Maan kämmenellä meren sydämellä
Hei, lukijani!
Toissailtana 13.5.2015 sain kokea suuren hetken. Vaasan Kuorofestivaalien avajaiskonsertissa Kaupungintalolla esitettiin festivaalien tilausteos, johon olen tehnyt libreton. Maan kämmenellä meren sydämellä -teoksen valmistumista ovat tukeneet Vaasan kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto. Teos syntyi siinä järjestyksessä, että ensin sanoitin tekstin, jonka Petri Judin sitten sävelsi ja sovitti. Libreton tekeminen oli minulle suuri kunnia. Vaasan kuorofestivaalien kanssa 3.1.2011 tehdyn sopimuksen mukaan minulla on kaikki tekijänoikeudet teksteihin, joten voin nyt kantaesityksen jälkeen julkistaa ne. Löydät alkuperäiset tekstit tämän kirjoituksen lopusta.
Artikkelikuvana on yksi Vaasan kaupungintalon kattokruunuista. Kuvasin sen aiemmin tällä viikolla teoksen harjoituksissa. Kantaesitys oli avajaiskonsertin ensimmäisellä puoliskolla. Sali oli viimeistä parvipaikkaa myöten loppuunmyyty. Tunnelma oli lämmin ja tiivis. Petri Judinin upean sävellyksen soittopuolesta vastasi Vaasan Kaupunginorkesteri Anna-Maria Helsingin johdolla. Petri itse soitti esityksessä flyygeliä. Lauluosuudet hoiti Vaasan Oopperakuoro johtajanaan Annika Wester. Solisteina toimivat Annika Wester, sopraano ja Ville Salonen, tenori.
Teos on monipuolinen kokonaisuus. Siihen kuuluu myös palkitun valokuvaajan Gunnar Bäckmanin valokuvista muusikko ja leikkaaja Tarja Huntuksen luoma valokuvataideteos, jossa on mukana myös Gunnarin toimittamia historiallisia valokuvia muilta kuvaajilta. Teoksessa kuullaan aiemmin tähän teokseen äänitettyinä Kari Uusikylän ajatuksia herättäviä muisteluita ja mietteitä. Osa alla olevista teksteistä kuullaan äänitteeltä Hertta Maurialan ja Kari Uusikylän lausumina. Petri Judinin laatimilta äänitteiltä saadaan kuulla myös mm. kurkien ja kutomakoneiden ääniä.
Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia teoksen syntyyn ja esittämiseen vaikuttaneita henkilöitä ja tahoja. On ollut todellakin suuri kunnia olla mukana tässä kaikessa. Seuraavassa lainausmerkeillä rajatussa tekstissä esittelemme säveltäjä Petri Judinin kanssa teosta.
"Maan sydämellä meren kämmenellä on monitaiteellinen kuoroteos, joka kertoo sanoin, sävelin ja kuvin eräästä kaupungista. Kaupungissa maa ja meri kohtaavat hyvin omintakeisessa liitossa. Vuosittain maa kohoaa ja rantaviiva muokkautuu paljon jo yhden sukupolven aikana. Tämä kaupunki meren rannalla on yhtä aikaa perinteikäs ja tulevaisuuteen suuntautunut Vaasa, Meren ruhtinatar.
Vuoden kierto Vaasassa muodostaa teoksen sanallisen ja kuvallisen rungon. Niissä kohtaavat aika ja ajattomuus. Tekstit eivät ole sidottuja tiettyyn historialliseen ajankohtaan. Ainoastaan yksi laulu (Bräntöön Flikka) ammentaa tunnelmansa viime vuosisadan puolesta välistä. Sanoituksissa liikutaan sekä maalla, että saaristossa.
Teoksen musiikissa kohtaavat perinne ja tulevaisuus. Luonnon kauneus ja karuus sekä kaupungin syke ovat läsnä kukin omassa elementissään: melodiassa, harmoniassa ja rytmiikassa. Tekstin tunnelmia on laajennettu eri tavoin. Sitä on sävelletty myös orkesterimusiikiksi ilman kuoroa ja sitä kuullaan lisäksi puhuttuna sekä nauhalta.
Teos on matka kaupungissa, sen ihmisiin ja heidän elämäänsä. Se henkii vahvaa kotoisuuden tunnelmaa, joka välittyy muillekin kuin vaasalaisille.
Topeliaanispateettinen teksti ja monimuotoinen sävellys sekä kuvien ja välijuontojen viitteet luovat ajattoman kerroksellisen kokemuksen Vaasasta, jolla on sekä monivaiheinen historia että eteenpäin katsova mieli.
Teksteissä käydään sekä kaupunkimaisemassa että luonnossa saaristossa ja Söderfjärdenin peltoaukealla. Vuodenajat vaihtuvat ja lopulta päädytään ihmisen kokoiseen kaupunkiin ja sen torielämään."
Tavoistani poiketen en tällä kertaa laita kirjoitukseeni musiikkilinkkejä. Ensi kerralla sitten taas. Nyt siis laitan alkuperäiset sanoitukset tähän artikkelin loppuun . Muistathan, että oikeudet niihin ovat minulla. Olen Teoston jäsen.
On maa
On maa.
Uusi aina on maa.
Kivistä rantaa meri hyväilee.
Sieltä virrat löytävät kodin.
Hymni Vaasalle
Ruotsinkielinen käännös: Anna-Bella Wargh
Koti meren kämmenellä
olet kaunein runoni.
Helmi maan sydämellä
olet rakas kaupunki.
Den vackraste dicten
på hemhavets strand
är du min kära stad
i hjertat vårt pärleland.
Bräntöön flikka
Omistettu Timo Hiltusen muistolle
Mä kuljen ohi sähkölaitoksen
ja Bräntöön sillalle jo astelen.
Nyt kaupungista kohti pohjoista
pian kuljen tietä merenrannassa.
Huh, pitkät sääret! Letti heilahtaa.
Sen mekko taitaa olla puuvillaa.
Ja korot... Luoja kuinka kopisee.
Ne asvalttia iskee, hyväilee.
Edellä Bräntöön flikka taivaltaa.
Sen lanne keinuu. Veren kuumentaa.
Mun silmät juuttuu kiinni astuntaan
ja kutsun apuun Äiti Mariaa.
Ei ole Bräntöön flikan vertaista.
Ei toiset voi niin koskaan hurmata.
Ja Perämiehen kadun varjoihin
mä tahdon viedä kuuman tyttelin.
Kuin ääni vanhan keskimoottorin
lyö sydän nahkarotsin saumoihin
ja sielu niin kuin haukka kiitää vaan,
kun Bräntöön flikkaa seurata mä saan.
Saaristo
Tyrskyt kaislikoissa kulkevat.
Mesimarjat, tyrnit, katajat,
meriruohot, tiirat valkeat
kaikki auringossa kasvavat.
Tässä mökin seinustalla
kasvaa pyhä pihlaja.
Tyrnipensas rantamalla
keinahtelee tuulessa.
Tuuli kiertää lohkareita,
horisontin saarekkeita.
Kantaa mukanansa tuoksut veen.
Tyyntyy viimein metsään kaukaiseen.
Kesä kaunein täällä jälleen on.
Ottaa syleilyynsä saariston.
Meren sormillansa lämmittää.
Luonnon voimaa tuskin käsittää!
Tässä mökin seinustalla
kasvaa pyhä pihlaja.
Tyrnipensas rantamalla
keinahtelee tuulessa.
Sauna saapuu. Vedet lämpenee.
Taivaanrantaa lokki kiertelee.
Kaislikossa sorsat kirjavat...
Lampaat kivikossa juoksevat.
Kaukaisuuteen laiva katoaa.
Vesi pärskii, ranta vaahtoaa.
Alla sinen utupilvien
olo on niin lämmin, suloinen.
Tässä mökin seinustalla
kasvaa pyhä pihlaja.
Tyrnipensas rantamalla
keinahtelee tuulessa.
Kihut, tiirat, veneet tervaiset,
kivikot ja hetket hiljaiset
silmiini tuo veden suolaisen
kainalossa saaren kotoisen.
Tässä mökin seinustalla
kasvaa pyhä pihlaja.
Tyrnipensas rantamalla
keinahtelee tuulessa.
Söderfjärdenin kurjet
Kun syksy meren saa taas harmaaksi ja tuuli huokaa näin
rannan kaislaan, aalto myrskyy enteilee,
kuuluu taivaalta jo ääni. Nostan katseen ylöspäin.
Aura laaja taivaalla nyt etenee.
Naistenrannan laiturilla Gustavsborgin puistossa
katson kuinka kurjet lentää ylitsein.
On siiven alla ollut suo, on ollut kaunis Pohjola.
Niin kuin kurjet minä tänne matkaa tein.
Kurjet aina uudestaan lentää yli metsän maan.
Ne joka syksy saapuu Söderfjärdeniin.
Minä myöskin matkoiltain saavun rantaan Pohjanmaan.
Palaan tänne omaan kotikaupunkiin.
On vilja puitu. Syksy tuoksuu tuulessa
ja kaisla huokaa hiljaa pellonreunassa.
Aukeaman laitamalla seison kanssa kiikarin.
Uljaat linnut täällä taaskin ruokailee.
Ne nostaa päänsä, huutaa ylös taivaan holveihin,
kun syksyn kirpeys siipisulkaa hyväilee.
Niin riittyy rannat jäähän. Sänkipelto uinuu kohmeeseen.
Jo lähtee kurjet, mutta minä tänne jään.
Mä odotan taas talvea ja mietin kauneutta sen.
On minun hyvä mennä kotiin lämpimään.
Kurjet aina uudestaan lentää yli metsän maan.
Ne joka syksy saapuu Söderfjärdeniin.
Minä myöskin matkoiltain saavun rantaan Pohjanmaan.
Palaan tänne omaan kotikaupunkiin.
Talvi Vaasassa
On Vaasaan tullut taas talviyö.
On huurteessa puistikon puu
ja tornista kello tutusti lyö.
Kirkon yllä katselee kuu.
Hovioikeus ja lyseot molemmat,
Suomenpankki ja kaupungintalo
ne hiljaisuudessa nukkuvat.
Katulampuista loistaa valo.
Niin kauniina kuurassa kaiken nään.
Nyt hopeaa kaupunki hohtaa.
Talot uljaat armoilla talvisen sään...
Näin lämpö kylmyyden kohtaa.
Topeliuksen patsaaseen nojaillen
yön rauhaa ihailemassa
kanssa menneiden sukupolvien
seison talvea katselemassa.
Meren Ruhtinatar
Sä tulet vastaan saaren ruohikolla.
Mä sua silmiin katson vaieten.
On tässä kaupungissa hyvä olla,
kun kuuluu yllä äänet joutsenten.
Jo huokaa kaisla Hietasaaren rannan,
kun meri hyökyy hiljaa kivikkoon.
Ja lämmön tunnen ikivanhan sannan.
Taas yhden talven selvinnyt mä oon.
Nyt pesee Meren Ruhtinatar kasvojaan.
On kevät tullut Vaasaan.
On kevät tullut Vaasaan.
Kaupungin selkää katson kanssas tässä
ja seison kohti siltaa auringon.
On käsi kädessäsi lämpimässä.
Niin hyvä tässä olla on.
Nyt pesee Meren Ruhtinatar kasvojaan.
On kevät tullut Vaasaan.
On kevät tullut Vaasaan.
Vapaudenpatsaalla
Ruotsin kielen tarkistaneet Dan Holm ja Håkan Nyman
Hei Peter! Tjänare Anna!
Mitäs sulle kuuluupi?
Skärgården har vi varit i.
Men hur är det med dig,
är det samma som med mig?
Kiitoksia mitäs mulle...
Salaisuuden kerron sulle.
Ylihyvää kuuluu vaan,
joulukuussa lapsen saan.
Men det är härligt! Det är bra!
On se aivan ihanaa!
Täytyy mennä. Hei, hei vaan!
Hej då, må bra! Tavataan!
Torilla
Vaasa kansainvälinen
koti on jo monien.
Kuulen kieliä useita rinnakkain.
Uusi vaasalainenkin
löytää torin riemuihin.
Tunnelma kuin kaduilla on Pariisin.
Kuuma kesä helteineen
tuo mut torin vilskeeseen.
Heinäkuu on ja kaikilla lokoisaa.
Kukkia ja mansikkaa,
tilliä ja perunaa
minun koriini täällä ladotaan.
Ja aurinko yllä kaupungin
paistaa taatusti useimmin.
Torin lämmössä viihdyn minäkin.
Vapaudenpatsaalla
olo on niin leppoisa.
Haitarin joku nostaa jo olalta.
Toinen laulaa mukana
laulua niin tuttua.
Taitaa olla se jotain valssia.
Ja aurinko yllä kaupungin
paistaa taatusti useimmin.
Torin lämmössä viihdyn minäkin.
Kohtaan vanhan kaverin.
Nähty ei oo aikoihin.
Päätämme kahville hetkeks istahtaa.
Siellä miehet tosissaan
ottaa mittaa toisistaan
rakkaassa toriparlamentissaan.
Ja aurinko yllä kaupungin
paistaa taatusti useimmin.
Torin lämmössä viihdyn minäkin.
Finaali
Ja rannan valkeat neidot:
koivupuut
suojaansa sulkevat
maan helmen.
Suojaansa sulkevat sinut,
Meren Ruhtinatar
aina nuori.
On maa.
Uusi aina on maa.
On maa.
