-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Wittgensteinin kuuluisin sanonta on "Täytyy vaieta siitä, mistä ei voi puhua". On kuitenkin hetkiä, joissa tuo sanonta on käännettävä toisin päin. Minulle nämä ovat asioita ja tilanteita, jossa on näkyvissä sortoa sekä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia polkevia rakenteita. Kovasti ahdistuneena ja sieluani myöten järkyttyneenä olen seurannut kotiseurakunnassani vellovaa tapahtumakenttää, jossa uusi yksinvaltias kirkkoherra on evännyt sateenkaarimessujen järjestämisen. Tämä tuntuu käsittämättömältä yhteisössä, jonka johtotähtenä pitäisi olla ennen kaikkea rakkauden ja armon. Onneksi on meneillään seurakuntalaisaloite tämän määräyksen kumoamiseksi. Aikaa allekirjoittamiselle on siis ensi maanantaihin. Ruotsalainen seurakunta järjestää kaksikielisen sateenkaarimessun Vaasan kirkossa 27.10. klo 13.00. Tästä asiasta voisin kirjoittaa paljonkin, mutta tämä riittänee. Saanpa sielunrauhan, kun ilmaisen ajatukseni. On minulla muitakin mietteitä mielessäni. Temptanda via est eli tietä on yritettävä Syksy on selvästi alkanut. Terminen syksy ei ole aivan vielä täällä, mutta syyspäivän tasaus ohitettiin sunnuntaina ja säät viilenevät. Uimassa ilman saunaa pystyisi varmaan vieläkin käymään, mutta olen joutunut siitä luopumaan sitkeän flunssan...
More+
Kesä on lopuillaan. Paljon siihen on taas mahtunut. Kuinka ollakaan kirjoitan tätä Södra Vallgrundissa, kuten edellistäkin kirjoitustani. Täällä olen ihaillut siilien elämää ja lukenut sekä nauttinut hiljaisuudesta. Varoitan jo heti aluksi, että nostalgialta ei voi välttyä tällä kertaa. Jos niitä jorinoita ei jaksa lukea, voi siirtyä muihin osioihin. Muonion lukio 50-v Kävin viime viikon lopulla (to-su) pikaisen reissun pohjoisessa. Matkalle lähdön syy oli se, että vanha lukioni täytti 50 v ja sitä juhlittiin perjantaina. Pidin juhlassa pienen puheenkin. Varsinaisen juhlapuheen piti kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä, joka on myös saman lukion kasvatti. Puhuin melko vapaasti näistä teemoista: Muonion lukio 50 vuotta Tässä lyhyessä puheenvuorossani kerron kahdesta lukion alkuajan merkittävästä henkilöstä. Ennen kuin Muonioon saatiin lukio syksyllä 1974, Muonion ja Enontekiön lukioikäisten piti lähteä yleissivistävän koulutuksen perään Pelloon tai Rovaniemelle tai, kuten sisareni Tornioon. Kittilässä lukio oli erotettu keskikoulusta 1972. Kolarin lukio aloitti 1973. Länsikairassa oli siis vahva into koulutuksen kehittämiseksi. Äitini Aino...
More+
Heinäkuussa Suomen kesä on lyhyt ja kiihkeä. Paljon hienoja tapahtumia sijoittuu muutamaan viikkoon. Itsekin olen ehtinyt osllistua monenlaisiin tapahtumiin. On ollut Kaustista, Hailuodon teatterifestareita, Herättäjäjuhlia ja mitä kaikkea. Kaustisella sain nauttia monista mielenkiintoisista uusistakin tuttavuuksista ja tietysti Maanvaivat -kuoron esityksistä. Hailuoto näytti parhaat puolensa ja jäimme ystävieni kanssa sinne vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi festarien päätteeksi. Noilla festareilla taiteellisena johtajana on mm. Juha Hurme. Siitä voi päätellä paljon. Herättäjäjuhlien parasta antia oli kielitieteilijä Jaakko Saarikiven seurapuhe: 20240707-13.30-saarikivi-janne.pdf (herattajajuhlat.fi) Kiinnostavan puheen kaksikielisissä sateenkaariseuroissa piti Tommi Lehtonen: 20240706-17.00-sateenkaariseurat-lehtonen-tommi.pdf (herattajajuhlat.fi) Samassa tilaisuudessa puhui Liisa Kuparinen painokkaasti: 20240706-17.00-sateenkaariseurat-kuparinen-liisa.pdf (herattajajuhlat.fi) Olemme taas vaihteeksi jo kolmatta viikkoa Södra Vallgrundissa huolehtimassa ystävämme talosta ja koirista. Minullehan tämä aika antaa paljon mahdollisuuksia ja rauhaa erilaisten projektien valmistelemiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tietysti uimiseen Sommarösundissa. Mieheni joutuu paljon lujemmille, kun samanaikaisesti on pitkiä työpäiviä kaupungissa ja tämän talon työt kaatuvat hänen harteilleen. On helpottavaa, kun ei tarvitse mennä kokemaan helvetillistä asumista...
More+
Kesä on kypsymässä. Monenlaista mielenkiintoista on varmaan kaikilla jo koettuna. Me olemme matkailleet Turun saaristossa ja Savossa. Matkoillamme olemme harrastaneet yhtä mielenkiintomme kohdetta eli kirkkoihin tutustumista. Kirkkotaide ja arkkitehtuuri viehättävät. Oikein vanhoissa kirkoissa tulee pohdittua paljon sukupolvien ketjua ja rakentajia. Keskiaikaisten kivikirkkojen lisäksi mielenkiintoisia käyntikohteita olivat Toivakan kirkko (maalaustensa vuoksi), Ylivieskan kirkko (valonsa ja sukuhistoriani vuoksi) sekä Karunan kirkko, koska se on kansallisromanttinen ja erikoisella paikalla. Karunan kirkkoon emme päässeet sisälle, mutta jo sen näkeminen ulkoa päin sai hengästymään. Artikkelikuva on Toivakan kirkosta. Siinäpä vasta mielenkiintoinen tarina. Tässä on yksi kertomus siitä: Kirkkoherra suivaantui, kun taiteilija maalasi kirkon kattoon piukkapöksyisen Jeesuksen ja romanienkelin: syntyi kohu – "Enkelien pitää olla valkoisia" | Yle ( Julkaistu 2019) Sekin on tarina rohkeudesta. Rohkeudesta Vanhemmat sukulaiset ovat kertoneet minulle, että olin pienenä kovin rohkea. Kiipeilin, hyppelin, uimaankin opin todella pienenä. Vanhempamme rohkaisivat esiintymään ja opin aukaisemaan suuni rohkeasti erilaisissa paikoissa. En tiedä, minkä verran...
More+
Kesä käynnistyi ryminällä. Yksi tämän toukokuun erikoisuus luonnossa oli se, kuinka lehtipuihin tuli näillä leveyksillä lehdet lähes samaan aikaan. Useimmin koivun ja haavan ja lepän lehdistymisen väliä on pari-kolme viikkoa. Toissaviikonloppuna sain tehdä sitä, mitä haluaisin oikein vanhanakin pystyä tekemään, tanssimme nimittäin meren läheisyydessä taivasalla. Kyseessä oli meditatiivisen ja pyhän tanssin kurssi Alskatissa. Kävimme sieltä myös minulle rakkaassa Pyhiinvaeltajan kirkossa, jota sain esitellä tanssikurssilaisille. Parkkipaikallakin tanssimme. Alskatissa tuli talviturkkikin heitettyä. Meri oli vielä tosi viileä, mutta maanantaina oli kaikki jo toisin. Alkukohtu -veden voima Tämä on se aika vuodesta, jolloin käyn useita kertoja päivässä uimassa luonnonvesissä aina, kun siihen on mahdollisuus ja niin kauan kun sinilevää ei vielä ole riesana. Minulla on suuri tarve päästä myös kellumaan veden pinnalla. Tunnen olevani turvassa veden syleilyssä yhdessä vesilintujen ja veneiden kanssa. Vesi on alkukohtu, johon haluan palata yhä uudelleen. Aina kun säädyllisyyttä loukkaamatta voin sen tehdä, pukeudun samoin kuin äitini kohtuun. Valitettavaa...
More+
Kevään riennot ovat vyöryttäneet jo viikkoja siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Väliin jääneenä aikana olemme käyneet Skotlannissa, josta matkasta voisi kertoa paljonkin. Olen ollut vetämässä retriittiä ja juossut kameroiden ja kiikarin kanssa hyvässä seurassa lintuja havainnoimassa (noin 100 lajia). Monenlaista luovaa ja muutakin toimintaa on mahtunut kalsean kevään viikkoihin. Parhaillaan Vaasassa on menossa Kuorofestarit. Siellä on paljon mukavaa kuultu ja vielä kuulematta. Yhden vinkin kuitenkin annan vastaisen varalle. Vaasan Kalevalaisten naisten Maanvaivat -kuoro on tutustumisen arvoinen. Mustaa huumoria viljelevä porukka on kuultavissa myös Kaustisella. Tulossa on myös paljon mukavaa, kuten pyhiinvaellusseminaari Tampereella ja tanssiviikonloppu Alskatissa. Sitten on jo aika lähteä Turun saaristoon. En tiedä milloin taas ehdin kirjoittaa seuraavan kerran. Usein en tiedä edes kirjoitusta aloittaessani, onko minulla mitään varsinaista aihetta. Nyt keksin sen tarkastellessani latinan kielen lentäviä lauseita. Siis... Sedulitas otiosa ”-Siinä se on – tienviitta. On suuntia, joista valita. Hälyn keskellä otan oman suuntani. Ulos hengittäessäni puhallan pois...
More+
Artikkelikuvan nimi on Kärsivä Äiti Maa. Kuten huomaat, hänen kasvoillaan on kuitenkin vieno toivon hymy. En jaksa heittäytyä epätoivoon, vaikka luonto itkee. Haluan luottaa siihen, että vielä ihmiskunta oppii ratkaisemaan Äiti Maan kärsimykset. Kevään koittaessa toivo paremmasta on vahvana mielessäni. Se, että linnut palaavat ja niiden laulu aamuvarhaisella ilahduttaa, saa uskomaan kesän tuloon. Meillä on jo yli 40 lintulajia tämän vuoden havainnoissa. Myös kiuru ja peippo ovat saapuneet. Töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia sekä merihanhia on jo runsain mitoin pelloilla, onpa kurkiakin nähty. Kyrön- ja Tuovilanjokien varsissa on käyty katselemassa tulvan merkkejä. Ei ole nyt tulossa lumimäärästä huolimatta supertulvaa. Ensi kuun jälkeen on jo kesäkuu. Pihassamme krookukset ovat nupuillaan, muutama jo täydessä kukassa. Jo pari viikkoa sitten ystäväni lähetti kuvan kevään ensimmäisestä leskenlehdestä. Syreenipensaassa on jo kauan ollut paisuneita silmuja. Konserttielämys Viime viikon keskiviikkona sain kokea yhden elämäni hienoimmista ja kokonaisvaltaisimmista musiikkielämyksistä Rovaniemellä. Konsertti oli loppuunmyyty. Onneksi sisareni huolehti jo tammikuussa meille...
More+
Kun aloitan tämän kirjoittamista, on kansainvälinen naistenpäivä. En vielä tiedä, milloin saan tämän julkaisukuntoon. Vaatii vahvuutta olla heikko. Nämä sanat pyörivät päässäni, kun heräsin tänä aamuna. Ehkä ajatus merkitsee enemmän sitä, että vahvuutta vaatii tunnustaa itselleen ja toisille omaa heikkouttaan ja keskeneräisyyttään. Me niin pelkäämme häpeää ja hylätyksi tulemista, että pyrimme kaikin tavoin peittämään oman epävarmuutemme. Naisen ikä Kun täytin 34 v, huomasin hämmästyksekseni, että sisäinen minäni oli juuri oikean ikäinen. Sitä ennen (ja pääosin sen jälkeenkään) en ollut kotonani kalenterivuosissani. Tunsin monesti itseni todella vanhaksi, koska olin joutunut ottamaan vastuuta enemmän, kuin ikäiselleni kuuluisi. Monesti taas tunsin itseni nuoremmaksi, koska tuon vastuun ja elämänkokemusten keskellä olin jäänyt vaille monia kehityskulkuja, joita ikäiseni kävivät läpi. Jossain mielessä kypsyin myöhään, jossain mielessä liian aikaisin. Nyt, kun tänä vuonna täytän komeat 65 vuotta, pystyn jo katselemaan pitkiä kehityslinjoja niin omassa kuin ympäröivänkin maailman elämässä. Samalla karttuu historiatietoisuus. Ajatella, että toisen maailmansodan loppumisesta...
More+
Viikko sitten olimme ajelemassa aurinkoisena pakkaspäivänä Bergön saarella. Yllä oleva kuva on kalasatamasta. Pakkasusva nousi nopeasti, mutta aurinko valaisi tyrnipensaat ja rannan heinätuppaat. Hiljaista oli, kun ei lintujenkaan laulua kuulunut eikä ihmisiä ollut missään. Lähelle on vaikeaa nähdä Olen lukenut runsain mitoin kirjoja tämän talvenselän aikana. Kaksi näistä kirjoista on pistänyt minua miettimään, miten vaikeaa on nähdä lähelle. Nämä teokset ovat Lumotun metsän sisaret ja Vappu ja Ilkka Taipaleella. Tarkemmat tiedot löytyvät kirjavinkeistä alempaa. Nuo opukset luettuani huomasin taas, kuinka onnellisia me täällä kotimaassamme saamme olla. Lumotun metsän sisaret -kirja antaa kuvan Suomessa asuneiden ulkomaalaisten näkemyksestä suomalaisesta yhteiskunnasta. Taipaleiden kirjassa puolestaan kierretään kirjoittajien matkassa ympäri maailmaa. Sitä vasten on hyvä tarkastella meidän elämäämme. Suuri kiitollisuus valtasi mielen kaikesta, millaisia sosiaalisia innovaatioita lyhyen itsenäisyytemme aikana Suomessa on tehty. Minua ovat kovasti ärsyttäneet puheet sääntö-Suomesta. Siksihän meillä asiat toimivat, kun on noita yhdessä sovittuja toimintatapoja. Ei tarvitse kovin kauas matkustaa, kun huomaa...
More+
Vuoden alun kipakan pakkasjakson päätteeksi oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä viime torstaina. Lähdimme oitis Merikaartoon Annalankoskelle katsomaan, näkyisikö siellä koskikaraa. Se on mielenkiintoinen pingviinin sukuinen pieni lintu, joka lystikkäästi sukeltelee jään reunalta veteen etsimään ravintoa joen pohjalta ja singahtaa takaisin jäälle hauskan näköisesti reissun tehtyään. Toiveemme linnun näkemisestä ei toteutunut, mutta oli muuten mukavaa katsella ympärille. Tuo artikkelikuva on kyseiseltä retkeltä. Talvellakin voi saada monenlaisia luontokokemuksia jopa näin keskellä kaupunkia. Toissailtana näin suurehkon pöllön lennähtävän takapuistomme puuhun ja jatkavan nopeasti matkaa liitäen naapuritalon kulman taakse. Ihmeissäni ehdin laittaa viestiä havainnostani suurehkolle ryhmälle ja tehdä väärän päätelmän pöllölajista. Onneksi naapurikadun ihmiset saivat kyseisestä komistuksesta kuvia, joiden perusteella se määritettiin lehtopöllöksi. Toivottavasti se pyörii tässä lähistöllä pidempäänkin pyydystämässä ei-toivottuja kaupunkijyrsijöitä. Kiitos ei Vuodenvaihteen molemmin puolin olen nauttinut useiden mielenkiintoisten tai viihdyttävien kirjojen lukemisesta, mutta nyt alkaa kalenterissa olla taas paljon merkintöjä, jotka vaativat keskittymään erilaisiin tehtäviin. Monet niistä ovat tosi mielekkäitä....
More+
