-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Aluksi Olen todella pahoillani tämänkertaisen kirjoitukseni ulkoasusta. Teknisiä ongelmia riittää mämmikouralle. Kuvaan olen kuitenkin tyytyväinen. Otin sen toukokuussa 2021 matkalla Utöstä Pärnästen satamaan. Tämän ja kolmen seuraavan kirjoitukseni ajaksi taidan luopua loppurunosta ellei synny jotain uutta juuri kulloiseenkin elementtiin sopivaa, koska varsinaisessa jutussa on niin paljon runoja. Kirjoitin viikonlopun retriitissä runon, jonka liitän tänne loppuun kunhan löydän sen papereitteni joukosta. Siitä sainkin ajatuksen ryhtyä tähän juttusarjaan. Ja sitten asiaan... Aloitan nyt neljän kirjoituksen sarjan, jossa esittelen Sudenmorsiamien ja Weljien Elementit - sarjan. Aloimme tehdä elementtejä sudenveljemme Timo Hiltusen pyynnöstä. Sarjaa aloittaessamme tiesimme jo, että hänen aikansa tässä fyysisessä maailmassa oli käymässä vähiin. Siksi annoin hänen valita ensimmäisen elementin, joka oli vesi. Tavallisestihan elementit esitellään järjestyksessä maa, vesi tuli ja ilma. Meidän elementtimme ilmestyivät siten, että vettä seurasi tuli, ilma ja lopuksi maa. Lupasin Timpalle, että teemme sarjan loppuun, vaikka hän ei olisi enää täällä. Tarkoitus oli esittää elementtisarja parin vuoden...
More+
Kuluneet viikot ovat antaneet paljon mielenkiintoisia elämyksiä ja matkoja: elokuvaa, kirkkonäytelmää, nuotioretkeilyä, Tähtitaivaan messun, konsertin, Staying alive -bileet ynnä muuta. Se on ollut vastaanottamista ja elämän rakennuspuiden keräämistä parhaimmillaan. Kuukautta on myös leimannut sairausvuoteen äärellä istuminen ja luopumiseen opettelu. Eilen aamuna varhain poistui näistä ulottuvuuksista ystäväni Seppelinin Sirpa (s.14.9.1955). Hänen lähtönsä ei ole yllättävä. Yllättävää on enemmänkin se miten kauan - jo vuosien ajan - hän tiesi tämän päivän koittavan ennemmin kuin useimmille ja jaksoi elää täyttä elämää tämän tiedon kanssa. Olen tuntenut Sirpan kauan, mutta vasta syksyllä 2019 ystävyytemme pääsi syvenemään. Jo ensimmäisessä kahdenkeskeisessä kahvihetkessämme Bernysissä Sirpa kertoi, että hän sairastaa parantumattomasti. Ehdimme kuitenkin näin lyhyessä yhteisessä ajassamme saada aikaan viisi taidenäyttelyä Vaasassa (3), Mustasaaressa (1) ja Kalajoella (1). Petri Judin oli mukana kahdessa näistä näyttelyistä. Sirpa oli monipuolinen taiteilija: kuvataiteilija, muusikko ja pianonsoitonopettaja. Oli hedelmällistä pohdiskella näyttelyjämme varten kivien ja metsän olemusta. Ehdimme tekemään myös yllättävän monta matkaa...
More+
Tammikuu menee aina mielestäni nopeasti. Taas on näin käynyt. Pian koittaa lyhyt helmikuu ja sitten olemmekin jo keväässä. Vuoden lintuhavaintotiedostoon kertyy nyt lintuja kovalla vauhdilla. Sehän johtuu siitä, että tavanomaisimmat paikkalinnut on tullut jo nähtyä. Punatulkuista Meidän takapuistossamme on viime vuosina vieraillut harvoin punatulkkuja. Viime viikosta lähtien niitä on näkynyt ja oikeammin kuulunut. Punatulkun laulu on helposti erotettava. Se kuulostaa siltä, että kaksi eri korkuista ääntä tulisi yhtä aikaa sen kurkusta. Sillä on muuten hieno nimi ruotsiksi: domherre! Latinankielinen nimikin kuvaa sen olemusta: Pyrrhula pyrrhula. Siitä aivan kuulee, kuinka se pörähtää puun oksalta toiseen puuhun. Punatulkussa on sen värityksen vuoksi jotain satumaista niin kuin punaisessa myrkkysienessäkin. Jossain vaiheessa elämää askartelin oheisen videon mukaisia punatulkkuja kuusen koristeeksi. Eräänä vuonna koristelin joulukuuseni pelkästään näillä lankalinnuilla ja valkoisella vanulla. Askarrellaan lankalintu - YouTube Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa. Piti kirjoittaa merestä. Unelma merestä Jostain syystä meri on minulle tärkeä. Nyt meri on...
More+
Joulu tulee. Oletko valmis? En aio nyt kirjoittaa kovin pitkästi. Jätän tanssit ja latinan kielen väliin tällä kertaa, etten vie sinun aikaasi. Kaikin puolin käsittämättömän vuoden päätteeksi tulee taas joulu. Minun jouluun laskeutumiseni alkaa yleensä pyhäinpäivän retriitistä. Haluan lähestyä juhla-aikaa hitaasti ja rauhallisesti. Kuitenkin jokaisena vuonna hämmästyn jossain vaiheessa kalenteriin katsoessani, miten vähän on aikaa. Tästä alkaa minun joulutarjoilujen valmistaminen: Taatelikakku Seijan reseptillä | Myllyn Paras On jo perinteeksi muodostunut jakaa näitä joillekin ystäville joulutervehdykseksi. Tänään leivoin 9. Toinen joka joulun herkku on luumukräämi. Luumukräämi - Resepti | Kotikokki.net Minä kyllä keittelen kanelitangon kanssa nuo luumut. Luumukräämi on jäänyt jouluihini Tornion mummulasta ja isotäti Kertun ja hänen Albertinsa luota Haaparannalta. Viimeisten 15 vuoden aikana olen pyrkinyt joka joulu vähentämään joulupöydästä yhden artikkelin ja vaihtamaan jonkun tuotteen ekologisempaan. Lapsesta asti olen tottunut runsaaseen joulupöytään ja siksi vähennettäviä tuotteita riittää vieläkin. On tämä kamala tunnustus, kun maailmassa on niin paljon puutteenalaisia. Joulu...
More+
Saaressa Olemme taas vajaan viikon koiria ja taloa hoitamassa. Tänne on aina mukavaa tulla. Ei haittaa, että päivät ovat lyhyitä tähän vuodenaikaan. Nautin suuresti hiljaisuudesta ja luonnon tarkkailemisesta. Tänäänkin näin lintulaudalla käpytikan. Tänne illalla ajettaessa näimme kolme metsäkaurista keskellä Raippaluodon kirkonkylää. Jännityksellä odotan, mitä luonto tällä kertaa kertoilee. Vuosi sitten olin tähän aikaan kuukauden Utössä ystäväni kanssa viettämässä omaehtoista retriittiä. Marraskuu näyttää muodostuvan minulle nytkin saarikuuksi. 25.11. alkaen olemme kuopiolaisen monitaiteilijan kanssa viikon verran taiteilijaresidenssissä Hailuodossa. Odotan kovasti tuota luovaa aikaa hyvässä seurassa. Odotan Marjaniemen ihania näkymiä ja adventtiajan vastaanottamista Hailuodon kirkossa. Taidan pukea luovon tikkurin sinne. Hailuodon kirkon alttaritaulu on hieno näkymä ikkunoiden läpi läheiseen metsikköön. Utö, Hailuoto ja Raippaluodon alueen yhdistyneet saaret ovat kaikki asuttuja, mutta erilaisia. Kaikkiin niistä johtaa erilaisen yhteys. Utöseen matkataan yhteysaluksella noin neljä tuntia. Hailuotoon lauttamatka kestää puoli tuntia ja tänne pääsee Suomen pisintä siltaa myöten. Neljäs minua kiehtova asuttu saari on Bergö (vanhalta...
More+
Hiukan on taas viivähtänyt edellisestä, mutta annan itselleni anteeksi, koska elämä on todellakin ollut täyteläistä. Olen saanut kokea toissaviikolla pohjoista ulottuvuutta Meänmaalla ja Saamenmaalla mieheni kanssa. Sain olla tuon lisäksi viimeviikolla luontohengellisyysohjaajakoulutuksen päätöslähijaksolla. Sydän on täynnä noita kokemuksia. Tiiviiden viikkojen aikana sain työkalupakkiini paljon pureskeltavaa. Sain kulkea kohti yhteyttä ja mielenrauhaa. Kaiken ilmastoahdistuksen, sodan ja koronan jälkimaininkien keskellä tällainen mielenrauhan kokeminen tuntuu ylelliseltä. Lisäksi olen pohtinut mm. VAMKin avoimien opintojen kautta sitä, mikä on hyvää elämää juuri minulle. Joudun nyt tekemään poikkeuksen ja laittamaan uudelleen noin kaksi vuotta sitten täällä julkaisemani käännöksen Max Ehrmanin Desideratasta, kun kaivoin sen erääseen tenttivastaukseen esille. Tehtävä käsitteli itsemyötätuntoa. Max Ehrman Desirerata 1927 Mene tyynesti melun ja kiireen keskelle, ja muista mikä rauha löytyy hiljaisuudesta. Pyri hyviin suhteisiin kaikkien ihmisten kanssa lujasti ja antautumatta. Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi; ja kuuntele muita, jopa tylsiä ja tietämättömiä; heillä on oma tarinansa kerrottavanaan. Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia...
More+
Syksy saapui Kesä meni aivan lentäen. Säät vaihtuivat kalenterin mukaisesti syksyisiksi elo-syyskuun vaihteessa. Nyt jo on kaivattu syksyiset retkeilykamppeet esiin. Kuva on perjantai-illan 2.9. retkeltä Klobskatiin. Maassa jo mustikanvarvut punertavat. Klobskat on Manner-Suomen läntisin piste, johon pääsee autolla. Karttakoordinaatit ovat 63.306415, 21.086729. Me emme lähde Lappiin ihmettelemään ruskan kauneutta vaan suuntaamme sinne vasta, kun suurin turistiryntäys on ohi. Kesällä minulla oli monta tähtihetkeä. Suurimpana niistä on tietysti poikani ja hänen vaimonsa häät. Niitä osattiin odottaa 15 vuoden seurustelun jälkeen. Muita huippuhetkiä oli sekä taiteitten että matkailun puolella. Sudenmorsiamien ja Weljien viimeinen esitys koettiin Vaasan Taiteiden yössä. Näin saatiin päätökseen 29 vuoden ajalle sijoittunut monia hienoja hetkiä antanut ryhmän taival. Päätöstilanne oli sekä yllättävä että myös hiukan hätkähdyttävä, kun palokunta tuli sammuttamaan nuotiomme esityksen päätteeksi. Tyttäreni lohdutteli minua - kun olin vielä säikähtäneessä tilassa - kirjoittamalla, että tarvittiin palokunta sammuttamaan taiteellinen tulemme, joka roihusi valtoimenaan. Mitään vaaraa ei ollut, mutta sairaalalle...
More+
Kuva Heikki Hongisto 2018 Matka säv ja san Dan Sidorov Hiljaa lentää sielu yli pellon, ohi saniaisten. Hämärässä hehkuva sydämeni... Sekin on äänetön ja kaipaa mereen. Tuttu metsä siihen henkäisen jään tuulena asumaan. Usvana nousen nurmikolta kuljen huoneesi läpi ja kaikkea kosketan. Tutulla kivellä viivähdän. Hyräilen.. siihen sävelmän, jota surevat voimat vaimentaa ja jää soimaan. Täältä on kevät, jonka kadotin ja tänne se jäädä saa. Sielussa monta lintua kauneimman jätän tänne asumaan. Hiljaa lentää sielu yli pellon, ohi saniaisten. Hämärässä hehkuva sydämeni... Sekin on äänetön ja kaipaa... Mereen... 31.7.2022 tuli kuluneeksi 29 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov. Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen. Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin...
More+
Heinäkuu on edennyt naistenviikkoon. Viikon nimi tulee siitä, että jokaisena päivänä on naisen nimipäivä. "Akkainviikon" päättää Jaakko heittämällä kylmän kiven järveen ja muihin vesiin. Jaakon ikävän vaikutuksen kumoamiseksi on keino. Naiset saunovat ja lämmittävät kiukaalla luonnosta otettuja kiviä ja heittävät ne sitten veteen. Tämä on uusi taika, jota aloitteestani on harrastettu täällä Vaasassa pienellä porukalla jo muutama kerta. Olisin tänäkin vuonna järjestänyt kyseisen saunatapahtuman, mutta olen tuolloin toisaalla. Ehkä voimme siellä tehdä myös vastaavat rituaalit. Kesä on mennyt mallikkaasti. Olemme saaneet kokea monenmoista ja tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, kun olimme viettämässä Vehkajärven nuorisoseuralla monipuolisia juhlia. Kiertelimme myös viikon verran keskiaikaisia kirkkoja ja opimme paljon. Artikkelikuvana on kooste yhdeksän kirkon kattokruunuista. Tämän autolla suoritetun pyhiinvaelluksen ehdottomiksi suosikeiksini valikoitui Lammin Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko 1500-luvulta, Hattulan Pyhän Ristin kirkko 1400-luvun lopulta ja Maarian samalta vuosisadalta oleva Autuaan Pyhän Marian ja Pyhän Dionysiuksen kirkko. Erityisesti noissa kirkoissa maalaukset puhuivat ja puhuttelivat. Bonuksena löysimme...
More+
Aika rientää huimaa vauhtia. Kevään linturetket ovat jo ohi ja on aika kesän riemuille. On melkein kaksi kuukautta siitä, kun olen ehtinyt kirjoittaa tänne pidemmän kirjoituksen. Äitienpäivänä käväisin laittamassa sivulleni nopeita ajatuksia. Nyt ehdin kirjoittaa hiukan pidempään. Siis tosi pitkä kirjoitus, jota ei kannata edes yrittää yhdellä kertaa kahlata läpi. Aloitan tällä viikolla ilmestyneestä Vaasa -lehden kolumnistani. Olemme sopineet toimituksen kanssa, että niitä voi laittaa lehden ilmestymisen jälkeen. Luontoon vapautettuna Alkukesän pehmeät, valoisat yöt ovat nyt ilonamme. Hyttysetkään eivät vielä suuremmin vaivaa. Siksi on juuri nyt paras hetki mennä kokemaan vapauden tunne luonnon helmassa melkeinpä minä vuorokauden aikana tahansa. Yön edistyessä, sillä hetkellä, jolloin hämärä lyö toiselle kättä, on aivan oivallista hiippailla metsään, pellonreunaan, suolle tai veden äärelle kuuntelemaan yölintujen laulua. Erityisen hyvä paikka tälle on Vanhan Vaasan kirkon läheiset linnanvallit. Meille ainutlaatuisen onnen tarjoaa siis Pohjolan alkukesä. Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka meillä on tässä upea ja monille kansoille...
More+
