Kesä!

 

Kesä on mielentila, kesä on onni, kesä on loma!

Ja se on nyt kypsimmillään. Tänään huomasin viljan jo alkavan tuleentua. On ollut mitä erikoisin kesäaika. Kotipihamme juhannusruusut ja syreenit olivat kolmisen viikkoa myöhässä. Toisaalta keväällä moni puutarhamme kukista aukaisi nuppunsa kovin varhain. Toissailtana ajelimme Kyrönjoen vartta pitkin Tervajoelta Kuniin ja ihailimme luonnon rehevyyttä. Yleensä tähän aikaan puissa alkaa olla väsähtäneet värit, vaan nytpä kaikki oli vielä todella ihanan vihreää. Hauskaa on, että sellaiset kasvit kukkivat yhtä aikaa, joita harvoin näkee samanaikaisessa loistossaan.

Vaasassa on ollut tuulinen ja tavallista viileämpi alkukesä. Koko kesäkuun rankin yhden vuorokauden sadekertymäkin sattui Vaasaan, tähän Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Eikä siinä mitään muuten, mutta sattuipa sade juuri siksi päiväksi, kun Suviseuroihin kiiruhti porukkaa asuntoautoineen ja asuntovaunuineen. Pelloilla on vielä nytkin nähtävissä, millaista jälkeä syntyi, kun painavia kulkuneuvoja piti traktoreilla vetää paikoilleen. Minäkin kävin seuroissa tapaamassa serkkujani ja muistelemassa lapsuusajan seurakokemuksia. Onneksi minulla oli pitkävartiset kumisaappaat jaloissani. Puoleen pohkeeseen asti olin savessa tuon reissun jäljiltä. Monenlaisia mietteitä sekä lämpimiä, että myös ahdistavia pyöri seurapaikalla ja sen jälkeen kotona tuon reissun johdosta.

Nyt eksyin aiheesta. Piti jatkaa säästä ja ihmisen mielestä. No siis... Olen kyllästymiseen asti kuullut valitusta kuluneen alkukesän säistä. Lehtien otsikoita lukiessa on tullut sellainen tuntuma, ettei kesä pääse alkamaan ilman hellesäitä. Sen ainoan hellettä hiponeen päivän jälkeen olen lukuisia kertoja kuullut myös lauseen. "Tässäkö se kesä nyt oli?" Ilosanoma on se, että kesä on ollut täällä kokoajan ja on vielä viikkoja säistä huolimatta. Minun kesäkauteni on alkanut jo huhtikuun lopulla, jolloin suojaisassa nuotiopaikassa saattoi istua ilman paitaa. Olen saanut mahdollisuuden seurata kesän edistymistä luonnossa erityisesti siitä syystä, että mieheni jäi työttömäksi ja minulla on ollut taattua seuraa luontoretkillä. Erityisellä innolla olemme tarkkailleet linnuston elämää ja ottaneet käyttöön ensimmäisen bongausvihkommekin. Ensikertaa olen alkanut tutustua kunnolla myös kasvistoon. Viimevuotisessa koulutuksessa sain siihen lentävän lähdön.

Kesä on mielentila. Sitä ei voi elää "sitkutellen". Sit ku on helle, sit ku on loma, sit ku merivesi on 22 astetta. Kesästä ja sen ihanuuksista voi nauttia vaikka hanskoissa, pipossa, villapaidassa ja jatsarikengissä. Sen opin norjalaisilta jo lapsena. Otetaan kaikki irti tästä vähemmän kylmästä vuodenajasta, jonka nimi on kesä!

Toinen aihepiiriin läheisesti liittyvä asia on askarruttanut minua vuosien ajan. Nimittäin loman käsite. Sekin on niin erilainen eri ihmisillä ja hyvä niin. Kukin ottakoon lomastaan juuri itselleen ja kukkarolleen sopivan ilon irti. Jaksan kuitenkin hämmästellä yhä uudelleen niitä kanssaihmisiä, joille loma on yhtä kuin ulkomaan matka. Kuulin tuttavaltani sellaisenkin kommentin, että olipa hyvä päästä lomalle heti loman alkuun, niin sai kiinni lomasta. Tämä täytyy lukea niin, että olipa hyvä, kun kävimme heti ulkomailla. Olivat olleet etelän lämmössä. Toiselta tuttavalta kuulin sellaisen kommentin, että eivät ole lähdössä lomalle tänä kesälomanaan. Syksyllä töiden alkaessa opettajainhuoneessa on monesti käyty keskustelua, missä lomalla on käyty. Melkein kaikki ovat matkustelleet ulkomailla. Kun kerron, että matkailimme kotimaassa,  Norjassa ja Ruotsissa, saan kuulla, että aha, te sitten ette käyneet missään lomalla, vaikka kilometrejä meille kertyy yleensä 5000-7000. Loma tarkoittaa siis useille matkaa nimenomaan etelän lämpöön tai kaupunkilomia ulkomaiden kulttuurikohteissa. Minulla lomasta on sellainen käsitys, että se on mitä tahansa pitempiaikaista työn ulkopuolista toimintaa, jossa kerätään voimia tuleviin hetkiin.

Siis vielä kerran: nauttikaamme kaikki lomistamme omaan tyyliimme!

Nämä olivat mietteitä kesästä ja kesälomasta. Nyt ryhdymme kuuntelemaan musiikkia. Kesän ilahduttavin uutuus minulle on ollut nuoren ystäväni Sonja Huntuksen ja hänen ystävänsä Amandan versio One Directionin Steal my girlistä https://www.youtube.com/watch?v=GsFYD2m6OqI Tytöt vetävät rennosti ja taidokkaasti minulle ennestään tuntematonta biisiä. Molemmilla on vahvat musiikkigeenit ja se sekä näkyy että kuuluu. Vaasassa vietetään Taiteiden yötä 6.8. Sanan päivän Vaasa Picnicillä esitämme mm. seuraavan biisin RunoSointu -ryhmän kanssa. RunoSointu = Tarja Huntus (viulu, laulu ja lausunta), Kirsti Rautamo (keyboard, laulu ja lausunta) ja minä (laulu ja lausunta). Biisi, josta puhun on irkkua: I Wish My Love was a Red Red Rose https://www.youtube.com/watch?v=lBZ64D1ujDo tässä kuulemme sen Deidre Starrin ja Jon Markin tulkintana. Taiteidenyönä Vaasassa olijalla on mahdollisuus tulla Terra Novaan Pohjanmaan museolle katsomaan kahta muutakin hengentuotettani.

Kolmas biisi tänään on Coventry Lullaby Philip Rileyn ja Jayne Ellesonin esittämänä https://www.youtube.com/watch?v=LjVcI7r8ifo Kesäisissä tunnelmissa jatketaan Tapio Heinosen seurassa. Pieni kansanlaulu https://www.youtube.com/watch?v=FKEp5FaEPQM on yksi kesäisimmistä tuntemistani lauluista. Päästetään sitten Laila Kinnunen vauhtiin https://www.youtube.com/watch?v=i66QJrUfmw0 55 vuoden takaisella taltioinnilla Kun hämästää -klassikosta. Ja pakkohan on tänne taas laittaa Ankin Ne kesäyöt... https://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc Jaa-ha, nytpä on nostalgiseksi alettu ja jatketaan samalla linjalla Katri-Helena levytti Ei kauniimpaa samana kesänä, kun Apollo lensi Kuuhun https://www.youtube.com/watch?v=9tx5VQ7DhCE Itse haluaisin laulun sanoista huolimatta uskoa, että kauniimmat ajat ovat juuri nyt ja tulevaisuudessa. Elämänpolkua ei kannata kulkea selkä edellä. Olen vihdoin lukenut Antti Heikkisen ansiokkaan Juice-elämäkerran Risainen elämä. Sen kunniaksi lopuksi muutama Juicen biisi. Tällä kertaa räväkämmän musiikin odottajat saavat pettyä. Nyt siis kaksi biisiä Coitus Int.in Per Vers runoilijalta Afroditen poika https://www.youtube.com/watch?v=-Il4C2ob_zM ja Odysseus https://www.youtube.com/watch?v=DZDr034ZCmI ja Vaiti, aivan hiljaa -levyltä sen nimibiisi  https://www.youtube.com/watch?v=HVTthOTrqfg Grand Slamin ajoilta vielä tämä Maailman ääriin https://www.youtube.com/watch?v=4IbKg0NkzOY  ja Syvänmeren sukeltaja https://www.youtube.com/watch?v=SZglySAniDQ  Ihan, ihan lopuksi Luonas kai olla saan Saimaa-ilmiö -leffan versio https://www.youtube.com/watch?v=-cbA1JslCqo

 

Juicen muistoksi ja kesän kunniaksi kirjoitin nopeasti loppusoinnullisen kesärunon. Siitä vaan säveltämään tai teen sen itse. (Artikkelikuvakin on tältä päivältä.)

 

Kypsän kesän hetkiä

 

Hiljaa soivat kissankellot,

viheriöi niityt, pellot.

Kastehelmen poimulehden

kuvaan siitä runon tehden.

Kotipihan nurmikolla

apilan on hyvä olla.

 

Nokipannuun kaadan vettä.

Savu kerää kyynelettä

silmäkulmaan "filosofin".

Nuotiosta nautin tovin.

Linnut laulaa viidakossa,

minä saaren kainalossa.

 

Merenkurkun veteen tuimaan

pulahdan mä kohta uimaan.

Silkkiuikku ulapalla

samalla on asialla.

Kaislikossa kuutamolla

hauenkin on hyvä olla.

 

Vielä kerran iloa ja riemua, mutta myöskin lepoa ja rauhaa kesääsi!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.