• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Nuoruusmuistoja: Julle ja minä

Joutsen Rangsby

Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän. On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista  (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme. On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin. Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä. Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen...

Lisää+

Rummutusta ja muita kevään riemuja

Rumpu, niestareppu ja päiväkirja

Istun Vaskiluodossa rannassa ja katselen merta. Kevät on tullut. Kanadanhanhi pylläilee vedessä kiven kyljessä ja pyydystää merenpohjasta kaiken näköistä syötävää. Ohi meloo kauempana kaksi miestä kajakilla. Keskustelun äänet kantavat hyvin vedenpintaa pitkin. Lokit, koskelot ja pikkulintujen laulu metsästä ilahduttavat minua. Kauempaa kuuluu myös tikan hakkaamisääni. Toki täällä on myös muita taustaääniä. Sokerin alueen takana rakennetaan Värtsilälle uusia teollisuusrakennuksia ja sieltä kuuluu pientä ääntä, mutta voin sulkea sen mielestäni pois samalla, kun katson merelle: yhteisyyteen. Tämä meri on yhteinen niin kuin on yhteinen tämän hetkinen koronahuolikin koko maailmassa.  Meri ei erota. Se yhdistää. Koronan ei myöskään pitäisi erottaa vaan yhdistää meitä yhteisten ponnistusten eteen. Tämä aika saa meissä sekä parhaimmat, että pahimmat ominaisuudet esiin, mutta silti tässä keväässä on toivoa ja tässä ajassa on asioita, jotka pysyvät, joiden merkityksen taas ehkä jälleen kerran huomaamme.   Rummusta Toissa iltana meillä oli ystävieni kanssa todella ihana tapaaminen ja sen merkitys korostui erityisesti siitä,...

Lisää+

Kaunis mieli

Toivon ikkuna

Hei! Olemme nyt eläneet poikkeusoloissa lähes kolme viikkoa. Ajatukset pyörivät yhden asian ympärillä. Jokaisesta mediasta tulvii tietoa tuosta asiasta. Ei oikein tiedä, jääkö jotain olennaista kuulematta ja näkemättä, jos ei seuraa jatkuvaa uutisvirtaa. Huolestuminen ja pelokkuus, toivottomuuskin valtaa mielen helposti. Siksi kaikki rakentava ja toivoa herättävä on todella meille kaikille tarpeen. Viime viikkoina ovat tosi tärkeät asiat siilautuneet vähemmän tärkeiden asioiden joukosta. Usko, toivo, rakkaus, valo, ystävät, läheiset, terveys, luonto, kiireettömyys... Yhteinen kokeminen on lähentänyt. On tullut oikein soitettua sellaisillekin ihmisille, joiden ääntä ei ole aikoihin kuullut. Takaportaillamme "mietiskellessäni" lähes kaikkien ohikulkijoiden kanssa on tullut vaihdettua ajatuksia. Toki keskustelut ovat koskeneet tuota ajankohtaista aihetta. Pitäisi yllättää itsensä ja kanssakokijat jollain aivan muulla. Mukavalta tuntui, kun uuden koiratuttavani Hessun ja hänen emäntänsä kanssa juteltiin aivan niitä näitä. Huumori on ollut selvästi tarpeen. Olenkin sanonut, että näinä vaikeina aikoina hiuksenhienosti hyvän maun rajan alapuolella oleva huumori iskee minuun parhaiten. Makeat naurut vaikean...

Lisää+

Muutoksen aika, toivon ja valon aika

Tuohusastia Paula Blåfield

Tuli tarve kirjoittaa lyhyesti jo nyt, koska elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Muutoksen aika Olemme siirtyneet poikkeuksellisiin järjestelyihin koko yhteiskunnassamme, valmiuslakia (kun se saatetaan eduskunnan päätökseen) noudatetaan ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan. Niin kuin Sauli Niinistö totesi, Suomi ei ole enää sama tämän kaiken jälkeen. Hallitus ja Presidentti ovat kovin ottein ryhtyneet rajoittamaan ihmisten arkea koronaviruksen tartuntahuipun loiventamiseksi ja riskiryhmäläisten suojelemiseksi sekä siksi, että taattaisiin yhteiskunnan toiminta niiltä osin, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä. Samalla on annettu mittava tukipaketti, jotta rankimmat taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin torjumaan. Huolissani olen erityisesti yksinyrittäjien tilanteesta. Meitä koronan riskiryhmäläisiä on vanhusten lisäksi paljon muitakin. Tarvitaan kaikkien yhteistä tahtoa suojella itseä ja muita ja taata, että ihmisten arki sujuu.   Toivon aika Kun sulkeudumme yhä enemmän koteihimme, saamme myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämänmuutoksiin. Tilanne on vakava, sitä ei pidä kieltää, mutta juuri tässä maailmanajassa on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita aiemmin ei ole ollut. Monet toiminnat voidaan tehdä verkon kautta....

Lisää+

Metsästäjä-keräilijä

Bergö 6.3.2020

Hei!   Naistenpäivää Huomenna vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Onnea kaikille sukupuolille, sillä meissä on kaikissa eri verran naista niin kuin miestäkin. Naistenpäivästä voisin kirjoittaa monelta kantilta, mutta olen sen jo mielestäni tehnyt riittävästi aiemmin. Käypä vilkaisemassa http://ikariantulirumpu.fi/naistenpaiva-lahestyy/ Näköjään tuostakin kirjoituksesta on kulunut jo kuusi vuotta! Naistenpäivää tuli vietetyllä oikein urakalla 2000-luvun taitteessa, kun toimin primus moottorina Veri Nais Bileiden järjestämisessä Welmun Club 25:een Vaasassa. Idean niiden järjestämisestä heitti ilmaan näyttelijä Virpi Haatainen yhtenä innoittuneena iltana Pickwick Pubissa. Ajatus jäi muhimaan mieleeni ja niinpä jo seuraavana vuonna järjestimme nollabudjetilla pitkän illan, jossa lavalle pääsi kaikenlaiset miehet, naiset ja lapset. Kaikki taiteen lajit olivat edustettuina. Yhtenä vuonna lavalla kävi laskelmieni mukaan 93 eri henkilöä. Niistä nuorista, jotka saivat mahdollisuuden esitellä taitojaan, jotkut ovat jo tehneet kansallista tai kansainvälistä uraakin eri taiteen aloilla. Yhtenä vuonna avajaispuheessa halusin omistaa päivän kahdelle naiselle: Astrid Lindgrenille ja Tove Janssonille. Nämä kaksi pohjoismaista naista ovat mielestäni ja monen...

Lisää+

Luonto – lahjoja kaikille aisteille

Auringonlasku

Helmiheit! Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen. Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu.   Luonnossa aisteilemassa Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä. Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina. Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia....

Lisää+

Muutos on pysyvä olotila

Aika 3

Jah hah... Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille. Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme...

Lisää+

Ajan virrassa

Åminne

Kuva Åminnesta 4.1.2020   Vuosi ja vuosikymmen on vaihtunut. Joulu on ohi. On siirrytty härkäviikoille eli selkäviikoille. Niistä kotimaisten kielten keskus kirjoittaa seuraavasti: "Härkäviikot Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi), alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus), terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää. Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei'itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot...

Lisää+

Adventin ajatuksia

Kattokupoli

  Terveiset Södra Vallgrundista! Olemme taas kotimiehinä ystävämme tunnelmallisessa talossa. Isäntä on ajamassa joulunalusajan koiravaljakoita Lapissa ja meillä on jo tutuksi tullut tapa huolehtia täällä päässä asioista. Pekka hoitaa koiria ja minä puuhastelen omiani: lämmitän taloa, kirjoittelen, valokuvaan, luen ja katselen ikkunasta elämää lintulaudalla. Tänään vein runokirjojani Sommaröhalleniin myyntiin. Tuli aivan sellainen olo, että nyt olen jo aivan vähän vallgrundilainen. Kirjaani voi tilata osoitteesta http://www.vaylakirjat.fi/kirja-arkisto/mirjam-silven-sydameni-joiku/ ja joitakin on minulta vielä itseltänikin ostettavissa. Nyt laitettaan hirvenlihasoppa tulelle. Saa siellä muhia tuntitolkulla hellan ja tuvan lämmössä. Kohta jo ilta alkaa pimentyä ja juoksutan kynttilöitä pihalyhtyihin. Niiden valossa on mukavaa katsella tähtitaivasta, jos on pilvetöntä. Viimeyönä tähtitaivas oli upea supersumuisen päivän päätteeksi. Tähtitaivas ja upea hiljaisuus on täällä parasta tähän vuodenaikaan. Huolet jäävät kaupunkiin ja on mahdollisuus nauttia tuosta hiljaisuudestakin täysin rinnoin. Jouluvalmisteluilla ei ehdi niin paljon stressata, kun on täällä poissa kotoa. On adventin rauha! Keskiviikkoiltana olin Vaasan ortodoksikirkossa kuuntelemassa yhtä lempikuoroistani:...

Lisää+

Vihan ja rakkauden lapset

Kadonneet muistot

Ihmisen muisti on omituinen. Meidän talossamme tehdään ilmastointiremonttia. Miehet tulivat viime viikolla putsaamaan olohuoneen ilmastointikanavaa ja löysivät sieltä hylätyn ampiaispesän, joka oli tukkinut ilman tulon ulkoa asuntoon. Minusta se oli hyvin symbolista. Henkiset traumat ovat kuin tuo ampiaispesä. Piilossa ilmanvaihtokanavissa pesässä käy kova kuhina, joka estää ilman vaihtumisen. Kun traumoja aletaan käsitellä, ampiaiset hylkäävät pesän. Pesä pitää kuitenkin löytää ja siivota pois, että ilma vaihtuisi. Sitten laitetaan luukkuun puhdas ja toimiva suodatin. Varsinkin aktiivisessa unohtamisessa on kyse tästä. Omituista on, että samana iltana, kun ilmanvaihtoluukku oli tyhjennetty, mieleeni alkoi tulvia kadonneita muistoja. Osa niistä oli kipeitä. Sellaisia, joiden käsittelemiseen minulla ei ole ollut voimavaroja. En tuona iltana vielä tiennyt, mitä ilmastoluukusta oli löytynyt. Kun näin ilmastointifirman miehet seuraavana päivänä pihalla ja kuulin ampiaispesästä ja näin kuvankin siitä, minua jo suorastaan huvitti tilanteen symbolisuus. Samana ajankohtana toinenkin menneisyydestä tullut yhteydenotto, joka puolestaan oli myönteinen ja kaunis, sai minut todella pohtimaan ihmisen...

Lisää+