Posts Tagged ‘Willy DeVille’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Keväistä päivää! Suomessa on menossa talvilomaviikkojen kausi. Vaasan seudulla kouluissa on lomaa ensi viikolla. Ehkä on aika hengähtää ja katsoa alkavaan kevääseen. Opettajille ja oppilaille urheiluloma, jota perinteisesti hiihtolomaksi kutsutaan, katkaisee kevätlukukauden puurtamisen. Koska olen tehnyt leipätyöni kasvatuksen parissa, minua tietysti kiinnostaa kaikki, mitä lasten ja opetuksen, varhaiskasvatuksen ja koulujen tiimoilta yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan. Tämän kevään putouksessa on hahmo nimeltä Ansa Kynttilä. https://www.youtube.com/watch?v=HCjt96phaJE ja https://www.youtube.com/watch?v=di3O6liHt6g Hän on pistänyt minut taas miettimään, miten suuri merkitys opettajan persoonalla on lasten kasvamisessa itseään ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi. Ansa Kynttilä suhtautuu lapsiin jyräten, halventaen ja piiloaggressiivisesti. Sellaisiakin pedagogeja valitettavasti on. Onneksi he ovat todella pienenä vähemmistönä ammattikasvattajissa. Ainakin haluaisin uskoa siihen. Jokainen meistä muistaa hyvällä ne opettajat, jotka ovat nähneet meidät omina itsenämme. He ovat kenties antaneet tunnustusta jostain juuri oikealla hetkellä. Muistan lämmöllä erästä lukion opettajaani, joka antoi minulle kolme runoa, jotka hänen mielestään kertovat minusta. Runot olivat P. Mustapään Selitys http://kauneuttako.blogspot.fi/2016/04/p-mustapaan-runoja.html...
More+
Hei! Syyspäiväntasausta vietettiin hienossa säässä (ainakin täällä Vaasan seudulla) viime viikon perjantaina. Viimeistään nyt on alkanut virallisesti syyskausi. On aika kuunnella kurkien huutoa ja katsella niiden muuttoa. On aika nauttia syksyn kuulaudesta ja taas toisaalta sumuisista päivistä. On aika katsella tähtitaivasta. On aika vaeltaa metsäpoluilla, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä peittoon. On myös aika tehdä ihanaa pihlajanmarjahyytelöä, jota kannattaa nauttia kuumana vaniljajäätelön seuraksi. Ohjeen konjakin korvasin irkkuviskillä ja hyvää tuli. https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/pihlajanmarjahyytelo.aspx Voit lukea Kodin Kuvalehden nettisivulta pienen jutun, jossa minua käytettiin asiantuntijana. Linkistä aukeavan jutun lopussa oleva nimeni toimii linkkinä taas näille kotisivuilleni. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Kirjat ovat minulle tärkeitä syyskauden ja lähestyvän kaamosajan ystäviä. Niitä on mukavaa lukea peittoon kääriytyneenä. Olen tänne kirjoittanut aiemminkin kirjoista http://ikariantulirumpu.fi/lokakuuta-ja-lukemista/ Carlos Ruiz Zafónilta oli tuossa kirjoituksessa monta sitaattia. Luin juuri hänen kaksi muuta kirjaansa: Taivasten vanki (Otava 2011) ja Henkien labyrintti (Otava 2017). Nekin sijoittuvat Barcelonaan. Taas minun piti ottaa kynä avuksi, jotta saan sitaatteja talteen. Jaan ne...
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Marraskuinen tervehdys! Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani. Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä! Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari...
More+
Hei, ystäväni! Helmikuu on hurahtanut ohitse. Minulle se on ollut täynnä monenlaisia tunteita. Ystäväni poismeno tammikuun lopussa ja hautajaiset viikko sitten ovat saaneet ajatukset pyörimään ikuisuuden ja ystävyyden teemojen ympärillä. Mihinkään konkreettiseen ei ole ollut mielessä tilaa. En ole jaksanut kirjoittaakaan. Musiikkia olen kuunnellut paljon. Siitä olen saanut lohtua ja mielen rakennuspuita. Lukeminen on ollut vähän niin ja näin... Koko kuukauden luin yhtä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa kirjaa. Se oli Aldous Huxleyn Saari. Lähes kaikki tuntevat samaisen, jo 60-luvulla edes menneen kirjailijan Uusi uljas maailma teoksen, dystopian. Saari -kirjaa tuntevat vasta harvat. Se suomennettiin vasta viime vuonna. Kirja on utopia saaresta, jossa eletään yhteisöllisesti ja jossa henkiset arvot ovat johtotähtenä. Kirjan loppuosassa paneudutaan kasvatuskysymyksiin. Luulen, että hankin kirjan hyllyyni. Siinä riittää tutkailtavaa useampaankin lukukertaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös viime vuosina pinnalle nousseen Mind Fullnesin ajatukset. Kirja on kirjoitettu tosiaan 60-luvulla ja jäi Huxleyn viimeiseksi. Koska kirjoittaminenkaan ei ole kovin sujunut, kaivoin...
More+
