Ajatusten virtaa ja aktivointia normaaliajassa
Viime viikonloppuna siirryttiin kesäajasta normaaliaikaan. Kansan suussa normaaliaika on talviaikaa. Ymmärrän kyllä käsitteen normaaliaika juontavan juurensa siitä, että se on aika, josta 70-80 -luvun taitteessa ensi kertaa siirryttiin kesäaikaan. En voi kuitenkaan olla hiukan leikittelemättä käsitteellä. Ovatko meillä synkistelyyn taipuvaisilla suomalaisilla normaaliaikaa syksyn ja talven rankimmat kuukaudet? Aluksi on kaamosta ja kosteutta, sitten kylmää ja hiljaista. Välissä on joulu, jolloin "Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja pimeää". Tuokin on sitä riemun raikkahinta aikaa... Normaaliaika kestää viisi kuukautta ja kesäaika seitsemän. Kumpi siis on normaalimpi aika?
Ja ovatko suomalaiset sitten oikeasti synkistelyyn taipuvaisia. Ettei sekin vaan ole jokin vanhakantainen legenda. Mikäli katsomme lehtien uutisointia, voimme nähdä, että synkistely on usein otsikoinnin taustalla. Kun Suomen luottoluokitusta ei laskettu ennakkopeloista huolimatta, alkoi spekulointi siitä, milloin se kuitenkin tapahtuu, koska onhan se väistämätöntä. Kun Suomen kiintiöpakolaisten määrää lisättiin Syyrian tapahtumien vuoksi, alettiin huolestua, tuleeko Suomesta uusi Ranska, jossa sosiaaliset ongelmat tulevat kasvamaan. (Samalla unohdetaan, että meillä on aivan erilainen lainsäädäntö ja kotouttamiskäytännöt. Ranskassa sulautetaan, meillä kotoutetaan. Meillä maahanmuuttajien määrä on todella pieni verrattuna muihin Euroopan maihin.) Kun Pisa-tutkimuksissa Suomalaiset ovat saaneet hyviä tuloksia, otsikoissa on toistuvasti huoli siitä, että menetetään tuo kärkipaikka ja ovatko nuo tutkimuksetkaan relevantteja. Kun tutkimusten mukaan Suomi kuuluu maailman hyvinvoivimpiin valtioihin, pohditaan, mikä tutkimuksissa on mennyt pieleen. Ja voi kauhistus, jos tipumme sijalta kolme vaikkapa sijalle viisi. Huonosti menee! Totuuden nimessä on sanottava, että tuloerot ovat huolestuttavasti kasvaneet ja yhteiskunnan polarisoituminen kiihtynyt.
Meillä ovat asiat kuitenkin maailmanlaajuisesti katsoen hyvin. Erityisen rikkaita olemme puhtaan ja kauniin ympäristömme ansiosta. Luontoon pääsee nopeasti missä tahansa Suomessa. Jopa Helsingin keskustassa luonto on lähellä. Meri avautuu kauniina ja kaupunkia halkoo hieno kymmenen kilometriä pitkä ja 700 hehtaarin laajuinen Keskuspuisto, jossa on myös neljä luonnonsuojelualuetta. Luonnon puhtaus on kuitenkin joiltain osin näennäistä. Maatalouden ravinteet rasittavat vesistöjä ja teollisuuden päästöt uhkaavat ympäröivää luontoa. Suomessa on kuitenkin tehty pitkäjänteistä työtä luonnon suojelemiseksi, eikä tilanne ole monellakaan alueella niin uhkaava kuin esimerkiksi 70-luvulla, jolloin itsekin aloin kiinnostua luonnon suojelemisesta. Muiden toimijoiden muassa Luontoliitto http://www.luontoliitto.fi/ ja Suomen luonnonsuojeluliitto http://www.sll.fi/ ovat tehneet arvokasta työtä ympäristöäsioissa herättelemiseksi. Erilaiset toimijat kuten yritykset, poliittist puolueet, kunnat ja kansalaisjärjestöt ovat muokanneet omia ympäristöohjelmiaan ja muistavat ainakin juhlapuheissaan mainita luontoarvoistaan.
Palaan vielä tuohon normaaliaikaan. Vaikka kaamos puskee päälle ja luonto hiljenee ottamaan vastaan talvileponsa, on paljon mukavia aktiviteetteja, jolla torjua sitä paljon mainostettua kaamosmasennusta. Luonnossa liikkumista ei tarvitse jättää säiden takia vähemmälle. Sopivasti varustettuna luontoon voi mennä kaikkina vuodenaikoina. Pitää vain hiukan enemmän kiinnittää huomiota lämpimiin ja kuivana pitäviin vaatteisiin ja valon saatavuuteen kuin kesällä. Mukavia käyntikohteita löytyy mm. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustolta http://www.luontoon.fi/Sivut/Default.aspx Ja sitten voi lukea kirjoja sekä nauttia kynttilänvalosta ja musiikista. Voisihan sen sukankutimenkin taas käteen napata ja kulttuuririennot kutsuvat. Viimeisimpinä olen tutustunut Tampereen Vapriikin http://www.tampere.fi/vapriikki.html Terrakotta-sotilaat -näyttelyyn ja Kuntsin taidemuseon http://kuntsi.vaasa.fi/ sekä Pohjanmaan museon http://museo.vaasa.fi/w/ näyttelyihin. Museoita löytyy netistä pilvin pimein. Pohjanmaan alueen museot löytyvät osoitteesta http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/ Elävän musiikin tarjontaa on laidasta laitaan ainakin täällä Vaasassa myös normaaliaikaan. Esimerkkinä mainittakoon torstaijazzit Rocktailsissa http://rocktails.fi/tapahtumat/ klo 19.00-22.00. Littfestit Vaasassa runsaan viikon kuluttua ovat myös syksyn ilona http://littfest.vaasa.fi/ . Teattereissa on mukavaa istuskella. On niin paljon, paljon mahdollisuuksia... Kaikki aktiviteetit eivät edes maksa mitään. Niin ja onhan niitä harrasteryhmiä kansalais- ja työväenopistoissa. Joku toinen kirjoittakoon normaaliajan liikuntariennoista, niitäkin on.
Nauttikaamme normaaliajasta täysin palkein ja sykkivin sydämin. Minulle syyskauden jo vakiintunut ilo on myös rauhoittuminen retriitin viettoon yhtenä viikonloppuna. Siellä saa nauttia hiljaisuudesta ja keskustelusta omien ajatusten kanssa. Se on kuin kietoutuisi sumun viittaan, johon aurinko kuitenkin luo timantteja. Sitä tunnetilaa kuvaa parhaiten viime sunnuntaina ottamani kuva tämän kirjoituksen yläpuolella.
Pari levyä olen ostanut aivan lähipäivinä. Jenni Vartiaisen Terraa en ole vielä ehtinyt kokonaan kuuntelemaan ja postilaatikosta tipahtaa viimeistään huomenna Ismo Alangon liveuutuus Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää. Sillä juhlitaan miehen tähän mennessä kolmannesvuosisadan kestänyttä uraa. http://www.ismoalanko.com/ Muuta musiikkia tässä kirjoituksessa edustavat seuraavat linkit. Ensimmäisenä kuunnellaan Blind Willie Johnsonin Dark was the night cold was the ground http://www.youtube.com/watch?v=BNj2BXW852g Kronos Quartet on tehnyt biisistä huikean toisinnon, jossa Blind Willie Johnsonin hyräily on saatu aikaan jousisoittimilla http://www.youtube.com/watch?v=TsN-N0mwAgE Jenni Vartiaisen levyltä valitsen Junat ja naiset http://www.youtube.com/watch?v=kjfVme5npco&list=PL2rAk7n0P5HHcxQi8PY1z-vhZSlioxpKL ja Minä sinua vaan http://www.youtube.com/watch?v=g8ZkzOIo_7M Kaunis ja surullinen Paula Koivuniemen tulkitsema Laulut kun kuolevat kappale on koskettava. Se on Veikko Samulin säveltämä ja Junnu Vainion sanoittama. http://www.youtube.com/watch?v=gDlDgAmlfho Leonard Cohenilta nautiskellaan värisyttävä I'm your man http://www.youtube.com/watch?v=iW8rFho6In8 ja vastikään menneeltä Lou Reediltä aina värisyttänyt ja nyt toisen merkityksen saanut Goodnight ladies http://www.youtube.com/watch?v=m4ULAtm5PpY&list=AL94UKMTqg-9BT9Zd51fahZsIIFvHnbQvn Lopuksi kuunnellaan vielä reipasta ja kulunutta musiikkia 90-luvulta: Mr.Presidentin Coco Jambo http://www.youtube.com/watch?v=cOrc37wNUqU&list=PL6193DFA960257CA1
Runoksi kaivan hiukan vanhempaa kalevalamittaista tuotantoani:
Tule tuulen hartioilla
sotkansulka taskussas.
Tule hiukset palmikolla
luodetuuli mukanas.
Annan aina aulihisti.
Annan suukon lämpimän,
halauksia haluisasti,
lemmenleikin kestävän.
Tule tuska tunnollasi.
Tule ilo ihollas.
Tule hiljaa hiipimällä
taikka karhut kannoillas.
Tääl on sulle sulkavuode.
Tääl on tuulen tuutumaa.
Tääl on pehmyt pilvipielus
kainalooni kapsahtaa.
Tule aamun autereessa.
Tule päivänpaisteessa.
Tule illas ihanassa,
yhä yöllä unessa.
Tuuli taikoo tajuntaasi,
sulka sulle sanelee:
täällä tyttö tulisielu
sinua vain oottelee.
Tääl on sulle sulkavuode.
Tääl on tuulen tuutumaa.
Tääl on pehmyt pilvipielus
kainalooni kapsahtaa.
