Archive for ‘Yleinen’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Festareilla ja muissa kesän riemuissa

Tässä kaikki

Kesästä Elokuu on vasta alkanut, mutta silti tuntuu, että kesä on kallistumassa loppua kohden. Tämä tietysti johtuu ammatistani. Kun koulu alkaa, on aika palata arkeen. Kulunut kesä on ollut monin tavoin hieno. Aurinko on hellinyt lähes tauotta melkein pääsiäisestä asti. Kuivuutta on kuitenkin riittänyt liian kanssa. Sääliksi käy maanviljelijöitä, joilla oli katovuosi viimeksi sateiden ja kylmän sään vuoksi ja nyt toinen katovuosi perään liiallisen kuivuuden vuoksi. Helteet ovat rasittaneet karjaa ja ihmisiä, joilla on pitkäaikaissairauksia. Minä olen polskinut ahkerasti meressä. Se on minulle suuri nautinto ja myös tehokas viilennyskikka. Löysin myös upean uuden uimapaikan Pallasjärven punaisilta hiekoilta. Ihmettelen, että emme käyneet siellä lapsina ja nuorina. Ehkä sinne pääseminen oli vaikeaa kulkuyhteyksien vuoksi. Pallasjärvellä on upeaa; olo hellepäivänä kuin Yyterissä. Järven takana näkyvät Pallaksen kerot tuntuvat epätodellisilta. Kokemusta vei aivan uudelle tasolle se, että räkkää ei juurikaan ollut joitain mäkäräisiä lukuun ottamatta.   Tämän kesän teemaruno Koko kesän mielessäni on pyörinyt Edith...

More+

Multaa hiuksissa, taidetta sielussa

Sulka ja kivet

Keskikesä on täällä! Lämpö hoitaa "vanhoja" luita. Pikkulinnut perustavat toista pesuetta. Multaa hiuksissa Viime kesänä saimme viettää yhdeksän viikkoa saaristossa hoitamassa taloa ja kahdeksaa koiraa. Tänä kesänä meillä on meneillään kuuden viikon jakso talonmiehinä eräässä Vaasan lähiössä. Isäntäpari on pitkällä matkalla Euroopan eri maissa, nyt jo Briteissä. Meillä on huolehdittavana puutarha ja talo. Olemme heitelleet huumorilla ilmaan toivetta siitä, että ensi kesänä pääsisimme hoitamaan merenrantataloa Turunmaan saaristoon. Pienenä tyttönä sain tarpeekseni kasvimaan hoitamisesta, mutta nyt minua ei haittaa ollenkaan hoidella pientä kasvihuonetta ja kasvimaita. Alan ymmärtää, kuinka kontemplatiivista, meditatiivista ja filosofista voi olla seurata puutarhakasvien kasvamista sekä marjojen ja omenien kypsymistä. On hienoa kävellä kasvimaalle ensimmäisenä aamulla napsimaan minttua teehen ja rucolaa leivän päälle. Raparperipiirakat, -hillot ja -mehut valmistuvat suit sait sukkelaan sulostuttamaan kesäpäiviä. Omatekoinen pesto ja retiisipikkelssikin runsastaa aterioita. *** Rucolapesto   rucolaa runsain mitoin 30g (1 dl) parmesaania 1/2dl auringonkukan siemeniä 1/2dl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi ripaus suolaa ripaus mustapippuria (1...

More+

Sudenmorsiamet ja Weljet 25 vuotta!

Elementit III Ilma

Mirjam Silvénin kuvista julisteeksi muokannut Vilho Huntus 31.7.2018 tulee kuluneeksi 25 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov.  Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen. Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin Gustavsborgin (Kustaanlinnan) uimaranta, josta on muodostunut taiteilijaryhmän vakituinen esityspaikka. Ensimmäisten vuosien aikana ryhmä esiintyi myös muualla, mutta uimaranta paikkana ja Taiteiden yö -tapahtumana ovat nykyisin vakiintuneet esitysten sijainniksi ja ajankohdaksi. Puolen yön aikaan sijoittuva esitys Gustavsborgin rannalla, jossa vesi, tuli, ilma ja maa kohtaavat, on luonnonläheinen paikka tulla hiljentymään ja meditoimaan nuotion ääreen ihanan, mutta toisinaan rankan taidekierroksen lopuksi.  Käsikirjoittajana ja esitysten kokoajana on toiminut ja toimii edelleen Mirjam Silvén, mutta esitysten lopullinen koostaminen tehdään yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmien kokoonpanot ovat...

More+

Myötätuntoa oppimassa

Lenni Lokinpoika

Pihallamme tepastelee pieni lokinpoika. Näimme sen ensimmäistä kertaa lauantaina. Silloin se oli vain pieni höyhenpallero, jota emo välillä lämmitti sulkiensa ja höyhentensä uumenissa. Vieläkin sen siivet ovat vasta kaksi pientä tynkämäistä uloketta, mutta kehoon on tullut jo uusia ulottuvuuksia. Artikkelikuvassa näemme sen vielä lauantaisessa olomuodossaan. Kuva on otettu hämärässä ilman jalustaa melko kaukaa, joten se on hiukan epäterävä, mutta pienokaisen hellyttävyys tulee hyvin esiin. Olemme ristineet pienen kalalokin Lenniksi ja seuraamme sen elämää kunnioittavalta etäisyydeltä. Hämmästyttävää sopeutumista sen emoilta osoittaa rauhallisuus, jolla ne suhtautuvat pihalla liikkuviin ihmisiin. Kaikkein hätäisimpänä olen nähnyt lokit, kun yön hämärissä siili lyllersi lähellä poikasen olinpaikkaa. Aiemmilta vuosilta on ollut sellaisiakin kokemuksia maapoikasten aikaan, että aikuiset linnut ovat käyttäytyneet aggressiivisesti. (Olen oppinut lintukirjoista, että molempia vanhempia kutsutaan lintumaailmassa emoiksi.) Lennin emot opettavat pienokaista etsimään ruokaa. Ne näyttävät sille, kuinka nokitaan maasta herkkuja. Kerran näimme, kuinka emo nielaisi ison pitsanreunuksen ja hetken kuluttua oksensi sen Lennille. Sen oli helpompi...

More+

RunoSointu

RunoSointu Sydämeni Joiku 2018

Vasemmalla Tarja Huntus, keskellä Mirjam Silvén ja oikealla Kirsti Rautamo Kuva: Helena Fagerlund   RunoSointu on kolmen monitaiteellisen vaasalaisnaisen ryhmä, joka esittää runoa ja musiikkia vahvalla luontotwistillä. Tarja Huntus on laaja-alainen ammattiviulisti ja media-alan ammattilainen, joka on kasvanut Kaustisella ja oppinut kokeneilta kansanmuusikoilta viulisminsa ABC:n. Tarjan muista kokoonpanoista mainittakoon irkkupunkkia soittava Loretta Problem. Kirsti Rautamo on juuri yhteisömuusikoksi valmistunut luokanopettaja, jolla on pitkä ura kosketinsoittajana erilaisissa kokoonpanoissa ja musiikkielämän tuntemusta sekä Italiasta että Suomesta. Kirstin muita kokoonpanoja ovat mm. Popvatkain ja Melodinas. Mirjam Silvén on runoilija, retriitti- ja luontoterapiaohjaaja sekä siviiliammatiltaan erityisluokanopettaja. Hänen muista kokoonpanoistaan mainittakoon Sudenmorsiamet ja Weljet. Runot ryhmän esityksiin ovat virranneet Mirjam Silvénin kynästä. Suuri osa esitettävästä musiikista on laulettua. Sanoitusten ja sävellysten omavaraisuus on korkea. Kaikki ryhmän jäsenet ovat sekä sanoittaneet että säveltäneet esityksiin teoksia. Kaikilla on myös teatterialan taustaa. Esityksissä luontoelementit ovat voimakkaasti läsnä. Eri aistien kautta saadaan sukeltaa syvälle kokemuksellisuuteen.   Metsän hiljaisuudessa sammalten...

More+

Kesä koittaa, ilo voittaa

Tuuralassa Kyröjoella

Kesä on aivan tässä kulmilla! Kevättä Kevään kiihkein seuraaminen on ohi. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat saaneet luonnon heräämään todella nopeasti. Tänä keväänä päätimme, että kirjaamme ylös, missä järjestyksessä puihin ja pensaisiin puhkeavat lehdet. Emme ehtineet aloittaa kirjaamista, kun jo hämmästykseksemme kaikkialla oli vihreää. Nyt olemme jo havainneet ensimmäiset kukat pilvikirsikoissa ja koristeomenapuissa Vaasan Vetokannaksella ja Palosaarella. Takapuistossamme kukat noihin puihin tulevat yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Keväästä jäi mieleen se pikkuinen Lotta eli ryhävalaan vierailu vesillämme ja merikotkahavaintojen hurja kasvu. Taidetta Ajatukset ovat jo kovasti tulevan kesän riennoissa. Taiteellisella saralla minulla on monta merkityksellistä asiaa meneillään. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla RunoSointu -ryhmämme esittää runo- ja musiikki esityksen Sydämeni joiku. Tarkemmat esiintymisajat ja paikan päivitän tähän kirjoitukseen, kunhan ne selviävät. RunoSointu -ryhmässä ovat lisäkseni Tarja Huntus ja Kirsti Rautamo. Esityken runot ja laulujen sanoitukset yhtä lukuun ottamatta ovat minun käsialaani. Laulujen sävellykset ovat meidän jokaisen esiintyjän omia hengentuotteita. Esityksessä vaellamme Lapin maisemissa. Vanhimmat runot ja sanoitukset...

More+

Voi, mikä riemu!

Pieni linturetkeläinen

Kevätretkiä Kuukausi sitten olin pitämässä retriittiä Alskatissa. Oli talvista. Lunta riitti ja jääkävelylläni se lensi hurjassa tuulessa. Oli hyvin arktinen tunnelma. Toinen papeista puuskahti minulle: "Milloin se kevät oikein tulee?" Vastasin, että kaksi viikkoa siihen menee. Hän totesi pilke silmäkulmassa, että tulee omin käsin kuristamaan minut, jos kevät ei silloin ala. No, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä se sitten rysähti päälle. Henkikultani säästyi. Orvokki Aution Pesärikossa anoppi toistelee jatkuvasti miniälle: "Hillitte ittes!" Kevät on täällä ja minä en hillitse itseäni millään tavoin. On lähes mahdotonta pitää välipäiviä luonnon tarkkailemisesta. Auton nokka työntyy yhä uudelleen ulos kotiportista. Matka erilaisille paikoille alkaa. Autoon on pakattu kameroita, kiikarit, lintuvihko, luontokirjoja, eväitä, kumisaappaita, vaatteita... Useimmiten lähdemme miehen kanssa kahden, mutta välillä mukana on ystäviä isoja ja pieniä. Artikkelikuvassa on pieni retkeläinen eiliseltä. Hän nautti kovasti lintujen katselemisesta ja kivien heittelemisestä tulvaojaan. Itse aina unohtaa, että kiikareita pitäisi välillä käyttää toisinkin päin. Kun etäännyttää asioita, saa uuden...

More+

Retriiteissä hiljaisuus puhuu

Suihkulähde

Kevättervehdys! Kevätpäiväntasaus on ohitettu ja viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Ulkona on kyllä hyvin talvisen näköistä. Viikon päästä on pääsiäinen... Olen pikkuhiljaa mietiskellyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin, mutta lopulta aiheen valinta oli selvä. Kirjoitan hiljaisuuden viljelystä. Kuluneen viikon alussa minua ja pastori Eva Thölixiä haastateltiin retriiteistä Lännen median lehtiin. Juttu ilmestyy ensi tiistaina. Keskiviikkoiltana saimme viettää hiljaisuuden iltaa eli miniretriittiä historiallisessa Mustasaaren kirkossa ja tänään olen lähdössä viikonlopuksi pitämään retriittiä Alskathemin leirikeskukseen Evan ja Tiina Keinäsen kanssa. Ensimmäinen kokemus minulla retriitistä oli noin kymmenen vuotta sitten samassa paikassa. Silloin retriittiin oli tullut kiireinen viime hetken peruutus joltain osallistujalta. Ystäväni, pastori Eija Kasari soitti minulle ja sanoi: "Jos olisin lääkäri, määräisin sinut tuon uupumuksesi vuoksi sairauslomalle. Olen kuitenkin pappi ja kehotan sinua lähtemään parin tunnin päästä viikonlopuksi retriitin hiljaisuuteen." Lähdin. Olin niin uupunut, että en edes jaksanut istua rukoushetkien ja virikepuheiden aikana, vaan makasin kappelin perällä ja yhteistilan sohvalla. Muut ajat tuijotin tuleen tai...

More+

Opettaja puhuu

Hyvin palvellut Palosaaren koulu

Keväistä päivää! Suomessa on menossa talvilomaviikkojen kausi. Vaasan seudulla kouluissa on lomaa ensi viikolla. Ehkä on aika hengähtää ja katsoa alkavaan kevääseen. Opettajille ja oppilaille urheiluloma, jota perinteisesti hiihtolomaksi kutsutaan, katkaisee kevätlukukauden puurtamisen. Koska olen tehnyt leipätyöni kasvatuksen parissa, minua tietysti kiinnostaa kaikki, mitä lasten ja opetuksen, varhaiskasvatuksen ja koulujen tiimoilta yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan. Tämän kevään putouksessa on hahmo nimeltä Ansa Kynttilä. https://www.youtube.com/watch?v=HCjt96phaJE ja https://www.youtube.com/watch?v=di3O6liHt6g Hän on pistänyt minut taas miettimään, miten suuri merkitys opettajan persoonalla on lasten kasvamisessa itseään ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi. Ansa Kynttilä suhtautuu lapsiin jyräten, halventaen ja piiloaggressiivisesti. Sellaisiakin pedagogeja valitettavasti on. Onneksi he ovat todella pienenä vähemmistönä ammattikasvattajissa. Ainakin haluaisin uskoa siihen. Jokainen meistä muistaa hyvällä ne opettajat, jotka ovat nähneet meidät omina itsenämme. He ovat kenties antaneet tunnustusta jostain juuri oikealla hetkellä. Muistan lämmöllä erästä lukion opettajaani, joka antoi minulle kolme runoa, jotka hänen mielestään kertovat minusta. Runot olivat P. Mustapään Selitys http://kauneuttako.blogspot.fi/2016/04/p-mustapaan-runoja.html...

More+

Talven sylissä

Jäätyvä aalto

  Tällä kertaa en heittäydy kovin filosofiseksi. Talven selkä on taittunut eilen Heikin päivänä. Tai sitten se taittuu viimeistään Paavon päivänä 25.1. tai kynttilän päivänä 2.2. Näin uskoi vanha kansa. Vielä vanhemman kansan kalenterisauvoista voidaan lukea vanhaa vuotuista ajantietoa. mm. http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/heikin-paiva/ Viime vuosina olemme saaneet tottua kuitenkin siihen, että vuoden säät ovat ikään kuin siirtyneet eteen päin. Lumi tulee myöhemmin. Kylmin talvi on ollut usein vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. Kesän lämpeneminen ei ole vielä juhannuksenkaan tienoilla päässyt käyntiin. (Muistutus viime toukokuulta https://www.youtube.com/watch?v=L_pxke_O9eg kts. erityisesti kohta 1:45 - 2:30) Odotettavissa on siis vielä nykyisen talven taittuminen hiukan myöhemmin. Valo sen sijaan ei petä. Vaasassa päivän pituus on tänään yli 6 tuntia. Utsjoellakin jo yli 2 tuntia. Kaamos on ainakin onnellisesti ohi koko Suomesta. Artikkelikuvassa on näkymä Stråkavikeniltä eli Österön satamasta Vöyrin Maksmosta. Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Samalla reissulla näimme Pöuskofjärdenillä talviverkoilla yhtä aikaa kymmenen merikotkaa. Vuotta 2018 ei ollut kulunut kuin noin...

More+