Sudenmorsiamet ja Weljet 25 vuotta!

Mirjam Silvénin kuvista julisteeksi muokannut Vilho Huntus

31.7.2018 tulee kuluneeksi 25 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov.  Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen.

Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin Gustavsborgin (Kustaanlinnan) uimaranta, josta on muodostunut taiteilijaryhmän vakituinen esityspaikka.

Ensimmäisten vuosien aikana ryhmä esiintyi myös muualla, mutta uimaranta paikkana ja Taiteiden yö -tapahtumana ovat nykyisin vakiintuneet esitysten sijainniksi ja ajankohdaksi. Puolen yön aikaan sijoittuva esitys Gustavsborgin rannalla, jossa vesi, tuli, ilma ja maa kohtaavat, on luonnonläheinen paikka tulla hiljentymään ja meditoimaan nuotion ääreen ihanan, mutta toisinaan rankan taidekierroksen lopuksi. 

Käsikirjoittajana ja esitysten kokoajana on toiminut ja toimii edelleen Mirjam Silvén, mutta esitysten lopullinen koostaminen tehdään yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmien kokoonpanot ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Vuosien varrella ryhmässä on esiintynyt noin 60 taiteilijaa. 25 -vuotisjuhlateoksen toteuttamiseen osallistuu tänä kesänä yhteensä 25 taiteilijaa. 

Pääosin esityksissä lausuttavat runot ovat Mirjam Silvénin omaa tuotantoa, samoin osa laulujen sanoituksista. Vain ensimmäisenä vuonna esityksessä lausuttiin lisäksi Märta Tikkasen, Liisa Laukkarisen ja Arja Tiaisen runoja. Myöhempinä vuosina joidenkin ryhmän jäsenten säveltämät laulujen tekstit ovat myös olleet muiden sanataiteilijoiden tuotantoa. 

Merkittävää teoksissa on ollut juuri niiden omavaraisuusaste. Kaikki sovitukset ovat olleet ryhmäläisten omaa käsialaa, samoin osa sävellyksistä ja sanoituksista. Tanssien ja tulitanssien koreografiat ovat myös ryhmässä esiintyneiden tanssijoiden omaa tuotantoa. 

Vuonna 1993 Mirjam Silvén kirjoitti ryhmästä seuraavasti: “Sudenmorsiamet ja Weljet on mihinkään taiteen muotoon tai luokitteluun sitoutumaton perustaltaan pysyvä mutta tarvittaessa muunneltava vaasalainen monitaiteellinen ryhmä, jonka päämääränä on tuottaa monipuolista iloa ja tyydytystä taiteen tekijöille, harrastajille ja ennakkoluulottomalle yleisölle..”

Sudenmorsiamet ja Weljet- ryhmän esitykset Vaasassa Taiteiden yö -tapahtumissa

Kiihkoa kuutamossa II 1993

Värinä yössä 1995

Kierteinen tuli 1996

Rituaalihäät 1997

Nenaensis Lux 1998

Lux Musicae 1999

Tässä välissä Sudenpoikaset valmistivat Gustavsborgiin samalla sabluunalla esityksiä. Sudenpoikasissa oli mukana monta Sudenmorsiamet ja Weljet -ryhmän "nuorisojaostolaista", mutta myös muita aktiivisia vaasalaisnuoria.

Anna-Maijan muistokonsertti (yhdessä muiden toimijoiden kanssa) 2007

Tiet 2011

Elementit I Vesi 2013

Timo Hiltusen muistoesitys 2014

Elementit II Tuli 2016

Elementit III Ilma 2018

(Elementit IV Maa 2020)

Muut esitykset

Kiihkoa kuutamossa I (Gustavsborg 31.7.) 1993

Kiihkoa kuutamossa II 1993 (Velho-oopperan sivuesitys Äkäslompolo, Varkaankuru  ja Variskan syystryskööt)

Kosminen yhteys 1994/ Puppelikaste

Tiernapoikakiertue 1994

Nytpä neuvon Pohjoismainen kirjastoviikko 1998

Musiikkia Nauti Nainen tapahtumassa Kuntsilla 2009

Ryhmän nimen alkuperä

Sudenmorsiamet ja Weljet on saanut nimensä Aino Kallaksen henkeäsalpaavan kauniista “proosaballadista” Sudenmorsian (1928) ja Katriina Honkasen samaan Sudenmorsiamen -teemaan perustuvasta laulusta.

“Niin autuus, jolla ei määrää ole, ja joka ei maallisiin mahdu, tuli Aalon ylitse, ja hänen sieluunsa vuodatettiin ylönpaltinen onni, jolle ei ihmiskielessä ilmausta löydy sen ihmeellisen ja ylön runsaan riemun tautta, jolla se janoovaisen juottaa. Vaan tänä hetkenä hän oli yhtä Metsän Hengen kanssa, sen väkevän Daimonin, joka hänet sudenhahmossa oli valinnut ja valtaansa ottanut, ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niinkuin yhtyy kaksi kastepisaraista, ettei kenkään taida enää toista toisesta eroittaa.

Ja hän hajautui korpikuusien huminaksi, pusertui kultaisena pihkana hongan punaisesta kyljestä, katosi rahkasammaleen viheriäksi kosteudeksi, sillä hän oli Diabolus sylvarum´in oma ja Saatanan saalis.”

- Ote Aino Kallaksen pienoisromaanista Sudenmorsian -

SUDEN MORSIAN ote

Taas idästä tuulee, yötä katselee kuu.

Metsän villi kutsu korviin kantautuu.

Mun jalat ne vie mua, en voi vastustaa.

Vain öinen kaste viilentää otsaa polttavaa.

...

Ja mä kuljen luokse sen,

joka kutsuu mua kaiken vaatien.

Tunnen veren kuumuvan

ja öisin oon suden morsian.

Säv. & san. Katriina Honkanen ©

UNI/1990 Fazer-Finnlevy

 

Väähäiset

Väähäiset ovat Mirjam Silvénin Sudenmorsiamien ja Weljien mytologiaan tuoma menninkäisiä ja maahisia muistuttava kansa.

Pienenä tyttönä Mirjam istui ahkerasti kirkon penkissä ja pyhäkoulussa. Hänelle tuli tutuksi laulu ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”, jossa laulettiin: ”…ja katsot myös väähäiseenkin!”

Pienen tytön mielikuvitus lähti laukkaamaan. Hän mietti, että onpa Jumala avarasydäminen, kun rakastaa kaikenlaisia otuksia. Hän loi mielessään Väähäiskansan.

Väähäiset valloittivat Gustavsborgin rannan 90-luvulla kolmena vuotena.

Yksi ihmisen vuosi on 20 väähäisvuotta. Vain sudet voivat nähdä väähäisiä ja keskustella väähäiskansan kanssa.

Väähäiset tulevat ihmisille näkyviksi ainoastaan Sudenmorsiamien ja Weljien esitysten aikana Gustavsborgin rannassa.

Sudenhetki

Sudenhetkeksi sanotaan yön hetkiä klo 3.00–5.00. Silloin intiaanisoturit lähtivät liikkeelle, koska sieluilla oli suorin yhteys Suureen Henkeen ja raja tämän ja tuonpuoleisen välillä oli ohuimmillaan. Taistelussa kuolleet soturit pääsivät tällöin helpommin Suuren Hengen luo.

Sudenmorsiamet ja Weljet taiteilijaryhmän esiintyjät 25 vuoden ajalta 

RUNOJEN TULKIT, NÄYTTELIJÄT JA LAULAJAT

Maija Jussilainen, Laura Elo, Mirjam Silvén (Saarinen), Anna-Maija Salminen (Vartola), Rami Mäkilaine, Heidi Nikkari (Sheidi), Jan Christian Söderholm, Eeva-Lotta Niemi, Riikka Paakkunainen (Suominen), Ilkka Aro , Anna Lemmetti(-Vieri), Timo “Kutsi” Kuusisto  

MUUSIKOT

Dan Sidorov, Teuvo Oja, Mika Cibulka, Petri Judin, Janne Lehtonen, Eija Heikkilä, Mika Kentta, Piia Helkaharju (Peltoharju), Paula Peltoharju, Timo Hiltunen, Timo Uusikylä,  Salla Sovio (Heron), Timo ”Kutsi” Kuusisto, Kirsti Rautamo, Rauli Ruhanainen, Hippi Hovi, Aleksi Tamminen, Jyrki Paalanen, Veikko Siponkoski, Tarja Huntus, Jari Ojalainen, Henrik Perelló, John Alen, Mikko Saari, Markku Kumpeli, Jouko Enkelnotko (Uusipaasto), Kbandogo Yede  

TANSSIJAT

Johanna Eskola(-Råberg), Satu Rönnlöf (Rotola-Pukkila), Reija Hankosaari, Virpi Aho, Soile Voima, Sannu Suviniemi, Suvi Joenväärä, Maija Haapaoja, Nanna Rahikainen, Katri Igbrudge, Iina Sjöberg, Matilda Elo, Mari Silvennoinen, Tarja Reini, Kira Genas  

TULITANSSIJAT

Tulitanssiryhmä Titinki, Vesna Haglund  

LAVASTUS JA PUVUSTUS

Mia-Irene Sundqvist  

ÄÄNISUUNNITTELIJAT

Jakke Kohtamäki, Tuomo Puska, Rauli Ruhanainen, Heikki Peräsalo, Tommi Härmä/R-productions  

MUUT AVUSTAVAT TEHTÄVÄT

Anna-Liisa Kittilä(-Rautio), Jenni Niemi, Nanny Panttila, Heli Törnroos, Sofia Matsson, Pyry-Pekka Kujala, Paula Isakssen, Seija Kulmala, Jarmo Kulmala, Isabel Rautamo, Samuel Rautamo, Pekka Raiski, Vilho Huntus

OMAT SÄVELTÄJÄT

Sudenmorsiamet ja Weljet ryhmän esityksissä on vuosien mittaan tehty runsaasti omia sävellyksiä valmiiden laulujen lisäksi. Säveltäjinä ovat toimineet Dan Sidorov, Petri Judin, Mika Cibulka, Kirsti Rautamo, Tarja Huntus, Mirjam Silvén, Eeva-Lotta Paavola, Timo Hiltunen ja Riikka Paakkunainen.

OMAT SANOITTAJAT

Omia lauluja ovat sanoittaneet Dan Sidorov, Timo Hiltunen, Mirjam Silvén, Tarja Huntus ja Kirsti Rautamo.

Vuoden 2018 juhlaesitys

Tänä vuonna esitämme Elementit -sarjamme kolmannen osan eli Elementit III Ilma tutuksi tulleessa paikassa Gustavsborgin uimarannalla Vaasan taideiden yönä 9.8. Esitys alkaa 23.30 ja jatkuu yli puolen yön. Juhlan kunniaksi torilta lähtee kulkue rantaan klo 23.00. Tämän artikkelin lopussa on yksi runo, joka sisältyy esitykseen. Vuonna 2020 esitetään Elementit - sarjan viimeinen osa Elementit IV Maa.

Juhlavuoden esityksessä ohjaajana ja dramaturgina toimii Riikka Paakkunainen, musiikkidramaturgina Eeva-Lotta Paavola ja tuottajana Tarja Huntus. Suurimman osan musiikin sovituksista on tehnyt Henrik Perelló. Runot esitykseen on tuttuun tapaan kirjoittanut Mirjam Silvén, jonka vastuulla on myös yhteydenpito julkisiin tiedotusvälineisiin. Koreografioista vastaavat Titinkiläiset Vesna Harjun johdolla sekä tanssijamme Kira Genas, Tarja Reini ja Mari Silvennoinen. Lavastuksen ja puvustuksen loihtii Mia-Irene Sundqvist.

Juhlanäyttely

Vaasan Kaupunginkirjaston pääkirjastossa on Sudenmorsiamien ja Weljien taipaleesta kertova näyttely 3.7. alkaen heinäkuun ajan. Näyttelyn teknisestä toteutuksesta ja esille panosta vastaa opiskelijaharjoittelijamme Vilho Huntus. https://kirjasto.vaasa.fi/fi/exhibition/sudenmorsiamet-ja-weljet

Mietteitä

Kuluneet 25 vuotta ovat menneet nopeasti. On ollut suuri kunnia saada työskennellä intohimoisten taiteentekijöiden kanssa. Ainutlaatuista runoilijalle on kokea näin pitkä jatkumo omien runojen ja sanoitustenkin esille tuontiin yhden ryhmän kautta.

Me olemme osaltamme saaneet työskennellä useiden tulevien ammattitaiteilijoiden "kasvattajaseurana". Ryhmässämme on aina ollut mukana myös ammattitaiteilijoita, joilta olemme saaneet hyvää oppia niin työskentelytavoista kuin monesta muustakin asiasta.

Itse olen ainoa esiintyjistä, joka on ollut aivan jokaisessa esityksessä mukana. Perustajajäsenistä Laura on joutunut olemaan yhtenä kesänä pois remmistä, mutta aina vaan hän tulee Helsingistä uskollisesti harjoituksiin ja esityksiin kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Kaksi kantaporukkamme jäsentä: Anna-Maija ja Timppa ovat jo muuttaneet tuon ilmaisiin. Jokainen kerta, kun tulet syttyvät Gustavsborgiin koen ja koemme vahvasti heidän läsnäolonsa susien yössä.

Niin kuin arvata (ja toivoa) saattaa näin pitkän taipaleen aikana esitykset ovat muuttuneet, vaikka perussabluuna onkin samanlainen: tulta, yö, runoa, musiikkia, merta ja tanssia. Alkuaikojen mystisistä pienoisrunonäytelmistä olemme siirtyneet ilmavampiin esityksiin. Kuitenkin tematiikkana on säilynyt yhteys luontoon ja toinen toisiimme.

Alkuajan eros-painotteinen rakkaus on saanut rinnalleen enemmän filia-fiiliksiä ja agape-ajatuksia; amorkin kurkistelee nuolineen aina taustalla. Ehkäpä se on myös kirjoittajan ikääntymisestä johtuvaa. Mystiikasta on siirrytty enemmän luontoestetiikan suuntaan.

Musiikissa omavaraisuus on kasvanut. Kunnia-asianamme olemme kuitenkin aina pitäneet sitä, että musiikkia on monta lajia kansanmusiikista klassiseen ja kaikkea siltä väliltä.

Tanssilla ja muulla liikkeellä on yllättävän suuri merkitys. Vaikka esitykset tapahtuvat vain nuotiotulien valossa, liikkeen estetiikkaa on nähtävillä. Vuodesta 2007 lähtien rannassa ovat tanssineet myös tulitanssijat. Koska musiikkia on ollut monesta genrestä, myös tanssia olemme saaneet flamencosta klassiseen ja myös kaikkea siltä väliltä. Minulle itselleni on erityisesti jäänyt mieleen vuosi 1995, jolloin täysikuu valaisi Sundominlahden ja siinä vesipeilin rajalla tanssivat meidän balleristimme Johanna ja Satu.

Kiitokset

Tässä kohti haluan esittää omasta puolestani kiitokseni kaikille susilauman jäsenille, myös poikasille. Olette vuodesta toiseen tehneet epäitsekästä työtä. Teidän kanssanne olen saanut kasvaa susiemona.

Suuri kiitos kuuluu ihanalle yleisölle, joka jaksaa vaeltaa myöhäisestä esiintymisajasta huolimatta aina sankoin joukoin paikalle.

Kiitokset kuuluvat tietysti ryhmää taloudellisesti tukeneille tahoille. Niitä on vuosien myötä olleet Vaasan kaupunki, TenaSingers ja Taike.

Kiitokset myös vapaaehtoisille avustajille ja järjestysmiehille sekä Vaasan kaupungin työntekijöille erityisesti Peräsalon Heikille ja kulttuurisihteereille sekä tapahtumatuottajille.

Haluan kiittää tiedotusvälineiden edustajia siitä runsaasta huomiosta, jota olemme saaneet lehdissä, radioissa ja jopa kerran valtakunnallisessa tv-lähetyksessäkin.

Kiitokset esityksiä tallentaneille henkilöille, erityisesti Kankaanpään Jukalle, Hagstömin Johanille ja Suomijoen Kaleville.

Kiitos, kiitos, kiitos!

***

Osan edellä olevasta on kirjoittanut Tarja Huntus.

 

Ja sitten runolle:

 

Hiekka tanssii tuulessa

kauniisti, pehmeästi

ja raa'asti.

 

Vesi laulaa hiekasta,

tuuli veden välkkeistä,

meri kuun kauneudesta.

 

Tässä olemme

sytytetyt kynttilät

rinnakkain

niin palavina.

 

Heijastamme

toinen toisistamme

lasista,

joka kantaa

hiekan muistoa

kuun alla.

 

Vesi laulaa,

hiekka laulaa,

tuuli tanssii

hiekan laulussa.

 

Oi, lämmin pimeys

jäisessä

rantakaislikossa!

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.