Pimeyden selkää taittamassa

 

Hyvää vuotta 2015!

Tämän kertainen kirjoitukseni on päiväkirjamainen ja tavallista omakohtaisempi, mutta toivon, että se herättää sinussa lukijani ajatuksia omaan elämääsi. Pimeyden selkä on taittumassa ja menemme kohti valoisampia aikoja. Siitä kertoo myös kuva, jonka otin Sommarön linnakealueelta auringonlaskun aikaan 4.1.

Joulun aika alkaa olla ohitse. Toivottavasti se on antanut kaikille meille riittävästi mahdollisuuksia rauhoittumiselle. Itse haluan jatkaa näissä tunnelmissa aina Nuutinpäivään saakka 13.1. Silloin riisumme kotimme joulukoristeet. Nuutinpäivään liittyy paljon vanhoja jouluperinteitä niin meillä kuin muuallakin. En lähde niistä nyt kirjoittamaan tähän.

Joulukaudella ajatukseni ovat kulkeneet muutamien teemojen ympärillä. Niitä ovat monenlaiset perheet, hiljaisuus ja uudet alut. Lisäksi olen pohdiskellut ihmisten erilaisuutta ja temperamenttityyppejä. Olen pohtinut erityyppisten ihmisten roolia työelämässä ja muissa sosiaalisissa yhteisöissä. Olen lukenut vanhoja päiväkirjojani ja sillä tavoin asettanut itseni tähän paikkaani elämän kierrossa.

Olen lukenut melkoisesti kirjallisuutta. Osa kirjoista on ollut kevyttä viihtyilyä. Osa lukemisesta on kohdistunut retriittiin ja sen pitkään perinteeseen. Aloitimme retriittiohjaajan koulutuksen kolmen päivän hyvin tiiviillä sessiolla Haapaniemen hiippakuntakartanossa Kuortaneella 5.-7.1. Tulin sieltä eilen kotiin vaikuttuneena ja ilahtuneena monestakin syystä.

On mukavaa lähteä oppimaan leiriolosuhteisiin aikuisena täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ainoastaan yksi osallistujista oli ennestään minulle tuttu. Jo menomatkalla mietimme, kuinka jännittävää on mennä koulutukseen, kun ei tiedä löytyykö sieltä peräti uusia ystäviä. Onko koulutettavien ja kouluttajien joukko moniääninen ja salliva? Syntyykö turvallinen olo?

Tällaisissa "sielua syväluotaavissa" koulutuksissa on erityisen tärkeää, että saa olla levollisesti oma itsensä ja luottamuksellisuus syntyy alusta alkaen. Onneksemme näin kävikin. Saimme siellä näkökulmaa vuosituhantiseen hiljaisuuden perinteeseen. Sain siinä sivussa myös uutta hehkua laulamiseen ja tanssimiseen. Odotan innokkaasti taas Siv Jernin vetämiä Pyhän Tanssin hetkiä Vetokannaksen kirkossa kerran kuussa. Keväämmällä on tulossa Pia Skibdahlin vetämä laulukurssi Vaasaan. Sinnekin aion osallistua.

Vuoden vaihteessa katselee taakse päin ja samalla suunnittelee tulevia. Olen jo kauan sitten tehnyt itselleni selväksi, että en tee uuden vuoden lupauksia. Kuitenkin hahmotan kalenterini kanssa tulevaa vuotta. On tärkeää jättää sinne riittävästi aukkoja, jotta yllätyksille ja levolle jää aikaa.

Tämän vuoden mietiskelyteemakseni lukemastani kirjallisuudesta on siilautunut Owe Wikströmin sanat: "Tämä on ensimmäinen käsky: Sinun ei pidä ymmärtää niin paljon!"

Pimeyden selkä on taittumassa ja menemme kohti valoisampia aikoja. Kuuntelen uutta ja vanhaa musiikkia. Tapani mukaan laitan tähän YouTube -linkkejä siihen.

Aloitamme jylhällä Amorphiksen From the Heaven of my Heartilla https://www.youtube.com/watch?v=J9csqA6ozn4 Pari versiota Heyr, himna smiðurista jatkaa jylhää tyyliä One man choir https://www.youtube.com/watch?v=KSTeXy3TyvA ja Eivør Pálsdóttir https://www.youtube.com/watch?v=uP_Iee-D4U4  Tämän jälkimmäisen kanssa kannattaa kokeilla avata monta YouTube -sivua samasta biisistä ja laittaa ne alkamaan eri aikoihin päällekkäin. Yllättävä kokemus!  Jethro Tullin Songs from the Wood -albumi löytyy kokonaisuudessaan seuraavan linkin takaa. Kannattaa laajentaa sivua alaspäin. Sieltä löytää yksittäisten kappaleiden aloitusajankohdat. https://www.youtube.com/watch?v=9ua9I8g7TCs

Saimme viimein laitettua LP-levysoittimemme kytkyyn. Olemme kuunnelleet monien vuosien jälkeen vanhoja kiekkoja ja tehneet sitä myöten matkaa musiikilliseen menneisyyteemme. Hyllystämme löytyi monta biisiä, joita haluaisin jakaa tässä, mutta ei löydy YouTubesta. Jotain sentään: St. Petersaaren Haukkani Memed https://www.youtube.com/watch?v=OuMma4dAlXE Liisa Tavin Voit vielä etsiä https://www.youtube.com/watch?v=vxH__vrcz_g&index=11&list=PLA5fnRcu1LPs8dPzl8Z73_-lfdmO8mowH  Tuomari Nurmion Laaksossa https://www.youtube.com/watch?v=ZwuRmInxswo Daven Pieni ja Hento ote ei kulu koskaan puhki https://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo Siinä pieni vilkaisu LP-levyhyllyyni.

Mårtensonin Myrskyluodon Maija https://www.youtube.com/watch?v=41qsbRoW3es aloittaa viimeisen kuuntelusession. Jatketaan sitä vielä Kirkan Leijoilla https://www.youtube.com/watch?v=qoT6HYUcTf8 No niin! Tsekkasin tämän musiikkilistan ja huomasin, että onpa se tosi nostalginen. Pakko on siis laittaa jotain uutta loppuun: Haloo Helsingin Vihaan kyllästynyt https://www.youtube.com/watch?v=6I2XMfGvHiQ

Kuulaopiston entisten oppilaiden konsertissa 8.12. syntyi runorykelmä. Sen myötä toivotan hyvää alkanutta vuotta 2015 siis vielä kerran.

 

Yö ei ole täysi.

Pisarat tipahtelevat

pimeyden halkeamista

valon reunalle.

 

Olla hiljaa.

Kuunnella pimeyden

pisarointia,

avaruuden ääniä

auringon takaa.

 

Kauneuden kanssa kahden

kädessä sykkii

linnun laulu.

 

***

 

Meren lahdella

ui hämärä

kivien välissä

 

surullinen sävel

pimenevässä päivässä

lepää veden yllä.

 

Vedessä vielä muisto

joutsenten ja haahkojen

uikkujen ja telkkien

lämmöstä.

Rannassa muisto

vaeltajista.

 

Kuinka kaipaankaan

lumen tuoksua.

 

***

 

Pianistin sormet juoksevat

koskettimilla.

 

Uupunut sydämeni

saa riemun valon.

 

Sisäinen maisemani

avautuu kohti merta.

 

On pimeys

läpinäkymätön.

 

On yö

niin kirkas.

 

Lakaisen havulla

kivien alle

suuren suruni.

Pikarijäkälään pyydystän

ehyet ilon pisarat.

 

***

 

Menen metsään,

kun en jaksa ääniä,

ihmisiä

tai kun en jaksa!

 

Keskellä talvea

hiljaisuus

lyö korvat lukkoon.

Ei lintuja.

Jos on onneksemme lunta,

edes lehdet eivät

kahise jaloissa.

 

Menen metsään,

kun olen iloinen

ja sydän täynnä,

kun linnut huutavat

viidakossa

ja jokainen askel

pehmentää sammalta.

 

Metsän hälyssä

löydän

hiljaisuuden sisältäni.

 

***

 

Jossain tässä

vanhenevassa,

ylipainoisessa ruumiissani

tempoo iloinen,

hyppelehtivä västäräkki

vapauteen.

 

Jos avaan silmäni ammolleen,

voit nähdä sen.

Katso vaan!

Siellä se on:

oma minuuteni.

 

***

 

Yhtäkkiä

tullee niin lämmin

eikä tarvitse kuulla

vain nähdä

viulistin käsien tanssi.

 

Musiikki

tunkee ihonkin läpi

ja maistuu kielellä

mesimarjalle.

 

Mieleni kaduilla

olkihattuherrat kumartelevat

auringossa

kulmiaan kohotellen.

 

***

 

Olen niin kevyt

ja pieneksi tullut

että pystyn tanssimaan

flyygelin kielellä

ja silti kurkotan

auringon ytimeen.

 

Viirit liehuvat

ja

neidot kikattelevat

ritareitaan odotellen,

 

mutta minä tanssin

hiukset liehuen

silmät suljettuina

kieleltä toiselle hypellen.

 

Käyrätorveen teen vuoteeni!

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.