RunoSointu

Vasemmalla Tarja Huntus, keskellä Mirjam Silvén ja oikealla Kirsti Rautamo

Kuva: Helena Fagerlund

 

RunoSointu on kolmen monitaiteellisen vaasalaisnaisen ryhmä, joka esittää runoa ja musiikkia vahvalla luontotwistillä.

Tarja Huntus on laaja-alainen ammattiviulisti ja media-alan ammattilainen, joka on kasvanut Kaustisella ja oppinut kokeneilta kansanmuusikoilta viulisminsa ABC:n. Tarjan muista kokoonpanoista mainittakoon irkkupunkkia soittava Loretta Problem.

Kirsti Rautamo on juuri yhteisömuusikoksi valmistunut luokanopettaja, jolla on pitkä ura kosketinsoittajana erilaisissa kokoonpanoissa ja musiikkielämän tuntemusta sekä Italiasta että Suomesta. Kirstin muita kokoonpanoja ovat mm. Popvatkain ja Melodinas.

Mirjam Silvén on runoilija, retriitti- ja luontoterapiaohjaaja sekä siviiliammatiltaan erityisluokanopettaja. Hänen muista kokoonpanoistaan mainittakoon Sudenmorsiamet ja Weljet.

Runot ryhmän esityksiin ovat virranneet Mirjam Silvénin kynästä. Suuri osa esitettävästä musiikista on laulettua. Sanoitusten ja sävellysten omavaraisuus on korkea. Kaikki ryhmän jäsenet ovat sekä sanoittaneet että säveltäneet esityksiin teoksia. Kaikilla on myös teatterialan taustaa.

Esityksissä luontoelementit ovat voimakkaasti läsnä. Eri aistien kautta saadaan sukeltaa syvälle kokemuksellisuuteen.

 

Metsän hiljaisuudessa

sammalten ja jäkälien tuoksussa

olen hetken

ja kohta jo ajatukseni poissa.

 

Tulossa:

RunoSointu esiintyy tänä kesänä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla esityksellä, jonka nimi on Sydämeni joiku.

http://kaustinen.net/

Tunnelmallinen runo- ja musiikkikooste kuljettaa meitä Suomen ja Norjan Lappiin niin vuonoille, kotipihaan kuin tunturiinkin. Kaikki aistit pääsevät mukaan tässä hetkessä, jossa Tarjan luoma äänimaisema sukelluttaa meidät maahisten maan tunnelmaan. Sydämeni joi'ussa on useita lauluja, jotka saavat ensimmäisen julkisen esityksensä.

 

Esiintymisajat ja paikat:

 

Keskiviikkona 11.7.

Kansantaiteenkeskus, Museosali klo 19.30-20.30

 

Torstaina 12.7.

Maunon makasiini klo 17.45-18.30

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.