Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa

 

Rakas ihminen!

Tänä joulunaikana kysyn itseltäni, voiko joulun elää kiireettömämmin kuin aiemmin. Sytyttelen kynttilöitä ja tossuttelen villasukissa ympäriinsä vailla suurempia paineita. Jouluruuat ehtivät pöytään aivan varmasti. Lahjoihin ei tarvitse niin paljon panostaa. Yhdessäolo on tärkeämpää kuin lahjapinon suuruus. Toki sitä perheen "nuorisolle" on luvassa muutakin kuin lämpöistä joulumieltä.

Tapanani on ollut jakaa lahjoja myös kerrostalomme väelle. Nyt olen jo hyvissä ajoin laittanut porraskäytävään kortin, jossa kerron, että tämän joulun yhteislahjana on Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoitettu summa kehitysmaan naisen ammatilliseen kouluttautumiseen. http://www.kirkonulkomaanapu.fi/

Joulusiivouskin jätetään vähemmälle. En ole koskaan ollut mikään siivoushullu, mutta aina sitä jouluksi on puunattu enemmän. Nyt riittää, kun paikat ovat jollain tavoin "oorningissa" ja muutama koriste laitettu joulutunnelmaa luomaan. Joulukuusikin seisoo valaistuna talomme pergolassa. Ystävällinen naapuri on sen sinne laittanut.

Joulutervehdyksiä on lähetelty monin tavoin. Tämä blogikirjoitus on yksi niistä. Suurimmat ruokaostokset joulua varten on tehty. Onneksi on pakastimet, jääkaapit sun muut säilytystilat. Lanttulaatikko ja luumukreemi tietysti tehdään ja kalaa graavataan, rosollia valmistetaan ja muuta tuollaista pientä puuhailua. Mukavaa on, kun on monta keittiötöistä innostunutta ihmistä niitä laittelemassa. Joululeipomukset on karsittu minimiin.

Harvoin olen yhtä paineettomasti tähän aikaan vuodesta lueskellut kirjoja ja täytellyt Sudokuja. Artikkelikuvan tähän kirjoitukseen valitsin sen vuoksi, että siinä on jotain tuntumaa siitä levollisuudesta, jonka toivoisin löytävän jokaisen ihon alle tänä jouluna. Kuva on otettu pari vuotta sitten näihin aikoihin Kalajoen Rahjan satamasta. Haluan olla tuo vene, joka antaa lumen sataa kaikessa rauhassa. Se ei syöksähtele veden pinnalla vaan lepää tukien varassa.

Toivotan sinulle oikein levollista ja rakkauden täyteistä joulua tänä vuonna 100 vuotta täyttäneen joululaulun myötä: https://www.youtube.com/watch?v=AfA1sh9YF_w Lisäksi saamme kuulla kaksi laulua eri puolilta maailmaa. Jarŋŋan  Jåvna vuolle https://www.youtube.com/watch?v=f2Iod5y8Cbo Ruotsin Lapista ja Buena Vista Social Clubin esittämä Dos Gardenias. Sen laulaa edesmennyt Ibrahim Ferrer https://www.youtube.com/watch?v=rublV5LQ5Ds

Jälkimmäisen valitsin eilen julkaistun jymyuutisen johdosta. Kuuba ja Yhdysvallat ryhtyvät normalisoimaan suhteitaan 50 -vuoden jälkeen! Se on toivoa herättävä uutinen ja sopii tähän joulunalustunnelmaan, jossa lunta on vihdoin saatu pimeyttä taittamaan. Ehkäpä sinäkin elät rauhallisin mielin joulun seudun ja koet saman riemun, jota haluan kuvata tämän kertaisessa loppurunossani.

 

Heität kengät pois

ja tanssit

kynttiläkruunujen ja

lampettien valossa

sukkasillasi

läpi yön salien.

 

p.s. 22.12. Tässä toinen joulunkellobiisi:

https://www.youtube.com/watch?v=YVGKfDoANRA

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.