• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Nyt luonto kirkkoni olla saa

Pyhiinvaeltajan kirkko ja polku

Onpas aikaa hurahtanut! Tavallisesti kirjoitan tänne kotisivulleni uuden jutun noin kolmen viikon välein. Nyt on ollut monenmoista kiirettä, jonka syy selviää alla olevasta. Olimme myös Vallgrundissa kahteen otteeseen ystävämme A:n taloa ja koiria hoitamassa. Pidin lisäksi kahtena lauantaina Vaasan Pilvilammella työpajaa, jossa tutustutin osallistujat meditatiivisen valokuvauksen, luontoyhteystehtävien ja metsärunoilun pariin. Ensi viikolle oli suunniteltu minulle palvelutalokiertue aiheella Mene lyyrisesti metsään, mutta se jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen. Ikimetsän kierteet -projekti Petri Judinin ja Sirpa Seppelinin kanssa on myös kovassa valmisteluvaiheessa. Aloitin Vaasa-lehdessä kolumnistina ja lupasin, että en julkaise muilla alustoilla sinne kirjoitettua tekstiä ennen kyseisen lehden ilmestymispäivää. Seuraava tekstini on julkaistu lehdessä 29.9. Tarkoitukseni oli tosiaan julkaista tämä blogikirjoitus 29.9., mutta jouduinkin pikaiseen umpisuolen poistoon ja palasin pari tuntia sitten sairaalasta. Tässä siis se varsinainen asiani Nyt luonto kirkkoni olla saa Kotiseutumme ihmiset löytävät yhä useammin tiensä metsiin ja meren äärelle. Sellainen on aika. Tunnemme rauhaa ja joskus suoranaista pyhyyden tuntoa luonnossa....

Lisää+

Itsensä tutkiskelu

Kesä alkaa olla koettu. On ollut välillä hurjan lämmintä, mutta nyt sateet ovat valtaamassa sääkarttoja. Monta kokemusta rikkaampana ainakin minä siirryn odottamaan syksyn riemuja. Kaksi pettymystäkin kesään liittyy. Majakkareissu, jota olin järjestämässä Kalajoelta Raahen seudun majakoille ja pookeille peruuntui tuuliolosuhteiden vuoksi. Ehkä jo ensi kesänä se toteutuu. Ehdottomasti suurempi pettymys oli Sudenmorsiamien ja Weljien Elementit IV Maa -esityksen siirtyminen jo toisen kerran vuodella eteen päin. Siirtymisen syy oli taas koronatilanne. Teimme dream teamilla hartiavoimin töitä ja olisimme tarjonneet hienon elämyksen paikalle tulijoille torstaina 12.8. Heti perjantaina 13.8. soitti minulla pastori Outi Klapuri ja pyysi minua sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen jutustelemaan Radio Vaasan kuulijoille tarjottavaan kirkkokahvirupatteluun itsensä tutkiskelusta, joka oli päivän saarnan aiheena. Toteutimme sen ja siitä sain aiheen tähän kirjoitukseenkin. Itsensä tutkiskelu Kun olin 28 vuotias, matkustin junalla tentistä Jyväskylästä Tervajoelle. Silloin minuun iski kolmenkympin kriisi. Koko matkan kirjoitin pitkää runoa, jonka eri säkeistöissä mietin eri puolia eletystä elämästäni. Jokainen säkeistö...

Lisää+

Näenkö metsää puilta

Vanhassa metsässä

Metsää, puita ja projekteja Olen tässä tehnyt ja tekemässä useampaa puihin tai metsiin liittyvää projektia. Aiemmin olen jo maininnut Ikimetsän kierteet, jota valmistamme yhdessä säveltäjä Petri Judinin ja kuvataiteilija Sirpa Seppelinin kanssa. Vanhusten palvelutaloihin valmistan lokakuun aluksi kokemuksellisen runoihin ja eri aisteihin perustuvan metsäkokemuksen. Sen on tilannut Vaasan kaupungin kulttuurivirasto. Kolmantena on syyskuussa tulossa Pilvilammen runopolulle Vaasan Kaupunginkirjaston projektissa kahden lauantain tapahtuma, jonka tuloksena osallistujilta pitäisi syntyä metsärunoja. Pari muutakin mahdollista metsiin liittyvää juttua on meneillään, mutta niistä kerron ehkä tuonnempana. Olin viime viikolla Poitsilan kartanossa Haminassa meditatiivisen valokuvauksen kurssilla, jonka järjesti Hiljaisuuden Ystävät (HYS!). Sää oli todella kuuma. Osalla porukasta oli suuria vaikeuksia voida nukkua, mutta Poitsilan puut olivat todella hoitavia. Tuolle paikalle ne olivat leimallisia. Siellä oli vanhoja tammia ja omenapuita ja kaikkea mahdollista. Kuumassa säässä helpotuksen toi se, että pystyi olemaan puiden alla ja menemään välillä uimaan semmoiseen pieneen Suomenlahden lahdenpohjukkaan. Oli ihanaa kellua vedessä ja katsella...

Lisää+

Sudenmorsiamet ja Weljet Elementit IV Maa

Vaasan Taiteiden yötä 2021 Vietetään 12.8. Tämänkertainen tapahtuma on myös Taiteiden yön 30 vuotisjuhla. Sudenmorsiamet ja Weljet esiintyvät jälleen Gustavsborgin uimarannalla Keskussairaalan takana. Esitys alkaa klo 23.30. Se on jo vuodesta 1993 alkaen ollut yksi Taiteiden yön päätapahtumista ja yleensä myös päätöshiljentyminen kulttuurin täyttämän päivän ohjelmalle. Jo pelkästään käveleminen rantaa kohti rauhoittaa mielen. Tapamme mukaan koemme jotain ainutlaatuista pimeässä yössä. Nuotiot loimuavat, musiikki, runot, tanssi ja tulitanssi vuorottelevat. Nyt on Elementit -sarjan viimeinen osa: Elementit IV Maa. Eri puolilta Suomea tulleilta katsojilta ja omilta esiintyjiltämme olemme vuosien varrella kuulleet kommentteja siitä, että missään ei voi kokea vastaavaa. Johan Hagströmin valokuvia vuodelta 2014. Kuvaajan luvalla: Suden morsiamet ja weljet (pic.fi) Mirjam Silvén on kaikkiin esityksiin kirjoittanut runopohjaisen käsikirjoituksen, jota on viimeisillä kerroilla yhdessä työryhmän kanssa järjestelty. Tällä kertaa mukana on myös otteita intiaanipäällikkö Seattlen kirjeestä Suurelle Valkoiselle päällikölle eli Yhdysvaltain presidentille vuodelta 1854. Franklin Pierce toimi tuolloin presidentin virassa. Seattle kirjoitti...

Lisää+

Matkalla 2

Ulkokallassa

Kesä edistyy. Alkukesästä kaikki tuoksut ovat vahvimmillaan. Ojanvarsissa tupasvillat ja metsänpohjissa suopursut antavat minulle väristyksiä. Niittykasvit ja puut kukkivat! Minulla on ollut ilahduttavia viikkoja. Monet pitkäaikaiset haaveeni ovat toteutuneet. Pääsin vihdoin käymään ystävien kanssa Kallankareilla eli Maakallassa ja Ulkokallassa Kalajoen edustalla, sain knallin ja ostin kotiimme kauniin Tomi Isopahkalan tekemän Storbåtin pienoismallin koristeeksi. Lisäksi tyttäreni on tuon tuostakin lähettänyt ilahduttavia tietoja opinnoistaan: kaksi maisteritutkintoa tälle keväälle ja pääsy tohtoriohjelmaan Tampereella. Bonuslapsenlapsenkin rippijuhlia vietettiin eilen. Matkalla Yksi haaveistani toteutui torstaina 10.6., kun pääsimme mieheni ja kolmen ystävämme kanssa Kallankareille Maakallaan ja Ulkokallaan, jonne ei ole helppoa päästä. Kallankarit sijaitsevat merellä Kalajoen ulkopuolella. Niillä on Suomen oloissa erityinen itsemääräämisoikeus. Karikokous tekee päätökset yhteisistä asioista. Karien "päällikkö" on haminamestari, joka käytti meitä Ulkokallassa. Sinne voi nousta vain poikkeustapauksissa. Kallankarien itsemääräämisoikeus täyttää tänä vuonna 250 vuotta. Luovutin haminamestarille, Juha Vierimaalle juhlavasti runolaudan, jossa on seuraava teksti: Rakkolevää verkossani tyrskyjen yli rantakiville kuljen. Kaislikossa kuikka...

Lisää+

Matkalla

Elämä pyhiinvaelluksena Pyhiinvaelluksesta tulee yleensä ensimmäisenä mieleen joku pitkä vaellus esimerkiksi Santiago de Compostelaan tai kulkeminen jonkin pyhimyksen jalanjäljissä. Pyhiinvaellus on kuitenkin paljon muutakin. Se on vaeltamista eteenpäin polulla ja ylöspäin kohti pyhyyttä. Se on myös vaeltamista kohti omaa sisintä, ja sinne kätkeytyviä mietteitä. Pyhiinvaellukset voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Ne voivat tosiaan olla satojen kilometrien mittaisia tai vaikka luontovaelluksia rannalla istuen ja itseään tutkien taikka sitten kirkossa yksityiskohtia katsellen, kuten edellisessä kirjoituksessani. Jossain mielessä koko elämä voidaan nähdä (pyhiin-)vaelluksena kehdosta hautaan. Matkan varrella elämä kouluttaa meitä ja kypsyttää tuleentuneeksi sirppiä odottavaksi viljaksi. Joidenkin matka on lyhyempi ja joidenkin pidempi. Pyhiinvaelluksen seitsemän keskeistä tuntomerkkiä ovat vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, jakaminen ja hengellisyys. Näitä asioita meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee, jotta voi kuunnella aidosti sisintään. Hengellisyyden aspekti saattaa tökkiä joitakin lukijoitani. Olen oppinut ymmärtämään, että jokainen meistä pohtii jotain itseään suurempaa ja elämän salaisuutta. Mikä se pyhä sitten kullekin on,...

Lisää+

(Luonto-)pyhiinvaeltajan mietteitä

Kastepuun tilalta kalaverkko

Kevät keikkuen tulevi. Tämä sananlasku on taas näyttänyt paikkansa kansakunnan syvässä tietoisuudessa. Viime tiistaina oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Uskaltauduimme kolmen ystäväni kanssa ensi kertaa oikein ravintolalounaalle. Kolmella meistä on jo saatuna ensimmäinen koronarokote. Valitsimme rauhallisen ravintolan, jossa saimme jakaa mietteitämme turvallisesti samalla, kun nautimme oivallista nepalilaista ruokaa. Kotiin kävellessä mieli oli kiitollinen auringosta, ystävistä, hyvästä ruuasta, elämästä ja aivan kaikesta. Odotin kiihkeästi keväistä viikonloppua Bergössä. Aloin seurata sitten Ilmatieteenlaitoksen ja Norjan YR:n sääsivuja ja huomasin, että aivan toisenlaisiksi olivat sääolosuhteet muuttumassa. Luvassa oli hurjaa aallokkoa, kovia myrskypuuskia ja hyvänlaista keskituulta sekä lumi- ja räntäsadetta. Kesärenkaatkin oli saatu maanantai-iltana vaihdettua autoon. Iloisena yllätyksenä minulle tuli, että Hailuodosta Luovon Puojista tilaamani käsin mittojen mukaan kudottu aito luotolainen (villapaita) ehti saapua postiin reissulle lähtemistä edeltävänä päivänä. Se oli mitä oivallisin noihin olosuhteisiin. Pyhiinvaelluksia opiskelemassa Vietin viikonlopun siis Bergössä ystäväni A:n kanssa. Olimme vuokranneet kalasataman läheltä mökin kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi....

Lisää+

Kevään iloa, surua ja toimintaa

Partaalla

Ja niin on taas kevät koittamassa. Pihalla krookukset ja kevätesikot nostavat päätään. On palmusunnuntai. Hiljainen viikko on alkanut. Kelloja on viime yönä siirretty kesäaikaan ja kevätpäiväntasauksestakin on jo viikko. Perjantaina olimme pienellä porukalla ihmettelemässä kevään koittamista Bergön saarella eteläisessä Merenkurkussa. Mennessä kävimme Molpen ranta-aitoilla. Sieltä on tämänkertainen artikkelikuva. Siellä on eräs maatuva vene, jota kuvaan vuosittain. Kevään odotettu ensimmäinen mustarastas kipaisi tien yli lähistöllä. Saarelle mennessä harmaahylje köllötteli auringossa lauttaväylän eteläpuolella. Monenlaisia lintuja uiskenteli sulassa Synnertsörenin ja Trutörenin välissä. Oli joutsenia, telkkiä ja isokoskeloita. Merikotka vartioi läheisellä kivellä. Kalasataman ulkopuolella näimme vielä talviverkoilla olevia kalastajia. Kotiin palatessa kiersimme Söderfjärdenin kautta. Hanhet olivat tulleet. Näimme ainakin merihanhia ja kanadanhanhia. Taustalla oljenteli pari kurkea. Iloisin havainto oli kuitenkin kiuru. Se on todellinen lähestyvän kesän airut. Torstaina olimme Vöyrin Rekipellossa nähneet jo töyhtöhyyppiä. Ne tekevät mielen iloisiksi hauskalla olemuksellaan ja kauniilla väreillään. Pysähdys Kaikki tämä valon lisääntyminen ja kevättunnelma juovuttaa. Kevään odotukseen tuli...

Lisää+

Hengitän metsää

Hei! Nyt voi taas sanoa, että ensi kuun jälkeen on toukokuu! Viimeajat olen puuhaillut muutaman projektin parissa. Sudenmorsiamien ja Weljien elementtisarjan viimeinen Elementit IV Maa on valmistumassa ensi kesäksi. Huutoniemen kirkolle olen suunnitellut pääsiäisen tapahtumista kertovaa valokuvanäyttelyä. Siinä kuljetaan palmusunnuntaista aina helatorstaihin asti. Samalla valmistelen osuuttani pääsiäspolun tapahtumien esillepanoon. Vastuullani on Yläsali ja Getsemane -osioiden valmistaminen. Taustalla kulkee kuitenkin uudehko suurempi ja pitkäkestoisempi Ikimetsä -projekti. Siihen liittyen olen selaillut valokuviani ja kuljeskellut mielessäni erityisesti Västerön Söderskatassa ja Björkössä Vikarskatista Finnhaminaan vievän polun varressa sekä Malskäretin maastoissa. Projektissa Petri Judin säveltää ja Sirpa Seppelin maalaa "ikimetsän kierteitä". Minun osuuteni on etsiä sanoja kaikelle sille, mitä koen metsässä. Kävin parin opettajakollegani kanssa Kuusamossa metsäkurssilla 2013. Siellä vasta ymmärsin, miten monenlaisia toimijoita metsäasioissa on mukana. Näillä tahoilla ei aina ole yhteneväisiä näkemyksiä siitä, miten metsiä tulisi hoitaa ja hyödyntää. Yllätyksekseni sain tuolla kurssilla itselleni puolen tunnin ajan oman esitelmän pitoon luontoyhteydestä ja luonnon...

Lisää+

Viisaudesta

Toissapäivänä oli täällä Vaasan seudulla hieno auringonpaisteinen sää. Kävimme ajelemassa Köklotin ja Raippaluodon suunnalla. Pakkasusva nousi mereltä ja puut olivat upeasti kuorruttuneita. Raippaluodon pengertien alla olevassa putkessa kuvasin tämänkertaisen artikkelikuvani. Lumikiteet ovat tosi kauniita ja monisäikeisiä. Kuva on jonkinlainen aasinsilta tämänkertaiseen aiheeseeni. Pohdiskelen viisautta ja älykkyyttä, mutta ensin muita kuulumisia. Ystäväni A. oli kutsuttuna Metsähallituksen palaveriin Sommarön linnakealueella kuluneella viikolla. Ilokseni saan ilmoittaa, että tilaisuudessa päädyttiin ottamaan lukko pois alueelle vievän tien puomista. Aktiivisuus siis kannattaa. Kirjoitin asiasta vuoden vaihteessa. Odotan jo kovasti nuotioretkeä Linnakkeen rannalle. Olen käyttänyt viime viikot pyhiinvaelluskoulutuksen orientoiviin vaiheisiin. Olen lukenut kirjallisuutta ja tehnyt ennakkotehtävän. Minulle on syntynyt monta ideaa, joista olen kirjoittanut Vaasan seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmälle. Suurin haaveeni olisi saada aikaiseksi "Meren kirkko" Norrskataan, jossa yhtymällä on suuri maa-alue. Oheisen linkin kautta pääsee tutustumaan Rovaniemen lähellä olevaan Somosen kirkkoon, joka on metsäkirkko. Jostain sen kaltaisesta haaveilen, mutta niin, että penkeistä olisi näkymä merelle. Taru Somosen kirkosta https://www.youtube.com/watch?v=jItMWi-fv4g Olen...

Lisää+