Hiljaisuudessa on voimaa
Marraskuinen tervehdys!
Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani.
Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä!
Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari vuorokautta laulettiin keskiaikaisella tyylillä Pia Skibdahlin johdolla ja tanssittiin pyhiä tansseja Siv Jernin opastuksessa. Muuten vietettiin viikonloppua hiljaisuudessa. Takkatulen ja meren parantava voima eivät pettäneet taaskaan. Asiat loksahtelivat mielessäni kohdilleen. Päiväkirjani sivut täyttyivät mietteistä ja runoista.
Hiljaisuus hoitaa mieltä silloin, kun se on itse valittua. Vaikka olen vain osan viikosta töissä ja minulla on mahdollisuus nauttia hiljaisuuden parantavasta voimasta kollegoitani enemmän, tarvitsen yhä enemmän vetäytymistä täydelliseen hiljaisuuteen. Uskallan suositella hiljaisuuden parantavaa voimaa muillekin. Kristillisen kirkon vanha ekumeeninen perinne ei ole turhaan kestänyt vuosisatojen painolastia. Kirkon retriitteihin voi tutustua Hiljaisuuden Ystävät ry:n sivuilta http://www.hiljaisuudenystavat.fi/
Käväisin leipomassa pullat pois ja sain postia, että olen nyt valmis Merenkurkun maailmanperintöopas. Lopullista varmistusta odotellessani hakeuduin jo uusien opintojen pariin. Pistin paperit vetämään retriittiohjaajan koulutukseen. Eilen sain varmistuksen sisään pääsystä. Haluan olla välittämässä muillekin hiljaisuuden parantavaa voimaa. Hiljaisuuden retriittiä voi viettää myös luonnon keskellä kristillisillä mausteilla tai ilman, sillä "Metsä paras kirkko on".
No jaa, aloitetaanpa taas musiikin kuuntelu. Heti alkuun kaikille varoitus, että musiikki on tällä kertaa aika mollisävyistä. Onneksi elämän ei kuitenkaan tarvitse olla pelkkää mollia. Miljoonasateen Marraskuu https://www.youtube.com/watch?v=QxW6DeHJme4 ja Pepe Willbergin Syvä hiljaisuus https://www.youtube.com/watch?v=7kGDkMsF74I ovat aloituskappaleita. Petri Laaksosen samanniminen biisi ei löytynyt harmikseni YouTubesta hänen itsensä laulamana, mutta Mirja Poikkeukselta kylläkin http://www.youtube.com/watch?v=GEyjSCTHPR4 Löysin kuitenkin Petrin ja Virve Rostin ihanaisen Talven syliin https://www.youtube.com/watch?v=fn_LiYxovkQ Juhonpojat laulavat Eino Leinon Hiljaisuuden https://www.youtube.com/watch?v=4RqgGcDXwHI Jatketaan hiljaisuudesta nauttimiseen sopivilla kappaleilla. Schubertin Ave Maria on takuuvarma mielen rauhoittaja http://www.youtube.com/watch?v=2bosouX_d8Y Mozartin Lacrimosa jatkaa saman tyyppisissä tunnelmissa https://www.youtube.com/watch?v=k1-TrAvp_xs&list=RDk1-TrAvp_xs Willy DeVillen Heaven Stood Still tuo meidät musiikillisesti lähemmäksi nykyistä aikaa http://www.youtube.com/watch?v=ioxeqbQCvMo Sielun veljien Talvi, tässä englanniksi Ice Crystal Ice, on mitä hienoin talven hiljaisuuden vastaanottamiseen https://www.youtube.com/watch?v=PXt53JhsCik Päätämme musiikin kuuntelun Juice Leskisen Vaiti, aivan hiljaa -laululla http://www.youtube.com/watch?v=z5WHH02lp7k
Lopuksi laitetaan tavan mukaan runoa. Alla oleva ei ole syntynyt retriitissä vaan Trio Coloroson 15-vuotisjuhlakonsertissa.
Helmipilvet taivaalla.
Joutsenten syyskaihoinen
huuto lahdella.
Vene ui syvällä
syvemmälle saaristoon
syksyn kuulaassa
tyyneydessä.
Kehtolauluna
soi taivas
lahden yllä.
Sinut omistan
kaipaava sieluni.
***
Jäkälän lämmin hellyys
haavan pinnalla
keltaisena.
Metsän keskellä
pieni suolampi
itkee yksinäisyyttään.
Ojennat kätesi
ja sille istahtaa
taivaalla lentävä lehti.
Kukaan meistä ei tiedä,
kukaan ei voi tietää,
joko aamulla kaikki
huurteen ja jään
harmaannuttamina,
kirkastamina.
Nyt vielä nuo värit
tanssivat
haavan rungolla,
lammen rannan tuppaissa
ja kädelläsi lepäävässä
lehdessä.
***
Kuulauden kauneus
taivaan helmen
harmaissa pilvissä.
Yksinäinen valon säde
lävistää
lammen pinnan
kalalle lampuksi.
Rantatuppaissa pisaroiden kellot
heijastavat taivaan.
***
Olen onnellinen elämän kämmenellä
tässä värin
ja kuulauden välissä.
Niin rauhassa värisen
menneen kesän lauluna
joutsenen kaulahöyhenillä,
lehdellä,
lammen pinnan alla.
Ja taivaalta alkaa sataa
hopeaa kuutamossa
sieltä sinun verhosi takaa
rakastavaa,
viileää.
Rakkaus on niin varmaa
ja kantaa mukanaan
kaikki värit.
***
Kiitos elämästä,
rakkaudesta,
joutsenen laulusta
lahden kuulaudessa
helmipilvien alla.
Suruni kanssa
herään uuteen
aamuun.
Surusta on tullut jo
ystävä.
Ilman sitä en osaa
olla.
***
Hiekka tanssii tuulessa
kauniisti, pehmeästi
ja raa'asti.
Vesi laulaa hiekasta,
tuuli veden välkkeistä,
vesi kuun kauneudesta.
Tässä olemme
sytytetyt kynttilät
rinnakkain
niin palavina.
Heijastamme
toinen toisemme
lasista, joka
kantaa hiekan
muistoa
kuun alla.
Vesi laulaa,
hiekka laulaa,
tuuli tanssii
hiekan laulussa.
Oi, lämmin pimeys
jäisessä
rantakaislikossa!
