Minuuden karmit

Aika usein käy niin, että unen ja valveen rajamailla mieleen tulee jokin sana tai lause, joka alkaa elää aivan omaa elämäänsä. Näitä sanoja tai lauseita kirjoittelen ylös, etten unohtaisi.

Tänä aamuna minun piti heti ryhtyä kirjoittamaan, kun mieleen pulpahti lause: "Kun ratsastaa liian nopeasti, minuuden karmit irtoavat." Alla on lainausmerkeillä erotettuna teksti, joka syntyi täysin ilman pidäkkeitä eli se on alitajunnanvirtaa. Suluissa oleva on lisätty myöhemmin. Teksti näyttää sisältävän paljon kysymyksiä.

 

"Kun ratsastaa liian nopeasti, minuuden karmit irtoavat.

Pitäisikö ihmisen elää niin, että hän muistaa kaikki tapaamansa ihmiset; muistaa heidän nimensä; muistaa, missä on tavattu; muistaa, mikä yhdistää?

Ovatko pienessä piirissä tai kylässä elävät onnellisempia?

Onko hyvä, jos näkee eteen ja taakse päin vain silmänkantaman? Tarvitseeko silloin pohtia, kuka minä olen, mikä on roolini maailmassa? Vai pitääkö ihmisen nähdä eteen päin unelmankantama, taakse päin vain muistonkantama?

Liiallinen kiire, liian monet roolit, liian monet ihmiset sekoittavat ihmisen pään.

Minuus on taideteos, jolla pitää olla sopivankokoiset ja teokseen sointuvat raamit. Jos etenee liian kiireesti, nuo raamit irtoavat. Ei enää tunne minuutensa rajoja.

Muun muassa sosiaalisessa mediassa ihminen yrittää selvitä liian monista virikkeistä yhtä aikaa. Minuuden raamit irtoavat monien sellaisten seurassa, joilla karmit on kadotettu jo kauan sitten. (Tämä on kärjistys ja viittaa siihen, miten helppo on kaunistella, muunnella totuutta ja huutaa vihaa erityisesti nimettömyydestä. Tarkoitus ei ole niputtaa kaikkia sosiaalisten medioiden käyttäjiä väärinkäyttäjien kanssa.)

Olenko elänyt hyvän elämän? Olenko tempoillut liian moneen suuntaan yhtä aikaa?

Minua kiehtoisi tehdä taideteos, jossa karmit ovat itse teosta pienemmät. Se kuvaisi ehkä sitä, että olennaisin on vain osa kokonaisuutta."

 

***

 

Anki Lindqvist....Ne kesäyöt https://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc

Marianne Faithfull - This little bird https://www.youtube.com/watch?v=YyfPiKoypxQ

Marianne Faithfull - Scarborough Fair  https://www.youtube.com/watch?v=m0IiPwwdw4I

Hedningarna - Metsän Tyttö https://www.youtube.com/watch?v=8TpfKPG9A0M

The Green Leaves of Summer - The Brothers Four  https://www.youtube.com/watch?v=vyYWBGpFMRQ

 

***

Yhdeltä omenapuu puhkesi kukkaan.

Istuin terassilla ja kuuntelin

mustarastaan laulua.

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.