Tarinoita Merenkurkusta III
Marraskuuta!
Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen.
Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat.
Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille.
Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin 1916 viettänyt 3 kk mielipidevankina ja kirjoittanut muistelmansa. Rosénin persoona on mielenkiintoinen. Sittemmin hänestä tuli Västerbottenin maaherra ja poliitikkokin.
Vajaa viikko sitten terminen talvi rynnisti tänne meille. Viikonlopun retriitissä Alskatissa saimme nauttia upeista aamunäkymistä merelle, kun aurinko nousi usvan seasta valaisemaan huurteisia luotoja. Lauantai-iltana verenpunainen kuunsirppi heijastui hetken peilikirkkaaseen jäähän. Oli suorastaan liikuttavan kaunista. Etelä-Suomessa on tullut lunta runsain mitoin, mutta täällä kyllä routa pääsee syvälle, kun lunta ei vielä ole. Retkiluistelijoilla on sitäkin upeammat mahdollisuudet nautiskeluun, jos uskaltautuu viilettämään rannan suuntaisille lenkeille. Yläkerran mies kertoi ensikertaa nähneensä jään läpi kalojen liikkeitä.
Retriitissä käteeni sattui hieno Anna-Maija Raittilan runo, joka sopii marraskuuhun.
LINNUNPESÄ
On talvi nyt ja marraskuu,
on talvi eikä kesä.
Vaan Isän kämmenellä on
yhä pikku linnun pesä
niin turvallinen, suloinen
levätä muuttolintusen,
kun siivet eivät kanna
ja tiet on tukkoon peitetyt.
Vain leijaa ensi lumi nyt.
Vain armon, armon manna.
Kirjasta Päivänvarjopuu 1955
***
Otsikossa lupailin vielä yhden aiemmin kirjoittamani tarinan Merenkurkusta. Nyt suuntaamme Mikkelinsaarille. Merenkurkun maailmanperintökohteen 10. juhlavuoden kunniaksi kävimme RunoSointu -ryhmän kanssa esiintymässä Kummelskäretillä ja siitäkin retkestä voisin kirjoittaa erillisen jutun. Maannousun maisemassa niminen runo-musiikki -koosteemme esitettiin luontoaseman tornissa. Esitys päättyi Mikkelinsaarten lauluun, joka on allaolevassa kirjoituksessani. Sen on säveltänyt Tarja Huntus.
***
Mikkelinsaaret – revontulten tanssia ja Jungfrudansia
Vuonna 2014 osallistuin Merenkurkun maailmanperintöopaskoulutukseen. Siellä minulle aukeni monia uusia maailmoja. Sain tietoja ja kokemuksia, joita ilman koulutusta olisin todennäköisesti jäänyt paitsi. Karlssonin Johanna, entinen Kummelskäretin yrittäjä, lainasi minulle Marita Baggen kirjan Mickelsörarna, jota kesäisinä päivinä tavasin puutteellisella ruotsinkielen taidollani. Nuo saaret meren syleilyssä alkoivat toden teolla kiehtoa.
Syyskuussa järjestettiin maastopäivä koulutettaville Kummelskäretillä yleisen Mikkelinsaarten luontopäivän yhteydessä. Onneksi meille tarjottiin mahdollisuutta mennä paikalle jo edellisenä iltapäivänä. Kokemuksesta muodostui merkittävä.
Rönnin Carina haki meidät Norrskatista veneellään, jota hän suurella taidolla ohjasti kohti uusia seikkailuja. Carinan veneessä matkasivat Lehtosen Riitta, Raution Jukka ja hänen Annaliisansa sekä minä. Soron Mikon kyydissä tulivat Myntin Anders ja Lummen Timo. Meidän veneellisemme majoittui luontoaseman huoneisiin ja saariston pojat nukkuivat teltoissaan.
Ilta kului saunoen, uiden ja nuotiolla istuskellen. Siitä muodostuikin ikimuistoinen kokemus. Evästelimme, lauloimme ja tarinoimme myöhäiseen yöhön asti. Andersin ja Annaliisan kanssa nostimme myös Ginger Ale maljan yhteisen ystävämme Hiltusen Timpan muistolle.
Auringonlaskua oli aivan pakko nousta ihailemaan torniin, ja kun taivas tummeni, syttyivät tähdet loistamaan kirkkaina. Laulumme katkesi kuin seinään, kun näimme upeiden revontulten kokoontuvan taivaannapaan koronaksi, joka kiersi päittemme yllä. Aivan piti heittäytyä pihakentälle selälleen ihailemaan niiden piirileikkiä. Ikuisuuden kosketus tuntui sydämessä asti.
Aamulla ennen vieraiden saapumista menimme viereiseen saareen tutustumaan jatulintarhaan eli jungfrudansiin. Carina kertoi todella elävästi tarinoita ja opetti meille yhdessä Timon kanssa kasvien tunnistusta. Saimme oppia myös, miten jatulintarha piirretään.
Kohta jo päivän vieraat saapuivat Heinosen Vesan ja Mendelinin Jussin aluksilla. Alkoi opastuskierros Kummelskäretillä. Vesa ja Warenin Tuija vetivät kierrosta ja meriarkeologi Tapani Tuovinen osallistui opastukseen asiantuntemuksellaan. Kun palasimme pihakentälle, juuri siinä kohtaa, jossa olimme yöllä maanneet, luikerteli pari mustaa kyytä.
Ruokailtiin ja vieraat lähtivät paluumatkalle. Onneksi meillä oli vielä aikaa viipyä saarella. Menimme pohjoisrannalle Annaliisan ja Riitan kanssa opiskelemaan kasvillisuutta ja keräämään marjoja. Pihlajanmarjoista keitin kotona maailman puhtainta ja samettisinta hyytelöä.
Kuksiin kerätyt tyrnimarjat söimme paluumatkalla veneessä. Silloin koin niin voimakkaita sisäisiä tuntemuksia, että vesi alkoi valua silmistäni. En osannut niitä ystävilleni kuvailla muuten kuin kertomalla, että olen elämän käännekohdassa. Koin, että nämä kiviset vedet ja rannat, tämä alati uudistuva maisema on nyt kotiseutuni. Irrotin tuolla venematkalla juureni Lapin tunturilaaksosta ja laitoin ne kellumaan Merenkurkun murtoveteen.
Kotona kirjoitin näiden kokemusten ja elämysten pakottamana rakkauslaulun Mikkelinsaarille:
Meren keskeltä paikan löysin mä uuden.
Siellä kohtasin ajan ja ikuisuuden.
Siellä nähdä sain ihmeitä menneitten aikain.
Koin hellyyttä metsän ja vanhojen taikain.
Siellä kuulin mä tähtien laulua tummaa,
revontulien räiskyä outoa, kummaa.
Siellä nuotion ääressä ystävää monta
ja laulujen tenhoa uskomatonta.
Niin paljon lenteli enkeleitä,
että hellästi yökin peitteli meitä.
Oli sammalten peittämä kivinen rinne.
Mä sydämen hautasin jonnekin sinne.
Sieltä keskeltä meren ja läheltä aivan
löytyi palanen haaksirikkoisen laivan.
Kun mä palasin kaupunkiin, tiesin jo, että
jään kaipaamaan saarta ja avointa vettä.
Ja sinne mä nytkin syksyiseen aikaan
tahtoisin mennä yöhön ja taikaan.
***
Tuo tarina päättää ainakin tällä erää Tarinoita Merenkurkusta -sarjan. On aika siirtyä musiikkiin.
Edellä mainitulla Lapinreissulla kuulin sattumalta radiosta ensimmäistä kertaa laulajaa, jota tulen varmasti toistuvasti kuuntelemaan. Ilmeisesti häneltä on vasta tulossa levy. Onneksi YouTubesta Ilaria Tuccin esityksiä sentään löytyy: https://www.youtube.com/watch?v=pG_DDeZdS8c&spfreload=5 Biisin nimi on Perché non ci fermiamo eli Miksi emme lopeta.
Marraskuun alussa virallisesti käyttöön otetun Virsikirjan lisävihkon kunniaksi ylläri sieltä: Cat Stevens Morning has Broken https://www.youtube.com/watch?v=GXWI6ISkzlI Virsi 967
Pekka Simojoen Lähde on myös viehättävä gospel -kappale https://www.youtube.com/watch?v=z_Ox_G-DlE8
Toisenlaisiin tunnelmiin johdattaa Patti Smithin People Have The Power https://www.youtube.com/watch?v=pPR-HyGj2d0
Legendaarisen Chelsea Hotellin toisen asukkaan annetaan jatkaa A Thousand Kisses Deep Leonard Cohen https://www.youtube.com/watch?v=9xwqpo-EJXs R.I.P.
Ja kolmannellekin saman vaiheen kokeneelle kuuluu tietysti oikeus tämän jutun musiikkilinkkiin. Sen myötä ihastelen Nobel-komitean oikeaan osunutta kirjallisuuspalkintovalintaa tältä syksyltä Bob Dylan Things Have Changed https://www.youtube.com/watch?v=L9EKqQWPjyo
Koska tälle linjalle lähdettiin, tietysti vielä kaksi muuta hemmoa heiluttaa hetulaa:
Tom Waits I Hope I Don't Fall In Love With You https://www.youtube.com/watch?v=qOPhgikIoas
Willy DeVille When The Night Falls https://www.youtube.com/watch?v=wQR3hqqcTt0
Willy DeVille I call your name https://www.youtube.com/watch?v=CNuv8R1lHfw
Willy DeVille Angels don't lie https://www.youtube.com/watch?v=w2c7HqaQCvA
Annataan naiselle viimeinen sana: Eivør Mín Móðir https://www.youtube.com/watch?v=zm3wa2LtJQM Tämä ihana laulu äidistä toimikoon myös isänpäiväonnitteluna!
Ja sitten onkin loppurunon aika:
Katson puun oksien läpi tähtiä
Kaksi valkoista lintua
lennähtää yötaivaalle
