• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Alkukesän pehmeinä hetkinä

Aika rientää huimaa vauhtia. Kevään linturetket ovat jo ohi ja on aika kesän riemuille. On melkein kaksi kuukautta siitä, kun olen ehtinyt kirjoittaa tänne pidemmän kirjoituksen. Äitienpäivänä käväisin laittamassa sivulleni nopeita ajatuksia. Nyt ehdin kirjoittaa hiukan pidempään. Siis tosi pitkä kirjoitus, jota ei kannata edes yrittää yhdellä kertaa kahlata läpi. Aloitan tällä viikolla ilmestyneestä Vaasa -lehden kolumnistani. Olemme sopineet toimituksen kanssa, että niitä voi laittaa lehden ilmestymisen jälkeen. Luontoon vapautettuna Alkukesän pehmeät, valoisat yöt ovat nyt ilonamme. Hyttysetkään eivät vielä suuremmin vaivaa. Siksi on juuri nyt paras hetki mennä kokemaan vapauden tunne luonnon helmassa melkeinpä minä vuorokauden aikana tahansa. Yön edistyessä, sillä hetkellä, jolloin hämärä lyö toiselle kättä, on aivan oivallista hiippailla metsään, pellonreunaan, suolle tai veden äärelle kuuntelemaan yölintujen laulua. Erityisen hyvä paikka tälle on Vanhan Vaasan kirkon läheiset linnanvallit. Meille ainutlaatuisen onnen tarjoaa siis Pohjolan alkukesä. Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka meillä on tässä upea ja monille kansoille...

Lisää+

Hyvää hoivaajienpäivää!

Tänään 8.5. vietetään äitienpäivää. Lainattua tekstiä Wikipediasta: "Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918, 7. heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima.  Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja useallakin paikkakunnalla, mutta 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta. Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947. Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin.  Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä." Päivä on meille monille hyvin tunteikas. Ei ole itsestään selvää, että meistä kaikista naisista voisi tulla äitejä tai isoäitejä. Toiset ovat joutuneet menettämään äitinsä jo hyvin varhain. Toisilla äitisuhde ei ole niin kovin hyvä. Toiset äidit ovat menettäneet lapsensa. Toisista tulee bonusäitejä ja -isoäitejä jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki eivät edes halua tulla äidiksi. Toiset saavat elää äitinä ja lapsena rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden keskellä. Kaikilla ei mene...

Lisää+

Kohti lämpöä, keväthavaintoja

Maisema kuin akvarelli

Pääsiäinen on jo ovella. Valo ja lämpö luonnossa lisääntyvät. Se antaa toivoa kesän tulosta. Artikkelikuvan otin jo viime kuun puolella, mutta vieläkin tuolla syrjäisemmissä lahdissa näyttää tältä. Maisema on kuin akvarelli. Aistit ovat maailman rauhattomuuden keskellä terävöityneet seuraamaan erityisesti kaiken sen rauhan vastaanottamiseen, jota luonnosta löytää. Toissa viikonloppuna olin vetämässä retriittiä ystäväni Evan kanssa Österhankmon leirikeskuksessa. Aamuvarhaisella oli ihanaa istua "Possulan" seinustalla ja ottaa vastaan eri aistien kautta parasta, mitä kevätluonto tarjoaa. Tuolla aurinko on noussut pari sormenleveyttä horisontin yläpuolelle. Ja auringon editse lentää merikotka. Auringon säteet jo lämmittävät poskia pakkasaamussa. Kuulen kuinka teeret soivat. (Uroksia on ainakin kaksi.) Peipot laulavat puissa. Muiden kevätlintujen kuoro yhtyy niiden lauluun. Ylimpänä soi mustarastaan soolo. Kuuntelen myös hiljaisuutta, jossa ei kuulu yhtään ihmisen ääntä. Toissapäivänä kävimme tarkistamassa kevään etenemistä Raippaluodon ja Björkön saarilla. Bodvatnet oli vielä jäässä. Kävelimme sen keskellä sijaitsevaan "lintuniemeemme". Siellä ei ollut käynyt vielä ihmisiä viimeisen lumituiskun jälkeen. Sen sijaan...

Lisää+

Naistenpäivää!

Ahtojäät ja Ritgrundin majakka

Rakkaat naiset ja miehet! En kirjoita tällä kertaa kovin pitkästi. Tänään vietämme kansainvälistä naisten päivää. Mieli ei mettä keitä Ukrainan tilanteen vuoksi, mutta aion silti nauttia tästä päivästä ainakin parin suklaapalan ja linnunlaulun verran. Aloitin aamun tekemällä muutaman stillkuvavideon marras-joulukuisesta Utön reissustani. Sain hetken hengähtää ahdistuneista ajatuskehästä. Tänään ajatukseni askaroivat naisten luona sekä itäisessä naapurissamme että Ukrainassa. Näissä maissa naistenpäivä on suurempi juhla kuin meillä Suomessa. Millä mielin naiset sitä tänään viettävät, voi vain arvailla. Täällä kotimaassa naisten asema on parempi kuin monessa maassa maailmalla. Silti on vielä paljon rakenteellista epätasa-arvoa. Taistelu jatkuu. Illalla sain kuulla, että ystäväni tytär oli päässyt ulos Ukrainasta. Tällä hetkellä hän on matkalla Puolasta kohti Vaasaa. Siitä asiasta on helpottunut olo. Toivoa olen miettinyt paljon. Sen pois heittäminen ei kannata. Tänään toivoon tarrautuminen on parasta, mitä voi olla. Artikkelikuva on viime viikonlopulta Vikarskatin satamasta ahtojäävuorten ohi kohti Ritgrundin majakkaa. Majakka on minulle toivon symboli siinä...

Lisää+

Valo lisääntyy

Joulupäivän pehmein penkki

Päivät pitenevät riekon askelin. Tänään Vaasassa päivän pituus on 8 h 4 min, Utsjoella 6 h 14 min ja Utössä 8 h 37 min. Kevättä kohti siis mennään. Artikkelikuvassa on valoisin hetki joulupäivänä 2021. Pimeimmän alkuvuoden piristyksinä minulla oli näyttelymme Black Wall Galleryssa ja elämäni villapaidan neulominen. Halusin haastaa itseni vaikean mallin kanssa ja kumma kyllä onnistuinkin. Kuluvana vuonna on jälleen kalenterini täyttynyt monenlaisista riennoista. Ensi viikolla menen Vaasan kaupunginkirjastolle Essee -tilaan puhumaan runoistani ja tavastani tehdä monitaiteellisia projekteja. Tervetuloa 15.2. klo 17.00-18.30. Tänäkin vuonna on tiedossa opiskelua, taiteellisia ja hengellisiä projekteja ja paljon, paljon luonto- ja tiebongausreissuja. Taiteiden yökin odottaa elokuussa. Toivottavasti pääsemme Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa vihdoin esittämään Elementit -sarjamme viimeisen teoksen. Sitä on koronan takia siirretty jo kaksi kertaa. Samoin on käynyt Hassisen Koneen keikalle Ratinassa. Tällä tietoa se toteutuisi viimein 30.7. Laitan tähän hiukan lihotettuna viime viikolla Vaasalehdessä ilmestyneen kolumnini. Leikillistä havainnointia Vuosi on vielä aluillaan....

Lisää+

Ikimetsän kierteet

Vuosi alkoi hyvin lumisena täällä Vaasassa. On oikein kaunista ja talvista. Heti vuoden toisena päivänä lähdimme ystävien kanssa nuotiolle Klobbskataan. Taivaanrannassa oli merisumua ja vuoden ensimmäinen merikotkahavaintokin tehtiin. Kovasti mieli tekee mennä nauttimaan luonnon ihmeistä. Metsään kahlaaminen vaatisi kovasti viitseliäisyyttä ainakin ilman metsäsuksia, joita minulla ei ole. Onneksi olemme kolmen taiteilijan voimin saaneet mahdollisuuden luoda ikimetsän keskelle Vaasan kaupunkia. Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Pohjanmaan liitto ovat tukeneet työskentelyämme ja esillepano ym. kulujamme. Vaasan Taiteilijaseuran Black Wall Galleryssä, Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6 on nähtävillä metsäseikkailumme tulokset. Vaasan Taiteilijaseura / Artists Guild / Konstnärsgille - Sirpa Seppelin, Mirjam Silvén, Petri Judin - Ikimetsän kierteet Galleria on auki keskiviikosta perjantaihin kello 12-17 sekä lauantaina ja sunnuntaina kello 12-16. Tule ihmeessä kokemaan näyttelymme, kun vielä ainakin toistaiseksi Gallerian ovet ovat auki. Tiloihin on laadittu asianmukainen koronan välttämissuunnitelma. "Metsän portti on vihreä ovi" sanaili Risto Rasa. Kuljet metsäämme vihreän viltin toiselle puolelle ja voit...

Lisää+

Joulun perinteet

Kirsti Rautamon kuva minusta

Kuva Kirsti Rautamo Joulu tulla jolkottaapi! Tänään on talvipäivän seisaus. Lanttulaatikot otin juuri uunista ja nyt siellä paistuu puolet porkkanalaatikoista. Talvipäivän seisauksen aikaan "aurinko menee pesäänsä", jossa se viipyy muutaman päivän. Päivät ovat silloin melko tasapitkiä tai lyhyitä. Tätini kertoi eilen puhelimessa, että pohjoisessa on seuraava sanonta: "Tapanina tammanlaukka, uunna vuonna uuninlämmin." Tällä tarkoitetaan sitä, että Tapaninpäivän jälkeen päivä lähtee pitenemään vauhdilla ja Uutena Vuotena se on jo niin pitkä, että on aivan "uuninlämmin". Loisto -lehdessä 3/21 muutamalta ihmiseltä kysyttiin, mistä kunkin joulu alkaa. Vastasin, että minulla se alkaa jo syysretriitistä Alskatin leirikeskuksesta. Silloin alan kääntyä kohti joulua. Minä olen hidas joulun lähestyjä. Tarvitsen rauhaa ja aikaa yhä enemmän. Adventtihartaudet majakassa, metsässä ja pubissa Niin kuin edellisessä kirjoituksessani kerroin, vietin tässä välissä myös pitkän retriittiajan Utössä. Kaksi viikkoa sitten palasin kotiin. Adventtiaikani on ollut monipuolinen. Se pääsi vauhtiin Majakkakirkon tunnelmallisesta adventtihartaudesta, jossa toimimme kanttoreina Eija Kasarin kanssa. Lähestyin tuota hartauttakin...

Lisää+

Terveiset Utöstä

Utön kylää majakkamäeltä nähtynä

Joulu lähestyy ja nyt vietämme ensimmäistä adventtisunnuntaita. Kirkoissa on laulettu Hoosianna-hymniä. Tänään lauloin sitä radiojumalanpalveluksen mukana. Katselin ikkunastani meren horisonttiin ja eri etäisyyksillä oleville saarille ja luodoille. Hoosiannan aikana merikotka lenteli Kattrompkobbenin yllä. Kuulostaa eksoottiselta. Minä olenkin nyt poissa kotimaisemistani. Lähdin matkaan Vaasasta Pyhänpäivänä 6.11. ja saavuin Utöseen 8.11. Täällä viivyn Itsenäisyyspäivään asti. Kotona Vaasassa olen 7.12. Tulomatkalla yövyin Turussa ja osallistuin Turun tuomiokirkossa messuun ja kirkkokahveille. Kirkkokahvit olivat myynnissä kansallispyhäkkömme kivijalassa. Siellä sain pöytääni sekä kanttorin, liturgina toimineen kappalaisen, että pari muuta ihmistä. Keskustelu muodostui monisäikeiseksi. Puhuimme jopa Juicen Rakkauden ammattilainen biisin teologisesta tulkinnasta. Toisen matkayön nukuin Nauvossa, jonne Utön kaverini toi hänen miehensä. Aamulla nousimme yhteysalukseen Pärnäsistä. Matka Utöseen kestää 4-5 tuntia riippuen siitä, missä välisatamissa välillä pysähdytään. Matkallamme on mukana Clara-koira, joka on jo kunnioitettavan iän saavuttanut. Aikamme Utössä ei ole mitä tahansa viihtyilyä. Vietämme melkein kuukauden hiljaisuuden retriitissä TAYSin sairaalapastori Eija Kasarin kanssa. Eija on vuorotteluvapaalla...

Lisää+

Syksyn sylissä

Alskatin aamu

Onpa taas elämä ollut täyteläistä. Samalla sydän on täynnä iloa siitä, että meillä Suomessa on (vielä) useita vuodenaikoja. Toissa viikonloppuna vietimme retriittiä Alskatin leirikeskuksessa. Sieltä on tämän jutun tunnuskuva. Se on otettu aikaisin aamulla. Teemanamme oli lause: Älä pelkää. Saimme viettää pari vuorokautta nauttien hiljaisuuden parantavasta sylistä. Tuona aikana sain myös löytää itsestäni leikkivän lapsen, kun lauantai-aamuna lätäköt olivat ensimmäistä kertaa jäässä. Pääsin ratistelemaan niissä. Ennen kuin retriittivieraat tulivat paikalle Pystytimme saunaniemeen suunnittelemani Kalastajan Ristin. Siitä voi lukea täältä. Fiskarens Kors restes vid Alskat - Vasa svenska församling Uutisen tekstin ja kuvan olen laatinut, mutta tekstini uutiseksi on muokannut ruotsalaisen seurakunnan tiedottaja Sofie Furu. Vietimme hiljaisen rukoushetken ristin juurella sattumalta juuri sillä hetkellä, kun äitini kuolemasta tuli kuluneeksi 45 vuotta. Viime viikonlopun vietin Turussa. Siellä oli pyhiinvaelluskoulutuksen päätösviikonloppu. Valmistuimme ystäväni Arja Sigfridsin kanssa pyhiinvaellusohjaajiksi. Viikonlopun koulutus oli monipuolinen ja antoisa. (Olenpa jopa ilmoittanut halukkuuteni Luontohengellisyys koulutukseen ja kirjoittelen siitä tuonnempana,...

Lisää+

Nyt luonto kirkkoni olla saa

Pyhiinvaeltajan kirkko ja polku

Onpas aikaa hurahtanut! Tavallisesti kirjoitan tänne kotisivulleni uuden jutun noin kolmen viikon välein. Nyt on ollut monenmoista kiirettä, jonka syy selviää alla olevasta. Olimme myös Vallgrundissa kahteen otteeseen ystävämme A:n taloa ja koiria hoitamassa. Pidin lisäksi kahtena lauantaina Vaasan Pilvilammella työpajaa, jossa tutustutin osallistujat meditatiivisen valokuvauksen, luontoyhteystehtävien ja metsärunoilun pariin. Ensi viikolle oli suunniteltu minulle palvelutalokiertue aiheella Mene lyyrisesti metsään, mutta se jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen. Ikimetsän kierteet -projekti Petri Judinin ja Sirpa Seppelinin kanssa on myös kovassa valmisteluvaiheessa. Aloitin Vaasa-lehdessä kolumnistina ja lupasin, että en julkaise muilla alustoilla sinne kirjoitettua tekstiä ennen kyseisen lehden ilmestymispäivää. Seuraava tekstini on julkaistu lehdessä 29.9. Tarkoitukseni oli tosiaan julkaista tämä blogikirjoitus 29.9., mutta jouduinkin pikaiseen umpisuolen poistoon ja palasin pari tuntia sitten sairaalasta. Tässä siis se varsinainen asiani Nyt luonto kirkkoni olla saa Kotiseutumme ihmiset löytävät yhä useammin tiensä metsiin ja meren äärelle. Sellainen on aika. Tunnemme rauhaa ja joskus suoranaista pyhyyden tuntoa luonnossa....

Lisää+