-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Viime viikonloppuna siirryttiin kesäajasta normaaliaikaan. Kansan suussa normaaliaika on talviaikaa. Ymmärrän kyllä käsitteen normaaliaika juontavan juurensa siitä, että se on aika, josta 70-80 -luvun taitteessa ensi kertaa siirryttiin kesäaikaan. En voi kuitenkaan olla hiukan leikittelemättä käsitteellä. Ovatko meillä synkistelyyn taipuvaisilla suomalaisilla normaaliaikaa syksyn ja talven rankimmat kuukaudet? Aluksi on kaamosta ja kosteutta, sitten kylmää ja hiljaista. Välissä on joulu, jolloin "Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja pimeää". Tuokin on sitä riemun raikkahinta aikaa... Normaaliaika kestää viisi kuukautta ja kesäaika seitsemän. Kumpi siis on normaalimpi aika? Ja ovatko suomalaiset sitten oikeasti synkistelyyn taipuvaisia. Ettei sekin vaan ole jokin vanhakantainen legenda. Mikäli katsomme lehtien uutisointia, voimme nähdä, että synkistely on usein otsikoinnin taustalla. Kun Suomen luottoluokitusta ei laskettu ennakkopeloista huolimatta, alkoi spekulointi siitä, milloin se kuitenkin tapahtuu, koska onhan se väistämätöntä. Kun Suomen kiintiöpakolaisten määrää lisättiin Syyrian tapahtumien vuoksi, alettiin huolestua, tuleeko Suomesta uusi Ranska, jossa sosiaaliset ongelmat tulevat kasvamaan. (Samalla unohdetaan,...
More+
Siirtymä kesästä syksyyn ja lähes talveen oli nopeaa tänä vuonna. Kevät ja syksy ovatkin usein kavereita keskenään. Siirtymä talvesta kesäänkin tapahtui tänä vuonna nopein loikin. Syyskuu oli ihanaa aikaa ihailla Söderfjärdenin kurkia. Kauniit ja aurinkoiset illat toivat mansikkapaikkaani laumoittain luonnonystäviä. Muutaman kerran kävimme myös nuotiolla. Viimeisimmältä reissultani otin kuvan, jonka lähetin joutsenkuvakilpailuun. Kuvan oheen kirjoitin seuraavan tekstin: "Laulujoutsenpari on elellyt viiden tämän kesäisen poikasensa kanssa koko kesän kuvanottopaikan läheisyydessä. Olen seurannut niitä pitkin kesää. Nyt kuvanottopäivänä ympäristä oli jo melko hiljainen: vain vanhhemmat ja yksi poikanen oli näkyvissä. Muutaman tunnin nuotiolla istumisen jälkeen tämä kuvan poikanen kävi ikään kuin tervehtimässä rannassa ja lipui sitten yksin majesteettisesti aallon murtajan taakse ja pois. Vanhemmat jäivät kahden. Kuvasin myös niiden käyttäytymistä joidenkin ruutujen ajan. Kuten kuvasta näkyy, poikasella on vasen siipi vioittunut eikä siitä ole siirtymään ilmojen nyt viilettyä etelämmäksi. Luultavasti vanhemmat laittoivat poikasen "tien päälle". (Kuvanottopäivä 22.9. oli hyvin luultavasti termisen kesän viimeinen...
More+
Tänään on virallisesti kesän viimeinen päivä. Puintityöt Pohjanmaan pelloilla ovat lähes kokonaan ohi nyt elokuun lopussa. Eloa on siis korjattu! Kulunut kesä on ollut minulle hyvä ja melko paineeton. Olen saanut nauttia runsaasti ulkoilmasta ja retkeilystä sekä matkailemisesta lähellä ja kaukana kotimaassa ja Norjassa. Lisäarvoa reissaamiseen olisi tuonut ainoastaan matka ihanalle Ikarialle. Sitäkin kaipausta olen saanut hiukan taltutettua käymällä Vaasan Ikaria-ravintolassa https://fi-fi.facebook.com/KreikkalainenRavintolaIkaria yhdessä ystävieni kanssa. Omia esiintymisiä minulla oli kolme kesä-elokuun aikana. Kaksi kertaa olin Vaasa Picnicillä http://vaasapicnic.wordpress.com/ runoineni. Kesäkuussa esiinnyin Tarja Huntuksen ja elokuussa Kirsti Rautamon kanssa. Taiteentekemisen huipennus oli tietysti Vaasan Taiteiden yön http://taiteidenyo.vaasa.fi/ esitys Gustavsborgin rannassa Sudenmorsiamet ja Weljet –ryhmäni kanssa. Se oli ryhmän 20-vuotisjuhlanäytös. Sateesta huolimatta yleisöä saapui paikalle noin kolmesataa henkeä. Tunnelma oli hieno ja tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain taas tehdä työtä yhdessä taitavien harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Oheisesta linkistä löytyy alas skrollaamalla Vahteran Raimon valokuva- ja videokooste Taiteiden yöstä. Meidän esityksestämme alkaa...
More+
Tämänkertainen blogikirjoitukseni on tavanomaista pidempi ja sisältää paljon mutta valitettavan puutteellista historiatietoa. Jos sinulla, lukijani, on huomautettavaa tai lisättävää, olisin kiitollinen, jos lähettäisit minulle viestiä. Huomenna (31.7.2013) tulee kuluneeksi peräti 20 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä esityksestä, jonka nimi oli Kiihkoa kuutamossa. Se esitettiin Vaasassa Gustavsborgin uimarannalla (Kustaanlinna). Esityksessä olivat mukana Laura Elo, edesmennyt Anna-Maija Salminen (myöh. Vartola), Maija Jussila, Dan Sidorov, Teuvo Oja ja minä (Mirjam Silvén). Tämän vuoden Vaasan Taiteiden yössä esiintyjiä on 14 henkeä. Vuosien varrella ryhmässä on käynyt noin 50 ihmistä. Toiset ovat olleet vain yhden kerran mukana, jotkut kaikissa tai lähes kaikissa esityksissä. Monista meidän nuorista susista ovat hakeutuneet alan koulutuksiin ja toimivat nyt erilaisissa esittävän taiteen ammateissa. Sudenmorsiamet ja Weljet on saanut nimensä Aino Kallaksen pienoisromaanista Sudenmorsian ja Katriina Honkasen saman nimisestä laulusta. Taiteiden öiden esitykset on aina sijoitettu puolille öin ja useimmin paikkana on ollut Gustavsborgin ranta, jonne on ollut hyvä tulla...
More+
Heinäkuu on ehtinyt jo yli puolen välin. Kesä on kypsä ja nyt jo täynnä monenlaisia muistoja. Kulttuuripitoisen alkukesän jälkeen olemme viettäneet luonnosta nauttimisen ja luonnon tutkimisen merkeissä mielenkiintoisia viikkoja. Toki olemme saaneet kokea myös historiapitoisista retkistäkin mm. Seilin saarella http://fi.wikipedia.org/wiki/Seili sekä Turun linnassa ja tuomiokirkossa. Tämän kesäiset luontoretkemme ovat kuljettaneet meitä Suomen päästä päähän ja vähän Norjaan ja Ruotsiinkin. Tasan kahden viikon välein olimme Utsjoella ja Hangossa, Norjan Grense Jacobselvissä http://www.youtube.com/watch?v=ielFe8yUg0c ja Nauvossa. Näimme tuntureita, vaaroja, metsiä, soita, lampia, jokia, järviä ja merta, merta, merta! Siis kotomaamme koko kuvan. Kävimme eilen lisäksi tutkimassa pieniä satamia ja venerantoja Vaasan ja Kokkolan väliltä. Tavallisesti matka Vaasasta Kokkolaan kestää noin puolitoista tuntia ja sitä on suorinta tietä 125 km. Eiliseen menomatkaan saimme kulumaan viisi tuntia ja hiukan yli 200 km. Annoin kameran laulaa. Joitain mukavia otoksia sain aikaiseksi. Käväisimme vielä ennen Kokkolasta kotiin paluuta Trullevissa http://venenetti.fi/satamat/merenkurkku/pikku-mansikka-ryovarinkari/1772-trullevi/trullevi , joka on kalasatama aivan Kokkolan kupeessa. Kiinnostavin matkakohde on...
More+
Kuinka huikea voima onkaan auringolla! Sen lämpö ja paiste vaikuttaa ihmisen mieleen ja kaikkeen elolliseen luonnossa. Myös elottomat kivet varastoivat lämpöä tai kylmyyttä. Toukokuun lopussa oli monta hellepäivää ja kesä eteni aivan kohisten. Nyt ikkunani alla kukkii juhannusruusu, syreeneissä ja omenapuissa kukkiminen on jo ohi. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät kesti näillä leveysasteilla vain neljä viikkoa tavanomaisen kahdeksan sijaan. Alkukesän aktiviteetit ovat olleet moninaisia ja vahvistaneet uupuneen mieltä. Toukokuun viimeisenä kokonaisena viikonloppuna olin Pyhä laulu ja tanssi -"leirillä" Alskathemmetissä, noin 15 kilometrin päässä Vaasan keskustasta meren rannalla. Lauloimme Pia Skipdahlin http://www.viriditas.fi/?page_id=40 johdolla ja tanssimme pastori Siv Jernin lämminhenkisessä ohjauksessa. Ystäväni Marianne Maans oli myös kurssilaisten joukossa ja soitti aurinkoisena vapaahetkenä viuluaan meren kimaltaessa. Linnutkin ylistivät laulullaan kaikkea kauneutta. Lauantai-iltana oli ortodoksinen akatistos luomakunnalle http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/akatistohymnit/akatistos_luomakunnalle_3.htm ja sunnuntaiaamulla puolestaan luterilainen sanajumalanpalvelus. Tapahtuma poiki vielä Äänikylvyn viime sunnuntaille. Eipä tiedä, vaikka ryhmämme jatkaisi myöhemminkin yhdessä laulamista. Sivin tanssitunneille aion näillä näkymin osallistua...
More+
On erityisen aurinkoinen ja upea päivä. Istun mökin kuistilla ja nautin kesästä. Niin, nyt voisi jo sanoa, että on kesä. Jääkiekon MM-kisoissa Suomi meni eilen jatkoon puolivälieräottelusta Slovakiaa vastaan. Peli herätti monenlaisia tunteita: riemua, jännitystä, pettymyksiäkin. Illemmalla kävi ilmi, että Euroviisujenkin ”loppumatsissa” on mukana Suomen edustuskappale. Viime viikon alussa sain yllättävän omaa tulevaisuuttani koskevan päätöksen. Se oli minulle todella odottamattomalla tavalla myönteinen. On siis syytä olla hyvällä mielellä. Talvi on ollut raskas ja käänteen tekevä elämässäni. En ole pystynyt olemaan töissä ja maailma on näyttänyt ajoittain toivottoman kylmältä ja pimeältä muutenkin kuin luonnossa. Kotona oleminen on kuitenkin mahdollistanut minulle aivan erityisellä tavalla luonnon seuraamisen ja musiikista nauttimisen. Hiljaisuuden, kivun ja ahdistuksenkin keskellä on mieli siilannut niitä asioita, jotka ovat elämässä tärkeimpiä. Samalla aika on ollut henkistä valmentautumista löytämiseen, luopumiseen ja elämänmuutokseen. Ihmisen mieli on valtavan voimakas. Ajatusten ja asenteiden avulla voi muuttaa suhtautumistaan myös vaikeisiin asioihin. Ihminen voi päättää,...
More+
Mikäpä olisi varmempi kesän lähestymisen merkki täällä Pohjanmaalla kuin kevättulvat. Kylmä kevät siirsi niitäkin noin viikolla eteenpäin keskimääräiseen ajankohtaan verrattuna. Luonnonnäytelmä on hurja, kun jokiin alkaa muodostua jääpatoja ja vesi nousee laajoille alueille. Veden virtaus joissa on käsittämätön ja suuretkin jäälautat uivat vapaassa vedessä kevyesti kuin kaarnalaivat. Tänä keväänä näin tulvivassa Kyrönjoessa usean laiturin, yhden terassin kokonaisia puunrunkoja ja vähän pienempääkin sälää. Alava maa saa aikaan sen, että tulvajärvet ovat joskus kilometrien pituisia. Tänä keväänä Ilmajoen ja Seinäjoen väliin muodostui yli kymmenen kilometrin pituinen järvi. Sitä katsellessa mietin, mitä parveilevat lokit mahtavat asiasta tuumailla. Ehkäpä tähän tapaan: "Kas siinäpä uusi järvi. Lieneekö siinä paljonkin kalaa? No, eipä ole kovin kalaisaa..." Tuovilassa, Vaasan lähellä kävi niin, että Kyröjoki haki entistä uomaansa ja sekä Laihian-Tuovilanjoen että Kyröjoen vedet yhtyivät Martoisten ja Tuovilan välissä. Sinnekin muodostui kilometrien pituinen järvi, josta vedet laskevat pois hyvin hitaasti. Merikaarron ja Miekan-Staversbyn kylien välillä jäälohkareita oli lauantaina...
More+
Maaliskuu vilahti ohi kuin huomaamatta. Minua ei yhtään haitannut se, että siitä muodostui ennätyksellisen kylmä, koska selkeä sää antoi meidän nauttia myös monista aurinkoisista päivistä. Harmillista on ainoastaan se, että muuttolintuja saa odottaa tavallista pitempään. Monet linnut ovat palanneet muuttomatkallaan takaisin päin odottelemaan lämpimämpiä päiviä. Mustavariskin saapui lintuharrastajaystäväni mukaan viikon myöhemmin kuin yleensä. Minulle kuten monelle muullekin varmoista varmin ja ihanin kevään merkki on laulujoutsenten saapuminen. Kävimme pääsiäisen aikana kaksikin kertaa Söderfjärdenillä katselemassa ja kuulostelemassa, olisikovatko ensimmäiset joutsenet jo maisemissa. Ei vielä näkynyt. Luin Lapin Kansasta viime viikolla, että sielläpäin oli jo nähty isokoskeloita ja muutama joutsenpari. Söderfjärdenin Meteorian riihen seinustalla oli silti mukavaa istuskella auringossa ja nautiskella teetä hyvässä seurassa. Muuttolintuja odotellessa voi seurata merikotkan pesimistä Virossa oheisen linkin kautta: http://www.looduskalender.ee/en/node/15887 Noilta sivuilta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista. Maaliskuussa minulla oli harvinainen mahdollisuus käydä kaksi kertaa Rovaniemellä, jossa asuu kaksi rakasta siskoani. Toisella kertaa olimme mieheni kanssa autolla liikkeellä ja pystyimme katselemaan hieman laajemmalla...
More+
Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! Kun aloitan tämän kirjoituksen (28.2.), olen junassa lähestymässä Kemiä matkallani Rovaniemelle tapaamaan rakkaita siskojani ja heidän perheitään. Samalla on tarkoitus vetää henkeä muutama päivä. Kirjoitukseni aihe putkahti mieleeni tietysti tästä matkalla olemisen tunnelmasta. Tuossa juuri tunti sitten juna pysähtyi Oulussa hiukan pidempään ja sain mahdollisuuden juosta entisen asemaravintolan tiloissa pidettävään Taito shoppiin nimeltä Maakari www.taitopohjoispohjanmaa.fi Ostin muutaman tuliaisen. Samalla minulle tuli mieleen samaisissa tiloissa toiminut ravintola, jossa syötiin lihasoppaa ja matkustajan leipiä jo lapsuudessani. Lienen vieraillut siellä ensimmäisiä kertoja vanhempieni kanssa jo 60-luvun alkuvuosina. Niinä vuosina juna oli usein lättähattu. Ensimmäiset junamuistoni ovat kuitenkin ruskeista vaunuista. Erityisen juhlavaa oli, kun pääsi matkustamaan sellaisen junan makuuvaunussa. Se oli lapselle suuri juhlahetki. Junan vesipullot ja makuuhytin seinässä säilytetty metallinen potta olivat kiehtovia esineitä ja ovatkin jääneet lähtemättömästi mieleen. Lättähatuilla (kiskobussi) matkustaminen oli hidasta, kun pysähdyttiin kaikilla mahdollisilla seisakkeilla. Oulusta Tornion mummolaan matka kesti kolme tuntia. Juna huojui ja äänteli,...
More+
