-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Hyvää kesän alkua! Olen noin viikon verran pohtinut mielessäni paljon musiikkia ja sen merkitystä itselleni. Musiikin voima on ihmeellinen. Musiikki pysäyttää, koskettaa, luo muistoja ja tuo muistoja mieleen. Musiikki on niitä harvoja taiteen lajeja, jotka menevät kaikkein syvimmälle ihmisen sisimpään ja toimivat matematiikan lisäksi kansainvälisenä kielenä. (Matematiikka on mielestäni myös taidetta.) Tuoksumuistojen lisäksi musiikkimuistot ovat varmasti meidän vanhimpia muistojamme. Uskoisin ainakin näin. Jo kohdussa saamme rytmin vereemme äitimme sydämen lyönneistä ja napanuoran suhinasta. Jo ennen syntymäämme meillä on siis sekä rytmi että melodia. Kuulo kehittyy jo kohdussa. Äidin mahapeitteiden läpi voimme aistia ääniä ja musiikkia. Tyttäreni tunnisti jo parin päivän ikäisenä musiikin, jota olin hänelle raskausaikana soittanut. Musiikkimaku voi muuttua aikojen saatossa. Opimme kuuntelemaan sellaistakin musiikkia, josta emme aiemmin juurikaan välittäneet. Näin minulle on käynyt elämässäni mm. klassisen musiikin ja jazzin kanssa. En tiedä, onko se korvan kehittymistä vai iän tuomaa keskittymiskyvyn parantumista. Niin, maku voi muuttua ja monipuolistua, mutta musiikillinen äidinkieli...
More+
Hei, lukijani! Toissailtana 13.5.2015 sain kokea suuren hetken. Vaasan Kuorofestivaalien avajaiskonsertissa Kaupungintalolla esitettiin festivaalien tilausteos, johon olen tehnyt libreton. Maan kämmenellä meren sydämellä -teoksen valmistumista ovat tukeneet Vaasan kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto. Teos syntyi siinä järjestyksessä, että ensin sanoitin tekstin, jonka Petri Judin sitten sävelsi ja sovitti. Libreton tekeminen oli minulle suuri kunnia. Vaasan kuorofestivaalien kanssa 3.1.2011 tehdyn sopimuksen mukaan minulla on kaikki tekijänoikeudet teksteihin, joten voin nyt kantaesityksen jälkeen julkistaa ne. Löydät alkuperäiset tekstit tämän kirjoituksen lopusta. Artikkelikuvana on yksi Vaasan kaupungintalon kattokruunuista. Kuvasin sen aiemmin tällä viikolla teoksen harjoituksissa. Kantaesitys oli avajaiskonsertin ensimmäisellä puoliskolla. Sali oli viimeistä parvipaikkaa myöten loppuunmyyty. Tunnelma oli lämmin ja tiivis. Petri Judinin upean sävellyksen soittopuolesta vastasi Vaasan Kaupunginorkesteri Anna-Maria Helsingin johdolla. Petri itse soitti esityksessä flyygeliä. Lauluosuudet hoiti Vaasan Oopperakuoro johtajanaan Annika Wester. Solisteina toimivat Annika Wester, sopraano ja Ville Salonen, tenori. Teos on monipuolinen kokonaisuus. Siihen kuuluu myös palkitun valokuvaajan Gunnar...
More+
Huhtikuinen tervehdys! Kevät on edennyt harppauksin. Lintujen laulu lisääntyy päivä päivältä. Mieli kääntyy kohti tulevaa kesää. Kouluviikkoja on jäljellä enää seitsemän ja niistäkin kaksi on vajaita vapun ja helatorstain vuoksi. 20.3. pidin Vaasan suomalaisen ev.lut. seurakunnan naisten lounaalla Luonto herää -nimisen valokuva-, runo- ja musiikkiesityksen. Siinä oli puolen tunnin mittaisena Power Point -esityksenä omia kuvia maaliskuusta heinäkuun loppuun. Kuvat on otettu kymmenen vuoden kuluessa kaikkialla Suomessa ja jopa Norjan ja Venäjän rajalla. Mukana oli omia runojani ja musiikkia Merikannolta, Sibeliukselta, Tikanmäeltä, Händeliltä, Mozartilta ja Mårtenssonilta. Esitystä oli seuraamassa noin 70 naista, vaikka luulin samanaikaisen auringonpimennyksen verottavan yleisöä. Esityksen tekeminen vei kymmeniä tunteja ja opetti paljon tekniikasta. Olen esittänyt saman tiedoston nyt usean 3-6 -luokan oppilaille. Ensi maanantaina katsomme sen myös 1-2 -luokkalaisten kanssa toisessa koulussa. Isommat oppilaat ovat saaneet esityksen aikana kirjoittaa itselleen ylös kuvista tunnistamiaan lajeja. Maahanmuuttajaoppilaiden kanssa olemme keskustelleet Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Todettiin yhdessä, että esimerkiksi Thaimaahan, Keski-Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan...
More+
Kevätpäivän tasaus! Talven selkä on taittumassa. Pihallamme kevätesikot ja krookukset ovat avautuneet tai avautumassa. Tulppaanien kukka-aihiot jo pullottavat sopivaa hetkeä odottaen. Luonnossa tapahtuu näinä aikoina paljon. Joutsenten huuto kiirii yllättävinäkin hetkinä ja saa epämääräisen kaipuun nostamaan päätään mielen sopukoissa. Muutama yö taaksepäin oli huikean hienot revontulet ja eilen aurinko pimeni melkein kokonaan, kun kuu tuli maan ja sen väliin. Pari vuorokautta on päivä ollut jo pidempi kuin yö. Vietin viikot 9 ja 10 parin ystäväni kanssa Kreikassa. Matkamme ei ollut tavanomainen turistimatka vaan elimme matkailijan arkea ja juhlaa. Reissumme oli todella mielenkiintoinen. Mennen tullen lensimme Pariisin kautta ja koimme konkreettisesti De Gaullen lentoasemalla, mitä on terrorismin uhka. Sotilaita ja poliiseja kulki kolmen hengen partiossa pitkin lentoasemaa. Sotilailla oli rynnäkkökiväärit ja poliiseilla pistoolit. Ei tullut mieleenkään ottaa näistä ryhmistä kuvia. Kun ostin Charlie Hebron, työnsin sen molemmilla kerroilla kiireesti reppuuni myöhempää tarkastelua varten. Ateenaan tultuamme Syntagma-aukiolla oli poliisien panssaroitu mellakkabussi ja sen...
More+
Alexander McCall Smithin eräässä kirjassa on lause, joka on jäänyt pyörimään mieleeni: "Jos haluaa saada vastauksia, on tehtävä kysymyksiä." Tämän filosofisen helmen suustaan päästää yksityisetsivä Mma Ramotswe. Kiireisenä talven selkänä olen puuhastellut monenlaisten asioiden parissa. On ollut päätyöni, kouluttaminen, taiteelliset projektit ja muuta sellaista. Kaiken keskellä olen kuin varkain itseltäni valunut taas uupumukseen viettävää rinnettä alas. Pitäisi muistaa lausahtaa Orvokki Aution Pesärikko romaanista tutuin sanoin: "Hillitte ittes!" Innostuksen ja velvollisuuksien ristiaallokossa tahtoo lepo unohtua. Onneksi edessä on koulujen urheiluloma. Sen jatkoksi olen ottanut palkatonta vapaata. Minua odottaa Kreikan kevääseen tutustuminen. Tarkoitus on pääosin levähtää ja kerätä voimia loppulukuvuodeksi. Tapahtumien pyöreissä olen toistuvasti huomannut, että haluaisin pohdiskella juuri sillä hetkellä pyörivää asiaa tässä kirjoituksessa. Sisäisiä mielenliikkeitä on kuitenkin joskus vaikeaa selittää. Yritys muuttuu helposti saarnaamiseksi. Ainakin niin käy helposti tällaiselle pitkän linjan pedagogiselle sekatyöläiselle. En siis lähde syventymään johonkin teemaan ja kenties väsyttämään lukijaani sillä. Päätin tällä kertaa asettaa kysymyksiä itselleni...
More+
Hyvää vuotta 2015! Tämän kertainen kirjoitukseni on päiväkirjamainen ja tavallista omakohtaisempi, mutta toivon, että se herättää sinussa lukijani ajatuksia omaan elämääsi. Pimeyden selkä on taittumassa ja menemme kohti valoisampia aikoja. Siitä kertoo myös kuva, jonka otin Sommarön linnakealueelta auringonlaskun aikaan 4.1. Joulun aika alkaa olla ohitse. Toivottavasti se on antanut kaikille meille riittävästi mahdollisuuksia rauhoittumiselle. Itse haluan jatkaa näissä tunnelmissa aina Nuutinpäivään saakka 13.1. Silloin riisumme kotimme joulukoristeet. Nuutinpäivään liittyy paljon vanhoja jouluperinteitä niin meillä kuin muuallakin. En lähde niistä nyt kirjoittamaan tähän. Joulukaudella ajatukseni ovat kulkeneet muutamien teemojen ympärillä. Niitä ovat monenlaiset perheet, hiljaisuus ja uudet alut. Lisäksi olen pohdiskellut ihmisten erilaisuutta ja temperamenttityyppejä. Olen pohtinut erityyppisten ihmisten roolia työelämässä ja muissa sosiaalisissa yhteisöissä. Olen lukenut vanhoja päiväkirjojani ja sillä tavoin asettanut itseni tähän paikkaani elämän kierrossa. Olen lukenut melkoisesti kirjallisuutta. Osa kirjoista on ollut kevyttä viihtyilyä. Osa lukemisesta on kohdistunut retriittiin ja sen pitkään perinteeseen. Aloitimme retriittiohjaajan koulutuksen kolmen päivän hyvin tiiviillä...
More+
Rakas ihminen! Tänä joulunaikana kysyn itseltäni, voiko joulun elää kiireettömämmin kuin aiemmin. Sytyttelen kynttilöitä ja tossuttelen villasukissa ympäriinsä vailla suurempia paineita. Jouluruuat ehtivät pöytään aivan varmasti. Lahjoihin ei tarvitse niin paljon panostaa. Yhdessäolo on tärkeämpää kuin lahjapinon suuruus. Toki sitä perheen "nuorisolle" on luvassa muutakin kuin lämpöistä joulumieltä. Tapanani on ollut jakaa lahjoja myös kerrostalomme väelle. Nyt olen jo hyvissä ajoin laittanut porraskäytävään kortin, jossa kerron, että tämän joulun yhteislahjana on Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoitettu summa kehitysmaan naisen ammatilliseen kouluttautumiseen. http://www.kirkonulkomaanapu.fi/ Joulusiivouskin jätetään vähemmälle. En ole koskaan ollut mikään siivoushullu, mutta aina sitä jouluksi on puunattu enemmän. Nyt riittää, kun paikat ovat jollain tavoin "oorningissa" ja muutama koriste laitettu joulutunnelmaa luomaan. Joulukuusikin seisoo valaistuna talomme pergolassa. Ystävällinen naapuri on sen sinne laittanut. Joulutervehdyksiä on lähetelty monin tavoin. Tämä blogikirjoitus on yksi niistä. Suurimmat ruokaostokset joulua varten on tehty. Onneksi on pakastimet, jääkaapit sun muut säilytystilat. Lanttulaatikko ja luumukreemi tietysti...
More+
Joskus elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy erityisellä tavalla miettimään mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Silloin voi tuntea historian siipien havinaa. Minulla on juuri nyt tällainen olo. Ikään kuin jokin aikakausi elämässä olisi päätöksessä ja uuden odotus täyttää mielen. Tälle ei ole mitään järjellistä selitystä. Mitään suuria muutoksia elämässäni ei juuri nyt ole meneillään. Moni pienehkö asia on saatettu päätökseen ja pimeiden marrakuisten päivien aikana on ollut mahdollisuus havaita tämä. Arjen ja kiireen keskellä meillä on harvoin aikaa huomata muutoksien hetkiä, momentumeja. Juuri nyt minä suhtaudun positiivisella jännityksellä tulevaan. Mitähän se tuokaan tullessaan? Tämä marraskuu on ollut monin tavoin raskas ja täynnä ahdistusta monelle meistä, eikä yksin pimeyden vuoksi. Useat ikävät, syvästi koskettavat uutiset ovat ravistelleet Suomea ja naapurimaita. Pimeyden keskellä ne ovat kenties ahdistaneet enemmän kuin olisi valoisampana vuodenaikana käynyt. Tapahtumien kautta on ikään kuin katsottu pimeyttä silmästä silmään. Ahdistukseen ja pelkoon ei pidä kuitenkaan jähmettyä. On mentävä eteen päin ja uskottava, että on...
More+
Marraskuinen tervehdys! Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani. Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä! Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari...
More+
Armas lukijani! Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan. Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife...
More+
