• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Terveisiä Kanadan Ottawasta

Käväisin pikaisesti Rapakon takana. Se oli minulle ensimmäinen kerta. Reissu oli todella mielenkiintoinen. Meitä oli matkalla mukana kuusi urheaa tutkimusmatkailijaa. Kolme oli opetushallituksesta ja lisäkseni oli maahanmuuttotyötätekevät ihmiset Oulusta ja Lappeenrannasta. Kävimme tutustumassa maahanmuuttajien opetukseen. Näimme ja koimme paljon, niin paljon, että kaiken sulattamiseen menee runsaasti aikaa. Minulle mieleenpainuvin tutustumiskohde oli inuiittikeskus, jossa oli mm. päiväkotiryhmä. Saimme myös yllätykseksemme pienen kurkkulauluesityksen, jotain tämäntapaista: http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=CoRK8mgZxbY&feature=endscreen Matkan ammatilliseksi pääanniksi jäi ajatus siitä, että meillä Suomessa on osattu ratkaista lyhyessä ajassa paljon suuria haasteita ja että meidän systeemimme on pääosin oikein hyvä. Opittavaa on puolin ja toisin. Minuun teki suuren vaikutuksen myös tutustuminen erääseen kouluun, jossa energinen ja idearikas rehtori oli saanut inkluusion parhaat ideat toteutettua. Samalla hän oli sitouttanut koko yhteisön mukaan koulun toimintaan. Tuli mieleen Rinkebyn koulu, mutta paljon kotoisammassa mielessä. Ottawassa olimme lauantai-iltapäivällä sikäläistä aikaa ja paluumatkalle lähdimme jo keskiviikkoiltapäivällä. Maanantaista keskiviikkoon oli hyvin tiivistä ohjelmaa, joten vain sunnuntaina jäi aikaa...

Lisää+

Viikko kotisivujen onnellisena omistajana

Maanantaina ja tiistaina olin kouluttamassa opettajia Lapin yliopistolla. Noista koulutuksista saa kouluttajakin paljon. Kollegiaalisuuden tunne on vahva ja keskustelut ovat antoisia. Viikko on mennyt muutenkin oikein vauhdikkaasti. Presidentin vaalit ovat nekin tuoneen mielenkiintoa medioiden seuraamiseen ja arjen kohtaamisiin. Pohjalaisen kulttuuritoimituksen vakituisilla avustajilla oli torstaina tapaaminen toimituksessa. Saimme nähdä, miten lehden kulttuurisivu toimitetaan. Ajatuksia herättäneen tapaamisen jälkeen menin kuuntelemaan jazzia. Runorintamalla olen pohdiskellut veden olemusta. Pakkanen on pureskellut ulkosalla. Huomasin taas, miten paljon kovemmalta puraisut tuntuvat Vaasan viimassa kuin Rovaniemen ilmanalassa. Tiistaiaamuna Rovaniemellä oli -29 astetta ja se tuntui satubaletilta verrattuna Vaasan -24 asteeseen ja viimaan. Luonnosta voi nauttia myös talven pakkasista kunhan pukeutuminen on sopivaa. Kauniit auringonnousut ja laskut sekä huurteiset puut ja siniset hetket ovat sanoinkuvaamattoman ihania. Tulevana lauantaina lennän Kanadan Ottawaan tutustumaan maahanmuuttajaopetukseen siellä. Odotan sitä kovasti. Nautitaan talven kauneudesta vaikka kuuntelemalla seuraavaa biisiä ja katselemalla yllä olevaa kuvaa: http://www.youtube.com/watch?v=uP_Iee-D4U4 Se onnistuu parhaiten yhtä aikaa kopioimalla tuon linkin toiselle sivulle....

Lisää+

Ikariantulirummun ensimmäinen blogikirjoitus

Maisema

Rovaniemellä 29.1.2012 Tervehdys Napapiiriltä! Julistan täten Ikarian Tulirummun kotisivut avatuiksi. Kirjoittelen tänne satunnaisesti blogia. Se tulee käsittelemään elämän koko kirjoa. Tulen laittamaan linkkejä minua kiinnostaviin lehtijuttuihin ja nettisivuille. Ehkäpä runoakin pukkaa… Myös meneillään olevista erilaisista proggiksista voi lukea täältä. Olisi mukavaa, jos joku täällä ilmiintyvä ajatus saisi sinut kommentoimaan.

Lisää+