-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Hakkerit kävivät Webhotellissa, jonka palvelimella kotisivuni ovat. Sivut olivat poissa käytöstä viikon verran marraskuun lopulla. Tänään vasta pääsin lisäämään uuden blogikirjoituksen. Vaikka olen pitänyt pitkiäkin taukoja bloggaamisessa, minua alkoi pikkuhiljaa ärsyttää asiantila. Matkan varrella oli monta asiaa, josta olisin voinut vuodattaa tekstiä tänne. Nyt kuitenkin joulu alkaa ihanasti lähetä ja ajatukset kääntyvät sitä kohti. En tosin ole vielä tehnyt juurikaan mitään joulun eteen, vaikka/koska olen edelleenkin olkapääni vuoksi sairauslomalla. Ajatuksille on ollut aikaa, kun on ollut rajoitetusti asioita, joita olen voinut tehdä. Viime viikollakin luin kahdeksan kirjaa. Minua joulunalusaikaani liittyy olennaisesti Vaasan Taito Shop nimeltä Loftet. Siellä on myös upea Konsulinnan kahvihuone, jossa olen istuskellut lomani aikana treffailemassa ystäviä, joille muuten on aivan liian vähän aikaa. Loftetista löytyy tietoa sivuilta http://www.loftet.fi/ Artikkelikuvana on Loftetin tunnetuin myyntiartikkeli Vähäkyröläinen pläkkilyhty. Vaasassa vierailevat luennoitsijat ja muut saavat usein lahjaksi juuri tämän tuotteen. Kerran olin eräässä seminaarissa, jossa taas luovutettiin muualta tulleelle luennoitsijalle lyhty. Hän...
Lisää+
Vuosi kallistuu kohti loppuaan. Talvipäivän seisaukseen on alle kuukausi aikaa. Täällä meillä se tarkoittaa yhä lyhyempiä päiviä. Valoa on vähän ja se voi masentaa herkkäsieluisempaa Pohjolan ihmistä. En voi olla ajattelematta niitä pakolaisia, jotka tulevat tänne juuri pimeimpänä vuodenaikana. Miten pelottavaa mahtaa ollakaan se, että päivä on niin tavattoman lyhyt, eikä vielä osata oikein pukeutuakaan kylmenevän vuodenajan mukaisesti. Pimeys on elämän pohdintojen aikaa. Mistä olen tulossa? Minkälainen elämänkertomus minulla on takanani? Mitä odottaa edessäpäin? Noita pohdintoja on hyvä harrastaa rakkaiden ja luotettavien ihmisten kanssa, joille ei aivan kaikkea tarvitse selittää aasta ööhön. Voi laittaa kynttilöihin tulet ja mukavaa musiikkia taustalle. Tänä syksynä minulla on ollut aikaa oikein kunnolla pohtia elämääni, kun olkapääni on vaivannut ikävästi. Pohdintoja ovat vauhdittaneet myös Mira Seikkulan pitämä loistava traumaperäisten oppimisvaikeuksien koulutus ja jotkin kirjat. Tässä kohtaa on erityisesti mainittava Irja Wendischin Pitkä taistelu – sotilaiden lasten selviytymistarinoita. (Gummerus 2012. 224 s.) Irja Wendisch katselee kirjassaan sotaa...
Lisää+
Hei, rakas lukijani! On todella pitkä aika siitä, kun päivitin viimeksi blogiani. Sille löytyy hyvin proosallinen selitys. Olen potenut niska-olkapää -oireyhtymää muutaman viikon ja koneellakin kirjoittaminen on ollut tuskallista. Nyt kokeilen, miltä se tuntuu. Olin viikonlopun hiljaisuuden retriitissä Vaasan seurakunnan leirikeskuksessa Österhankmossa, noin 30 km Vaasasta. Retriitissä halusin keskittyä ilon olemukseen. Löysinkin sinne tuotujen kirjojen joukosta Tony Dunderfeltin Ilon psykologia -nimisen teoksen. Selatessani sitä löysin vinkin, että voisi kirjoittaa ylös asioita, joista tulee iloinen mieli. Samalla muistin, että tyttäreni antoi minulle pari joulua sitten lahjaksi muistikirjan, johon minun tulisi kirjoittaa iloisia asioita. Sain myös humoristisen ja kauniin kynän sitä varten. Tunnustan, että en ole muistanut täyttää tuota tyttäreni viisasta toivetta. Siksipä aloin kirjoittaa ylös asioita. Huomasin, että alkuun päästyäni keriytyi yhä uusia ja uusia onnen aiheita. Pimenevässä syksyssä tällainen harjoitus on eheyttävä ja lämmittävä. Luin retriitin papille listani ja hän kommentoi, että lista kertoo sekä ilonaiheista että kenties joissain kohdin...
Lisää+
Syyskuun ja syyspäivän tasauksen mentyä päivät alkavat hurjan laukkansa kohti joulukuun pimeyttä. Ei anneta sen masentaa meitä vaan nautitaan kaikesta, mitä luonto meille tarjoilee ilmaiseksi mielen piristykseksi. Minulle syksyn upeimpia asioita ovat ruska, sateet (!), pilvimuodostelmat, taivaan valot ja Söderfjärdenin ihmeet. Syksyssä minua ilahduttavat luonnon ihanuuksien lisäksi erilaiset kulttuuririennot, mutta niistä voisin kirjoittaa toisella kertaa. Pidän kaikista vuodenajoista. Kesä on mukava siksi, että lämpöä ja lomaa on enemmän kuin muina vuodenaikoina. Olen kuitenkin syksyn lapsi ja siitä ehkä johtuu, että koen sen omimmaksi vuodenajakseni. Koska olen kasvanut Lapissa, ruska elähdyttää minua kovasti. Syksyllä kaipaan kotiseudulleni kaikkein eniten. Töistäni johtuen en oikein pääse mauttimaan Lapin ruskasta, mutta värejä riittää täällä etelämpänäkin. Erityisesti meren läheisyydessä ja saareistossa voi joskus kokea aavistuksen Lapin syksyn väriloistosta. Sateistakin pidän. Minua ei kastuminen haittaa. Hyvät ulkoilutamineet ovat kuitenkin syksyisessä luonnossa liikkujalle todella tarpeelliset. Kostea sää hoitaa ihoa ja sielua. On upea tunne tulla myös kotiin sadesäästä ja vaihtaa lämmintä vaatetta ylleen....
Lisää+
Parisen viikkoa sitten sain tilaisuuden ryhtyä mietiskelemään tosissaan saunan syvintä olemusta. Minut oli kutsuttu alustamaan aiheesta Alavuden Kuorasjärvelle ystäväni järjestämään naisten saunailtaan. Otin haasteen vastaan ja illasta muodostui oikein antoisa. Seitsemän naisen porukka kokoontui nautiskelemaan hyvästä ruuasta, laulusta, keskusteluista ja tietysti siitä saunasta. Järjestin saunojille mahdollisuuden kuoria ihoa joitain vuosia sitten oppimallani mönjällä, johon tulee luonnonjugurttia, banaania, kauraleseitä ja hunajaa. Tällä kertaa murensin sekaan myös viimevuotisia kuivuneita vaivaiskoivun ruskalehtiä. Toimituksen aluksi laitoin jokaisen otsaan hiukan Eyafjallajökullin tuhkaa, joka oli peräisin koko Euroopan lentoliikenteen pysäyttäneestä purkauksesta. Alustukseni aikana saunojattaret saivat haistella eteerisiä tuoksuja, jotka nousivat kullekin tehdystä jalkakylpyämpäristä. Siihen oli kerätty metsästä ainakin suopursua, pihlajaa, koivua, seinäsammalta, puolukkaa, korpi-imarretta jne ja pihasta pietaryrttiä ja vesikrassin kukkia. Niiden päälle oli kaadettu kiehuvaa vettä ja asetettu sopivan muotoinen ja kokoinen kivi lämpenemään. Jalkasuolat heitettiin sekaan vasta saunaan vietäessä. Alustuksessani kerroin saunan terveysvaikutuksista, saunataioista, henkisistä ja vähän myyttisistäkin saunataruista. Puhuin naistensaunan omasta erityisyydestä ja erilaisista...
Lisää+
Hei taas! Olen palannut lähes neljän vuoden tauon jälkeen erityisluokanopettajan töihin Vaasan kaupungin Palosaaren koulun MED -luokalle. Näin pitkän tauon aikana moni asia on muuttunut sekä koulussa että maailmassa. Itselläni on ollut hiukan huoli siitä, osaanko asettautua taas ruohonjuuritason työhön. Asiaa ennakoiden halusin ennen koulun alkua käydä jonkin koulutuksen ja siksi olin parin kollegani kanssa Kuusamossa "metsäkurssilla" 31.7.-3.8. Se oli Biologian ja maantiedon opettajien ja Suomen Metsäyhdistyksen yhdessä järjestämä Metsien käytön uudet tuulet -niminen kurssi Kuusamossa. Kopsasin tähän koko ohjelman, niin saat jonkinlaisen käsityksen asiasta. *** Tiistai 31.7. Teemana Kuusamon luonnon erityispiirteet ja niiden ylläpito Majoittuminen Oivangin lomakartanoon 12.00 Lounas Kurssin avaus 13.15 Bussilla Oulangan kansallispuistoon, Jäkälämutkaan ja Kotiojalle. Näemme mm. tikakontteja, neidonkenkiä, tatarikohokkeja ja komeita jokimaisemia. Kävelyä enimmillään kerralla n. 2 km, osin kosteissa maastoissa. 20.00 Illallinen majapaikassa Asiantuntijana suojelubiologi , tohtori Anne Jäkäläniemi , Metsähallitus Keskiviikko 1.8. Teemana puun jalostus ja metsien kestävän käytön...
Lisää+
Edellisessä kirjoituksessani kerroin meneväni vihdoin tutustumaan Ikariaan, saareen, josta firmani on saanut nimensä. Minulla oli kone mukana ja ajatuksena oli kirjoitella jo sieltä kuulumisia. Kuitenkin kävi niin, että majapaikassani en saanut nettitikkuani toimimaan. Ehkä niin oli parempi. Käytin senkin ajan nauttimalla uusista näkymistä ja ajatuksiata, aktiviteeteista ja levosta. Ikarialta palattuani olin vielä metsäkurssilla Kuusamossa viikon verran. Kurssin herättämistä ajatuksista kerron tuonnempana, mutta nyt Ikarian kuulumisiin. Matkustimme ystäväni Paulan kanssa reppureissulaisen tyylillä. Sillä tavoin saimme monenlaisia seikkailuja. Ikarialla tapasin naisen, joka on myynyt turisteille koruja ja huiveja jo kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta me olimme ensimmäiset suomalaiset, joihin hän törmäsi. Tuttavapiiristäni tiedän ainoastaan kaksi ihmistä, jotka ovat käyneet Ikarialla ennen meitä. Odotukset olivat korkealla, eivätkä ne pettäneet. Saari oli hyvin vihreä ja kasvistoltaan runsas. Ihmetystä herätti se, että näimme vajaan kahden viikon aikana vain kolme lintua. Meri oli yllättävän viileä ja vain harvoja kalastajia sattui silmiin. Moottoriveneilijöitä ei näkynyt. Asuimme matkamme aikana...
Lisää+
Kesälomani alkaa olla kallistumassa kohti loppuaan, vaikka kesä ei tunnu vielä säiden puolesta oikein alkaneenkaan. Olen saanut kokea paljon tämän blogipaussin aikana ja vihdoin irroittautunut työasioista. Öisin tosin uniini hiipii vielä silloin tällöin työhön liittyviä tapahtumia, mutta en ahdistu niistä vaan mieleni pyyhkäisee ne kevyesti sivuun. Olemme matkailleet ahkerasti kotimaassa ja nauttineet maantieteestä, kulttuurista, yhdessäolosta ja luonnosta. Välillä on ystäviäkin tavattu. Mieleenpainuneimpia asioita ovat olleet vapaa Imatrankoski, Runebergin kotimuseon eräs maalaus, Sappeen kirkkovene Ulla (josta voisi kirjpoittaa kokonaiset tarinan), monet hetket nuotioilla, grilli- ja peli-ilta Tampereella ja Jalasjärven kesätulvat. Artikkelikuva on poikkeuksellisesti mieheni ottama. Siinä istun päijänteen rantatörmällä nuotiolla varustautuneena hurjan sääskilauman hyökkäystä vastaan. Hetkessä on (sääskistä huolimatta) levollisuutta. Kesää on kuitenkin vielä jäljellä ja minua suunnattomasti ilahduttaa mahdollisuus päästä lähtemään puoleksitoista viikoksi Ikarialle. Ikaria on saari, johon Ikaros haudattiin, hänen lennettyään liian lähelle aurinkoa. Olen pohtinut tapahtumia tähän tapaan: Vaikka Daidalos, Ikaroksen isä (vanhempi viisas) kehotti lentämään meren ja taivaan puolessa...
Lisää+
Vihdoinkin se on täällä, vai onko? Kesä siis. Luonto kertoo, että kesä on, mutta kovasti se on kolea. Olen ollut nyt lomalla päivätyöstä runsaan kuukauden ja nyt vasta alkaa tuntua siltä, että jonain päivänä pääkin on lomalla. Tosin olen joutunut tekemään työnantajan töitä siitäkin huolimatta, että olen selvästi ilmoittanut, että lomaani tulisi kunnioittaa. Siksipä olen kirjannut ylös ylimääräiset työtuntini. Se ei tietysti korvaa sitä tunnetta, että yhtäjaksoinen kunnon loma olisi virkistänyt enemmän. Mutta ruikuttaminen sikseen. Huomaan omalta kohdaltani, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tiedän aivan tarkasti, kuinka luonnossa liikkuminen tai vain nuotiolla istuminen on parasta lääkettä työn ja muiden huolien uuvuttamalle mielelle. Olisi siis pitänyt hanakammin mennä sinne vihreyden keskelle tai meren rantaan, missä silmä voi katsoa kaukaisuuteen ja sielu lähtee liitoon. Viime viikolla olin sitten kaksi kertaa Luonnonperintökohteessa Björköbyn Svedjehamnissa. Ensimmäisellä kerralla keskiviikkona olimme työporukan kanssa luontopedagogi Vesa Heinosen upeasti opastamalla Bodvattnetrunt -kierroksella ja Hannelen Mökeillä saunomassa, kalastamassa ja...
Lisää+
Tulin ystäväni kanssa Vaasan saaristoon muutamaksi päiväksi pohtimaan elämää, istumaan hiljaisuudessa ja tarkkailemaan loppukevään luontoa. Hurjatahtinen työkevät on vaatinut veronsa: vaikka minulla on meneillään jo neljäs viikko poissa työpöydän äärestä,ajatukseni ja uneni kiertävät yhä samaa kehää töiden ympärillä ja väsymys on melkoinen. Jos ei olisi edessä harvinaisen pitkä lomajakso, olisin huolestunut. Täällä luonnon helmassa saan kuitenkin parasta hoitoa sielulleni ja mielelleni. Joutsenten lennon seuraaminen vapauttaa ja kivien sielunelämän pohtiminen hykerryttää. Tunnen itseni arvoisan Havukka-ahon ajattelijan sielunsisareksi, kun istun kuistilla auringossa ihmettelemässä sitä, miten kaikki luonnon äänet sopivat maisemaan. Äänistä muodostuu sellainen sinfonia, jota taitavinkaan säveltäjä ei kykene kuunaan päivänään luomaan. (Juuri äsken lokki ajoi lentoon noin kolmekymmentä sorsaa.) Seuralaiseni on hyvä kuuntelija ja keskustelija. Saamme innostettua toisemme vaikka minkälaisiin sfääreihin ja maratonpohdintoihin ja toisaalta voimme olla tuntikausia hiljaa. Unen tarpeetkin ovat melkoiset molemmilla. Puhdas ilma ja runsas ulkoilu antavat levollisemmat unet. Nämä päivät kaukana kaikesta hulinasta antavat varmasti sopivan startin kunnolliselle rentoutumiselle. Päivät ovat olleet lämpimiä. Eilen...
Lisää+
