• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Löytöretkillä

Lahja ystävälle

Kevätkesää! Elämä on kuin se kaikkien muistama Marimekon Kihlatasku-vaatekappale, jossa erivärisiä taskuja riittää. Se kantaa taskuissaan yllätyksiä kuin vanhan kansan lastentarhanopettaja. Elämän mekon taskuissa on samanaikaisesti hyviä ja ikäviä löytöjä. Viime aikoina noita löytöjä on ainakin minun elämässäni ollut monenlaisia: uutta, vanhaa, sinistä, lainattua, iloa, surua, huolta ja helpotusta. Elämä on siis löytöretkeilyä. Henkisiä löytöjä teemme myös itsestämme, aina ne eivät ole miellyttäviä, toisinaan voimme olla iloisia niistä. Jaan muutaman löydön Sinun kanssasi. Artikkelikuvan löydöt ovat taannoisessa koulutuksessa (Espanjassa) metsän suomia löytöjä.   Löytö kaapin pohjalta: nuori minä   Minulla on huonekalu nimeltä Runokaappi. Sen moniin hyllyihin, laatikkoihin ja lokeroihin säilön dokumentteja elämästäni: päiväkirjoja, kirjanraakileita, runoja irtopapereilla jne. Yhtä tekstiä etsiessäni löysin tosivanhan päiväkirjani. Oikeasti se on vain musta vahakantinen vihko. Olen ollut 16 vuoden kypsässä iässä, kun olen kirjoittanut 27.2.1976 seuraavan tekstin:   "Maailman huipulla   Tuulen tuivertama vuorenhuippu on kuin paljas lapsen peppu: sileä ja kaunis.   Tuuli on...

Lisää+

Ajasta ja ajattomuudesta

Ajasta ja ajattomuudesta

Hei! Kulunut viikko on laittanut monella tavalla miettimään aikaa ja ajattomuutta. Vuodenkierto, pääsiäinen, eduskuntavaalit, luontoretket, Notre-Damen palo, monet kohtaamiset ja muutamien ihmisten kuolema sekä erään kuoleman lähestyminen ovat antaneet perspektiiviä näille mietteille. Keskiviikkona olin ystävieni kanssa konsertissa Oravaisten kirkossa. Näin nyt toista kertaa kirkon alttaritaulun, jossa yksi Jeesuksen opetuslapsista on ilmielävä Elvis Presley. Omituista asiassa on vain se, että taulun on maalannut J.E. Lindh vuonna 1819! Pisti sekin miettimään aika-avaruutta. Tässä menneinä viikkoina olen valmistellut Huutoniemen piha-alueille pyhiinvaelluspolkua Taizé -laulujen äärellä. Se tulee olemaan auki 2.5.-16.8. Tuolla alempana musiikkivalinnoissani on myös pari laulua tuon polun varrelta. Ne auttavat mietiskelemään ja keskittymään. Artikkelikuvan olen ottanut Hailuodon Marjaniemessä  viime kesänä. Sekin kuva tulee olemaan Huutoniemen pyhiinvaelluspolun varressa. Olen myös valmistellut opettajien tulevaan koulutukseen laajahkoa materiaalia majakoista ja pookeista. Siinäkin ajan kuluminen, maiseman muuttuminen ja eräiden sukujen sukupolvia jatkunut työ ovat puhutelleet minua. Esimerkiksi Söderholmit Björköstä palvelivat seitsemän sukupolven ajan luotseina samoilla paikoilla. Tämä on ainutlaatuista Suomen...

Lisää+

Kevään valoa

Oravaistenlahdella

Ihanaa, kun olemme taas selvinneet yhdestä syys-ja kevätpäiväntasauksien välisestä ajanjaksosta. Nyt on taas valoa enemmän kuin pimeää. Vietin kevätpäiväntasausta Kokkolassa. Olin pitämässä koulutusta aiheesta Opetan ja ohjaan monikulttuurista ryhmää – haastavista tilanteista myönteisiin kohtaamisiin. Koulutettavilla on välitehtävän tekemiseen aikaa ja tapaamme taas 8.4. Artikkelikuva on paluumatkalta Oravaistenlahdelta torstaina iltapäivällä. Kevätpäiväntasauksen päivänä kävin koulutuspäivän päätteeksi syömässä minulle uudessa ravintolassa Kung's Kitchenissä. Se on aasialainen fuusioravintola Kaarlelankadulla. Ravintolakäynti oli ilahduttava. Ruoka buffetissa oli hyvää ja paikka erityisen siisti. Hinta-laatusuhde erinomainen. Minulla ei ole tapana mainostaa täällä blogissani, mutta nyt teen poikkeuksen. (Provikoita en saa.) Kevätpäivän tasauksen yönä oli täysikuu, joten pääsiäinen on tänä keväänä kovin myöhään. Pääsiäisen ajankohtahan määräytyy siten, että sitä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäiväntasausta (yleensä 21.3.) seuraavan täydenkuun jälkeen. Valon lisääntyessä mieli kevenee. Elämä voittaa ja kesän odotus aivan kirpaisee vatsanpohjassa. Edessä on viikot, jolloin perheessämme seurataan tiiviisti muuttolintujen tuloa. Juuri kevätpäiväntasauksen päivänä näin laulujoutsenparin lentävän ja kuulin niiden hopeatorvisen...

Lisää+

Viisautta alkavaan kevääseen

Dyyni

Kovasti taas sydän sykkii alkavalle keväälle. Toissapäivänä, perjantaina, vietimme merikotkien etsimispäivää Sundomin saaristossa. Ja löytyihän niitä. Näimme kaikkiaan 6 eri yksilöä. Torstaina jo ajelimme Maxmon saaristossa kotkia etsien. Emme löytäneet, mutta Stråkavikenin satamassa nautimme auringosta ja monenlaisista visuaalisista herkuista auringonpaisteessa. Österön uimarannalla nautimme eväitä ja uskaltauduimme hiukan jäällekin kävelemään. Palasimme Kaitsorin kautta. Artikkelikuva on Hällnäsin satamasta. Tähän aikaan vuodesta kirkkaina päivinä lumi ja jää antaa kaikki valkoisen, hopean ja sinisen sävyt. Perjantaina kävimme ystäväni A:n kanssa Ritzissä Evan ja Manun konsertissa. Oli mukavaa käydä kuuntelemassa monipuolisia esiintyjiä livenä.   Viisautta alkavaan kevääseen Vinkkasin edellisessä kirjoituksessa muutamista kirjoista. Yksi niistä on Elif Shafakin Rakkauden aikakirja. Siinä vaeltava dervissi opettaa erilaisia asioita. Olen koonnut sieltä täältä kirjasta tämän opettajan säännöt. Mielestäni ne ovat hyvin yleismaailmallisia ja yleisinhimillisiä. Suufilaisuus, joihin dervissitkin kuuluvat, on islamin uskon mystinen suuntaus, joka etsii eri uskontojen välistä yhteyttä. Suufilaisuutta pidetään islamin uskon sisällä usein harhaoppina, joka on ammentanut vaikutteita...

Lisää+

Luovuudesta

Sudenkorento

Heipä hei! Lunta on kerrankin yli oman tarpeen. Lunta pihalla luodessani päähäni pälkähti tämän kertaisen kirjoitukseni aihe: luovuus. Mitä ihmettä se on? Halusin ensin pohdiskella sitä omassa päässäni ja sen jälkeen vasta mennä kurkistamaan, mitä minua viisaammat ihmiset siitä sanovat. Luovuudesta Luovuus on mielestäni ihmettelyä, kyseenalaistamista, asioiden yhdistelyä ja kykyä katsoa asioita ja ilmiöitä uusista näkökulmista. Joskus se vaatii myös uskallusta ja usein (näennäisten) rajojen yli astumista. Luovuus antaa lisäarvoa arkisiin asioihin. Luovuus ei ole itseisarvo, vaan eräänlainen bonus. Ruuanlaittoa, käsitöitä, valokuvaamista ja jopa lomakkeiden laatimista voi harrastaa luovasti. Ilman luovuutta ei olisi keksitty kierähdystekniikkaa korkeushyppyyn, ilmaveiviä, moukarinheiton pyörähdyksiä tai keihäänheiton "ristiaskelia". Ei olisi keksitty taikinanjuurta, vispipuuroa, mämmiä... Luovuus on kurkottamista arjen kokemuksen tuolle puolen. Olen nähnyt lukemattomia valokuvia kauniista auringonlaskusta. Itsekin niitä olen ottanut. Kuvan tekee luovaksi ja kiinnostavaksi jokin lisä: laitapuolen kulkija tai kuvaan sopivasti sommiteltu heinäseiväs. Vaikka osaisit teknisesti korkeatasoisesti piirtää tuon saman auringonlaskun, mutta siinä ei...

Lisää+

Kokemusmetsästäjän uudet seikkailut

Guadamar del Segura

  Vuosipa vaihtui taas. Alkoi tämän vuosikymmenen loppulaskenta. Tänä vuonna minusta tulee herttuatar kymmenen valtiatarvuoden jälkeen. Saavutan lokakuussa 60 ikävuoden rajapyykin.   Toiviomatkalla luontoa ja kulttuuria oppimassa Vuoden vaihteen vietimme kolmen ystäväni (A:n, T:n ja V:n) kanssa Espanjassa pikkukaupungissa nimeltään Guardamar del Segura. Se on 14 000 asukkaan taajama Alicanten maakunnassa. Olimme siellä luontoterapiaohjaajakoulutuksessa. Koulutukseen osallistui 9 henkeä eri maista. Syntymämaita meillä koulutettavilla oli 5: Japani, Belgia, Hollanti, Espanja ja Suomi, josta meitä oli siis neljä. Kouluttaja oli suomalainen Riitta Wahlström, jonka kurssilla suoritin luontoterapiaohjaajan koulutuksen vuonna 2010. Nyt oli aika mennä kertaamaan opittua ja parantamaan englanninkielistä sanastoa aihealueesta. Luontoterapiaohjauksessa itse luonto on terapeutti. Ohjaaja johdattaa asiakkaansa erilaisin harjoituksin luonnon terapeuttisten ainesten äärelle. Kurssi oli antoisa ja seura hyvää. Sain perspektiiviä myös siihen, miten onnekkaita olemme täällä Pohjoismaissa, kun meillä on oikeita metsiä ja monimuotoista luontoa. Japanilainen Keiko ei ollut koskaan yöpynyt metsässä ja belgialainen Ilse kertoi yöpyneensä metsässä vasta asuttuaan hetken...

Lisää+

Kohti joulua

Sundomissa

Ja niin taas vuosi on vierinyt edellisestä joulun ajasta! On se niin ihmeellistä, että pitkän ja pimeän kaamoksen jälkeen koittaa valon aika. Tänä vuonna talvipäivän seisaus on 21.12. Siitä ne päivät alkavat taas pidetä ensin hitaammin ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Voimme siis jo vajaan viikon päästä ajatella, että ollaan menossa kohti valoisampia aikoja. Nyt jo kausi- ja jouluvalot valaisevat vähälumista maisemaa. USA:n ja Euroopan meteorologit ovat hiukan eri mieltä tulevan joulun säästä. Eurooppalaiset ovat sillä kannalla, että ensi viikon loppupuolella sateet tulevat vetenä ja "tekevät hallaa lumipeitteelle" (riemastuttava ilmaus). Amerikkalaiset ovat päätelleet, että tänne Pohjois-Eurooppaan tulee hurja määrä lunta. Saapa sitten taas nähdä. Tietysti olisi hienoa ja varsinkin Lapin matkailulle tärkeää, että lunta riittäisi. Lumi valaisisi pimeyttä mukavasti omalta osaltaan ja loisi tunnelmaa. Joulun henki ei kuitenkaan synny lumesta, vaan rauhallisesta yhdessäolosta, joulun sanomasta ja perinteistä. Kullakin perheellä ja kansalla on omat perinteensä. Sananlaskuja Olen napannut http://www.joulu.info/ sivulta jouluun liittyviä sananlaskuja....

Lisää+

Ajatuslainaamo

Ihana valo

  Paljon on vettä taas virrannut Kyrönjoessa sen jälkeen, kun kirjoitin viimeksi tänne sivuille. Monenmoista kokemusta rikkaampana katselen taas maailmaa. Hienoja kokemuksia ovat olleet Pyhän tanssin kurssi Alskatissa ja Hiljaisuuden retriitti samassa paikassa sekä kahdet 60-vuotisjuhlat. Artikkelikuva on otettu Alskatissa retriitin jälkitunnelmissa. Hieno kokemus oli myös matkalla pohjoiseen nähdä noin 50 teeren parvi puissa Haapaveden Kurrajärven maastossa. Ikäviä kokemuksia en nyt ala tässä jakamaan. Minulla on kesästä lähtien ollut suoranainen pakko ahmia kirjoja kaikki mahdolliset hetket. Kirjasto on ollut iso ilo. Olen lukenut joidenkin minulle uusien kirjailijoiden koko tuotannon ja lukenut tuttujen kirjailijoiden tuotannosta niitä kirjoja, jotka ovat aiemmin jääneet lukematta. On tullut tarpeeseen kirjoittaa muistiin hienoja ajatuksia pureskeltaviksi.   Lainauksia kirjoista   Ilahduttavin uusi tuttavuus on ollut Fred Vargasin tuotanto. Hän on ranskalainen rikoskirjailija. Tässä on joitakin poimintoja hänen kirjoistaan: * Rakkaudessa on parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. * Kovikset ovat kovia vain pinnalta niin kuin saksanpähkinät. Puristat pähkinää...

Lisää+

Fragmentteja näkemisestä

Vaasan rautatieasemalla

Aloin pohdiskella näkemistä, näkymistä ja katsomista, kun otin käteeni Dalai-laman, Desmond Tutun ja Douglas Abramsin Ilon kirjan, jonka alaotsikkona on Ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. En ole päässyt ensimmäistä kuuttakymmentä sivua pidemmälle, mutta nyt jo olen saanut mielen rakennuspuita yllin kyllin. Odotan rauhaisalla kiihkolla loppukirjaan perehtymistä. Tällä kertaa ryhdyn jakamaan hyvinkin hajanaisia mietteitä näkemisen aihepiiristä. Me toteudumme rakkauden kautta. Pienen lapsen myönteinen minäkuva saa alkusyntynsä vanhempien rakastavassa katseessa. Vauva tulee nähdyksi, hyväksytyksi ja olevaiseksi sen kautta. Me kaikki elämme vuorovaikutuksessa. Minäkuvamme rakentuu, vahvistuu tai rapautuu sen mukaan, millaiseksi vuorovaikutusilmasto ympärillämme muodostuu. Aikuinenkin tarvitsee nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tunteen. Tämä selittää myös sen, miksi kaiken maailman Big Brotherit ja sielunrevittelyyn keskittyviin tosi-tv -ohjelmiin löytyy aina halukkaita. Välikausitakki -niminen poppoo teki asiasta hienon biisin jo 1978 https://www.youtube.com/watch?v=Efdn8AzOACo Meillä on kahdet silmät. Toisilla havainnoimme maailmaa ja välitämme tunteitamme sekä ajatuksiamme sanattomasti. Wikipedia kirjoittaa näkemisestä seuraavaa: Näkeminen on kyky tulkita ympäristöä sen heijastamasta näkyvästä valosta, jonka näköaisti...

Lisää+

Mielikuvituksesta

Mielikuvituksen aava meri

Legenda merien synnystä   Enkelilapsista kaikkein pienin sai istua Rakkauden Valtaistuimella ja työntää sormensa Jumalan partaan. Ja Jumala hymyili niin, että kukat kumarsivat ja hedelmät soivat tiukuina puissa. Perhoset perustivat orkesterin ja linnut tanssivat balettia. Metsän eläimet keittivät mesimarjoista hilloa ja kalat pelasivat puiden kanssa pesäpalloa. Pieni enkelilapsi nukahti Jumalan syliin ja Jumala katsoi nukkuvaa lasta. Hänen silmästään tipahti yksi liikutuksen kyynel alas Maapallolle. Niin suolaiset meret saivat alkunsa ja kalliot itkivät ilosta helmapitsejään nostellen, kun lapset leikkivät metsissä ja laineet hyväilivät kallioiden lämpimiä varpaita.   Mielikuvituksesta   Löysin vanhan päiväkirjani. Sitä selatessani silmiini sattui edellä oleva Legenda merien synnystä. Olen kirjoittanut sen retriitissä Österhankmon leirikeskuksessa  marraskuussa 2013. Ilman mielikuvituksen voimaa sekin olisi jäänyt syntymättä. Tarvittiin kuitenkin hiljaisuutta ja pysähtymistä sisäiseen kuulemiseen ja ylitsekäymättömän kauneuden näkemiseen. Mielikuvituksesta on ihmiselle paljon apua ja iloa, mutta joskus myös haittaa. Jokainen meistä on varmasti saanut itsensä ja toiset peloteltua mielikuvituksen avulla. Elävässä muistissa on...

Lisää+