Elämää saaristossa

Muutimme Pekan kanssa Andersin kotiin Södra Vallgrundin Strömsbackenille siksi aikaa, kun hän on melomassa syöpämelontaa Vironlahdelta Tornioon https://www.pohjanmaansyopayhdistys.fi/ajankohtaista/tiedotteet/syopamelonta-sinivalkoinen-nauha/  Miehet tekevät retken seuraavien sääntöjen mukaan https://retkimelojat.fi/retkimelojien-sinivalkonauha-%E2%80%93-langfardspaddlarnas-blavita-band/retkimelojien-sinivalkoisen-nauhan-ja-sinivalkoisen-kaksikkonauhan-saannot/

Andersin ja kumppaneiden kajakkireissu alkoi maanantaina Vironlahdelta ja Tornioon on tarkoitus päästä heinäkuulla. Melomalla miehet keräävät rahaa syövän hoitoon. Monet firmat ovat lähteneet sponsoroimaan melontaa. Netissä on sähköinen keräyslipas Pohjanmaan poliisilaitoksen luvalla. Melontaa voi seurata sivulta https://www.facebook.com/syopamelonta/   Linkkiä kannattaa jakaa. Sivulta löytyy linkki keräykseen osallistumiseksi. Toivon sydämestäni, että hanke onnistuu kaikin puolin. Ensimmäistä kertaa olen harkinnut Facebookiin liittymistä, mutta taidan jättää sen tälläkin kertaa tekemättä.

Tulimme tänne sunnuntaina. Jo tullessamme mietin, alkaisinko kirjoittaa päiväkirjaa kokemuksestamme. Päätin, että tartun ajatukseen, koska on ainutlaatuinen kokemus tulla asumaan pitkäksi aikaa toisen kotiin tällaiseen ympäristöön. Olen kirjoittanut muistiin kokemuksiamme tiistaista lähtien päivittäin illan suussa.

Södra Vallgrund on meille ennestään melko tuttu paikka ja Strömsbackenilla sijaitsee koko alueen vanhin asutus. Portiltamme noin kymmenen metrin päässä on koko Merenkurkun maailmanperintöalueen korkein kohta. Sieltä on löydetty muinaishaudasta pronssisolki, jonka alkuperä on määritetty 900-luvulle. Pihaamme ympäröi todella vanha kiviaita. Punaiset rakennukset ovat tyypillisiä ympäristössä.

Olen iloinen, että Anders kysyi meitä tänne asumaan. Taloa ei voinut jättää tyhjilleen, koska hänen kahdeksan koiraansa tarvitsevat hoitoa ja silmälläpitoa. Koiratarhassa asuu Faruk, Fetisha, Gojak, Qilak, Galmuk, Klaakki ja Ditka. Ne ovat siperianhuskyja. Kotikoira Shaman on myös täälläolomme aikana pääosin tarhassa. Se on äärettömän vahva itäsiperianlaika. Muistan, kun se jo muutaman kuukauden ikäisenä veti irti massiivipuisen pöytäryhmän Sommarön linnakealueen nuotiopaikalla. Se oli silloin sidottu siihen ja kuviteltiin pöytäryhmän hillitsevän sen liikkumisintoa.

Andersin kotona näkyy omistajan syvä luontoharrastus ja harrastuneisuus eri kulttuureihin ja uskontoihin. Erityisesti saamelaisten, inuiittien ja intiaanien elämänpiirin esineistöä ja kuvastoa on paljon nähtävillä. Olo on siis hyvin kotoinen. Kovasti samanlaisia kiinnostuksen kohteita löytyy meiltäkin. Mies on seikkailija henkeen ja vereen. Monet mielenkiintoiset elämänkokemukset ja tarinat on häneltä kuultu. Ystävystyimme edesmenneen sydänystäväni Timpan kautta. Kävimme samanaikaisesti myös Merenkurkun maailmanperintöopaskoulutuksen.

Tämä alue on minulle ja Pekalle monella tapaa merkityksellinen. Meidät myös vihittiin Sommarön linnakkeen hiekkarannalla, noin neljän kilometrin päässä täältä vuonna 2008. Maailmanperintöoppaana ja luontoterapiaohjaajana vien mielelläni porukoita juuri linnakkeelle.

Olen ottanut joka ilta tiistaista lähtien Strömsbackenilta kuvan klo 19.00, aina samasta kohdasta. Kuvista muodostuu sarja, josta näkyy kesän edistyminen. Artikkelikuva on eiliseltä illalta.

Ensimmäinen viikko on mennyt nopeasti. Tekemistä on riittänyt niin koirien kuin pihankin kanssa. Olemme viihtyneet hyvin. Tulee oltua ulkona paljon. Tiistaina töistä kaupungista palatessani tuli aivan itkettävän hyvä olo, kun ylitin Raippaluodon siltaa. Ajatus, että kotimme on nyt joidenkin viikkojen ajan täällä, tuntui mukavalta.

Ympäröivä luonto on antanut monia ilon aiheita. Tämä on "Raippaluodon saariston" eteläisintä osaa ja niin rauhallinen, että aivan kylän keskellä olevalla pellolla ruokailee kurkipari. Yhtenä iltana näimme vanhan merikotkan istuvan puussa parin sadan metrin päässä kotoamme aivan keskellä asutusta. Se ei ollut pesällä, vaan tarkkaili ympäristöä. Luotsiasemalla käydessämme näimme teeren ja pyyn. Lintujen ihmettelemistä riittää. Tein myös havainnon liito-oravasta. Sitä en olisi huomannut elleivät koirat olisi ilmoittaneet. Shaman haukkui ja toiset ulvoivat.

Töyhtöhyypät, kuovit ja pikkukuovit, vesilinnut, metsä- ja petolinnut sekä lukuisat pikkutirpat ilahduttavat meitä äänillään, kun istumme terassilla tai avaamme ikkunan. Tarkoitus on opiskella pikkulintuja, joita osaamme huonoimmin. Tarkoitus on myös pyöräillä ympäriinsä. Leikin, että olemme Ahvenanmaalla, jossa en ole koskaan käynyt.

Maaseudun rauha tekee hyvää sielulle ja sydämelle! Täällä yhtyvät sekä rauha että saaristoluonto. Olen vienyt tällä viikolla jo kaksi porukkaa Sommarön linnakkeelle maailmanperintöoppaan ominaisuudessa. On mukavaa kertoa aikuisille ja lapsille luontoasioita.

Kesä koittaa pikkuhiljaa koko Suomeen. Rovajärven ympäristössä on ainakin vielä lunta ja Rovaniemen Ylilammella jäät ovat lähdössä. Teeret siellä kuulemma soivat parhaillaan. Täällä kukkuu käki. Tuo suuri ero kesän tulossa on tasoittunut juhannukseen mennessä. Utöllä päivän pituus on tänään 17 h 57 min, Vaasassa 19 h 9 min, Rovaniemellä 21 h 19 min, Utsjoella aurinko ei laske lainkaan.  Auringonnousu siellä on ollut 16.5. klo 1:40 ja aurinko laskee vasta 28.7. klo 0:40. Nuo pitkät päivät pohjoisessa aiheuttavat sen, että Lapissa kaikki kukkii nopeasti.

 

***

Musiikkivalintani tänään ovat seuraavanlaisia:

Arja Koriseva - Rannalla https://www.youtube.com/watch?v=CQBMIU9K6hM oikeastaan kuvankin vuoksi. Sattuu olemaan tuttu Utön kappeli.

Eija Merilä - Yö Saaristossa https://www.youtube.com/watch?v=Uo4SRq-9bco

Reijo Taipale - Niittykukkaset https://www.youtube.com/watch?v=_d5ur5Znm7k&list=PL0cEVU3wgo9oRXUQNQtBW7IdbRENfWlrK

Ture Ara - Villiruusu 1929   https://www.youtube.com/watch?v=YcAnMy4hWGk

Vesa-Matti Loiri  - Nocturne https://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0

Iris Kangasniemi - Yöperhonen (1950)  https://www.youtube.com/watch?v=lOLLLd1AQqg

Rauli Badding Somerjoki - Kastehelmi ja lumikukka  https://www.youtube.com/watch?v=rboSI5_-d0g

Kristian Meurman - Lapin kesä https://www.youtube.com/watch?v=0N0-9VwSEjA

Carola - Siellä jossakin on se maa https://www.youtube.com/watch?v=uqb5CCsQs9g

Berit - Laulujoutsenten maa https://www.youtube.com/watch?v=sm2bcizPAxA

Lapista palaamme vielä lopuksi saaristoon.

Dallape (solistinaan Topi Sorsakoski) - Rantakoivun alla https://www.youtube.com/watch?v=w_B6EQj1XKw ja

Reijo Taipale - Tähdet Meren Yllä https://www.youtube.com/watch?v=xck8ooTmxmY

 

***

Aivan lopuksi runoraakile täältä Strömsbackenilta.

Oikein hyvää kesää meille kaikille!

 

 

 

Tervehdyksiä

 

Aamulla astun

terassille

Kättelen aurinkoa

 

Pieni haukahdus

Sitten ulvovat sudenveljet

 

Silmuun puhkeavia puita

tervehtivät linnut

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.