Rakkauden kesä 2014
Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos!
Ja sitten asiaan!
Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso.
Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta puhuminen tuntuu hiukan hassulta, mutta opettajana minulle syyskausi alkaa jo silloin, kun koulut avaavat ovensa. Uintikausi ei ole tietenkään ohi ja luonnossa liikkumista ei kesäloman loppuminen tietenkään lopeta.
Yksi leimallinen piirre kesälleni oli yhä läheisempi suhde mereen. Sain kokea muun muassa upean purjehdusreissun ystävien kanssa Kuparisaareen. Paluumatka taitettiin myöhäisillan tunteina lähes kokonaan purjeilla. Aurinko paistoi ja hiljaisuus tuntui ajattomalta. Toisenlaisella "faartilla" tultiin pois moottorialuksella Valassaarilta. Kävin siellä järjestetyllä retkellä keskellä hellejaksoa. Edellisenä päivänä Valassaarilla oli mitattu kesän siihen asti kovin lämpölukema Suomessa. Retkellä oli kaksi venelastillista minulle tuntemattomia ihmisiä. Mukana oli opas kertomassa saarista. Saimme mm. kuulla, ettei saarten nimi tule suinkaan valaista vaan Pohjoismaisesta mytologiasta. Sana on samaa kantaa Valhallan kanssa. Mennessä matkasimme Lappörenin saarien läpi. Reitillä todella konkreettisesti näkyy maankohoaminen. Istuin veneen keulassa ja näin mainiosti merikotkan lennon ja Valassaarten tulemisen näkyviin. Minulla tuli itkettävän hyvä olo.
Kävelin saarten läpi avojaloin, vaikka kivet kalvoivat välillä kovasti ja iskin yhden varpaistani mustaksi jo ensimmäisen sadan metrin matkalla. Koin erittäin vahvaa rituaalinomaisuutta. Halusin tuntea konkreettisen kosketuksen maahan ja tietoisuuden ajan spiraalista. Mietiskelin kävellessäni kaikkea etukäteen saarista lukemaani: etappitietä, voin ja Amerikan siirtolaisten hevoskuljetusta Ruotsiin 1800-luvun lopun talvina, luonnontieteilijöitä, majakanvartijoita, merivartijoita, kalastajia, venäläisiä paleltuneita sotilaita... Kannoin mukanani vain pientä kameraa, mutta en juurikaan kuvannut. Minulla oli aikaa vain kokemiseen.
Tove Janssonin syntymästä tuli viikko sitten 100 vuotta. Kohotimme hänelle maljan rapujuhlissa tähtien alla. Viime viikot on televisiossa ja muissa medioissa ollut paljon asiaa hänestä. Valassaaren retken jälkeen tajusin, että tuolla armoitetulla kuvataiteilijalla ja kirjailijalla on ollut suuri vaikutus siihen, miksi majakat ovat aina kiehtoneet minua ja monia muita suunnattomasti. Kuitenkin vasta nyt pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni majakkasaarelle. Kesän aikana olen ostanut paljon kirjallisuutta, joka koskee elämää Merenkurkun saaristossa. Yksi näistä on Hans Hästbackan kirja I Yttersta Havsbandet - Fyrarna och båkar i Svenska Österbotten. Luen kirjaa ja katselen sen kuvia aivan varmasti yhä kasvavalla levottomuudella päästä tutustumaan noihin kaikkiin. Edellytyksenä tietysti olisi veneen omistaminen ja veneilytaidot. Niitä tarvitaan erityisen paljon näillä Merenkurkun kivisillä vesillä. Joskus haluaisin päästä myös Toven ja Tootin Klovharuun... Kauempaa olen majakoita, loistoja ja merimerkkejä kuvannut usein. Kuvia katsellessani olen toistuvasti miettinyt majakan metaforaa... (Tulipas useita haaveellisia kolmoispisteitä!)
Julistin kesän alussa perinteisissä kesän avajaisissa meidän pihan pergolassa tämän kesän "Rakkauden kesäksi 2014". Olen saanut suurta rakkautta laajennetulta perheeltäni, ystäviltäni, luonnolta ja jopa yleisöiltä. Toivottavasti olen itse ollut yhtä rakastava. Olen saanut myös uusia ystäviä. Niin ja olen suorastaan rakastunut jälleen kerran mereen ja Merenkurkun luontoon.
Meri on hellinyt minua erityisen paljon silläkin tavoin, että uintikauden vihdoin alettua olen viihtynyt sen helmoissa. Olen ollut etuoikeutettu, kun minulla on ollut mahdollisuus pulahdella opiskelujen lomassa veteen useita kertoja päivässä ja siten viilentää oloani hellepäivinä. Toinen helteen taittamiseen sopiva toiminto on ollut minulla valmistaa ja nauttia suuria annoksia "Espanjan herkkua". Sen reseptiä on minulta pyydetty usein ja voin sen tässä jakaa kanssanne.
Espanjan herkku:
Tomaatteja
Valkosipulin kynsiä
Vihreää paprikaa
Tuoretta basilikaa
Oliiviöljyä
Merisuolaa
Yrttimausteita ja/tai mustapippuria
Kaikki ainekset sekoitetaan monitoimikoneen leikkuuterällä tms. Herkkua nautitaan sellaisenaan, leivän päällä, ruuan lisukkeena tai vaikkapa uuniperunoiden kanssa. Jokainen löytää itselleen sopivan sekoituksen ja koostumuksen. Siksi en laita tähän määriä, mutta totean, että tomaatti on se tärkein ainesosa. Espanjan herkusta saa nestettä ja suolaa, jotka ovat hyväksi helteellä. Alkuidun tämän reseptin ideoimiseen sain Vivi-Ann Sjögrenin kirjasta Andalusian karkea suola (Schildts 1996) siksi sen nimeksi muodostui Espanjan herkku. Perheeni ja ystäväni ovat saaneet nauttia/kärsiä innostuksestani tähän elämän eliksiiriin jo ainakin 15 vuotta.
Olen kiitollinen siitä, että loppulomasta toteutuneet esiintymiset menivät hyvin, eivätkä rajuilmat ja sateet päässeet niitä pilaamaan, vaikka läheltä pitikin. Rakkaudentäyteinen ja lähes harras tunnelma vallitsi Taiteiden yönä Kustavsborgin rannassa, jossa pidimme Sudenmorsiamien ja Weljien ja tulitanssiryhmä Titinkin kanssa sudenweli Timo Hiltusen, rakkaan Timppamme, muistohetken. Artikkelikuvasta voi aistia tunnelmaa.
Lähiaikoina riittää paljon puuhaa koulun aloituksen ja opiskelun tiimoilta. Alkava syyskausi pitää sisällään musisointia LBS -bändimme kanssa, koulutusten pitoa Vaasassa ja Rovaniemellä, työväenopiston ja Arbiksen kurssit (mahdollisesti), Ääni- ja keho retriitin Alskatissa, Timpan muistokonsertin Ritzissä 11.10, talomme 90-vuotisjuhlan ja tietysti huvilakaudenpäättäjäiset. Pääsen tällä tietoa opastamaankin ensimmäisiä ryhmiäni Merenkurkun maailmaperintöalueelle. Toivottavasti on riittävästi aikaa muuhunkin luonnossa liikkumiseen ja nuotiolla istumiseen. Ja ne rakkaat kirjat tietenkin odottavat lukijaansa.
Ennen kuin laitan musiikkilinkkejä ja runoja tämän tekstin loppuun, kirjaan tähän muutaman lintumuiston kuluneelta kesältä. Nauvosta palatessamme näimme lokin lentävän ja kantavan nokassaan elävää (?) käärmettä ja harakka häiriköi lokin pyrstösulkien kimpussa. Svedjehamnissa kanahaukka kantoi täysikokoista harmaalokkia jaloissaan ja noin sadan lokin porukka kaarteli sen perässä. Kesken tämän kirjoituksen kävimme ajelemassa. Vassorissa näimme merikotkan kantavan jaloissaan jotain kohtuullisen suurta lintua. Viikko sitten pergolassamme vieraili varpushaukka. Taalintehtaalla kuulimme pienestä saaresta hirveää ja tuskallista huutoa. Siellä ilmeisesti minkki verotti lintujen pesiä. Samanaikaisesti harmaahaikara seisoskeli täysin rauhallisena kyseisen saaren rantakaislikossa. Kaikenlaista voi nähdä, kun kulkee silmät avoimina luonnossa. Aivan lähiaikoina kurjetkin alkavat kokoontua Söderfjärdenille, jossa kävimme ystävien kanssa kuvaamassa viikko sitten superkuuta.
Nautitaan kaikki loppukesästä ja syksyn odotuksesta vaikkapa seuraavien satunnaisten musiikkilinkkien kanssa. Tällä kertaa on harvinaisen paljon ruotsinkielistä laulua. https://www.youtube.com/watch?v=TJgdrkMtyA0&list=RDTJgdrkMtyA0#t=0 pitää sisällään Cornelis Vreeswijkin Cecilia Lindin. Vysotskij'n Lyyrinen laulu ruotsiksi Anders Sundbergin laulamana https://www.youtube.com/watch?v=sQ6DjKSfTxg Syksyn odotukseen Janssonin ja Tauron Höstvisa Birgitta Ulfssonin tulkintana https://www.youtube.com/watch?v=5oEfBH3hg-I Fäboda visanin versio Såsom Jorden Väntar Tommy Körbergin laulamana https://www.youtube.com/watch?v=UlAZumDrKsE koskettaa minua suuresti. Olen aina pitänyt sitä rakkauslauluna, mutta bändiharkoissa eilen sain kuulla ystävältäni, että hän kokee sen aivan toisin. Mennään sitten toisiin tunnelmiin Ankin Kesäöillä https://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc&list=RDyKQMGMIqnx4&index=8 , Pelle Miljoonan Elokuun yöt -biisillä https://www.youtube.com/watch?v=0E_Xx8XF8oc ja Hectorin https://www.youtube.com/watch?v=i9Xz957qRso Tähän vuodenaikaan -laululla, joka jo ennakoi tulevaa syksyä. Musiikillinen ilmanhaistelijani ja salapoliisini Putte lähetti vinkin seuraavasta biisistä: Veronique Chalot l'Empoisonneuse https://www.youtube.com/watch?v=eDGndiZDwmk Lopuksi valitsen vielä Rakkauden kesän 2014 muistolle ehdottoman kolmikon Imagine https://www.youtube.com/watch?v=yRhq-yO1KN8 , All You Need is Love https://www.youtube.com/watch?v=s-pFAFsTFTI ja As Tears Go By https://www.youtube.com/watch?v=SeGReDx4Wk8 Esittäjiä tuskin tarvitsee esitellä. Hippeilystä innostuttuani laitan vielä bonukseksi Pekka Strengin Sisältäni portin löysin https://www.youtube.com/watch?v=jX_5qzmxjWk
Tavanmukaisesti lopetan omaan runooni. Nyt olen luvannut laittaa tämän jo nyt pitkän kirjoituksen loppuun kaikki runot, jotka esitettiin Timpan muistolle Taiteiden yönä. Ne toki ovat minun omaa käsialaani. Tulevat tässä esitysjärjestyksessä.
Susien yössä
Kaislikko juopuu tuulesta
päästää sylistään linnut
Paljain varpain
kostealla hiekalla tanssin
tulen ympäri
Slidekitara soi
Pilvien harsosta loistaa kuu
ikuinen ovi onnen maahan
Ystävät lähellä
Pehmeät laulut
surumieliset
Susien yössä
Sanat tulevat minuun
lentävät suusta, silmistä
lämpimään tuuleen
Kuutamoyössä
Onko ranta aina näin hellä
sen helmassa tanssivalle
Susien yössä
***
Sulka ja peurankello
Sydämeni on kuin
tuli sumun keskellä:
se laulaa hiljaa
unohtuneita lauluja.
Kulkija kuulee
ja lähestyy varpaillaan.
Tule lähemmäksi.
Älä pelkää.
Taitan sinulle
peurankelloja hiuksiin.
Sydämeni on kuin
lokki pimeyden keskellä:
se lentää korkealle
humisevassa tuulessa.
Kulkija näkee
sen lennon kesäyönä.
Tule lähemmäksi.
Älä pelkää.
Annan sinulle
yhden sulista hattuun.
Ja kauan peitetyt tunteet,
kauan unohtunet laulut
alkavat lämmittää meitä.
Ja kauan padotut tunteet,
kauan peitetyt toiveet
alkavat liikuttaa meitä.
Tule lähemmäksi.
Älä pelkää.
Onhan meillä nyt
sulka ja peurankellot.
Ja kauan...
***
Tuulen tuutumaa
Tule tuulen hartioilla
sotkan sulka taskussas.
Tule hiukset palmikolla
luodetuuli mukanas.
Annan aina aulihisti:
annan suukon lämpimän,
halauksia haluisasti,
lemmenleikin kestävän.
Tule tuska tunnollasi.
Tule ilo ihollas.
Tule hiljaa hiipimällä
taikka karhut kannoillas.
Tääl' on sulle sulkavuode.
Tääl' on tuulen tuutumaa.
Tääll' on pehmyt pilvipielus
kainalooni kapsahtaa.
Tule aamun autereessa.
Tule päivänpaisteessa.
Tule illas ihanassa,
yhä yöllä unessa.
Tuuli taikoo tajuntaasi.
Sulka sulle sanelee:
"Täällä tyttö tulisielu
sinua vain oottelee!"
Tääl' on sulle sulkavuode.
Tääl' on tuulen tuutumaa.
Tääll' on pehmyt pilvipielus
kainalooni kapsahtaa.
***
Intiaaniveljeni,
kuule joikuni tuulessa.
Sudenhetkenä tulen
ja näppäilen sielusi kannelta.
Viivyn luonasi ikuisuuden -
sekunnin.
Epätäydellisinäkin
olemme ehjiä
sielujen veljeydessä
elämää suuremmassa.
Majavat uivat lahden ruovikoissa.
Peurat lähteillä
suttakin suuremmat.
Voimasi virtaa minuun.
Anna minun levätä tähtien tuulissa.
Intiaaniveljeni Siivekäs Susi
laskeudut niin kauniisti elämäni veteen.
Jää vain laajenevat ympyrät:
herkät,
koparoitani kurkottavat.
Katso veteen, intiaaniveljeni,
katso tyyneen veteen.
Näet kasvoni
suden ja
peuran.
***
Täällä näemme kuin kuvastimesta
Täällä näemme kuin kuvastimesta.
Täydellisinkin tyyni merenpinta
heijastaa vain epätarkan kuvan
taivaasta, pilvistä, rannan puista.
Tahdon kerran luoksesi
sen meren rantaan,
joka näyttää yhtä aikaa
pohjan punaiset kukat
ja auringon ytimen,
kristallit mannerten jalustoissa
ja sen valon,
joka Rakkauden silmistä loistaa.
***
Nostan hattua sinulle, jos jaksoit lukea tänne asti! Oikein, oikein ihanaa Rakkauden syksyä 2014!
