-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Maaliskuu vilahti ohi kuin huomaamatta. Minua ei yhtään haitannut se, että siitä muodostui ennätyksellisen kylmä, koska selkeä sää antoi meidän nauttia myös monista aurinkoisista päivistä. Harmillista on ainoastaan se, että muuttolintuja saa odottaa tavallista pitempään. Monet linnut ovat palanneet muuttomatkallaan takaisin päin odottelemaan lämpimämpiä päiviä. Mustavariskin saapui lintuharrastajaystäväni mukaan viikon myöhemmin kuin yleensä. Minulle kuten monelle muullekin varmoista varmin ja ihanin kevään merkki on laulujoutsenten saapuminen. Kävimme pääsiäisen aikana kaksikin kertaa Söderfjärdenillä katselemassa ja kuulostelemassa, olisikovatko ensimmäiset joutsenet jo maisemissa. Ei vielä näkynyt. Luin Lapin Kansasta viime viikolla, että sielläpäin oli jo nähty isokoskeloita ja muutama joutsenpari. Söderfjärdenin Meteorian riihen seinustalla oli silti mukavaa istuskella auringossa ja nautiskella teetä hyvässä seurassa. Muuttolintuja odotellessa voi seurata merikotkan pesimistä Virossa oheisen linkin kautta: http://www.looduskalender.ee/en/node/15887 Noilta sivuilta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista. Maaliskuussa minulla oli harvinainen mahdollisuus käydä kaksi kertaa Rovaniemellä, jossa asuu kaksi rakasta siskoani. Toisella kertaa olimme mieheni kanssa autolla liikkeellä ja pystyimme katselemaan hieman laajemmalla...
Lisää+
Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! Kun aloitan tämän kirjoituksen (28.2.), olen junassa lähestymässä Kemiä matkallani Rovaniemelle tapaamaan rakkaita siskojani ja heidän perheitään. Samalla on tarkoitus vetää henkeä muutama päivä. Kirjoitukseni aihe putkahti mieleeni tietysti tästä matkalla olemisen tunnelmasta. Tuossa juuri tunti sitten juna pysähtyi Oulussa hiukan pidempään ja sain mahdollisuuden juosta entisen asemaravintolan tiloissa pidettävään Taito shoppiin nimeltä Maakari www.taitopohjoispohjanmaa.fi Ostin muutaman tuliaisen. Samalla minulle tuli mieleen samaisissa tiloissa toiminut ravintola, jossa syötiin lihasoppaa ja matkustajan leipiä jo lapsuudessani. Lienen vieraillut siellä ensimmäisiä kertoja vanhempieni kanssa jo 60-luvun alkuvuosina. Niinä vuosina juna oli usein lättähattu. Ensimmäiset junamuistoni ovat kuitenkin ruskeista vaunuista. Erityisen juhlavaa oli, kun pääsi matkustamaan sellaisen junan makuuvaunussa. Se oli lapselle suuri juhlahetki. Junan vesipullot ja makuuhytin seinässä säilytetty metallinen potta olivat kiehtovia esineitä ja ovatkin jääneet lähtemättömästi mieleen. Lättähatuilla (kiskobussi) matkustaminen oli hidasta, kun pysähdyttiin kaikilla mahdollisilla seisakkeilla. Oulusta Tornion mummolaan matka kesti kolme tuntia. Juna huojui ja äänteli,...
Lisää+
Hei, ja hyvää ystävänpäivää! Ajattelin käydä huomisen ystävänpäivän kunniaksi katsomassa Nykysuomen sanakirjasta siihen liittyviä sanoja ja määritteitä. Olepa hyvä: ystävä 1. ihmisestä suhteessa toiseen, jota kohtaan hän tuntee mieltymystä ja luottamusta ja joka suhtautuu häneen samoin. Läheinen, rakas, uskollinen, tosi y. Lapsuudenaikainen hyvä ystäväni. Perhe-, sydäny. Ovat parhaat y:ät, parhaita y:iä [ = ystävyksiä] keskenään. Laajemmin a. samaan ryhmään, joukkoon tms. kuuluvasta, samalla puolella olevasta, samanmielisestä ihmisestä. Y:ät ja viholliset. Liittolaiset ja y:ät. Hyvät y:ät ja aatetoverit! b. (us. varoittavassa sävyssä käytettynä) toverillisena puhuttelusanana. Älä, hyvä y., luota siihen lieroon! c. seurustelukumppani, rakastettu. Poika-, tyttöy. Etsiä y:ää kirjeenvaihtoilmoituksella. d. Koira on ihmisen paras y. Kuv. Vanha y:ämme kevät on taas tullut. 2. jnk harrastaja, arvostaja, kannattaja, suosija; suojelija, auttaja, tuki. Kirjallisuuden, musiikin y. Eläinten, luonnon y. Hyvän ruuan y. Aate, joka on saanut meilläkin paljon y:iä. Vähäosaisten y. Jeesus, lasten y. ystävä|nen vars. pienistä lapsista käytettynä us. teennäiseltä kuulostavana puhuttelusanana....
Lisää+
Helmikuu on ihana kuukausi. Nyt voi jo sanoa, että ensi kuun jälkeen on huhtikuu! Ajatus kääntyy keväiseksi. Kuun lopulla viikolla 9 on täällä Vaasanseudulla koulujen urheiluloma ja silloin yleensä on lämpötila perinteisesti nollan kieppeillä. Helmikuuhun sijoittuu Runebergin päivä, laskiainen ja Kalevalanpäivä: leivonnaisia, ulkoilua ja kulttuuria roppakaupalla. Kaiken muun ihanuuden lisäksi valo lisääntyy silminnähden. Minulle sattuu pukkaamaan musiikin iloa huomiselle ja ylihuomiselle. Ystäväni Jouko Enkelnotko konsertoi Seinäjoella Jouko Enkelnotko Ensemblenhttp://joukou.wordpress.com/enkelnotko-ensemble/ kanssa ja toinen nuori ystäväni Sebastian Da Costa eli Daco Junior http://www.dacojunior.com/ pitää levynjulkistustilaisuuden ja keikan Vaasassa perjantaina. Oli ihanaa saada kutsu molemmilta muusikoilta henkilökohtaisesti. Menneille helmikuun päiville on jo sijoittunut kaksi nuotioreissua lempilaavullani http://www.luontoon.fi/tuvat/lansisuomi/sommarovuokratupa/Sivut/Default.aspx ja yksi kävelyretki Stundarsin http://www.stundars.fi/?lang=fi maisemissa. Stundars sijaitsee Söderfjärdenin kupeessa. Söderfjärdenistä olen kirjoittanut jo aiemmin. (Loppukuu sujuukin sitten rauhallisemmissa merkeissä.) Jälkimmäinen nuotioreissu tehtiin kahden viisaan naisen kanssa. Istuimme ja puhuimme monta tuntia ja sen jälkeen menimme tekemään aarrekarttoja. Aarrekartoista voit lukea vaikkapa seuraavasta linkistä: http://www.netikka.net/foxes/aarre.htm Juuri tekemäni aarrekartta...
Lisää+
Tammikuu on kallistunut loppuaan kohti. Joka päivä yhä enemmän valoa! Vuoden kylmimmät kuukaudet ovat kuitenkin meneillään. Kylmyys ja lisääntyvä valo yhdessä luovat aivan upeita näkymiä luontoon. Eilisen päivän aikana ajelin ystäväni kanssa pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata pyydystämässä valon leikkiä. Oheinen artikkelikuva on otettu auringon noustessa aamupäivällä. Pakkasta oli vielä tuossa vaiheessa toista kymmentä astetta. Päivän kuluessa saimme silmiimme upeita näkyjä. Kyrönmaalla valkoisuus oli huikeaa. Puut ja pensaat olivat huurteen ja osin jopa tykkylumen kuorruttamia, latojen katot uiskentelivat paikoin hienossa pakkasusvassa, joka kimalteli joskus kultaisena. Auringon painuessa alemmaksi lumiset riippakoivut alkoivat hehkua. Auringonlaskun pilvet olivat harvinaisen upeita: punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja violetteja. Viimeiset valokuvat otin Vaasan Mansikkasaaressa, kun taivaanranta puiden takana meren yllä paloi ja lumi oli aivan sinistä. Ulkoilu ja vajaan parin sadan kilometrin ajolenkki saivat minut urvahtamaan useamman tunnin illansuu-unet ja silti nukuin aivan mukavasti perään yönkin. En voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka Suomen luonto antaa niin paljon ja vaihtelevia kauneuden kokemuksia....
Lisää+
Vuoden 2012 viimeiset tunnit ovat kulumassa tätä kirjoittaessani. On aika vilkaista taakse päin, mutta katsella eteen päin. Vuosi on ollut tapahtumarikas niin maailmalla kuin henkilökohtaisessa elämässäni. Vuoden valopilkkuja ovat minulle olleet matkat Ottawaan ja Ikarialle. Olen saanut nähdä maailmaa ja rakentaa itseäni niidenkin kokemusten kautta. Kotimaassa olen matkaillut useissa eri paikoissa. Kesästä jäivät erityisesti mieleen kanavat. Kalkkinen, Murole, Saimaa, Vääksy ja monet muut... Niiden toimintaa katsellessa ei voinut kuin ihailla ihmisen kekseliäisyyttä. Kanavat mahdollistavat liikkumisen ja sitä myötä tuovat idean vapaudesta käsin kosketeltavaksi. Kanavien varsilla liikkuu myös jokin käsittämätön ja salaperäinen tuulahdus menneisyydestä. Kulttuurin saralla valopilkkuja on ollut paljon. Yksi koskettavimmista teatterielämyksistä oli Seela Sella Seisaallaan. Elokuvaelämyksistä upeimmat olivat Juho Kuosmasen Romu-Mattila ja kaunis nainen sekä Rax Rinnekankaan Veden peili. Musiikin puolella kärkipaikkaa on vaikea jakaa. Kirjallisuudessa elämyksiä ovat ainakin antaneet Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa -romaani ja Saila Susiluodon runokokoelma Dogma. Kuvataiteessa vuoden merkkipaalu oli päästä vihdoinkin Särestöön. Joistakin asioista muodostuu helposti...
Lisää+
Hakkerit kävivät Webhotellissa, jonka palvelimella kotisivuni ovat. Sivut olivat poissa käytöstä viikon verran marraskuun lopulla. Tänään vasta pääsin lisäämään uuden blogikirjoituksen. Vaikka olen pitänyt pitkiäkin taukoja bloggaamisessa, minua alkoi pikkuhiljaa ärsyttää asiantila. Matkan varrella oli monta asiaa, josta olisin voinut vuodattaa tekstiä tänne. Nyt kuitenkin joulu alkaa ihanasti lähetä ja ajatukset kääntyvät sitä kohti. En tosin ole vielä tehnyt juurikaan mitään joulun eteen, vaikka/koska olen edelleenkin olkapääni vuoksi sairauslomalla. Ajatuksille on ollut aikaa, kun on ollut rajoitetusti asioita, joita olen voinut tehdä. Viime viikollakin luin kahdeksan kirjaa. Minua joulunalusaikaani liittyy olennaisesti Vaasan Taito Shop nimeltä Loftet. Siellä on myös upea Konsulinnan kahvihuone, jossa olen istuskellut lomani aikana treffailemassa ystäviä, joille muuten on aivan liian vähän aikaa. Loftetista löytyy tietoa sivuilta http://www.loftet.fi/ Artikkelikuvana on Loftetin tunnetuin myyntiartikkeli Vähäkyröläinen pläkkilyhty. Vaasassa vierailevat luennoitsijat ja muut saavat usein lahjaksi juuri tämän tuotteen. Kerran olin eräässä seminaarissa, jossa taas luovutettiin muualta tulleelle luennoitsijalle lyhty. Hän...
Lisää+
Vuosi kallistuu kohti loppuaan. Talvipäivän seisaukseen on alle kuukausi aikaa. Täällä meillä se tarkoittaa yhä lyhyempiä päiviä. Valoa on vähän ja se voi masentaa herkkäsieluisempaa Pohjolan ihmistä. En voi olla ajattelematta niitä pakolaisia, jotka tulevat tänne juuri pimeimpänä vuodenaikana. Miten pelottavaa mahtaa ollakaan se, että päivä on niin tavattoman lyhyt, eikä vielä osata oikein pukeutuakaan kylmenevän vuodenajan mukaisesti. Pimeys on elämän pohdintojen aikaa. Mistä olen tulossa? Minkälainen elämänkertomus minulla on takanani? Mitä odottaa edessäpäin? Noita pohdintoja on hyvä harrastaa rakkaiden ja luotettavien ihmisten kanssa, joille ei aivan kaikkea tarvitse selittää aasta ööhön. Voi laittaa kynttilöihin tulet ja mukavaa musiikkia taustalle. Tänä syksynä minulla on ollut aikaa oikein kunnolla pohtia elämääni, kun olkapääni on vaivannut ikävästi. Pohdintoja ovat vauhdittaneet myös Mira Seikkulan pitämä loistava traumaperäisten oppimisvaikeuksien koulutus ja jotkin kirjat. Tässä kohtaa on erityisesti mainittava Irja Wendischin Pitkä taistelu – sotilaiden lasten selviytymistarinoita. (Gummerus 2012. 224 s.) Irja Wendisch katselee kirjassaan sotaa...
Lisää+
Hei, rakas lukijani! On todella pitkä aika siitä, kun päivitin viimeksi blogiani. Sille löytyy hyvin proosallinen selitys. Olen potenut niska-olkapää -oireyhtymää muutaman viikon ja koneellakin kirjoittaminen on ollut tuskallista. Nyt kokeilen, miltä se tuntuu. Olin viikonlopun hiljaisuuden retriitissä Vaasan seurakunnan leirikeskuksessa Österhankmossa, noin 30 km Vaasasta. Retriitissä halusin keskittyä ilon olemukseen. Löysinkin sinne tuotujen kirjojen joukosta Tony Dunderfeltin Ilon psykologia -nimisen teoksen. Selatessani sitä löysin vinkin, että voisi kirjoittaa ylös asioita, joista tulee iloinen mieli. Samalla muistin, että tyttäreni antoi minulle pari joulua sitten lahjaksi muistikirjan, johon minun tulisi kirjoittaa iloisia asioita. Sain myös humoristisen ja kauniin kynän sitä varten. Tunnustan, että en ole muistanut täyttää tuota tyttäreni viisasta toivetta. Siksipä aloin kirjoittaa ylös asioita. Huomasin, että alkuun päästyäni keriytyi yhä uusia ja uusia onnen aiheita. Pimenevässä syksyssä tällainen harjoitus on eheyttävä ja lämmittävä. Luin retriitin papille listani ja hän kommentoi, että lista kertoo sekä ilonaiheista että kenties joissain kohdin...
Lisää+
Syyskuun ja syyspäivän tasauksen mentyä päivät alkavat hurjan laukkansa kohti joulukuun pimeyttä. Ei anneta sen masentaa meitä vaan nautitaan kaikesta, mitä luonto meille tarjoilee ilmaiseksi mielen piristykseksi. Minulle syksyn upeimpia asioita ovat ruska, sateet (!), pilvimuodostelmat, taivaan valot ja Söderfjärdenin ihmeet. Syksyssä minua ilahduttavat luonnon ihanuuksien lisäksi erilaiset kulttuuririennot, mutta niistä voisin kirjoittaa toisella kertaa. Pidän kaikista vuodenajoista. Kesä on mukava siksi, että lämpöä ja lomaa on enemmän kuin muina vuodenaikoina. Olen kuitenkin syksyn lapsi ja siitä ehkä johtuu, että koen sen omimmaksi vuodenajakseni. Koska olen kasvanut Lapissa, ruska elähdyttää minua kovasti. Syksyllä kaipaan kotiseudulleni kaikkein eniten. Töistäni johtuen en oikein pääse mauttimaan Lapin ruskasta, mutta värejä riittää täällä etelämpänäkin. Erityisesti meren läheisyydessä ja saareistossa voi joskus kokea aavistuksen Lapin syksyn väriloistosta. Sateistakin pidän. Minua ei kastuminen haittaa. Hyvät ulkoilutamineet ovat kuitenkin syksyisessä luonnossa liikkujalle todella tarpeelliset. Kostea sää hoitaa ihoa ja sielua. On upea tunne tulla myös kotiin sadesäästä ja vaihtaa lämmintä vaatetta ylleen....
Lisää+
