Hyvyys ja kauneus
Vuosi 2015 on ohi.
Minulle vuosi on tuonut monenlaisia mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Kouluttauduin vuoden aikana retriittiohjaajaksi, kävin kokemassa Kreikan kevään ja Utön kesän, Pohjois-Norjan syksyn ja paljon muuta. Kaikki vuoden kokemukset eivät olleet pelkästään positiivisia. Terveyden kanssa on joutunut välillä taistelemaan ja sitä myöten myös byrokratia on näyttänyt "mielenkiintoiset" kasvonsa. Olen saanut olla seremoniamestarina pienen Joel Timotein nimenantotilaisuudessa. Se oli minulle erityisen herkkä, kaunis ja koskettava hetki.
Eurooppaa ajatellen vuosi on ollut mullistava. Terroriteot ovat olleet kauhistuttavia. Toisen maailmansodan jälkeen suurin kansainvaellus on koettu ja se jatkuu edelleen. Kuka muistaa vielä Kreikan kevään... Vihapuheet yhteiskunnissa ovat nostaneet päätään huolestuttavalla tavalla. Olisiko kukaan vielä vuosi sitten uskonut, että Suomesta löytyy pieni järjestäytynyt porukka, joka tekee useita polttopulloiskuja vastaanottokeskuksiin tai niiksi suunniteltuihin tiloihin. Porukalla on jopa oma trollimediansakin.
Haluan uskoa kuitenkin hyvyyteen. En voi olla uskomatta, kun vain mietinkin kaikkea, mitä ihmiset ovat vuoden mittaan toistensa hyväksi tehneet. Eri järjestöt ovat vuorotellen kertoneet, kuinka kansalaiskeräysten tuotto on taas kivunnut ennätyksiin. Hyvyyteen ja kauneuteen ei voi olla uskomatta, kun kulkee luonnossa ja saa seurata vaikkapa revontulten tanssia taivaalla. 14.-15.12 oli upea revontuliyö. Samalla Geminidien tähdistöstä oli mahtavat määrä tähdenlentoja. Kävimme ihailemassa yötä Söderfjärdenillä. Milloinkaan en ole nähnyt niin kauniita taivaan valkeita tällä korkeudella. Tein myös kotini takaportailla meteoriittihavainnon. Se oli elämäni neljäs. Aiemmin olen nähnyt meteoriitin lennon Jalasjärvellä, Kovjoella ja samaisilla takaportaillamme. Taivaanvahti-sivustolta kannattaa seurata (tähti)taivaan tapahtumia osoitteesta https://www.taivaanvahti.fi/
Artikkelikuvassa on hurjaa kauneutta. Otin sen auringonlaskun aikaan joulupäivänä Sommarön linnakealueen kallioilta. Vesi oli metrin ylhäällä, tuuli puhalsi noin 19 metriä sekunnissa ja merkitsevä aallonkorkeus oli noin 3,5 m. 29.12. olikin samassa paikassa sitten upeita jäämuodostelmia rannan kasveissa ja kallioilla. Sää oli silloin puolestaan aurinkoinen ja tyyni. Nokipannukahvit ja nuotiomakkarat maistuivat erityisen hyviltä pienessä pakkasessa.
Olen lukenut joulukiireiden lomassa monenlaisia kirjoja. Otan tähän niistä muutaman lainauksen.
Vedetyn kellon jousi menettää vähitellen vetonsa, liike lähestyy nollapistettä, lopulta rattaat pyörähtävät viimeisen kerran, viisari pysähtyy täsmälleen yhteen kohtaan. Hiljaisuus laskeutuu. Ei kai siinä sen kummempaa.
Haruki Murakami
Kuulehan poika,
ei ole mitkään kristalliraput minunkaan elämäni.
Nauloja vaan pitkin
ja halkeemia
ja irronneita lautoja,
paikka paikoin ei mattoa lainkaan -
paljaat lankut vaan.
Mutta ylös sitä vaan on pakerrettu,
päästy tasanteille,
käännytty kulmista,
väliin pilkkopimeessäkin,
ei valon tuikahdusta missään.
Niin että älä poika käänny takaisin.
Älä istahda rapulle
vaikka vähän vaikeelta tuntuisikin.
Älä anna periksi -
kapuanhan minäkin tässä,
yhä vaan ylöspäin,
eikä ole mitkään kristalliraput minunkaan elämäni.
Langston Hughes
Vihan ketju on katkaistava. Kun se murtuu, veljeys voi alkaa.
Minä en ole kiinnostunut helvetin lämpötilasta enkä taivaan sisustuksesta, vaan siitä mitä ihmiset tekevät täällä maan päällä.
Martin Luther King
Älä anna kenenkään polkea sinua niin alas, että alat vihat häntä.
Booker T. Washington
Katsokaa, kuinka ihmiset korottavat itsensä nimettömiin hautoihin, kun siellä täällä jokunen suuri, epäitsekäs sielu unohtaa itsensä kuolemattomuuteen.
Emerson
Unelman tavoittelulla on hintansa. Se voi vaatia meitä luopumaan tottumuksistamme, se voi ajaa meidät kohtaamaan vaikeuksia, se voi johtaa pettymyksiin ja niin edelleen. Mutta on hinta mikä tahansa, se ei ole koskaan niin kallis, kuin se hinta jonka joutuu maksamaan ihminen, joka ei ole elänyt. Sillä hän katsoo jonain päivänä taakseen ja kuulee oman sydämensä sanovan: "Heitin elämäni hukkaan."
Kun rakastaa täydestä sydämestään, elää täydestä sydämestään. Kun rakastaa ikuisesti, elää ikuisesti. Ikuinen elämä on kytköksissä rakkauteen.
Paulo Coelho.
Helpompaa on astua kuluneisiin kenkiin kuin kulkea paljain jaloin orjantappuroiden läpi.
Ulla-Lena Lundberg
Hiiri syöpi saidan säästön.
Rohkea rokan syö.
Sille kakku kannetaan, jolta toista toivotaan.
Kuumana rauta on taottava.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Kansanviisauksia (Ulla-Lena Lundbergin kirjassa Mitä sydän halajaa)
Musiikkisession aloitamme Rajattoman tulkinnalla Jussi Chydeniuksen laulusta Tuuti, tuuti poiuttani https://www.youtube.com/watch?v=7IeWJ-hMHvs Revontulille myös Rajattoman Aurora https://www.youtube.com/watch?v=7fN75q5jt0c Tämä sanoitus muistuu mieleen lastenlauluna, jota esitimme leikkien kansakoulun kuusijuhlassa 60-luvulla. Samalta yhtyeeltä Aurinkolaulu https://www.youtube.com/watch?v=Bp0y33zAW1A ennakoimaan tulevaa kevättä.
Kahteen seuraavaan linkkiin liittyy hengellisyysvaroitus.
Virrestä 600 löytyi tällainenkin versio YouTubesta https://www.youtube.com/watch?v=nsu7cAnrvZY Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan - Säv. Europe, san. Dietrich Bonhoeffer 1944. Suom. Anna-Maija Raittila 1981, sov. HMP - Uusi alku 5.1.2013 Virren tekstillä on koskettava tarina: Dietrich Bonhoeffer kirjoitti 19.12.1944 kihlatulleen Maria von Wedemaierille kirjeen Prinz-Albert-Strassella sijaitsevasta Gestapon tutkintovankilasta. Kirje sisälsi runon, jonka nimi oli "Von guten Mächten treu und still umgeben". Dietrich oli kirjottanut sen joulutervehdykseksi Marialle, vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Tarina on lainausta YouTuben selityksistä seuraavan linkin takaa löytyvästä perinteisemmästä esityksestä. https://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y
Hipittäydytään näin vuoden vaihteen iloksi Wallace Collectionin Daydreemin https://www.youtube.com/watch?v=uhcHd84eGnw ja Shocking Bluen Venuksen https://www.youtube.com/watch?v=WtVK3UNBYuE tahdissa.
Lopuksi rennoin vedoin Piazzollalta Milonga Del Àngel https://www.youtube.com/watch?v=Z92szaC-Jds
Sen myötä julistan tulevan vuoden 2016 hyvyyden, kauneuden ja luottamuksen vuodeksi. Toivottavasti ne kaikki ympäröivät meitä. Itse voimme pienillä teoilla, ajatuksilla ja sanoilla edistää niiden lisääntymistä.
Tämän kertainen loppuruno on hyvin, hyvin vanha. Kirjoitin sen jo kolmetoistavuotiaana. Nyt vasta alan elää sitä todeksi.
Revontulet
Sinä virtasit lävitseni
ja tuuli yltyi.
Taivaankannella juoksivat punaiset virrat
eivätkä ratsut enää
kuljettaneet jumalia
lävitse tulen ja veren.
Minä taivuin kaiken alle.
Kasvoin pajusta tammeksi
kestämään yötä ja ikävää.
