Kirjoittamisen ohjaus ja Luontoyhteysohjaus

Kirjoittamisen ohjaus

Olen toiminut kirjoittamisen ohjaajana sekä Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan rahoittamassa nuorten kirjoittajien ohjauskokeilussa että Vaasan työväenopistossa ajoittain usean vuoden ajan. Kouluissa olen virkatyönäni myös ohjannut luovan kirjoittamisen kerhoja.

Henkilökohtaista kirjoittamisen ohjausta olen antanut mm. Vaasan kaupungin täydennyskoulutuksena ja Mustasaaren aikuisopistossa..

Luontoyhteysohjaus

Luontoyhteysohjaaja ohjaa luonnon terapeuttisten elementtien äärelle. Luontoyhteysohjauksessa luonto on terapeutti. Ohjaaja on koulutettu auttamaan ihmisen ja luonnon kohtaamista.

Luontoyhteysohjaus ei ole eräopastusta. Sitä ei ole myöskään valjastettu minkään uskonnollisen tai henkisen aatteen palvelukseen.

Nykypäivän ihminen on etääntynyt luonnon parantavista voimista. Näyttöpäätetyöskentely ja kiireinen elämä saavat katsomaan vain päätteen etäisyydelle. Ihmisen sielulle ja hyvinvoinnille on tarpeellista oppia katsomaan horisonttiin, lepuuttaa silmiä ja ylikuumentuneita aivoja. On myös opittava näkemään lähelle toisin silmin. Mitä tämä pieni kivi, kasvi tai maisema kertoo minulle minun elämästäni tai työyhteisön yhteisestä tavasta olla.

Luonto opettaa kommunikointia ja hitautta sekä tuo meidät kasvotusten sisimmän olemuksemme kanssa. Viivähtämällä luonnossa koulutetun luontoyhteysohjaajan kanssa sinä tai yhteisösi saatte uusia elementtejä arkenne rakennuspuiksi.

Ota yhteyttä, niin rakennamme sinulle ja yhteisöllesi voimaannuttavan luontokokemuksen.

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.