Archive for ‘Yleinen’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Pelosta ja rakkaudesta

Äiti Maa

Artikkelikuvan nimi on Kärsivä Äiti Maa. Kuten huomaat, hänen kasvoillaan on kuitenkin vieno toivon hymy. En jaksa heittäytyä epätoivoon, vaikka luonto itkee. Haluan luottaa siihen, että vielä ihmiskunta oppii ratkaisemaan Äiti Maan kärsimykset. Kevään koittaessa toivo paremmasta on vahvana mielessäni. Se, että linnut palaavat ja niiden laulu aamuvarhaisella ilahduttaa, saa uskomaan kesän tuloon. Meillä on jo yli 40 lintulajia tämän vuoden havainnoissa. Myös kiuru ja peippo ovat saapuneet. Töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia sekä merihanhia on jo runsain mitoin pelloilla, onpa kurkiakin nähty. Kyrön- ja Tuovilanjokien varsissa on käyty katselemassa tulvan merkkejä. Ei ole nyt tulossa lumimäärästä huolimatta supertulvaa. Ensi kuun jälkeen on jo kesäkuu. Pihassamme krookukset ovat nupuillaan, muutama jo täydessä kukassa. Jo pari viikkoa sitten ystäväni lähetti kuvan kevään ensimmäisestä leskenlehdestä. Syreenipensaassa on jo kauan ollut paisuneita silmuja. Konserttielämys Viime viikon keskiviikkona sain kokea yhden elämäni hienoimmista ja kokonaisvaltaisimmista musiikkielämyksistä Rovaniemellä. Konsertti oli loppuunmyyty. Onneksi sisareni huolehti jo tammikuussa meille...

More+

Naisen ikä

Kun aloitan tämän kirjoittamista, on kansainvälinen naistenpäivä. En vielä tiedä, milloin saan tämän julkaisukuntoon. Vaatii vahvuutta olla heikko. Nämä sanat pyörivät päässäni, kun heräsin tänä aamuna. Ehkä ajatus merkitsee enemmän sitä, että vahvuutta vaatii tunnustaa itselleen ja toisille omaa heikkouttaan ja keskeneräisyyttään. Me niin pelkäämme häpeää ja hylätyksi tulemista, että pyrimme kaikin tavoin peittämään oman epävarmuutemme. Naisen ikä Kun täytin 34 v, huomasin hämmästyksekseni, että sisäinen minäni oli juuri oikean ikäinen. Sitä ennen (ja pääosin sen jälkeenkään) en ollut kotonani kalenterivuosissani. Tunsin monesti itseni todella vanhaksi, koska olin joutunut ottamaan vastuuta enemmän, kuin ikäiselleni kuuluisi. Monesti taas tunsin itseni nuoremmaksi, koska tuon vastuun ja elämänkokemusten keskellä olin jäänyt vaille monia kehityskulkuja, joita ikäiseni kävivät läpi. Jossain mielessä kypsyin myöhään, jossain mielessä liian aikaisin. Nyt, kun tänä vuonna täytän komeat 65 vuotta, pystyn jo katselemaan pitkiä kehityslinjoja niin omassa kuin ympäröivänkin maailman elämässä. Samalla karttuu historiatietoisuus. Ajatella, että toisen maailmansodan loppumisesta...

More+

Lähelle on vaikeaa nähdä

Viikko sitten olimme ajelemassa aurinkoisena pakkaspäivänä Bergön saarella. Yllä oleva kuva on kalasatamasta. Pakkasusva nousi nopeasti, mutta aurinko valaisi tyrnipensaat ja rannan heinätuppaat. Hiljaista oli, kun ei lintujenkaan laulua kuulunut eikä ihmisiä ollut missään. Lähelle on vaikeaa nähdä Olen lukenut runsain mitoin kirjoja tämän talvenselän aikana. Kaksi näistä kirjoista on pistänyt minua miettimään, miten vaikeaa on nähdä lähelle. Nämä teokset ovat Lumotun metsän sisaret ja Vappu ja Ilkka Taipaleella. Tarkemmat tiedot löytyvät kirjavinkeistä alempaa. Nuo opukset luettuani huomasin taas, kuinka onnellisia me täällä kotimaassamme saamme olla. Lumotun metsän sisaret -kirja antaa kuvan Suomessa asuneiden ulkomaalaisten näkemyksestä suomalaisesta yhteiskunnasta. Taipaleiden kirjassa puolestaan kierretään kirjoittajien matkassa ympäri maailmaa. Sitä vasten on hyvä tarkastella meidän elämäämme. Suuri kiitollisuus valtasi mielen kaikesta, millaisia sosiaalisia innovaatioita lyhyen itsenäisyytemme aikana Suomessa on tehty. Minua ovat kovasti ärsyttäneet puheet sääntö-Suomesta. Siksihän meillä asiat toimivat, kun on noita yhdessä sovittuja toimintatapoja. Ei tarvitse kovin kauas matkustaa, kun huomaa...

More+

Kiitos ei!

Vuoden alun kipakan pakkasjakson päätteeksi oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä viime torstaina. Lähdimme oitis Merikaartoon Annalankoskelle katsomaan, näkyisikö siellä koskikaraa. Se on mielenkiintoinen pingviinin sukuinen pieni lintu, joka lystikkäästi sukeltelee jään reunalta veteen etsimään ravintoa joen pohjalta ja singahtaa takaisin jäälle hauskan näköisesti reissun tehtyään. Toiveemme linnun näkemisestä ei toteutunut, mutta oli muuten mukavaa katsella ympärille. Tuo artikkelikuva on kyseiseltä retkeltä. Talvellakin voi saada monenlaisia luontokokemuksia jopa näin keskellä kaupunkia. Toissailtana näin suurehkon pöllön lennähtävän takapuistomme puuhun ja jatkavan nopeasti matkaa liitäen naapuritalon kulman taakse. Ihmeissäni ehdin laittaa viestiä havainnostani suurehkolle ryhmälle ja tehdä väärän päätelmän pöllölajista. Onneksi naapurikadun ihmiset saivat kyseisestä komistuksesta kuvia, joiden perusteella se määritettiin lehtopöllöksi. Toivottavasti se pyörii tässä lähistöllä pidempäänkin pyydystämässä ei-toivottuja kaupunkijyrsijöitä. Kiitos ei Vuodenvaihteen molemmin puolin olen nauttinut useiden mielenkiintoisten tai viihdyttävien kirjojen lukemisesta, mutta nyt alkaa kalenterissa olla taas paljon merkintöjä, jotka vaativat keskittymään erilaisiin tehtäviin. Monet niistä ovat tosi mielekkäitä....

More+

Kun maas’ on hanki

Valoa kohti

Kun maas on hanki Joulu lähestyy valkoisena. Olisi todella omituista, jos melkein 30 cm lunta täällä Vaasassa sulaisi ensi viikon lauhempina päivinä. Lumi on antanut iloa ja valoa, mutta myös töitä ihmisille, jotka huolehtivat kaduista ja talojen pihoista. Sunnuntaina veimme taas joulurauhaa metsän eläimille Pyhiinvaeltajankirkossa. Oli tosi hienoa, että siellä oli paljon koiria. Kultaisia noutajia oli ainakin viisi ja kaksi muita rotuja edustavia nelijalkaisia ystäviä. Me kaksijalkaisetkin saimme nauttia lumisesta metsästä. Maailmassa tapahtuu paljon synkkiä asioita. Mieli ei oikein pääse rauhoittumaan jouluun. Tuollaiset hetket luonnon rauhassa ovat kullan arvoisia. Edellisenä viikonloppuna vietimme hiljaisuuden retriittiä Alskatin leirikeskuksessa. Sielläkin mieli rauhoittui. Valo alkoi loistaa hiljaisuuden keskellä. Hiljaisesta saunasta oli mukavaa mennä välillä temmeltämään pehmoiseen lumeen. Harvoin ainakaan täällä Vaasan seudulla on viime vuosikymmeninä ollut näin paljon lunta jo joulukuun alkupäivinä. Ilolla otan tämän lumen valon vastaan, kun lähestymme vuodenkierrossa pimeintä aikaa. Talvipäivänseisausta vietetään 22.12. klo 5.27. Samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus....

More+

Tarinoiden voima

Ensimmäisen pakkasyön jälkeen

Tarinoista Osallistuin Vaasan Almassa kurssille, jonka nimi oli Tarinoiden taika - Eheyttävät tarinat ja luova tarinankerronta. Oli virkistävää kokoontua tarinoimaan tarinoista ja oppimaan paljon uutta hyvässä porukassa Annika Martikaisen asiantuntevassa ohjauksessa. Saimme kuulla ja kertoa tarinoita. Teimme niissä olevista itseämme koskettaneista tapahtumista kuvia. Saimme valmistaa ja kertoa tarinan toisille kurssilaisille, mutta myös erilaisten virikkeiden kautta synnyttää uusia tarinoita ex tempore. Kurssin toisen päivän jälkeen olin aivan uupunut, mutta neljännen kerran jälkeen täynnä energiaa. Kurssi tuli mukaani vilkkaina unina. Vanhaa tuttua tietoa tuli kerrattua, mutta uuttakin tuli opittua. Pidin kirjaa vaihtelevasti ja siksi kaikkien tutkimusten tekijät ei tullut kirjoitettua muistiin. Miettimään jäin sitä, miten tärkeää lapsen kasvulle on kuulla suullisia tarinoita. Pelkkä iltasatujen kirjasta lukeminen ei välttämättä ole niin hyvä kuin kerrottu tarina, koska kertoja tarinoi sydämensä kautta. Ennen luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä eri kulttuureissa on suullisella kerronnalla ollut valtava merkitys suvun ja kansan historian ja kulttuuriperinnön siirtämisessä yhä uusille sukupolville....

More+

Kirjastoista

Ikimetsän polulla

Tänään 10.10 on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. En sitä oikein muistanutkaan ensin, kun aloin kirjoittaa tämänkertaisesta aiheestani. Molemmat päivän juhlinnan aiheet ovat ansainneet liputuksensa. Artikkelikuvassa on näkymä Söderskatanista Vöyrin Västeröstä. Ikimetsä on upea kirjasto ja loppumaton tutkimusaitta. Polku sen keskellä on metafora matkasta kirjallisuuden maailmaan. Kirjastot Aivan pienenä asuin lapsuudenperheeni kanssa Kokemäen pikkupappilassa. Isä oli nuorisopappina ja äitini äidinkielen ja historian opettajana Kokemäen yhteiskoulussa. Meitä lapsia oli tuossa vaiheessa neljä tyttöä ja viides lapsi, vihdoinkin poika, syntyi Kokemäellä asuessamme. Siitä kodista on varhaisimmat muistoni. Eräänä päivänä, kun äitini työpäivä oli ohi, hän tuli pyörän kanssa kotipihaan ja otti minut kyytiin. Hän kertoi että oli avattu lainasto, josta saisimme hakea kirjoja sekä aikuisille että lapsille. Muistan, että lainaston pihassa oli vaahteroita ja että sinne johtivat – ainakin lapsen silmin – korkeat portaat. Tuo oli ensimmäinen kirjastokokemukseni. Lienen silloin ollut noin 3-vuotias. Se, että tämä kokemus on piirtynyt muistiini, kertoo...

More+

Ruskaa odotellessa

Vaasan saaristo

Irlannin matkan jälkeinen kesä vilahti aivan kuin varkain ohi. Siihen mahtui monenlaista säätä, aktiviteetteja ja matkoja. Sydän on taas täydempi. Olisi kornia lähteä arvottamaan kokemuksia. Muutama kuitenkin täytyy mainita: Hailuodon teatterifestarit, Palefacen ja Laulavan unionin keikan jatkot Kokkolan Kahvila Sahassa, Kallavesisymposium, rauhalliset viikot Vallgrundissa, Sudenmorsiamet ja Weljet ryhmän loppukaronkka Kalles Innissä ja aina yhtä ihanat pulahdukset luonnon vesiin. Me Suomessa emme aina muista olla kiitollisia loistavasta mahdollisuudestamme uida luonnon keskellä. Minulle kesäiset uinnit ovat erityisen suuria elämyksiä, koska en meluherkkyyteni vuoksi pysty menemään uimahalleihin. Koko talven odotan elämyksiä vedessä. Alasti aamu-usvan keskellä tai auringon laskun värien aikaan, keskipäivän paahtavassa helteessä tai yöhämärissä, kun linnut laulavat läheisissä puissa tuohon kokemukseen tulee lisää vivahteita. On hienoa kellua vedessä ja katsoa syvälle taivaan keskukseen, kun merikotkat liitelevät ylhäällä. Illalla myöhään itäisellä järvellä voi kuulla kuikkien ikiaikaisen huudon. Silloin tunnen olevani osa jotain paljon suurempaa. Mutta on syksyssäkin paljon riemullista. Tähän aikaan vuodesta odotan...

More+

Häpeästä

Vangittu vai vapaa

Kesä alkaa olla kypsä. Olemme taas Södra Vallgrundissa hoitamassa ystävän taloa, kasveja, koiria ja siilejä. Päivieni kohokohta on uinti Sommarösundissa. Siellä voi kelluessaan katsella punaisia ranta-aittoja ja hyvänä hetkenä nähdä merikotkien liitelyä taivaalla. Kaupungissa ollessamme käyn uimassa Vaskiluodossa. Eräänä aamuna kirjoitin uintiretkelläni seuraavasti: Onnea on aamutyynen veden alla sukeltelu. Uidessa näkee pääskysten varjot kiitämässä pinnalla. Ruovikossa leikkivät auringon heijastukset, kun uijan liikkeet saavat veden pinnan väreilemään. Metsässä laulaa lehtokerttu, neidonkorennot rannalla. Vaasassa on paljonmukavaa ilmaista musiikkitarjontaa. Tiistaisin voi Fondiksen terassilla kuunnella bluesia ja torstaisin jazzia. Vaasan kirkossa on keskiviikkoisin iltamusiikkia. Kaustisellakin tuli käytyä ja kesäämme kuuluu vielä monia retkiä, koska miehelläni on loma vasta elokuussa. Sitä ennen lähdemme ystäväni J:n kanssa Hailuodon teatterifestivaaleille. Luovon saarelle meneminen sai minut miettimään seuraavan tekstin julkaisemista. Häpeäprojektista Viime syksynä olin kuopiolaisen monitaiteilija Sari Siltavuoren kanssa Hailuodossa taiteilijaresidenssissä käynnistelemässä taiteellista projektia tekonimellä Häpeä. Projektin hedelmistä nautimme Kuopion Kirjakantti -tapahtumassa lauantaina 18.11. nimellä Suo - rauha...

More+

Kelttien mailla

Dunquinissa

Irlannin ihmeitä Elämä on täynnä yllätyksiä. Onneksi myös hurmioituminen on yhä mahdollista. Sain kokea sekä yllätyksiä että hurmioitumista, kun matkustin ystäväni A-L:n kanssa Irlantiin pariksi viikoksi toukokesäkuun vaihteessa. Matkailu avartaa ja kaukana oppii näkemään lähelle. Irlantiin olen halunnut päästä jo ainakin parin vuosikymmenen ajan, mutta nyt siihen tuli loistava tilaisuus. Irlannista kiinnostuin jo murrosikäisenä kirjallisuus- ja historianharrastusteni myötä. Sittemmin irkkumusiikki ja lopulta kelttiläinen kristillisyys tulivat minulle läheisiksi. A-L on kokenut Irlannin matkailija, joka on käynyt siellä varovaisesti arvioiden 50-60 kertaa niinä vuosina, jolloin hänen tyttärensä on saarella asunut. Oli siis helppo heittäytyä mukaan seikkailuun. Alle olen merkannut karttaan matkamme tärkeitä pisteitä. Kiitän tässä heti aluksi A-L:aa ja hänen tyttärensä perhettä kaikesta opastuksesta ja vieraanvaraisuudesta, jota sain matkallamme kokea. Uskomatonta kyllä säät hellivät meitä. Emme saaneet sateita niskaamme. Se on hyvin poikkeuksellista tuolla sateiden saarella. Lensimme Dubliniin 31.5. ja jatkoimme saaren länsiosassa sijaitsevaan Galwayn kaupunkiin, jossa viivyimme kaksi yötä. Kävimme mm....

More+