Posts Tagged ‘Sudenmorsiamet ja Weljet’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Huom! Tämä on kirjoitettu kesällä 2021. Taiteiden yö jouduttiin peruuttamaan tuolloin koronatilanteen vuoksi. Tämä tiedote koskee nyt vuotta 2020. Esiinnymme torstaina 11.8. klo 23.30 Gustavsborgin uimarannalla. Kaksi esiintyjistä ei kuitenkaan ole mukana: Kira Genas ja Rauli Ruhanainen. (Päivitetty 4.8.2022) Vaasan Taiteiden yötä 2021 Vietetään 12.8. Tämänkertainen tapahtuma on myös Taiteiden yön 30 vuotisjuhla. Sudenmorsiamet ja Weljet esiintyvät jälleen Gustavsborgin uimarannalla Keskussairaalan takana. Esitys alkaa klo 23.30. Se on jo vuodesta 1993 alkaen ollut yksi Taiteiden yön päätapahtumista ja yleensä myös päätöshiljentyminen kulttuurin täyttämän päivän ohjelmalle. Jo pelkästään käveleminen rantaa kohti rauhoittaa mielen. Tapamme mukaan koemme jotain ainutlaatuista pimeässä yössä. Nuotiot loimuavat, musiikki, runot, tanssi ja tulitanssi vuorottelevat. Nyt on Elementit -sarjan viimeinen osa: Elementit IV Maa. Eri puolilta Suomea tulleilta katsojilta ja omilta esiintyjiltämme olemme vuosien varrella kuulleet kommentteja siitä, että missään ei voi kokea vastaavaa. Johan Hagströmin valokuvia vuodelta 2014. Kuvaajan luvalla: Suden morsiamet ja weljet (pic.fi) Mirjam Silvén...
More+
Kesä edistyy. Alkukesästä kaikki tuoksut ovat vahvimmillaan. Ojanvarsissa tupasvillat ja metsänpohjissa suopursut antavat minulle väristyksiä. Niittykasvit ja puut kukkivat! Minulla on ollut ilahduttavia viikkoja. Monet pitkäaikaiset haaveeni ovat toteutuneet. Pääsin vihdoin käymään ystävien kanssa Kallankareilla eli Maakallassa ja Ulkokallassa Kalajoen edustalla, sain knallin ja ostin kotiimme kauniin Tomi Isopahkalan tekemän Storbåtin pienoismallin koristeeksi. Lisäksi tyttäreni on tuon tuostakin lähettänyt ilahduttavia tietoja opinnoistaan: kaksi maisteritutkintoa tälle keväälle ja pääsy tohtoriohjelmaan Tampereella. Bonuslapsenlapsenkin rippijuhlia vietettiin eilen. Matkalla Yksi haaveistani toteutui torstaina 10.6., kun pääsimme mieheni ja kolmen ystävämme kanssa Kallankareille Maakallaan ja Ulkokallaan, jonne ei ole helppoa päästä. Kallankarit sijaitsevat merellä Kalajoen ulkopuolella. Niillä on Suomen oloissa erityinen itsemääräämisoikeus. Karikokous tekee päätökset yhteisistä asioista. Karien "päällikkö" on haminamestari, joka käytti meitä Ulkokallassa. Sinne voi nousta vain poikkeustapauksissa. Kallankarien itsemääräämisoikeus täyttää tänä vuonna 250 vuotta. Luovutin haminamestarille, Juha Vierimaalle juhlavasti runolaudan, jossa on seuraava teksti: Rakkolevää verkossani tyrskyjen yli rantakiville kuljen. Kaislikossa kuikka...
More+
Marraskuu, huurrekuu on täällä. On aika kietoutua villaisiin ja sytytellä hämärään ja pimeyteen kynttilöitä. On aika lukea uusia kirjoja tai vain hengitellä ja mietiskellä. Voi katsella loppuaan kohden kääntyvää vuotta ja ihmetellä ajan kulumista. On aika kuunnella rauhallista musiikkia ja hengitellä, hengitellä. Hengitellä sisään kiitollisuutta ja ulos rakkaudellisuutta. Alkaa olla viiston valon aika. Aurinko paistaa jo keskipäivälläkin melko matalalta. Kun vain saamme lunta, metsässä on mukavaa kuvata puiden violetteja varjoja ja muutenkin sukellella viiston valon tuottamissa esteettisissä elämyksissä. On aika ihmetellä metsän hiljaisuutta. Muuttolinnut ovat lähteneet. Lokkien huuto ei enää viistä taivaankantta. Runsaan parin kuukauden kuluttua ensimmäiset siivekkäät muuttajat jo palailevat. On niin armollista, että meillä vielä on erilaisia vuodenaikoja. Jokainen soi eri tavoin. Jokaisena aikana saa nauttia ja löytää omanlaistaan kauneutta. Kolme kohtaamista Tänä aamuna olen miettinyt ihmisiä, joita olen vuoden mittaan tavannut. Olen miettinyt kolmea kohtaamista. Kerron nyt niistä. Kesällä olin taas Kaustisella nauttimassa musiikista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta....
More+
Kesä kääntyy syksyä kohti. Ja millainen kesä? Sellainen, joka jää aikakirjoihin. "Muistatko kesän 2018?", tullaan kysymään vielä kauan, kun säistä tulee puhe. Olen iloinen, että olen saanut liikkua luonnossa ja harrastaa monenlaisia taiteita niin tekijänä kuin kokijanakin. Sudenmorsiamien ja Weljien juhlavuosi huipentui esitykseen Vaasan Taiteiden yössä 9.8., mutta vielä on jotain takataskussamme. Vaasa-Opiston kahviossa tulee olemaan vielä näyttely 10.9.-13.10. Itse odottelen Lapin ja Pohjois-Norjan matkaa mieheni kanssa. Sinne suuntaamme tulevalla viikolla. Odotettavissa on monenlaista luonto-, maisema- ja kulttuurikokemusta. Teenpä jokusen työpäivänkin tutustumalla saamelaisalueen kouluasioihin. En yhtään ihmettelisi, jos seuraava kirjoitukseni kumpuaisi tulevan reissumme kokemuksista. Maaruskasta ehdimme jos reissullamme nauttimaan. Paras puuruska ajoittuu vasta viikoille 37-38. Viikko sitten Klobbskatasta otetusta artikkelikuvasta kuitenkin näemme, että ruska hiippailee jo ulkosaaristossakin. Toivottelen näiden mietteiden myötä hyvää alkavaa syyskautta. *** Pöytälaatikossani on kauan odotellut tekstiä, jonka haluan jakaa kanssasi. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi lähestyi minua taannoin muutamilla kysymyksillä. Lehden nettisivuilla on julkaistu osa vastauksistani. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Innostuin...
More+
Keskikesä on täällä! Lämpö hoitaa "vanhoja" luita. Pikkulinnut perustavat toista pesuetta. Multaa hiuksissa Viime kesänä saimme viettää yhdeksän viikkoa saaristossa hoitamassa taloa ja kahdeksaa koiraa. Tänä kesänä meillä on meneillään kuuden viikon jakso talonmiehinä eräässä Vaasan lähiössä. Isäntäpari on pitkällä matkalla Euroopan eri maissa, nyt jo Briteissä. Meillä on huolehdittavana puutarha ja talo. Olemme heitelleet huumorilla ilmaan toivetta siitä, että ensi kesänä pääsisimme hoitamaan merenrantataloa Turunmaan saaristoon. Pienenä tyttönä sain tarpeekseni kasvimaan hoitamisesta, mutta nyt minua ei haittaa ollenkaan hoidella pientä kasvihuonetta ja kasvimaita. Alan ymmärtää, kuinka kontemplatiivista, meditatiivista ja filosofista voi olla seurata puutarhakasvien kasvamista sekä marjojen ja omenien kypsymistä. On hienoa kävellä kasvimaalle ensimmäisenä aamulla napsimaan minttua teehen ja rucolaa leivän päälle. Raparperipiirakat, -hillot ja -mehut valmistuvat suit sait sukkelaan sulostuttamaan kesäpäiviä. Omatekoinen pesto ja retiisipikkelssikin runsastaa aterioita. *** Rucolapesto rucolaa runsain mitoin 30g (1 dl) parmesaania 1/2dl auringonkukan siemeniä 1/2dl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi ripaus suolaa ripaus mustapippuria (1...
More+
Mirjam Silvénin kuvista julisteeksi muokannut Vilho Huntus 31.7.2018 tulee kuluneeksi 25 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov. Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen. Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin Gustavsborgin (Kustaanlinnan) uimaranta, josta on muodostunut taiteilijaryhmän vakituinen esityspaikka. Ensimmäisten vuosien aikana ryhmä esiintyi myös muualla, mutta uimaranta paikkana ja Taiteiden yö -tapahtumana ovat nykyisin vakiintuneet esitysten sijainniksi ja ajankohdaksi. Puolen yön aikaan sijoittuva esitys Gustavsborgin rannalla, jossa vesi, tuli, ilma ja maa kohtaavat, on luonnonläheinen paikka tulla hiljentymään ja meditoimaan nuotion ääreen ihanan, mutta toisinaan rankan taidekierroksen lopuksi. Käsikirjoittajana ja esitysten kokoajana on toiminut ja toimii edelleen Mirjam Silvén, mutta esitysten lopullinen koostaminen tehdään yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmien kokoonpanot ovat...
More+
Vasemmalla Tarja Huntus, keskellä Mirjam Silvén ja oikealla Kirsti Rautamo Kuva: Helena Fagerlund RunoSointu on kolmen monitaiteellisen vaasalaisnaisen ryhmä, joka esittää runoa ja musiikkia vahvalla luontotwistillä. Tarja Huntus on laaja-alainen ammattiviulisti ja media-alan ammattilainen, joka on kasvanut Kaustisella ja oppinut kokeneilta kansanmuusikoilta viulisminsa ABC:n. Tarjan muista kokoonpanoista mainittakoon irkkupunkkia soittava Loretta Problem. Kirsti Rautamo on juuri yhteisömuusikoksi valmistunut luokanopettaja, jolla on pitkä ura kosketinsoittajana erilaisissa kokoonpanoissa ja musiikkielämän tuntemusta sekä Italiasta että Suomesta. Kirstin muita kokoonpanoja ovat mm. Popvatkain ja Melodinas. Mirjam Silvén on runoilija, retriitti- ja luontoterapiaohjaaja sekä siviiliammatiltaan erityisluokanopettaja. Hänen muista kokoonpanoistaan mainittakoon Sudenmorsiamet ja Weljet. Runot ryhmän esityksiin ovat virranneet Mirjam Silvénin kynästä. Suuri osa esitettävästä musiikista on laulettua. Sanoitusten ja sävellysten omavaraisuus on korkea. Kaikki ryhmän jäsenet ovat sekä sanoittaneet että säveltäneet esityksiin teoksia. Kaikilla on myös teatterialan taustaa. Esityksissä luontoelementit ovat voimakkaasti läsnä. Eri aistien kautta saadaan sukeltaa syvälle kokemuksellisuuteen. Metsän hiljaisuudessa sammalten...
More+
Kesä on aivan tässä kulmilla! Kevättä Kevään kiihkein seuraaminen on ohi. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat saaneet luonnon heräämään todella nopeasti. Tänä keväänä päätimme, että kirjaamme ylös, missä järjestyksessä puihin ja pensaisiin puhkeavat lehdet. Emme ehtineet aloittaa kirjaamista, kun jo hämmästykseksemme kaikkialla oli vihreää. Nyt olemme jo havainneet ensimmäiset kukat pilvikirsikoissa ja koristeomenapuissa Vaasan Vetokannaksella ja Palosaarella. Takapuistossamme kukat noihin puihin tulevat yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Keväästä jäi mieleen se pikkuinen Lotta eli ryhävalaan vierailu vesillämme ja merikotkahavaintojen hurja kasvu. Taidetta Ajatukset ovat jo kovasti tulevan kesän riennoissa. Taiteellisella saralla minulla on monta merkityksellistä asiaa meneillään. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla RunoSointu -ryhmämme esittää runo- ja musiikki esityksen Sydämeni joiku. Tarkemmat esiintymisajat ja paikan päivitän tähän kirjoitukseen, kunhan ne selviävät. RunoSointu -ryhmässä ovat lisäkseni Tarja Huntus ja Kirsti Rautamo. Esityken runot ja laulujen sanoitukset yhtä lukuun ottamatta ovat minun käsialaani. Laulujen sävellykset ovat meidän jokaisen esiintyjän omia hengentuotteita. Esityksessä vaellamme Lapin maisemissa. Vanhimmat runot ja sanoitukset...
More+
Tällä kertaa en heittäydy kovin filosofiseksi. Talven selkä on taittunut eilen Heikin päivänä. Tai sitten se taittuu viimeistään Paavon päivänä 25.1. tai kynttilän päivänä 2.2. Näin uskoi vanha kansa. Vielä vanhemman kansan kalenterisauvoista voidaan lukea vanhaa vuotuista ajantietoa. mm. http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/heikin-paiva/ Viime vuosina olemme saaneet tottua kuitenkin siihen, että vuoden säät ovat ikään kuin siirtyneet eteen päin. Lumi tulee myöhemmin. Kylmin talvi on ollut usein vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. Kesän lämpeneminen ei ole vielä juhannuksenkaan tienoilla päässyt käyntiin. (Muistutus viime toukokuulta https://www.youtube.com/watch?v=L_pxke_O9eg kts. erityisesti kohta 1:45 - 2:30) Odotettavissa on siis vielä nykyisen talven taittuminen hiukan myöhemmin. Valo sen sijaan ei petä. Vaasassa päivän pituus on tänään yli 6 tuntia. Utsjoellakin jo yli 2 tuntia. Kaamos on ainakin onnellisesti ohi koko Suomesta. Artikkelikuvassa on näkymä Stråkavikeniltä eli Österön satamasta Vöyrin Maksmosta. Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Samalla reissulla näimme Pöuskofjärdenillä talviverkoilla yhtä aikaa kymmenen merikotkaa. Vuotta 2018 ei ollut kulunut kuin noin...
More+
Hyvää Kalevalanpäivää! https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc Palasimme eilen illalla Rovaniemeltä, jossa vietettiin rakkaan isosiskoni Eepun 60-vuotisjuhlia. Artikkelikuva, on eiliseltä paluumatkalta Ylitornion Pekanpäästä Vuennonkoskelta. Aamulla aloin miettiä, että olisi taas aika kirjoittaa tänne kotisivulle. Minulla olisi mielessäni eräs aihe, mutta koska sattui tällaisen juhlapäivä, päätin tehdä toisin. Muistin, että olen kerran kirjoittanut koko näytelmän vuorosanat kalevalamittaan. Esitimme sen Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa 19 vuotta sitten. Näytelmä on yksi osa kolmiosaisesta Väähäisten tarinasta. Lapsena tulin laulaneeksi paljon pyhäkoulussa Mä silmät luon ylös taivaaseen -laulua. Siinä laulettiin: "ja katsot myös väähäiseenkin". Pienenä mietin, että onpa Jumala laajasydäminen, kun rakastaa myös väähäisiä, joiden kuvittelin olevan jonkinlaisia ihmismäisiä metsänhenkiä tai menninkäisiä. Sittemmin tajusin, että oikeasti laulettiin: "ja katsot myös vähäiseenkin." Viimeistä sanaa vain oli laulettaessa venytetty. Aloin kehitellä mielikuvituksessani tarinoita väähäisistä, joiden aika kuluu eritahtiin tuolla toisessa todellisuudessa kuin ihmisten. Edellisen kesän näytelmässämme vietettiin Nenan vanhempien häitä. Äiti on menehtynyt ja poikkeuksellisesti nyt isä lähettää Nenan perinteisen aikuistumisrituaalin...
More+
