Joulukalenteri 2015
Hyvää joulukuuta ystävät ja kylänhenkilöt!
Minulla oli suurisuuntaisia suunnitelmia tämän kertaisen kirjoitukseni suhteen, mutta aihe oli niin vaativa, että joudun työstämään sitä vielä epämääräisen ajan. Sitten yhtäkkiä rakkaassa mietiskelypaikassani mieleeni pilkahti muistoja elämäni joulukalentereista.
Lapsena päivät tähän aikaan vuodesta eivät tahtoneet millään kulua. Joulu tuntui olevan tavattoman kaukana. Ajan hahmottamiseen tarvittiin tietysti joulukalenteria. Lapsuuteni suurperheessä (10 lasta, vanhemmat ja apulaiset) oman luukun aukaisuvuoro tuli todella harvoin ja siksi ehkä kunkin luukun takaa löytyvää kuvaa puitiin sisarusten kanssa tarkasti. Pikkuisen kinasteltiinkin siitä, että toisten avaamien luukkujen takana tuntui aina olevan hienompa kuin oman luukun takana. Vuodesta toiseen tiesimme, mitä kuvia luukuista 6. ja 24. löytyisi: tietysti Suomen lippu ja seiminäkymä. Joinain vuosina meillä oli oikea adventtikalenteri, eli luukkuja oli enemmän, koska ensimmäisen adventin ajankohta määräsi luukkujen määrän. Nykyisin adventtikalentereita näkee harvemmin.
Joulu- ja adventtikalenterit, kuten kiiltokuvatkin, olivat parhaimmillaan kimalteella koristeltuja. Lapsen mielessä kalenteria katsomalla saattoi siirtyä satujen maailmaan. Sittemmin monenlaisia kalentereita on nähty ja luukkuja auottu sekä kotona että työssä lasten ja nuorten kanssa. Kunniallinen lastentarhanopettaja tai (erityis-)luokanopettaja on aina järjestänyt porukoilleen joulukalenterin. Niitäkin on tullut väsättyä monenlaisia. Hurjimman kilpavarustelun aikana kudoimme koulunkäynninohjaajan kanssa luokkaamme 24 pientä numeroitua sukkaa, joista sitten oppilaat vuoroillaan saivat jotain pientä. Opettaja tietysti kustansi koko lystin itse.
Viime aikoina meillä on yleisimmin ollut partiolaisten joulukalenteri kotona. Tänä vuonna minulle uhkasi käydä ensi kertaa elämässä niin, että kotona ei ole joulukalenteria. Sitten kuitenkin huomasin, että postiluukusta tupsahtaneen Askel-lehden kannessa onkin 24 luukkua. Eihän niiden luukkujen aukaisemista enää sillä tavoin kuin lapsena muista, vaan välillä avataan viikonkin luukut jälkeenpäin. Näillä ikävuosilla joulu uhkaa tulla aina vaan nopeammin ja nopeammin vastaan.
Aloin siis miettiä, millainen olisi joulukalenteri, jonka haluaisin näin aikuisena kiihkeästi avata jo heti aamuherätyksen aikaan. Päädyin siihen, että joka päivä voisi olla sana, jota mietiskelisin sitten päivän aikana. Alla on aivan satunnaisessa järjestyksessä ensin mieleen tulleet positiivisiin aatoksiin johtavat sanat.
- Ystävyys
- Läheisyys
- Ystävällisyys
- Rakkaus
- Toivo
- Usko
- Luottamus
- Rauha
- Tasapaino
- Terveys
- Kohtuullisuus
- Avuliaisuus
- Hiljaisuus
- Yhteys
- Pyhän kosketus
- Ymmärretyksi tuleminen
- Hyväksyminen
- Luonnon rakastaminen
- Turvallisuus
- Kunnioittaminen
- Tasapuolisuus
- Itsensä ilmaiseminen
- Taiteista nauttiminen
- Perinteiden vaaliminen
Kalenteria voisi kehitellä loputtomasti. Jospa luukuista tulvahtaisikin mukavia muistoja herättäviä tuoksuja tai ehkä kunkin luukun takana olisi aforismeja, sananlaskuja, raamatunkohtia tai valokuvia elämämme tähtihetkistä. Entäpä jos joka aamu olisi aikaa kuunnella jotain musiikkia, joka on minulle tärkeää tai herättää mukavia muistoja.
Kullakin meistä on mahdollisuus luoda oma joulukalenterimme. Uskon, että moni meistä voisi innostua jatkamaan "luukkujen" aukaisemista joulunkin jälkeen. Yllä olevia sanoja voisi kierrättää luuppina pitkin vuotta. Entä, jos tekisimme pienen rasian, johon keräisimme positiivisia sanoja ja nostaisimme aamuisin sieltä päivän mietiskelysanan. Ohjaisiko se meitä näkemään valoa myös kaamoksen pimeydessä tai mielen kaamoksessa?
Jokainen päivä aurinko nousee taivaanrantaan. Pohjoisessakin on pieni hämäränhetki kahden pimeyden välissä. Toisinaan aurinko on paksun pilviverhon takana, mutta tiedämme, että siellä se kuitenkin on. Pimeys kantaa sylissään valon kukkia. Talvipäivän seisaukseen on kaksi viikkoa aikaa. Sitten päivät alkavat taas pidentyä. Kaksi viikkoa menee nopeasti!
Tänään on Sibeliuksen 150-vuotisjuhlapäivä sen kunniaksi haluan laittaa musiikiksi jotain häneltä: Laulu Ristilukista https://www.youtube.com/watch?v=zFucDWhnDtY on hurja ja hiuksia nostattava. Lapsena hiukan pelkäsinkin sitä. Aleksis Kiven sanoihin sävelletty Sydämeni laulu on koskettava https://www.youtube.com/watch?v=e9J4aXbfzfw Tässä se tulee ilman laulua. D-molli viulukonsertto on upea mestariteos https://www.youtube.com/watch?v=M-P183jzdfw Yritin välttää laittamasta Finlandiaa, mutta löysin kuitenkin upeasti kuvitetun version siitä, joten täällä se sittenkin on https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c
Sibeliuksen lisäksi kuuntelemme vielä muutaman pirteämmän biisin. Yonan Niitty ja taivas https://www.youtube.com/watch?v=7DgorqWvL7U&list=PL6khUrb66D4GsPm6Hx39vg9QLDdPQHddl Paula Vesalan tulkinta Samuli Edelmanin aiemmin tulkitsemasta laulusta Miten ja miksi https://www.youtube.com/watch?v=DLXM-ZnRcQk Diandran tulkinta iki-ihanasta Linnusta tulee tähän siskoni Seijan vinkistä https://www.youtube.com/watch?v=vf901DzUuOc Juha Tapion Jotain niin oikeaa https://www.youtube.com/watch?v=wcyw-jLnMGA on sattumalöytö. Loppuun laitetaan Apulannan uusinta tuotantoa Valot pimeyksien reunoilla: https://www.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A Siinäkin on hieno video ja ihanan kypsynyt sanoma.
Bonuksena tulee tietysti vielä kaksi joululaulua. Ensiksi ystäväbändini Lassie and The Ladsin I Saw Three Ships https://www.youtube.com/watch?v=IrnwnV9sLmE Toiseksi , ehkä joululauluista kaunein: Luciano Pavarottin tulkinta 1200-luvulla eläneen Tuomas Akvinolaisen sanoittamasta ja César Franckin 1872 säveltämästä Panis Angelicuksesta https://www.youtube.com/watch?v=KkU9_5VhpP8 Vaikka eihän tuo tarkemmin ajatellen ole joululaulu.
Enkä malta lopettaa vielä tähänkään. Oppitunti ennakkoluulojen karsimisesta seuraa vielä tässä. Kuka muistaa vielä Susan Boylen? https://www.youtube.com/watch?v=aRiJNS8Oz6E
Aivan marraskuun lopussa kävin Röster-kuoron joulukonsertissa, joka oli nimetty Heaven Full of Stars. Siellä syntyivät seuraavat runopäästöt. Niiden myötä oikein hyvää joulun odotusta ja -aikaa!
Ave Maria!
Talven kylmyys,
lumen kipinät,
Marian silmien
lämmössä
sulavat
kärsivän äidin
poskille
yhdeksi ainoaksi
kyyneleeksi.
Pilareina pakkasyössä
revontulten ohi
kohti tähtiä
nousevat kuulaat äänet.
Pyhä, pyhä, pyhä.
Minun on niin
lämmin
ja
rauha koskematon lävistää
sieluni.
Sydämeni keskuksessa
rakkaus,
armo,
puhtaus,
rauha.
***
Pimeys kantaa sylissään
valon kukkia!
***
Alastomana makaan
syyslammen
keltaisilla rantatuppailla.
Peität minut sointujen höyhenillä.
Ruohonkorressa
kimaltaa
puhdas C.
***
En uskalla katsoa
kohti Jumalan kasvojen
kirkkautta
muuten kuin
kärsivän Kristuksen
hahmon läpi.
***
Näkinkenkään käperryn
puhtaan hiekanjyvän ympärille.
Suuri on ilo
ja pieni minuus
ajan kämmenellä.
