginsairaalan ikkunan takana.

 

Haluaisin rämpiä luoksesi,

mutta lunta on liian paljon.

 

Nuku, nuku, nurmilintu...

 

Ja äkkiä istumme yhdessä nuotiolla.

Sen loimu valaisee puut

eikä yötä koskaan tule.

 

Kosketan sinun hiipuvaa tietoisuuttasi.

 

Sinä asut minun sydämeni huoneissa.

Hopeaverhon taaksekin

kosketan sieluasi ja sinä minun.

 

Nyt ei ole enää liian paljon lunta.

 

Kuu on noussut ja valaisee

pehmeät pilvet.

 

***

Lepää rauhassa pehmeillä pilvillä.

 

***

 

Timpan soittoa voi kuulla ja nähdä seuraavien YouTube -linkkien kautta:

http://www.youtube.com/watch?v=yAiqKh6xMrI

http://www.youtube.com/watch?v=kZRxRXsAsq8

http://www.youtube.com/watch?v=8kMdoGqM5ng

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.