Lokakuuta ja lukemista

Siirtymä kesästä syksyyn ja lähes talveen oli nopeaa tänä vuonna. Kevät ja syksy ovatkin usein kavereita keskenään. Siirtymä talvesta kesäänkin tapahtui tänä vuonna nopein loikin. Syyskuu oli ihanaa aikaa ihailla Söderfjärdenin kurkia. Kauniit ja aurinkoiset illat toivat mansikkapaikkaani laumoittain luonnonystäviä. Muutaman kerran kävimme myös nuotiolla.

Viimeisimmältä reissultani otin kuvan, jonka lähetin joutsenkuvakilpailuun. Kuvan oheen kirjoitin seuraavan tekstin: "Laulujoutsenpari on elellyt viiden tämän kesäisen poikasensa kanssa koko kesän kuvanottopaikan läheisyydessä. Olen seurannut niitä pitkin kesää. Nyt kuvanottopäivänä ympäristä oli jo melko hiljainen: vain vanhhemmat ja yksi poikanen oli näkyvissä. Muutaman tunnin nuotiolla istumisen jälkeen tämä kuvan poikanen kävi ikään kuin tervehtimässä rannassa ja lipui sitten yksin majesteettisesti aallon murtajan taakse ja pois. Vanhemmat jäivät kahden. Kuvasin myös niiden käyttäytymistä joidenkin ruutujen ajan. Kuten kuvasta näkyy, poikasella on vasen siipi vioittunut eikä siitä ole siirtymään ilmojen nyt viilettyä etelämmäksi. Luultavasti vanhemmat laittoivat poikasen "tien päälle". (Kuvanottopäivä 22.9. oli hyvin luultavasti termisen kesän viimeinen päivä Raippaluodossa.)" Koskettava kohtaaminen. Valokuvia olen napsinut ahkerasti, mutta en ole ehtinyt laittaa mieliotoksiani näiden sivujen Galleriaan pitkään aikaan.

Ensi viikolla saan syntymäpäiväni kunniaksi myös kauan himoitsemani uudet kiikarit. Eiköhän se innosta entistä enemmän luontoretkille. Kiikareilla olisi ollut mukavaa tiirailla artikkelikuvan Tre Kronor -brikiä, joka vieraili Vaasassa viime viikolla.

Syksy tuo tullessaan mukavan tarpeen ja  mahdollisuuden käpertyä peiton alle lukemaan hyviä kirjoja. Keskiviikkona menin Vaasan kaupunginkirjastoon. En jaksanut etsiä mitään erityistä, vaan kokeilin uutta tekniikkaa. Kysyin kirjastonhoitajalta, mitä hän suosittelee. Halusin pari laadukasta romaania. Käteeni jäivät Carlos Ruiz Zafónin Marina ja Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Barcelonaan sijoittuvan Marinan luin vajaassa vuorokaudessa ja nyt on meneillään Afkanistaniin ja muualle maailmalle johdatteleva Khaled Hosseinin kirja. Hosseini on muuten Leijapojan ja Tuhat loistavaa aurinkoa kirjoittanut kirjailija.

Marinaa lukiessani minun oli otettava käyttöön lyijykynä, jolla alleviivata suoraan tekstiin ja dialogiin kätkettyjä aforismeja. (Pitää muistaa pyyhkiä alleviivaukset pois ennen kirjan palauttamista.) Mietelmät puhuttelivat minua monella tapaa. Siksi päätin kerätä ne sähköiseen muotoon muidenkin iloksi. Zafónin kirjan on hienosti suomentanut Antero Tiittula. Kiitos myös hänelle näiden aforismien kääntämisestä. Kahta tai kolmea jouduin itse vielä muokkaamaan tai yhdistelemään eri lauseista. Ne on merkitty M-kirjaimella.

 

Carlos Ruiz Zafón: Marina

  • Joskus kaikista todellisimmat asiat tapahtuvat vain mielikuvituksessa. Muistamme vain sen, mitä ei koskaan tapahtunut
  • Ennemmin tai myöhemmin ajan valtameri huuhtoo takaisin sinne viskatut muistot.
  • Kaikilla meillä on jokin salaisuus lukittuna sielun ullakolle.
  • Kärsivällisyys on tietämyksen äiti … ja tylsistymisen kummitäti. M
  • Kuolemalla on lähettiläitä, jotka vaeltavat kaduilla etsimässä tietämättömiä ihmisiä ja tyhjiä päitä, jotka eivät ajattele kuolemaa.
  • Hiljaiset tappiot ovat kaikkein makoisimpia.
  • Ehkä vika ei ole tieteessä, vaan niissä, jotka päättävät, miten sitä käytetään.
  • Nuoruuden idealismi on kuin tuhkarokko, kun se on kerran sairastettu… M
  • Tavallisesti olet pilvissä, mutta tänään olet karkaamassa ilmakehästä.
  • Hänen huuliensa hipaisu riitti kuivaamaan vaatteeni yksin tein.
  • Sanat eksyivät matkalla suuhun.
  • En ole ikinä nähnyt vastaavia tauluja. Ne ovat kuin valokuvia sielusta.
  • Valo on oikukas ja suloistaan tietoinen tanssijatar.
  • Maalaaminen on valolla kirjoittamista. Ensin sinun pitää oppia sen aakkoset. Sen jälkeen kielioppi. Vasta sitten voit saavuttaa tyylin ja taian.
  • Tuhannesta taulun tai taideteoksen ostajasta vain yhdellä on edes hatara käsitys siitä, mitä on hankkimassa. Loput eivät osta taideteosta, he ostavat taiteilijan, sen mitä ovat kuulleet ja melkein aina sen, mitä ovat kuvitelleet hänestä.
  • Kauneus on pelkkä henkäys todellisuuden puhuria vastaan.
  • Valo puhuu sinussa, Germán. Me muut vain kuuntelemme.
  • Mitä iloa on kaikesta siitä maantiedosta, trigonometriasta ja aritmetiikasta, jos et opi ajattelemaan itse. Ja sitä ei missään koulussa opeteta. Se ei kuulu opetussuunnitelmaan.
  • Aleksandriamaisesta kotikirjastosta oli tullut hänen universuminsa. Jokainen sen kirja oli ovi uusiin maailmoihin ja uusiin ajatuksiin.
  • Aika tekee ruumiille saman, mitä tyhmyys mielelle. M
  • Kunnianhimo on tyhmänrohkea kaveri.
  • Nuoruus on oikukas morsian.
  • Et koskaan ymmärtänyt häntä ja nyt ymmärrät häntä vähemmän kuin koskaan.
  • Kukaan ei ansainnut senttiäkään enempää kuin mitä oli valmis antamaan niille, jotka tarvitsivat sitä enemmän.
  • Jostain syystä elämällä on aina tarjota meille jotain sellaista, mitä emme siltä hae.
  • Mielenrauha on kykyä vaientaa sydämessä asuvat varjot.
  • Ongelmat ovat niin kuin torakat, jos ne nostetaan päivänvaloon, ne säikähtävät ja lähtevät pois.
  • Tyhmät kysyvät tyhmiä. Viisaat vastaavat niihin.
  • Katselin kuinka hän käveli pois ja katosi siveltimenvetona ajan kankaalle.
  • Olin vuosikaudet paennut tietämättä mitä. Luulin, että jos juoksisin horisontin taa, menneisyyden varjot väistyisivät tieltäni. Luulin, että jos ottaisin riittävästi etäisyyttä, mieleni äänet vaikenisivat lopullisesti.

Olen tänä syksynä mennyt Elämäkertakirjoittamisen kurssille Vaasan työväenopistoon. Monia noista edellä olevista mietelmistä voisi käyttää hyvin tekstin motivoijana. Samoin tuohon kirjoittamisen lajiin antaa eväitä vasta ilmestynyt Merete Mazzarellan kirja Elämä sanoiksi. Toivottavasti ja luultavasti pääsen hyvin vauhtiin tarinani kirjoittamisessa nyt, kun minulla on enemmän vapaa-aikaa osittaisen eläköitymiseni myötä.

Olen myös kerännyt kirjalistaa eri kulttuureja ja identiteettiä käsittelevistä kirjoista. Alla olevasta listasta noin puolet on Mirja Talibin kokoamaa. Kirjallisuusluettelo ei ole millään tavoin kattava. Mirjan vinkit erottaa siitä, että painovuosi on suluissa kirjailijan nimen jälkeen. Näitä lukemalla voi sukeltaa aivan uusiin maailmoihin ja näkökulmiin.

 

Abdolah, K: Talo moskeijan vieressä. Bazar 2011

Abu-Hanna, U: Nurinkurin. Helsinki: WSOY, 2003.

Abu-Hanna, U: Sinut. Helsinki: WSOY, 2007.

Abu-Hanna, U: Multikulti: Monikulttuurisuuden käsikirja. Helsinki: Siltala, 2012

Akhtar, A.: Appelsiininkuorten katu. Otava 2012.

Al-Aswani, A.: Chicagolaisittain. WSOY 2011

Al-Sadoon, E.: Bagdadin vanki. Ajatus Kirjat 2008.

Alasalmi, P.: Valkoinen nainen. Gummerus 2008

Amirrezvani, A.: Kukkien verellä kirjottu. Suomentanut Hanna Tarkka. WSOY 2008

Adiga, A.: Viimeinen mies. Avain 2011

Bakhtiari, M.: Mistään kotoisin. Otava 2007

Bakhtiari, M.: Toista maata. Otava 2010

Brauen, Y.: Tiibetin tyttäret. Ajatus Kirjat 2011.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. Otava 2009

Chourtemanche, G.: Kigalin sunnuntait. Like 2003.

Daae Stene, K. & Grodum, I. Pekka ja Toivonen. Norjalaisten parhaat Suomi-vitsit. Suomentanut Olli Mäkinen. Kuvittanut Tomi Riionheimo. Atena Kustannus Oy 2004

Drakulić, S.: Aivan kuin minua ei olisi. Otava 2000

ElRamly, R.:  Auringon asema. Otava 2002

Flinckenberg-Gluschkoff, M.: Siperian sylissä. Maahenki 2011

Ford, J.: Hotelli Panama. Karisro 2013

Fried, A.: Elämän värit. Otava 1987

Halmekoski, J.: Orjamarkkinat. Huutolaislasten kohtaloita Suomessa. Ajatus Kirjat 2011

Hosseini, K.: Leijapoika. Otava 2004

Hosseini, K.: Tuhat loistavaa aurinkoa. Otava 2008

Hosseini, K.: Ja vuoret kaikuivat. Otava 2013

Iweala, U.: Ei kenenkään lapset. Gummerus 2007

Jaatinen, P.: Kalpeat sotilaat. WSOY 2011

Katchadourian, S.: Lapinkuninkaan tytär. Schildts & Söderströms 2012.  Suomentanut Mirja Hovila

Kekäläinen, A: Leiri. WSOY 2010

Kimhi, A: Sureva Susanna. Suomentanut Kristiina Lampola. Tammi 2003

Koskelainen, J.: Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous. Suuren harhan jatkot Latinalaisessa Amerikassa. Tammi 2004

Kyrö, T.: Kerjäläinen ja jänis. Siltala 2011

Landefort, L. - Holmberg, B. –Toikka, O.: Sateenkaarta älä osoita. Tammi 2004.

Latiševa. I. (2010). Ryssänä Suomessa: vieras väärästä maasta. Suomentanut Marianna

Kurtto. Helsinki: Otava.

Lee, H.: Kuin surmaisi satakielen. Gummerus 1961 (2005)

Lehtolainen, L.: Minne tytöt kadonneet. Tammi 2011

Lindqvist  M. ( 2002). Hyvä, paha ja pyhä: kirja eloonjäämisestä. Helsinki: Otava.

Mahfouz, N: Midaqq-kuja. Tammi 1990

Makine, A: tuotanto mm. Ranskalainen testamentti, Vera ja Venäläisiä unelmia

MankelL H. (2006). Kennedyn aivot. Suomentanut Laura Jänisniemi. Helsinki: Otava.

MankelL H. (2008). Ajan rannalla. Suomentanut Laura Jänisniemi. Helsinki: Otava.

Mason, N.: Toivo. Gummerus 2012. Suomentanut Mervi Ovaska

Mazzarella, M: Tähtien valise viivat. Tammi 2003

Morrison. T. (1993). Soittoa pimeässä. Valkoihoisuus ja kirjailijan luova mielikuvitus. Suo-

mentanut: Marja Alopaeus. Helsinki: Tammi.

Mueenuddin, D.: Hunajaa ja tomua. Avain 2012

Mustonen. E. (2004-2008). Järjen ja tunteen tarinoita. Viisiosainen sarja. Helsinki: Otava.

Myllymäki, A.: Vihan ja rakkauden päivät. Helsinki-kirjat 2011

Mäkelä. R.-L. (2009). Minä, muilutetun tytär. Puoli vuosisataa Neuvostoliitossa. Helsinki:

Minerva.

Nazer, M. ja Lewis, D.: Orja. Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen. Otava 2009

Negus, S.: Pidä hunnustasi kiinni, Fatima!. WSOY 2005

Obama. B. (1995, 2004). Dreams from my father. Lontoo: Canongate.

Oksanen. S. (2008). Puhdistus. Helsinki: WSOY.

Oksanen. S.: Kun kyyhkyset katosivat. Like 2012

Oksanen. S. & Paju, I. (toim.) (2009). Kaiken takana oli pelko: kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin. Helsinki: WSOY.

Rauhala, P.: Taivaslaulu. Gummerus 2014

Saisio. P. (2003). Punainen erokirja. Helsinki: WSOY.

Salminen, E. & Warsame, S.: Mohamed suomalainen. Johnny Kniga 2012

Samartin, C.: Kaunis sydän. Bazar 2012. Suomentanut Tiina Sjelvgren

Shafak, E.: Kirottu Istanbul. Gummerus 2012

Snellman, A.: Parvekejumalat. Otava 2010.

Stockett, K.: Piiat. WSOY 2009

Tervo, J.: Layla. WSOY 2011.

Toivanen, E. (2002). Iltakävelyllä. Helsinki: Otava.

Tyler, A. (2008). Amerikan lapset. Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Otava.

Ulitskaja, L: Medeia ja hänen lapsensa. Siltala 2012. Suomentanut Arja Pikkupeura.

Wahldén, C.: Kunnian tähden. Otava 2003

Wendich, I.: Pitkä taistelu. Gummerus 2012

Wennström, A.: Lapinkylä. Sukutarina. Bazar 2012. 335 s. Suomentanut Outi Menna.

Westerberg, S. (1999). Jumalan kauhistuttava poissaolo. Suomentanut Laura Jänisniemi.

Jyväskylä: Blue Moon.

Westö, K. (2006). Missä kuljimme kerran. Suomentanut Katriina Savolainen. Helsinki:

Otava.

Väisänen, H. (2007). Vanikan palat. Helsinki: Otava.

Väisänen, H. (2007). Toiset kengät. Helsinki: Otava.

Väisänen, H. (2010). Kuperat ja koverat. Helsinki: Otava.

Walters M. (2003). Mielen häiriöitä. Helsinki: WSOY.

Wassmo, H.: Lasi maitoa, kiitos. Otava 2008

Webster, J.: Duende - Flamencon lumous. WSOY. 2004

Wendisch, I.: Pitkä taistelu – sotilaiden lasten selviytymistarinoita. Gummerus 2012.

Xiaolu-Guo: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille. Atena 2008.

 

 

Lokakuun biiseiksi valitsen seuraavia:

Ensimmäisten kolmen jäljille pääsin Carlos Ruiz Zafónin Marinan johdattamana ja loput ovat muuten vaan ajankohtaisia

http://www.youtube.com/watch?v=m5mOT94cF4w Kukkien duetto Léo Delibes - Lakmé -  Duo des fleurs (flower duet)

http://www.youtube.com/watch?v=TX99s7ZP0dc Maria Callasin tulkinta - AIR DES CLOCHETTES (ou va la jeune indoue) -BELL SONG Lakme

http://www.youtube.com/watch?v=YPRwjLwRFhQ Lakmé (Léo Delibes) L'air des clochettes  :  Natalie Dessay

http://www.youtube.com/watch?v=q6CmA2wnHhg Tämä Oiva Paloheimon sanoittama ja I. Häkkisen Lähtevien laivojen satama puhuttelee aina ja saa syksyiset mietteet mieleen. Tällä kertaa se löytyi Joel Hallikaisen tulkitsemana.

http://www.youtube.com/watch?v=9fwBMFcLufI Ilkka Petterssonin säveltämä Aaro Hellaakosken Viatonten valssi on pyörinyt viimeisimpien bändiharjoitustemme jälkeen mielessäni lähes taukoamatta. Jos jollakulla on tietoa tämän biisin nuoteista, otan mielellään vastaan...

http://www.youtube.com/watch?v=EGYJH_QXIbE Vysotskyn Valhe ja totuus Turkka Malin suomentamana koskettelee jotain syvää sisälläni. Nyt yhdistän sen myös viimeisimpiin ajankohtaisiin tapahtumiin pohjoisilla merialueilla. Biisiä kannattaa kuunnella sävelillä maalailtuna tekstinä.

http://www.youtube.com/watch?v=yJsB9EKJnEo&list=RD02Wzi1uGvXsr4 Itse Vysotskyn esittämän Robin Hood -biisin myötä muistelen ystävääni Ykä Mattilaa, joka jo soittelee taivaallisia duettoja itse mestarin kanssa. Terveiset myös toiselle upealle mestarin tulkitsijalle Dan Sidoroville, ystävälleni ja Suden weljelle.

Vysotskyn tunnetuin laulu suomalaisille on varmaankin Arja Saijonmaan 1983 levyttämä Junnu Vainion suomentama Ystävän laulu. Tässä se on Vladimirin itsensä laulamana http://www.youtube.com/watch?v=8uCurgyv-XE

Sen myötä toivotan kaikille oikein ihanaa syksyä ja kenties jo nurkan takana odottavia talviaia säitä.

 

 

On aika ajatusten lentää,

    kolkuttaa varjojen           seiniin,

      siristellä vastavaloon.

 

On aika tuulettaa  vuosien pölyt

mielen ullakolta,

           katsoa aurinkoperspektiivistä,

nauraa ; pilkku: virheille

 

,       ,,,   ,;:_-:,;

                 ’,’,;!!!!!!!!

 

***

 

Olen puu,

 muhkurainen pihlaja.

 

Voi, mitä satoa kannankaan

         oksillani!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.