Keväistä ajatushaahuilua
Maaliskuu vilahti ohi kuin huomaamatta. Minua ei yhtään haitannut se, että siitä muodostui ennätyksellisen kylmä, koska selkeä sää antoi meidän nauttia myös monista aurinkoisista päivistä. Harmillista on ainoastaan se, että muuttolintuja saa odottaa tavallista pitempään. Monet linnut ovat palanneet muuttomatkallaan takaisin päin odottelemaan lämpimämpiä päiviä. Mustavariskin saapui lintuharrastajaystäväni mukaan viikon myöhemmin kuin yleensä.
Minulle kuten monelle muullekin varmoista varmin ja ihanin kevään merkki on laulujoutsenten saapuminen. Kävimme pääsiäisen aikana kaksikin kertaa Söderfjärdenillä katselemassa ja kuulostelemassa, olisikovatko ensimmäiset joutsenet jo maisemissa. Ei vielä näkynyt. Luin Lapin Kansasta viime viikolla, että sielläpäin oli jo nähty isokoskeloita ja muutama joutsenpari. Söderfjärdenin Meteorian riihen seinustalla oli silti mukavaa istuskella auringossa ja nautiskella teetä hyvässä seurassa. Muuttolintuja odotellessa voi seurata merikotkan pesimistä Virossa oheisen linkin kautta: http://www.looduskalender.ee/en/node/15887 Noilta sivuilta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.
Maaliskuussa minulla oli harvinainen mahdollisuus käydä kaksi kertaa Rovaniemellä, jossa asuu kaksi rakasta siskoani. Toisella kertaa olimme mieheni kanssa autolla liikkeellä ja pystyimme katselemaan hieman laajemmalla alueella kevättalven ihmeitä eteläisen ja itäisen Lapin maisemissa. Erityisesti saimme ihailla tykkylumen merkkejä maisemassa. Kirkkaita kuutamoita oli myös ja yöpakkasten huurre puissa oli upean näköistä. Valokuvasin paljon. Aion ehtiessäni lisäillä näiden sivujen galleriaan tuonkin matkan kuvia. Harmittamaan jäi vain se jälleen ottamatta jäänyt kuva; useiden vuosien ajan olen haaveillut valokuvaavani pientä auki olevaa kevätpuroa, jota reunustaisi puhdas ja runsas lumi. Ehkä jo ensi keväänä ajoitus onnistuu. Artikkelikuvana on sen haavekuvani sukulainen. Kuva on otettu Kemijärven Kotajoen sillalta.
Valokuvaaminen on sukua runojen kirjoittamiselle. Sadoista otoksista ehkä vain pari on kunnollisia ja tuhansista vain muutama taiteellisesti korkeatasoisia. Silti jokainen kuva tai kirjoitettu runo on itselle tärkeä elämän, muistojen ja ajattelun hahmotusväline. Sekä runoissa, että kuvissa asettelu ja tarkentaminen ovat tärkeitä. Tärkeää on myös nähdä ja löytää tallentamisen arvoinen asia, hetki, tunnelma. Taiteelliseksi kuvan ja runon tekee omaperäisyys ja se että lukija/katsoja saa siitä omaan elämäänsä jonkinlaisia rakennuspuita tai puhtaita esteettisiä elämyksiä. Joskus yksittäinen kuva tai runo vaatii ympärilleen toisia. Tuolloin syntyy kokoelman sisäinen jännite, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Näitä mietiskellen jään jännityksellä odottamaan kevään etenemistä. Kuuntelen lämpöä odotellessani muun muassa seuraavia lauluja: Jamppa Tuomisen Pois pohjoiseen http://www.youtube.com/watch?v=9v_JB4mwnwA, Mikko Alatalon Pohjoisen laulu Tanssiorkesteri Dreamsin versiona kuvien takia http://www.youtube.com/watch?v=BihusHeyrBI, Helismaan ja Rautavaaran ihana Laulu tunturille vuodelta 1949 http://www.youtube.com/watch?v=k9PhRN9IZWI ja Lasse Hoikan Kairan laulu http://www.youtube.com/watch?v=ii5uYKutHLY. Nämä laulut etsin Youtubesta myös haahuillen. Huomaan, että tämän kertaiset laulut ovat hyvinkin iskelmällisiä.
Loppurunoksi seuraava vanha tekeleeni:
Kevättä rinnassa
Yöt kylmiä. Jää ratisee ikkunanpuitteissa.
Aamusta yhä enemmän valoa: tiheää, pohjoista hurmaa.
Päivän kuluessa kadut sulavat.
Linnut kirskuttavat pensasaidoissa.
Ilmassa joku säväys, melkein tuoksu,
saa hormonit tanssahtelemaan eläimillä, ihmisillä...
kasvitkin valmistautuvat lämpöön,
hellään, kesäiseen.
Mahla virtaa koivunrungossa.
Oksien kärjet tykyttävät lehtiä odottaen.
Iltahämärän lähestyessä
hangen pinnassa keijujen masurkka.
Rinnassa muljahtaa omituisesti.
Tunne laskeutuu keväiseen keskukseeni.
Silmät kivistävän kuivat ja herkästi kostuvat.
Olo yhtäkkiä kipeän onnellinen.
Helppo paluu nuoruuden tunnelmaan.
Viimein laskeutuu yö kattojen ylle.
Onni on peiton alle kömpimistä unta odottamaan,
unta, joka ei halua minua lähestyä.
Runojen lukemista. Kynttilänvaloa.
Myöhäisillan kylpyjä.
Pitkiä puhelinkeskusteluita, hengästyttäviä.
Lopulta viulun ja sellon vuoropuhelua.
Kevättä rinnassa?!?
