Posts Tagged ‘Leonard Cohen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Lokakuu kääntyy loppua kohden. Lokakuun tähtihetkiä ovat olleet Norrskärin reissun lisäksi mm. Mariam Sandhun musiikkiviedeon kuvaukset Jurvassa kalliolouhoksella tähtitaivaan alla https://mariamsandhu.com/ ja toissapäiväinen retki Västerön Söderskatan ikimetsään.Nuotioilta ystävien pihassa oli myös hieno kokemus. G lauloi venäläisiä romansseja alkukielellä ja säesti itseään akustisella kitaralla. Lokakuun alkupuolella päättyi Kiven laulu -näyttelymme Black Wall Galleryssä. Kokemus oli hieno. Viemme näyttelyn marraskuuksi Kalajoelle Tapion Tuvan näyttelytiloihin. https://tapiontupa.fi/ Uusia töitäkin on lokakuussa Sirpa Seppelinin kanssa tehty, koska osa myytiin Vaasan näyttelyssä. Vaasan näyttelyn myyntituotosta lahjoitimme osan Suomen luonnonsuojeluliitolle. Näin tuimme yhdessä teosten ostajien kanssa metsien, vesien ja soiden suojelua. Runsas viikko sitten mielessäni alkoi pyöriä uusi tunnuslause itselleni. Se on "Luonnosta luovuuteen". Koska aiempi tunnuslauseeni on ollut latinankielinen, halusin saada tuosta tunnuslauseesta myös latinankielisen version. Yritin etsiä latinan lentävistä lauseista saman sisältöistä, mutta en löytänyt. Monien vaiheiden jälkeen Helsingin yliopiston latinan ja kreikan opiskelijoiden ainejärjestö Symposion ry:n käännöspalvelusta sain asiantuntevaa apua pientä korvausta vastaan. https://symposionry.wordpress.com/ Ja kas:...
More+
Marraskuu, huurrekuu on täällä. On aika kietoutua villaisiin ja sytytellä hämärään ja pimeyteen kynttilöitä. On aika lukea uusia kirjoja tai vain hengitellä ja mietiskellä. Voi katsella loppuaan kohden kääntyvää vuotta ja ihmetellä ajan kulumista. On aika kuunnella rauhallista musiikkia ja hengitellä, hengitellä. Hengitellä sisään kiitollisuutta ja ulos rakkaudellisuutta. Alkaa olla viiston valon aika. Aurinko paistaa jo keskipäivälläkin melko matalalta. Kun vain saamme lunta, metsässä on mukavaa kuvata puiden violetteja varjoja ja muutenkin sukellella viiston valon tuottamissa esteettisissä elämyksissä. On aika ihmetellä metsän hiljaisuutta. Muuttolinnut ovat lähteneet. Lokkien huuto ei enää viistä taivaankantta. Runsaan parin kuukauden kuluttua ensimmäiset siivekkäät muuttajat jo palailevat. On niin armollista, että meillä vielä on erilaisia vuodenaikoja. Jokainen soi eri tavoin. Jokaisena aikana saa nauttia ja löytää omanlaistaan kauneutta. Kolme kohtaamista Tänä aamuna olen miettinyt ihmisiä, joita olen vuoden mittaan tavannut. Olen miettinyt kolmea kohtaamista. Kerron nyt niistä. Kesällä olin taas Kaustisella nauttimassa musiikista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta....
More+
Keskikesä on täällä! Lämpö hoitaa "vanhoja" luita. Pikkulinnut perustavat toista pesuetta. Multaa hiuksissa Viime kesänä saimme viettää yhdeksän viikkoa saaristossa hoitamassa taloa ja kahdeksaa koiraa. Tänä kesänä meillä on meneillään kuuden viikon jakso talonmiehinä eräässä Vaasan lähiössä. Isäntäpari on pitkällä matkalla Euroopan eri maissa, nyt jo Briteissä. Meillä on huolehdittavana puutarha ja talo. Olemme heitelleet huumorilla ilmaan toivetta siitä, että ensi kesänä pääsisimme hoitamaan merenrantataloa Turunmaan saaristoon. Pienenä tyttönä sain tarpeekseni kasvimaan hoitamisesta, mutta nyt minua ei haittaa ollenkaan hoidella pientä kasvihuonetta ja kasvimaita. Alan ymmärtää, kuinka kontemplatiivista, meditatiivista ja filosofista voi olla seurata puutarhakasvien kasvamista sekä marjojen ja omenien kypsymistä. On hienoa kävellä kasvimaalle ensimmäisenä aamulla napsimaan minttua teehen ja rucolaa leivän päälle. Raparperipiirakat, -hillot ja -mehut valmistuvat suit sait sukkelaan sulostuttamaan kesäpäiviä. Omatekoinen pesto ja retiisipikkelssikin runsastaa aterioita. *** Rucolapesto rucolaa runsain mitoin 30g (1 dl) parmesaania 1/2dl auringonkukan siemeniä 1/2dl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi ripaus suolaa ripaus mustapippuria (1...
More+
Pihallamme tepastelee pieni lokinpoika. Näimme sen ensimmäistä kertaa lauantaina. Silloin se oli vain pieni höyhenpallero, jota emo välillä lämmitti sulkiensa ja höyhentensä uumenissa. Vieläkin sen siivet ovat vasta kaksi pientä tynkämäistä uloketta, mutta kehoon on tullut jo uusia ulottuvuuksia. Artikkelikuvassa näemme sen vielä lauantaisessa olomuodossaan. Kuva on otettu hämärässä ilman jalustaa melko kaukaa, joten se on hiukan epäterävä, mutta pienokaisen hellyttävyys tulee hyvin esiin. Olemme ristineet pienen kalalokin Lenniksi ja seuraamme sen elämää kunnioittavalta etäisyydeltä. Hämmästyttävää sopeutumista sen emoilta osoittaa rauhallisuus, jolla ne suhtautuvat pihalla liikkuviin ihmisiin. Kaikkein hätäisimpänä olen nähnyt lokit, kun yön hämärissä siili lyllersi lähellä poikasen olinpaikkaa. Aiemmilta vuosilta on ollut sellaisiakin kokemuksia maapoikasten aikaan, että aikuiset linnut ovat käyttäytyneet aggressiivisesti. (Olen oppinut lintukirjoista, että molempia vanhempia kutsutaan lintumaailmassa emoiksi.) Lennin emot opettavat pienokaista etsimään ruokaa. Ne näyttävät sille, kuinka nokitaan maasta herkkuja. Kerran näimme, kuinka emo nielaisi ison pitsanreunuksen ja hetken kuluttua oksensi sen Lennille. Sen oli helpompi...
More+
Kevättervehdys! Kevätpäiväntasaus on ohitettu ja viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Ulkona on kyllä hyvin talvisen näköistä. Viikon päästä on pääsiäinen... Olen pikkuhiljaa mietiskellyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin, mutta lopulta aiheen valinta oli selvä. Kirjoitan hiljaisuuden viljelystä. Kuluneen viikon alussa minua ja pastori Eva Thölixiä haastateltiin retriiteistä Lännen median lehtiin. Juttu ilmestyy ensi tiistaina. Keskiviikkoiltana saimme viettää hiljaisuuden iltaa eli miniretriittiä historiallisessa Mustasaaren kirkossa ja tänään olen lähdössä viikonlopuksi pitämään retriittiä Alskathemin leirikeskukseen Evan ja Tiina Keinäsen kanssa. Ensimmäinen kokemus minulla retriitistä oli noin kymmenen vuotta sitten samassa paikassa. Silloin retriittiin oli tullut kiireinen viime hetken peruutus joltain osallistujalta. Ystäväni, pastori Eija Kasari soitti minulle ja sanoi: "Jos olisin lääkäri, määräisin sinut tuon uupumuksesi vuoksi sairauslomalle. Olen kuitenkin pappi ja kehotan sinua lähtemään parin tunnin päästä viikonlopuksi retriitin hiljaisuuteen." Lähdin. Olin niin uupunut, että en edes jaksanut istua rukoushetkien ja virikepuheiden aikana, vaan makasin kappelin perällä ja yhteistilan sohvalla. Muut ajat tuijotin tuleen tai...
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Antoisia elokuun päiviä! Kesä 2015 on kallistumassa kohti loppuaan ja syksyn kuulaita hetkiä. Se on raskaana kokemuksista ja mieleni pohjalle tallennetuista kuvista. Olen kerännyt elämyksiä ja voimia kevään koettelemusten jälkeen. Mieli on levollisempi ja fyysinen kuntoni on huomattavasti paremmalla tolalla kuin kesän alkaessa. Näissä toimissani olen samalla kokenut olevani vahvasti uuden kynnyksellä ja pohtinut mennyttä elämääni. Miten minusta tuli juuri tällainen ihminen? Mitkä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset sekä työelämän koukerot ovat kuljettaneet minua tähän elämäni hetkeen? Miten toiminta ja hiljaisuuden tarve tulevat vuorottelemaan tulevaisuudessani? Olen siis tehnyt eräänlaista elämän välitilinpäätöstä. Alkukesästä olin niin uupunut, etten jaksanut keskittyä kirjojen lukemiseen. Heinä-elokuun vaihteessa vasta pääsin kirjallisuuden nautintoihin. Kirjat, joita olen lukenut, ovat olleet juuri nyt tarpeen: matkakertomuksia ja elämäkertoja. Niitä lukiessani olen jatkanut edellä mainittuja pohdintojani. Mihinkään kovin mielikuvitukselliseen en ole nyt jaksanut paneutua. Ilahduttavimmat kirjat on kirjoitettu jo 1800-luvulla. Ajan hammas ei ole niitä jauhanut kelvottomiksi. Saman aikaisesti olen pohtinut...
More+
Hei! Eilen olin elämäkertakirjoittamisen ryhmässä. Siellä kirjoitettiin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi naisesta tai naiselle. En malta olla laittamatta tähän siellä syntynyttä tekstiäni, koska koen tärkeäksi saada julki kirjoittamani ajatukset. Siis ole hyvä! Naiselle Nainen: olet tytär, sisar, rakastettu, äitikin usein. Monet roolisi vievät sinua kokemuksesta toiseen. Muistatko olla myös minä, subjekti, määrittää itsesi oman itseytesi kautta? Muistathan miettiä, mitä, SINULLE kuuluu, mitä SINÄ haluat, mistä SINÄ haaveilet. Nainen: sinä olet kaunis, viisas, urhea. Ole hyvä! Ole hyvä itsellesi, haaveillesi. Ole hyvä MYÖS itsellesi. Nainen kantaa harteillaan maailmaa usein toiseuteensa vajonneena. Nainen: sinä olet karamelli, puuterihuisku, huikenteleva tuuli ja kallio: Äiti Maa. Nainen: nyt on SINUN hetkesi. Ota siitä kiinni ja rakasta niin, että hiekka pöllyää ja liekit lyövät sydämestä sydämeen. Rakasta niin, että arimpanakin läpättävä linnunsydän lämpenee uskallukselle. Anna kätesi lämmön suojata höyhenen hellyydellä myös omaa sydäntäsi. Anna...
More+
Viime viikonloppuna siirryttiin kesäajasta normaaliaikaan. Kansan suussa normaaliaika on talviaikaa. Ymmärrän kyllä käsitteen normaaliaika juontavan juurensa siitä, että se on aika, josta 70-80 -luvun taitteessa ensi kertaa siirryttiin kesäaikaan. En voi kuitenkaan olla hiukan leikittelemättä käsitteellä. Ovatko meillä synkistelyyn taipuvaisilla suomalaisilla normaaliaikaa syksyn ja talven rankimmat kuukaudet? Aluksi on kaamosta ja kosteutta, sitten kylmää ja hiljaista. Välissä on joulu, jolloin "Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja pimeää". Tuokin on sitä riemun raikkahinta aikaa... Normaaliaika kestää viisi kuukautta ja kesäaika seitsemän. Kumpi siis on normaalimpi aika? Ja ovatko suomalaiset sitten oikeasti synkistelyyn taipuvaisia. Ettei sekin vaan ole jokin vanhakantainen legenda. Mikäli katsomme lehtien uutisointia, voimme nähdä, että synkistely on usein otsikoinnin taustalla. Kun Suomen luottoluokitusta ei laskettu ennakkopeloista huolimatta, alkoi spekulointi siitä, milloin se kuitenkin tapahtuu, koska onhan se väistämätöntä. Kun Suomen kiintiöpakolaisten määrää lisättiin Syyrian tapahtumien vuoksi, alettiin huolestua, tuleeko Suomesta uusi Ranska, jossa sosiaaliset ongelmat tulevat kasvamaan. (Samalla unohdetaan,...
More+
