Luottamus
Helmikuiset heit!
Aiemmissa kirjoituksissani väläyttelin jo, että minulla on jotain suurta mietinnän alla. Olen pitkään halunnut kirjoittaa ajatuksia luottamuksesta. Aihe on laaja ja voin kirjoittaa vain hajanaisia mietteitä siitä. Luottamusta koskeviin pohdintoihin minua ovat johtaneet maailman- ja sisäpoliittiset tapahtumat sekä työelämän kuviot ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden digiloikka.
Jo kauan sitten meille on opetettu, että luottamus lähtee varhaislapsuudessa opitusta perusluottamuksesta tai sen puutteesta. Kun pienen lapsen tarpeet tyydytetään, hän oppii luottamaan sekä itseensä, että muihin. Jos ihminen ei voi luottaa itseensä, hän ei luota muihinkaan ja päinvastoin. Luottamuksen mukana tulee itsetunto tai sen puute. "Narsistisesti hairahtuneenkin" ihmisen takana on hyvin usein perusluottamuksen puute, joka kasvattaa kieroutuneen itsetunnon, joka puolestaan vaatii manipuloimaan ja muodostamaan me ja ne -asetelmia.
Luottamus on ennen kaikkea psykologinen sopimus, joka laajenee sosioekonomiseksi. Työelämä perustuu luottamukseen. Työnantaja/esimies sopii alaisensa kanssa, että tässä ovat sinun tehtäväsi, joista saat korvauksen ja työnantajan huolenpitoa mm. työsuojelun ja työterveyden palvelujen kautta. Työntekijä sitoutuu antamaan kohtuulliseksi katsottavan työpanoksensa sopimusta vastaan. Työnantaja odottaa lojaalisuutta ja työntekijäkin odottaa tiettyä vastavuoroista lojaalisuutta työnantajan puolelta. Ihminen luottaa, että tehtyään töitä vuosikymmeniä, hän pääsee eläkkeelle, jota on ikänsä maksanut eläkevakuutusmaksuina.
Demokraattisessa yhteiskunnassa äänestäjä antaa luottamuksensa asioidensa hoitamiseen sopivaksi katsomalleen henkilölle ja aatteelle. Kansalainen odottaa, että veroja maksamalla saa yhteiskunnalta palveluja. Hän luottaa siihen, että yhteiskunnassa autetaan heikoimpia yhteisön jäseniä erilaisin toimin. Hän luottaa, että yleisestä järjestyksenpidosta ja turvallisuudesta vastaavat laillisesti virkavastuulla toimivat tahot.
Kun olin nuori, saatoin luottaa, että journalistit niin kirjoitetussa kuin sähköisessäkin mediassa ottivat selvää asioista monipuolisesti. Tiesin, että eri asioiden äänenkannattajilla oli tiettyjä painotuksia ulostuloissaan. Faktojen manipulointia tapahtui kuitenkin harvoin. Tämän hetken maailmassa journalistiikan pyhimpiä arvoja loukataan toistuvasti ja "virallisten" tiedotuskanavien rinnalle on noussut monenmoista trollimediaa.
Tästä päästäänkin sujuvasti nettimaailmaan. On helppo levittää (paranoidista) vihapuhetta ja sitä kautta yleistä turvattomuutta. Erityisen helpoksi sen tekee lähdekriittisyyden puute, johon ihmiset salakavalasti kasvavat. Mikäli perusopetus ei digiloikassaan ota vahvasti huomioon lähdekriittisyyteen kasvattamista, ihmiset ovat tuuliajoilla tiedon ja aatteiden kanssa. Mihin tietoon voi luottaa? Kenen puheeseen voi luottaa? Kenen asioita tiedotus ajaa?
En ole mennyt mukaan somemaailmaan. Ehkä siksi näkökulmani on täysin ulkopuolisen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että somessa on helppo luoda ihanneminä, joka on täysin mytomaaninen eli perustuu valheisiin. Mitä enemmän somessa viettää aikaa luodun henkilöhahmon kanssa, sitä enemmän todellisuudesta vieraantuu. Voiko luottaa, että muidenkaan hahmot ovat todellisia. Herkässä iässä olevalle nuorelle kivoja jutteleva "ikätoveri" voi osoittautua sairaaksi pedofiiliksi. Voiko luottaa ladattuihin profiilikuviin? Entä profiileihin?
Luottamus on todella tärkeää. Luottamuksen puute johtaa kaoottiseen maailmaan ja ihmissuhteissa onnettomuuteen. Jotta voin luottaa, on minun itseni oltava luottamuksen arvoinen. Kun luottamustani toistuvasti petetään, omakin itseluottamukseni alkaa horjua. Haruki Murakami asettaa kirjassaan Kafka Rannalla luottamuksen vastapariksi yksinäisyyden. Minusta se on terävä huomio. Kun luottamus muihin horjuu, on mentävä yksinäisyyteen kasvattamaan itseluottamusta. Jos yksinäisyys ei ole vapaaehtoista, se tuhoaa myös itseluottamusta salakavalasti.
Yhdistystoiminta, joukkuepelit ja bändisoitto ovat hyviä esimerkkejä luottamukseen perustuvista toiminnoista, jotka parhaimmillaan kasvattavat myös itseluottamusta. Ystävyys ja rakkaus vaativat kasvaakseen myös molemminpuolista luottamusta. Rakastuessa tai ystävystyessä jättäytyy toisen armoille ja haavoitettavaksi. Astuu Niagaran yllä kulkevalle (luottamuksen) nuoralle. Kun sen tekee, parhaimmillaan huomaa kohta kulkevansa kauniisti solisevan puron yli johtavalla sillalla. Siinä sitten nojailee ystävän/rakkaan kanssa kaiteeseen ja katselee perhosten leikkiä puronvarren kukkasten yllä. Tästä lähtee tie yhä ylöspäin. Maisemat avautuvat avarina.
J.V. Snellman kirjoitti 1847 seuraavasti: "Kansakunnat, samoin kuin yksilöt, ovat itse syypäät kohtaloihinsa; ja osoittaa heikkoutta, jos työnnetään syy oikealle tai vasemmalle, tahtomatta etsiä sitä omasta povesta." Yhdyn pitkälle Snellmanin ajatuksiin, kuitenkin sillä varauksella, että aina ei voi valita satunnaisia muuttujia. Kaikki eivät ole vahvoja, ja toisinaan ihminen on ulkopuolisten voimien armoilla kuin lastu laineilla. Hyvä itsetunto kantaa aina mukanaan itsearmollisuuta. Itsearmollisuus opettaa armollisuutta toisiakin kohtaan. Osoittaa vahvuutta ja luottamusta hakea apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsemme.
Mielestäni luottamus on jotain, johon tukeutua. Ihminen tarvitsee rakennuspuikseen arvoja. Kun on uskollinen arvoilleen, on jalkojen alla vankka luottamuksen peruskallio, jolla matkata kohti huomista. Ihminen, jolla on terve itseluottamus ja sitä kautta itsetunto on valmiimpi kohtaamaan myös erilaisuutta.
Edellisessä kirjoituksessani julistin kuluvan vuoden 2016 hyvyyden, kauneuden ja luottamuksen vuodeksi. Kulkekaamme eteenpäin luottavaisin mielin. Muuta selviytymisen mahdollisuutta meillä ei ole.
***
Rankan pohdinnan jälkeen haluan tarjota vain muutaman musiikki- ja kuvaelämyksen. Ystäväni T lähetti seuraavan linkin: https://youtu.be/dtLHiou7anE Sen takaa löytyy pitkähkö kuva- ja musiikkiteos. Erik Satien musiikkiin tehty esitys toimii mietiskelyn apuvälineenä. Musiikkina kuullaan teokset 3 Gymnopédies, 6 Gnossiennes.
Toisena voimme rauhoittua nauttimaan Vocalensemblen Rösterin illasta Vaasan kirkossa marraskuussa 2015 https://www.youtube.com/watch?v=TYo9r7ECIOU Konsertin nimi oli Heaven Full of Stars. Konsertin pituus on vähän yli 50 minuuttia. Kohdasta 33:36 eteenpäin saamme kokea todella ihanan äänimaailman. Kuoroa johtaa Maria Timoshenko.
Arnold Schwarzeneggerin juttu Trust yourself https://www.youtube.com/watch?v=Ftl9Qk0v6Lg on mietteitä herättävä.
YouTubesta luottamussanan johdannaisilla löytyi vain iskelmämusiikkia ja hengellisempää aineistoa. Jätän laittamatta niitä linkkejä tähän ja siirryn kauan sitten kirjoittamiini loppurunoihin.
***
Nuorallatanssija (2005)
Varjonyrkkeily on päättynyt.
Nuorallatanssi alkakoon.
Olen varustanut itseni
matkalle yli Niagaran.
Jalkani odottaa ensikosketusta vaijeriin.
Adrenaliini syöksähtää kaikkialle.
Tässä tulen minä:
The Great Dancer.
Näettekö huulieni maalatun kaaren?
Näettekö niskani ylpeän asennon.
Korkealla (1985)
Tien päässä seison korkealla.
Näen kaukaiset laaksot
ja jokien uomat.
Sielläkin polkuni kulki.
Kun tulen risteykseen,
jalkani minua ohjatkoot.
p.s. Artikkelikuva on otettu helmi-maaliskuun vaihteessa 2015 Kreikan Peloponnesoksen Ano Trikalasta kohti Korintinlahtea.
