Myötätuntoa oppimassa
Pihallamme tepastelee pieni lokinpoika. Näimme sen ensimmäistä kertaa lauantaina. Silloin se oli vain pieni höyhenpallero, jota emo välillä lämmitti sulkiensa ja höyhentensä uumenissa. Vieläkin sen siivet ovat vasta kaksi pientä tynkämäistä uloketta, mutta kehoon on tullut jo uusia ulottuvuuksia. Artikkelikuvassa näemme sen vielä lauantaisessa olomuodossaan. Kuva on otettu hämärässä ilman jalustaa melko kaukaa, joten se on hiukan epäterävä, mutta pienokaisen hellyttävyys tulee hyvin esiin.
Olemme ristineet pienen kalalokin Lenniksi ja seuraamme sen elämää kunnioittavalta etäisyydeltä. Hämmästyttävää sopeutumista sen emoilta osoittaa rauhallisuus, jolla ne suhtautuvat pihalla liikkuviin ihmisiin. Kaikkein hätäisimpänä olen nähnyt lokit, kun yön hämärissä siili lyllersi lähellä poikasen olinpaikkaa. Aiemmilta vuosilta on ollut sellaisiakin kokemuksia maapoikasten aikaan, että aikuiset linnut ovat käyttäytyneet aggressiivisesti. (Olen oppinut lintukirjoista, että molempia vanhempia kutsutaan lintumaailmassa emoiksi.)
Lennin emot opettavat pienokaista etsimään ruokaa. Ne näyttävät sille, kuinka nokitaan maasta herkkuja. Kerran näimme, kuinka emo nielaisi ison pitsanreunuksen ja hetken kuluttua oksensi sen Lennille. Sen oli helpompi saada pehmenneestä ravinnosta makupaloja pienellä nokallaan.
Tätä kaikkea seuranneena kauhistuin, kun luin eilisestä Pohjalaisesta tapahtumasta, jossa useita lokinpoikasia oli rääkätty kuoliaiksi. Rääkkääminen tapahtui lasten toimesta. Joku valistunut kansalainen soitti eläinsuojeluun ja paikalle ehtinyt eläinsuojelija puuttui lasten toimiin. Viimeinen elossa oleva poikanen oli edelleen lasten leikkikaluna. Kauhistuttavinta tapahtumassa oli se, että paikalla olleet aikuiset suhtautuivat välinpitämättömästi tapahtumiin. Lehdessä lukee, että eläinsuojeluneuvoja Maija Raatikainen sanoi kertoneensa aikuisille lakipykälistä ja koettaneensa muutenkin valistaa asiasta. "Tuntui kuin olisin seinille puhunut. Tietyt vanhemmat eivät näe tällaisissa teoissa mitään väärää."
Nämä tapahtumat laittoivat minut miettimään myötätuntoa ja empatian käsitettä. Samalla tavalla kuin lintuemo opettaa mallin kautta poikaselleen monia asioita, samalla tavalla ihmislapsi oppii aikuisilta mm. myötätunnon aakkoset. Lapset seuraavat aikuisten reaktioista ja sanallisesta ohjeistuksesta, missä kulkevat suotavan käyttäytymisen rajat. On todettava tässäkin kohtaa, että sanaton viestintä ja esimerkki on vahvempi kuin sanallinen viestintä.
Ihmisellä on sekä synnynnäistä vaistotoimintaa, että sosiaalisissa suhteissa opittavia taitoja. Moraali, etiikka ja omatunto ovat ulkoa ohjautuvia kunnes kehittyy sisäinen moraali.
Seuraavassa lainaan Ylen sivuilta Anna Sirénin vuonna 2012 kirjoittamaa artikkelia:
"Lapsen moraali alkaa kehittyä jo vauvaiässä, alle vuoden ikäisenä. Hyvän moraalin opettaminen ei edellytä termien ja käytäntöjen suusanallista avaamista lapselle. Yleensä riittää silkka huolenpito, sanoo kasvatustieteiden tohtori ja Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.
-Kaikkiin moraalisiin järjestelmiin liittyy se kultainen sääntö, että kohdellaan muita niin kuin toivottaisiin itseä kohdeltavan. Kun vauva saa hoivaa ja ruokaa ja lohtua osakseen ja kun hänelle hymyillään hänen hymyillessään, se vahvistaa hänen sisäistä moraalijärjestelmäänsä.
Lapselle riittää siis se, että häntä kohdellaan oikein, ja jo hyvin pieni lapsi ymmärtää sen, että jotakuta kohdellaan väärin."
Artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan ja se löytyy tästä: https://yle.fi/uutiset/3-5551208 Jatkossa artikkelissa puhutaan nimenomaan esimerkin voimasta.
Minulla on sellainen kokemus, että suurimmalla osalla ihmisistä on hyvin kehittynyt tarve suojella heikommassa osassa olevia, erityisesti lapsia. Myös eläinten poikaset saavat enemmän myötätuntoa kuin täysikasvuiset. Eläinmaailmasta on olemassa esimerkkejä, joissa on adoptoitu laumaan ja hoivaan myös toisen lajin pentuja ja poikasia. Hoivaaminen on siis myös vaistotoiminto.
Jo puolivuotias lapsi ymmärtää eron moraalisesti oikean ja väärän käyttäytymisen välillä, vaikkei hän osaa vielä edes kontata tai puhua. Kyky asettua toisen asemaan näyttää kehittyvän hyvin varhain. Yhdysvalloissa Yalen yliopistossa vauvojen etiikkaa testattiin yksinkertaisella nukketeatterilla. Esityksen päähenkilöt olivat kolme eriväristä ja – muotoista palikkaa. Yksi palikoista yritti nousta mäkeä ylös. Toinen palikka auttoi ensimmäistä nousemisessa ja kolmas tönäsi sen takaisin mäen alle. Kun vauvat esityksen jälkeen saivat valita auttavan ja estävän palikan välillä, lähes kaikki valitsivat avuliaana esiintyneen palikan riippumatta sen väristä tai muodosta. (Hyvän ja pahan erottaminen voi olla synnynnäistä. Tieteenkuvalehti 4/2008: 22.)
Moraalin ja etiikan sydämessä on myötätunto ja toisen asemaan asettuminen eli empatia. Moraali ei perustu objektiivisiin faktoihin vaan subjektiiviseen sisäiseen kokemukseen, mutta ennen sisäiseksi kokemukseksi juurtumista sitä pitää opiskella. Samalla tavoin myötätunto ja empatia kasvavat harjoituksella.
Etiikkaa ja moraalia ei voi oppia ja opettaa, elleivät myötätunto ja empatia ole ensin kehittynyt. Laajemmat ja syvemmät moraalin ja etiikan pohdinnat ja sisäistäminen tapahtuu vasta ensin opittujen myötätunto- ja empatiataitojen päälle. Siinä me kaikki aikuiset voimme tukea lapsia ja toinen toisiamme. Varhaiskasvatuksella ja koululla on tässä kotien lisäksi suuri merkitys, mutta kehityksen siemenet kylvetään jo varhaisessa vuorovaikutuksessa.
Yhä huolestuneempana seuraan sitä, miten itsekeskeinen kulttuuri leviää (salakavalasti) kaikkialla yhteiskunnassa. Elämme maailmassa, jossa jopa onnettomuuspaikoilla ihmiset keskittyvät kuvaamaan ja päivittämään tilannetta sosiaalisiin verkostoihin ensin ja vasta sitten mahdollisesti auttamaan onnettomuuden uhreja. Kuvaajat voivat häiritä myös apua antavia ja ylittää uhrien yksityisyyden rajoja.
Haluan kuitenkin uskoa, että meissä kaikissa on niin paljon hyvää, että empatiataitoja voi oppia vielä aikuisenakin. Emme ole menetettyjä tapauksia. Suojellaan kaikkea hyvää ja elämää sen kaikissa esiintymismuodoissaan. Kuljetaan silmät ja sydän avoinna toinen toistemme rinnalla ja upeassa luonnossa! Luetaan ajoittain Tove Janssonin kirja Kuka lohduttaisi Nyytiä. Se opettaa empatiataitoja yhä uudelleen.
Musiikkia
Menipäs taas mietteet syvällisiksi. Kuunnellaan musiikkia niiden vastapainoksi.
Leonard Cohen - By The Rivers Dark https://www.youtube.com/watch?v=QcKvJRBUE6o
Red Velvet - Happiness https://www.youtube.com/watch?v=JFgv8bKfxEs En ymmärrä mitään lauletusta, mutta energia ja video on hyvä.
Mercedes Sosa - Cambia todo cambia https://www.youtube.com/watch?v=yN17DIdGLH8 kertoo siitä, kuinka muutokseen pitää jokaisen osallistua.
Violeta Parra - Gracias a la vida https://www.youtube.com/watch?v=w67-hlaUSIs Tämä on Violetan oma versio ja kuvat ovat hienoja.
Laitan tähän kontrastiksi toisen version samasta biisistä eli Eugenia Leónin, Tania Libertadin ja Guadalupe Pinedan täyteen sovitetun konsertista taltioidun esityksen https://www.youtube.com/watch?v=Dmu8cux9m6c
Kuiva maa kaipaa sadetta. Siksi valitsin tähän vielä sen houkuttelemiseksi pari biisiä
Jamppa Tuominen - Vesipisaroiden laulu https://www.youtube.com/watch?v=tzcVKm37k70
Kaija Kärkinen ja Ile Kallio - Sade https://www.youtube.com/watch?v=phHI39vCHNw
Sade -Markku Suominen https://www.youtube.com/watch?v=cSFPugN1j3k
Native American Rain dance https://www.youtube.com/watch?v=0WNLLNxURt4
Led Zeppelin - Rain Song https://www.youtube.com/watch?v=HZ4uzD_hLds
The Weather Girls - It's Raining Men https://www.youtube.com/watch?v=l5aZJBLAu1E
Runoa
Taivas lepää painona
maan yllä.
Pilvet raskaina sateesta.
Auringon viimeiset säteet
taivaan rannan takaa
puhkovat
reikiä,
punertavat peiton.
p.s.
Tuskin kirjoitan tänne ennen heinäkuuta. Siksi kerron jo nyt, että Sudenmorsiamien ja Weljien 25-vuotisesta historiasta kertova näyttely avataan Vaasan kaupunginkirjaston alimpaan kerrokseen 3.7. Siihen voi käydä tutustumassa heinäkuun ajan. Tervetuloa Kaustiselle RunoSoinnun esityksiin http://ikariantulirumpu.fi/runosointu/ ja muutenkin.
p.p.s.
Ystäväni My lähetti tämän kirjoitukseni johdosta tärkeän ajatuksen:
“The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated.”
Mahatma Gandhi
