• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Luonto – lahjoja kaikille aisteille

Auringonlasku

Helmiheit! Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen. Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu.   Luonnossa aisteilemassa Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä. Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina. Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia....

Lisää+

Muutos on pysyvä olotila

Aika 3

Jah hah... Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille. Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme...

Lisää+

Ajan virrassa

Åminne

Kuva Åminnesta 4.1.2020   Vuosi ja vuosikymmen on vaihtunut. Joulu on ohi. On siirrytty härkäviikoille eli selkäviikoille. Niistä kotimaisten kielten keskus kirjoittaa seuraavasti: "Härkäviikot Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi), alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus), terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää. Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei'itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot...

Lisää+

Adventin ajatuksia

Kattokupoli

  Terveiset Södra Vallgrundista! Olemme taas kotimiehinä ystävämme tunnelmallisessa talossa. Isäntä on ajamassa joulunalusajan koiravaljakoita Lapissa ja meillä on jo tutuksi tullut tapa huolehtia täällä päässä asioista. Pekka hoitaa koiria ja minä puuhastelen omiani: lämmitän taloa, kirjoittelen, valokuvaan, luen ja katselen ikkunasta elämää lintulaudalla. Tänään vein runokirjojani Sommaröhalleniin myyntiin. Tuli aivan sellainen olo, että nyt olen jo aivan vähän vallgrundilainen. Kirjaani voi tilata osoitteesta http://www.vaylakirjat.fi/kirja-arkisto/mirjam-silven-sydameni-joiku/ ja joitakin on minulta vielä itseltänikin ostettavissa. Nyt laitettaan hirvenlihasoppa tulelle. Saa siellä muhia tuntitolkulla hellan ja tuvan lämmössä. Kohta jo ilta alkaa pimentyä ja juoksutan kynttilöitä pihalyhtyihin. Niiden valossa on mukavaa katsella tähtitaivasta, jos on pilvetöntä. Viimeyönä tähtitaivas oli upea supersumuisen päivän päätteeksi. Tähtitaivas ja upea hiljaisuus on täällä parasta tähän vuodenaikaan. Huolet jäävät kaupunkiin ja on mahdollisuus nauttia tuosta hiljaisuudestakin täysin rinnoin. Jouluvalmisteluilla ei ehdi niin paljon stressata, kun on täällä poissa kotoa. On adventin rauha! Keskiviikkoiltana olin Vaasan ortodoksikirkossa kuuntelemassa yhtä lempikuoroistani:...

Lisää+

Vihan ja rakkauden lapset

Kadonneet muistot

Ihmisen muisti on omituinen. Meidän talossamme tehdään ilmastointiremonttia. Miehet tulivat viime viikolla putsaamaan olohuoneen ilmastointikanavaa ja löysivät sieltä hylätyn ampiaispesän, joka oli tukkinut ilman tulon ulkoa asuntoon. Minusta se oli hyvin symbolista. Henkiset traumat ovat kuin tuo ampiaispesä. Piilossa ilmanvaihtokanavissa pesässä käy kova kuhina, joka estää ilman vaihtumisen. Kun traumoja aletaan käsitellä, ampiaiset hylkäävät pesän. Pesä pitää kuitenkin löytää ja siivota pois, että ilma vaihtuisi. Sitten laitetaan luukkuun puhdas ja toimiva suodatin. Varsinkin aktiivisessa unohtamisessa on kyse tästä. Omituista on, että samana iltana, kun ilmanvaihtoluukku oli tyhjennetty, mieleeni alkoi tulvia kadonneita muistoja. Osa niistä oli kipeitä. Sellaisia, joiden käsittelemiseen minulla ei ole ollut voimavaroja. En tuona iltana vielä tiennyt, mitä ilmastoluukusta oli löytynyt. Kun näin ilmastointifirman miehet seuraavana päivänä pihalla ja kuulin ampiaispesästä ja näin kuvankin siitä, minua jo suorastaan huvitti tilanteen symbolisuus. Samana ajankohtana toinenkin menneisyydestä tullut yhteydenotto, joka puolestaan oli myönteinen ja kaunis, sai minut todella pohtimaan ihmisen...

Lisää+

Kohtaamisia

Kukka meressä

Marraskuu, huurrekuu on täällä. On aika kietoutua villaisiin ja sytytellä hämärään ja pimeyteen kynttilöitä. On aika lukea uusia kirjoja tai vain hengitellä ja mietiskellä. Voi katsella loppuaan kohden kääntyvää vuotta ja ihmetellä ajan kulumista. On aika kuunnella rauhallista musiikkia ja hengitellä, hengitellä. Hengitellä sisään kiitollisuutta ja ulos rakkaudellisuutta. Alkaa olla viiston valon aika. Aurinko paistaa jo keskipäivälläkin melko matalalta. Kun vain saamme lunta, metsässä on mukavaa kuvata puiden violetteja varjoja ja muutenkin sukellella viiston valon tuottamissa esteettisissä elämyksissä. On aika ihmetellä metsän hiljaisuutta. Muuttolinnut ovat lähteneet. Lokkien huuto ei enää viistä taivaankantta.  Runsaan parin kuukauden kuluttua ensimmäiset siivekkäät muuttajat jo palailevat. On niin armollista, että meillä vielä on erilaisia vuodenaikoja. Jokainen soi eri tavoin. Jokaisena aikana saa nauttia ja löytää omanlaistaan kauneutta. Kolme kohtaamista Tänä aamuna olen miettinyt ihmisiä, joita olen vuoden mittaan tavannut. Olen miettinyt kolmea kohtaamista. Kerron nyt niistä. Kesällä olin taas Kaustisella nauttimassa musiikista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta....

Lisää+

Yhteydestä

Yhteys

Heipä hei! Nyt sitten on käynyt niin, että tuli tarve taas kirjoittaa, vaikka edellisestä on kulunut vasta vajaa kaksi viikkoa. Se johtuu siitä, että sydän on niin täysi. Jos ihminen kirjoittaa elämässään yhden runokirjan ja siitä tulee yksi kirja-arvostelu, saa olla onnellinen, jos se on juuri tällainen kuin Lappilainen lehdessä oli, kun kirjani esiteltiin kuukauden kirjana: https://lappilainen.fi/2019/09/24/niin-pienia-niin-kauniita/ Niitä kirjoja muuten saa vielä täältä minultakin.   Herttuatarjuhlintaa   Sunnuntaina täytin pyöreitä vuosia eli 60 ja tulin samalla herttuattaren arvonimeen oikeuttavaan ikään. Siis eipä virallisesti, vaan puolileikillään. Muistanette: 50 = valtiatar tai valtias 60 = herttuatar tai herttua 70 = ruhtinatar tai ruhtinas 80 = kuningatar tai kuningas 90 jne. keisarinna tai keisari Tällä tavalla ajatellen ihmisen arvo vaan lisääntyy, vaikka kroppa rapistuu. 50-vuotisjuhlani oli niin massiivinen, että halusin tehdä tästä herttuattareksi siirtymisen päivästä toisenlaisen. Menin aamulla kirkkoon opettajien kirkkopäivän messuun. En laulanut kuorossa enkä avustanut ehtoollisen jaossa. Istuin penkissä ja nautin joka...

Lisää+

Syksyisiä retkiä

Kilpisjärvi

Onpa kulunut harvinaisen pitkä aika, että en ole tänne kirjoittanut. Olen taas sukellellut uupumuksen syvänteissä. Niihin vajoaminen vaan lisääntyy ikääntymisen myötä. Tässä on taas varoituksen sana kaikille vielä työelämän pyörteissä matkaaville. Pitäkää huoli riittävistä tauoista ja rauhoittumisesta. Burn outiin sairastuminen vaikuttaa koko loppu elämään. Oikein hyviä harjoituksia mielen rauhoittamiseen löytyy osoitteesta https://www.oivamieli.fi/dashboard.php   Syksyisiä retkiä, Lappi Viime viikon olimme Lapissa ja Norjan vuonoilla. Matka oli raskas, mutta antoisa. Visuaalista virikettä saivat silmät. Mielen tyyneyttä löytyi luonnosta. Korvat lepäsivät rauhallisessa äänimaisemassa. Kipeästä polvestani huolimatta kävelimme rauhallisesti Kilpisjärven lähelle Tsahkalin erämaajärvelle. Siellä istuskelu ja mietiskely oli matkan huippukohta. Laavulla istuskellessa edessä näkyi Saanan etelärinne ja Jehkaksen alarinteet sekä Tsahkaljärvi ja siitä laskevan Tsahkaljoen ensimmäiset kymmenet metrit. Aivan laavun alapuolella joki laskee portaittaisena putouksena alaspäin. Putouksen kohina kuului selvästi ja voimakkaasti peittäen alleen alhaalta Kilpisjärven laaksosta muuten kuuluneet äänet. Ruska hehkui hienoja värisävyjä maisemaan. Kävelymatkan varrella näkyivät upeasti Ruotsin Duoibal-tunturit. Vilahtelipa niiden takaa myös...

Lisää+

Absoluuttinen kauneus – visuaalinen viehätys

Kukkapellossa

  Edesmenneen kuvataiteilijan ja kuvaamataidon opettajan Raili Halmeen kanssa otin kerran puheeksi seuraavan: Jos on olemassa absoluuttinen sävelkorva, onko olemassa myös absoluuttisen visuaalinen silmä? Tulimme siihen tulokseen, että visuaalista kauneutta ei voi mitata samoin kuin säveliä ja ääniä. Kauneus on katsojan silmässä. Kauneuden kokemiseen vaikuttavat kunkin ihmisen kohdalla monet seikat. Olen pohtinut aihetta vuosien mittaan paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että asioiden symboliikka ja siis piilomerkitykset vaikuttavat meille kauneuden kokemiseen. Aivan varmasti myös opittua ja muuten ympäristön tuottamaa on se, mitä näemme kauniina. Muuten ei voisi selittyä esimerkiksi 80-luvun muoti tai vaikkapa järkyttävien laatikkotalojen rakentaminen 70-luvulla samaan aikaan kun kauniita vanhoja ja taidokkaasti rakennettuja taloja purettiin. Tuohon aikaan kaikkea vanhaa haluttiin muutenkin hävittää tai työntää romukoppaan. Artikkelikuvassa on näkymä ohrapellolle kylvetyistä kukista, jotka luonnonkukkien ja tuleentuvan viljan kanssa muodostavat minulle absoluuttisen kauneuden kokemuksen. Koin suorastaan Stendhalin syndrooman, kun näin tuon pellon ensi kertaa. Stendhalin syndroomalla tarkoitetaan äkillistä jopa fyysisiä oireita...

Lisää+

Kylä kuin kansanlaulu

Kypsän kesän hetket Hanhipellossa

Kylä kuin kansanlaulu   Kesä on kypsimmillään. Muutaman sateisen päivän jälkeen tässä kylässä paistaa aurinko. Mesiangervot röyhyävät pelloilla ja ojien varsilla. Violetit hiirenvirnat ja huopaohdakkeet jakavat väriään anteliaasti. Kamomillat huojuvat tuulessa. Tämän kirjoitettuani Pekka huusi minut pihaan katsomaan kolmen merikotkan kaartelua. Loppunäytöksenä kaksi niistä liukui tontin yli rinnakkain siivenkärjet melkein toisiaan koskien. Pitkästä aikaa cumuluspilvet taivaalla näyttävät upeilta. Kotkien kaartelu pilvissä ilahduttaa silmää ja mieltä. On heinäkuinen päivä Södra Vallgrundissa Raippaluodon saaristossa. Ystävämme on lähtenyt purjehtimaan majakkasaarille kaverinsa kanssa ja me saamme taas viikon verran olla talon ja koirien hoitajina. Täällä voimme elää verkkaista elämää, jota niin kovasti kaipaamme kaupungissa ollessamme. Kukko huutelee naapurikylän puolelta. Syön saaristolaisleipää lohirörin kanssa ja nautin. Aamulla kävin jo uimassa Sommarösundin uimarannalla. Heitin vain häämekkoni uimapuvun päälle ja ajelin avojaloin autolla rantaan. Kelluin meressä ja katselin pilviä ja punaisia ranta-aittoja. Tunsin olevani yhtä maailman ja eri aikakausien kanssa. Kohta on kaksitoista vuotta siitä, kun meidät...

Lisää+