Archive for ‘Yleinen’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kesä koittaa, ilo voittaa

Tuuralassa Kyröjoella

Kesä on aivan tässä kulmilla! Kevättä Kevään kiihkein seuraaminen on ohi. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat saaneet luonnon heräämään todella nopeasti. Tänä keväänä päätimme, että kirjaamme ylös, missä järjestyksessä puihin ja pensaisiin puhkeavat lehdet. Emme ehtineet aloittaa kirjaamista, kun jo hämmästykseksemme kaikkialla oli vihreää. Nyt olemme jo havainneet ensimmäiset kukat pilvikirsikoissa ja koristeomenapuissa Vaasan Vetokannaksella ja Palosaarella. Takapuistossamme kukat noihin puihin tulevat yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Keväästä jäi mieleen se pikkuinen Lotta eli ryhävalaan vierailu vesillämme ja merikotkahavaintojen hurja kasvu. Taidetta Ajatukset ovat jo kovasti tulevan kesän riennoissa. Taiteellisella saralla minulla on monta merkityksellistä asiaa meneillään. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla RunoSointu -ryhmämme esittää runo- ja musiikki esityksen Sydämeni joiku. Tarkemmat esiintymisajat ja paikan päivitän tähän kirjoitukseen, kunhan ne selviävät. RunoSointu -ryhmässä ovat lisäkseni Tarja Huntus ja Kirsti Rautamo. Esityken runot ja laulujen sanoitukset yhtä lukuun ottamatta ovat minun käsialaani. Laulujen sävellykset ovat meidän jokaisen esiintyjän omia hengentuotteita. Esityksessä vaellamme Lapin maisemissa. Vanhimmat runot ja sanoitukset...

More+

Voi, mikä riemu!

Pieni linturetkeläinen

Kevätretkiä Kuukausi sitten olin pitämässä retriittiä Alskatissa. Oli talvista. Lunta riitti ja jääkävelylläni se lensi hurjassa tuulessa. Oli hyvin arktinen tunnelma. Toinen papeista puuskahti minulle: "Milloin se kevät oikein tulee?" Vastasin, että kaksi viikkoa siihen menee. Hän totesi pilke silmäkulmassa, että tulee omin käsin kuristamaan minut, jos kevät ei silloin ala. No, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä se sitten rysähti päälle. Henkikultani säästyi. Orvokki Aution Pesärikossa anoppi toistelee jatkuvasti miniälle: "Hillitte ittes!" Kevät on täällä ja minä en hillitse itseäni millään tavoin. On lähes mahdotonta pitää välipäiviä luonnon tarkkailemisesta. Auton nokka työntyy yhä uudelleen ulos kotiportista. Matka erilaisille paikoille alkaa. Autoon on pakattu kameroita, kiikarit, lintuvihko, luontokirjoja, eväitä, kumisaappaita, vaatteita... Useimmiten lähdemme miehen kanssa kahden, mutta välillä mukana on ystäviä isoja ja pieniä. Artikkelikuvassa on pieni retkeläinen eiliseltä. Hän nautti kovasti lintujen katselemisesta ja kivien heittelemisestä tulvaojaan. Itse aina unohtaa, että kiikareita pitäisi välillä käyttää toisinkin päin. Kun etäännyttää asioita, saa uuden...

More+

Retriiteissä hiljaisuus puhuu

Suihkulähde

Kevättervehdys! Kevätpäiväntasaus on ohitettu ja viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Ulkona on kyllä hyvin talvisen näköistä. Viikon päästä on pääsiäinen... Olen pikkuhiljaa mietiskellyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin, mutta lopulta aiheen valinta oli selvä. Kirjoitan hiljaisuuden viljelystä. Kuluneen viikon alussa minua ja pastori Eva Thölixiä haastateltiin retriiteistä Lännen median lehtiin. Juttu ilmestyy ensi tiistaina. Keskiviikkoiltana saimme viettää hiljaisuuden iltaa eli miniretriittiä historiallisessa Mustasaaren kirkossa ja tänään olen lähdössä viikonlopuksi pitämään retriittiä Alskathemin leirikeskukseen Evan ja Tiina Keinäsen kanssa. Ensimmäinen kokemus minulla retriitistä oli noin kymmenen vuotta sitten samassa paikassa. Silloin retriittiin oli tullut kiireinen viime hetken peruutus joltain osallistujalta. Ystäväni, pastori Eija Kasari soitti minulle ja sanoi: "Jos olisin lääkäri, määräisin sinut tuon uupumuksesi vuoksi sairauslomalle. Olen kuitenkin pappi ja kehotan sinua lähtemään parin tunnin päästä viikonlopuksi retriitin hiljaisuuteen." Lähdin. Olin niin uupunut, että en edes jaksanut istua rukoushetkien ja virikepuheiden aikana, vaan makasin kappelin perällä ja yhteistilan sohvalla. Muut ajat tuijotin tuleen tai...

More+

Opettaja puhuu

Hyvin palvellut Palosaaren koulu

Keväistä päivää! Suomessa on menossa talvilomaviikkojen kausi. Vaasan seudulla kouluissa on lomaa ensi viikolla. Ehkä on aika hengähtää ja katsoa alkavaan kevääseen. Opettajille ja oppilaille urheiluloma, jota perinteisesti hiihtolomaksi kutsutaan, katkaisee kevätlukukauden puurtamisen. Koska olen tehnyt leipätyöni kasvatuksen parissa, minua tietysti kiinnostaa kaikki, mitä lasten ja opetuksen, varhaiskasvatuksen ja koulujen tiimoilta yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan. Tämän kevään putouksessa on hahmo nimeltä Ansa Kynttilä. https://www.youtube.com/watch?v=HCjt96phaJE ja https://www.youtube.com/watch?v=di3O6liHt6g Hän on pistänyt minut taas miettimään, miten suuri merkitys opettajan persoonalla on lasten kasvamisessa itseään ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi. Ansa Kynttilä suhtautuu lapsiin jyräten, halventaen ja piiloaggressiivisesti. Sellaisiakin pedagogeja valitettavasti on. Onneksi he ovat todella pienenä vähemmistönä ammattikasvattajissa. Ainakin haluaisin uskoa siihen. Jokainen meistä muistaa hyvällä ne opettajat, jotka ovat nähneet meidät omina itsenämme. He ovat kenties antaneet tunnustusta jostain juuri oikealla hetkellä. Muistan lämmöllä erästä lukion opettajaani, joka antoi minulle kolme runoa, jotka hänen mielestään kertovat minusta. Runot olivat P. Mustapään Selitys http://kauneuttako.blogspot.fi/2016/04/p-mustapaan-runoja.html...

More+

Talven sylissä

Jäätyvä aalto

  Tällä kertaa en heittäydy kovin filosofiseksi. Talven selkä on taittunut eilen Heikin päivänä. Tai sitten se taittuu viimeistään Paavon päivänä 25.1. tai kynttilän päivänä 2.2. Näin uskoi vanha kansa. Vielä vanhemman kansan kalenterisauvoista voidaan lukea vanhaa vuotuista ajantietoa. mm. http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/heikin-paiva/ Viime vuosina olemme saaneet tottua kuitenkin siihen, että vuoden säät ovat ikään kuin siirtyneet eteen päin. Lumi tulee myöhemmin. Kylmin talvi on ollut usein vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. Kesän lämpeneminen ei ole vielä juhannuksenkaan tienoilla päässyt käyntiin. (Muistutus viime toukokuulta https://www.youtube.com/watch?v=L_pxke_O9eg kts. erityisesti kohta 1:45 - 2:30) Odotettavissa on siis vielä nykyisen talven taittuminen hiukan myöhemmin. Valo sen sijaan ei petä. Vaasassa päivän pituus on tänään yli 6 tuntia. Utsjoellakin jo yli 2 tuntia. Kaamos on ainakin onnellisesti ohi koko Suomesta. Artikkelikuvassa on näkymä Stråkavikeniltä eli Österön satamasta Vöyrin Maksmosta. Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Samalla reissulla näimme Pöuskofjärdenillä talviverkoilla yhtä aikaa kymmenen merikotkaa. Vuotta 2018 ei ollut kulunut kuin noin...

More+

Joulu joulu tullut on

Talvipäivän seisaus Finngrundetilla

Artikkelikuvassa näkyy Finngrundetia. Siellä sain aikoinaan viettää monta ikimuistoista päivää ja yötä. On talvipäivän seisauksen aika. Huomenna on päivä taas pidempi. Talvipäivän seisauksesta alkaa myös tähtitieteellinen eli astronominen talvi. Sitä kestää kevätpäiväntasaukseen asti eli ensi vuonna 20.3. Mm. http://ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat ja https://www.ursa.fi/extra/kosmos/v/vuodenajat.html Vuosi alkaa muutenkin olla lopuillaan ja tänään on Tuomas tuonut joulun tullessaan. Kansanrunousarkiston kokoelmista löytyy paljon joulun aikaan liittyviä runoja ja hokemia. http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/hokemat.htm Seuraavassa meidän tämän jouluiseen olotilaamme sopiva runo:   Tu tänne Tuomas kulta, tuo joulu tullessas. Olkikimpu kainalossas, oluttynnöri olallas. Nisukakku kämmenelläs, kynttilä pivon pohjassas. - En minä teille tule, teillä on paljon koirija. - Kyllä koirat kottaan ajan, penikaiset penkin alle. Lapsukaiset lavan alle, kissat kiukaalle killittelemään. - Jokioinen 1913   Se sopii meille oikein hyvin, koska olemme runsaat pari viikkoa hoitamassa Södra Vallgrundissa koiria. Saamme nauttia ystävämme A:n kodin ihanasta rauhasta, kun isäntä on Lapissa toisen ihmisen koiravaljakoita ajelemassa. Olemme saaneet kokea saariston rauhaa ja esimerkiksi viime yönä ihailla huikeaa tähtitaivasta,...

More+

Oi, Suomi katso!

Köklotin Rogenilla

Onnea rakkaalle kotimaallemme Suomelle, kun se on tullut sadan vuoden ikään! Kotomaamme koko kuvaa olen yrittänyt löytää harrastamalla melko nuoresta asti kotimaan matkailua. Aluksi liftailin ja matkustin junassa huuliharppumaksulla. Nyt viimeisinä vuosina olen saanut innokkaan maantiebongarin vierelleni. "Yhä pienemmille teille, yhä kaukaisempiin kolkkiin, yhä syvemmälle takamaille!", voisi olla mottomme. Emme käytä navigaattoreita, vaan suunnistamme vanhanaikaisesti GT-kartaston avulla. Oikein pahoissa paikoissa joudumme kuitenkin turvautumaan kännykän maastokarttasovelluksiin. Kansalaisen karttapaikka ja Google Maps ovat myös apuna reittejä suunniteltaessa. Usein kuitenkin harrastamme Aku Ankasta tuttua "höpsismiä" eli risteykseen tultaessa vasta päätämme, minne päin nyt haluttaisi lähteä. Olemme matkustaneet yhdessä jo neljännesmiljoonan kilometrejä, joista suurin osa Suomessa. Kilometrejä Norjasta on enemmän kuin Ruotsista. Olen kuvannut armaan Suomineidon kasvoja eri vuoden aikoina ahkerasti erityisesti viime vuosina Artikkelikuvassa on runsaan viikon takainen tilanne Köklotin sataman läheisellä Rogen-moreenilla. On sumuinen, kostea sää ja puiden rungot ovat saaneet lumikuorrutuksen. Olen pyrkinyt maalailemaan kotimaatani sanoin, kun en pensselillä osaa. 50...

More+

Armollisuus

DSCN0279 pienennetty

  Löysin keväällä talomme roskiksesta sinne heitetyn huonekasvin. Se vaikutti lähes elottomalta ja kuivuneelta. Siinä oli kuitenkin hiukan vihreää jäljellä. Se oli muovisessa, läpinäkyvässä kukkapurkissa, jossa oli pelkästään juuristoa, ei multaa tai haketta. Juuret tunkivat purkin pohjassa olevista aukoista ulos. Onneksi se ei ollut biojätteissä, jonne se olisi kuulunut ilman purkkia laittaa. Minua säälitti tuo kasvi ja päätin kokeilla, vieläkö se virkoaisi henkiin. Tajusin purkista, että se on jonkin sortin orkidea. Laitoin sen kotonani uuteen purkkiin, johon laitoin sekä haketta, että multaa. Vein kasvin kesäksi maalle "ulkoruokintaan". Vaikka epäilin kasvia orkideaksi, en hoitanut sitä sillä tavoin kuin orkideoita hoidetaan. Annoin sateen kastella sitä ja satunnaisesti itsekin kastelin. Kun palasimme kaupunkiin, kasvi näytti edelleen melko nuutuneelta, mutta vihreämmältä. Jätin sen vielä joiksikin viikoiksi pihalle pergolan viereen. Elokuun lopulla nostin sen sisälle ja työnsin muutaman ravinnepuikon sen juurelle. En oikein uskonut koko aikana projektiini. En siksi meinannut uskoa silmiäni, kun syyskuun puolessa välissä...

More+

Peittoon kääriytyneenä

Kynttilä

Hei! Syyspäiväntasausta vietettiin hienossa säässä (ainakin täällä Vaasan seudulla) viime viikon perjantaina. Viimeistään nyt on alkanut virallisesti syyskausi. On aika kuunnella kurkien huutoa ja katsella niiden muuttoa.  On aika nauttia syksyn kuulaudesta ja taas toisaalta sumuisista päivistä. On aika katsella tähtitaivasta. On aika vaeltaa metsäpoluilla, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä peittoon. On myös aika tehdä ihanaa pihlajanmarjahyytelöä, jota kannattaa nauttia kuumana vaniljajäätelön seuraksi. Ohjeen konjakin korvasin irkkuviskillä ja hyvää tuli. https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/pihlajanmarjahyytelo.aspx Voit lukea Kodin Kuvalehden nettisivulta pienen jutun, jossa minua käytettiin asiantuntijana. Linkistä aukeavan jutun lopussa oleva nimeni toimii linkkinä taas näille kotisivuilleni. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Kirjat ovat minulle tärkeitä syyskauden ja lähestyvän kaamosajan ystäviä. Niitä on mukavaa lukea peittoon kääriytyneenä.  Olen tänne kirjoittanut aiemminkin kirjoista http://ikariantulirumpu.fi/lokakuuta-ja-lukemista/ Carlos Ruiz Zafónilta oli tuossa kirjoituksessa monta sitaattia. Luin juuri hänen kaksi muuta kirjaansa: Taivasten vanki (Otava 2011) ja Henkien labyrintti (Otava 2017).  Nekin sijoittuvat Barcelonaan. Taas minun piti ottaa kynä avuksi, jotta saan sitaatteja talteen. Jaan ne...

More+

Takaisin luontoon!

Pääskynpojat Piipsjärvellä

Hei! On noin sata päivää siihen, että Suomesta tulee sata vuotias. On myös Suomen luonnon päivä. Molemmat asiat ovat juhlimisen arvoisia. Itsenäisyyttä pidämme itsestäänselvyytenä. On kuitenkin tarvittu määrätietoista työtä itsenäisyyden saamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Siihen työhön on tarvittu sekä miesten että naisten työpanosta. Olen kiitollinen menneille polville, että saan elää maassa, jossa on pohjoismainen demokratia. Meillä ainakin pyritään siihen, että olisimme kaikki tasa-arvoisia. Meillä on mm.  oikeus ilmaista mielipiteemme. Nuo oikeudet sisältävät myös velvollisuuksia. Mielipiteen ilmaisussa on noudatettava tiettyjä rajoja. Emme saa herjata, solvata ja levittää väärää tietoa eli vaihtoehtoisia totuuksia. On huolestuttavaa, että sananvapauden rajoja koetellaan rajusti silloin tällöin myös joidenkin vastuullisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien taholta. Luonnossa meillä on ainutlaatuiset pohjoismaiset jokamiehen oikeudet. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet(16989) Niihin perustuu mahdollisuus liikkua ja yöpyä melko vapaasti luonnossa ja nauttia luonnon antimien keräämisestä. Oikeuksiin kuuluvat vastapainona tietysti velvollisuudet. Emme roskaa, tuhoa ja häiritse luonnon rauhaa. Emme liiku liian lähellä yksityisasutusta. Luonnosta nauttiminen on jakamaton oikeutemme....

More+