Reippahasti käypi askeleet

 

Joulu lähestyy kiitolaukkaa. Lahjat on pakattuina ja jokavuotinen muostilista kirjoitettuna. Viimeinen viikko ennen H-hetkeä on alkamassa. On mukavaa saada myös aikuiset lapset jouluksi kotiin.

Ja hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen... Pelastusarmeijan joulupatakin odottaa kohta kadunkulmassa. Lahjoituksia voi tehdä myös netistä saatavien ohjeiden opastamana. http://pelastusarmeija.fi/ On niin monta tapaa auttaa ja helpottaa niiden elämää, joiden osa ei ole yhtä hyvä ja turvallinen kuin oma. Kirjon Ulkomaanavun kautta voi hankkia Toisenlaisen lahjan ystävälle, jolla on jo kaikkea tarpeellista http://www.toisenlainenlahja.fi/?gclid=COmfntf0sbsCFUiN3godlWQAgw tai lahjottaa SPR:n välityksellä apua maailmalle http://www.punainenristi.fi/lahjoita

Musiikkitervehdyksenäni voit kuunnella (hartaan mielen iskiessä) seuraavan laulun http://www.youtube.com/watch?v=8LAPHI-QVDA ja saman instrumentaalina http://www.youtube.com/watch?v=3zYWhqQgELc Kyseessä on Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta.

Tämän kertaisen joulurunoni olen kirjoittanut hyvin kauan sitten, muistaakseni jouluna 1981:

 

Lapin joulu

Tunturit mykkinä makaa.

Päivä on pimeää.

Kuu kurkkii pilvien takaa.

Hirveä pakkassää...

 

Kylmä on lapsosen käydä

polkuja Lapinmaan,

jos ei hän syömmestään löydä

kätkyttä Kuninkaan.

 

Toivotan oikein rauhallista joulua kaikille lukijoilleni. Toivottavasti Sinä ja läheisesi voitte nauttia rauhassa tuoksuista, kynttilänvalosta ja sydämen lämmöstä sekä muista joulunajan ihmeistä!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.