Puut

By admin
|
24.7.2017
|
Yleinen

Heinäkuu kääntyy loppuaan kohti. On kesä, joka on säiltään ollut erikoinen. Minulle ja miehelleni tämä kesä on ollut myös hyvin erilainen. Olemme saaneet asua saaristossa rauhallisessa maalaisympäristössä. Tämä on ollut suuri ja odottamaton lahja ystävältämme Andersilta. Meidän kaikkien tarpeet ovat kohdanneet. Pekka on saanut puuhastella koirien ja omakotitalon töiden parissa. Minä olen saanut rauhaa kirjoittamiselle ja levolle. Samalla olen hoitanut kukkia ja pientä kasvimaatani. Olen viimeisinä viikkoina käynyt lähes päivittäin uimassa läheisellä Sommarösundin uimarannalla. Siellä on tuntunut kuin olisi lomalla Turun saaristossa. Olemme asuneet täällä nyt yhdeksän viikkoa. Anders kutsui meidät tänne siksi aikaa, kun hän on melomassa Virolahdelta Tornioon syöpämelonta - nimisessä tempauksessa.

Syöpämelonnasta

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään syöpämelojat pääsevät perille Tornioon ja palaavat kotiin luultavasti huomenna. Keskiviikkona tässä kylässä heille järjestetään juhla klo 18.00 illalla. Juhlan tuotto ohjataan myös syöpämelonnan keräilytilille, josta tuetaan syöpään sairastuneiden lasten ja heidän perheensä asiaa ja pyritään saamaan Vaasan keskussairaalaan PET-laite, jolla syöpä voidaan aiempaa aikaisemmassa vaiheessa todeta. Keräys jatkuu, vaikka melominen päättyykin. Seuraavan sivun kautta löytyy tietoa asiasta. Sieltä löytyy myös tilinumero, jonka kautta voi asiaa tukea. https://www.facebook.com/syopamelonta/ Voin sen laittaa tähänkin:

Anna tukesi taistelulle uutta
kansantautiamme vastaan
suorittamalla sopivaksi katsomasi
summa Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen
tilille FI54 5672 4320 0016 86.…
Laita maksusi viestikenttään teksti
”CANCERPADD”.
***

Matildan kuusi

Tänään haluan kirjoittaa joitain hajanaisia mietteitäni puista. Vuosi sitten toukokuussa olen täällä kotisivuillani käsitellyt kiviä. http://ikariantulirumpu.fi/kivet/ Aamulla herätessäni en vielä tiennyt, mistä kirjoittaisin, mutta se selvisi minulle hetki sitten.

Jo kesäkuun kirjoituksessani kerroin koivukujasta Pyhännän kodissamme. Elimme siis kesiä puissa ja järvessä. Monet puut senkin jälkeen ovat erityisesti sykähdyttäneet minua. Yksi niistä on edesmennyt lehtikuusi Hietasaarenkatu 1:n pihassa Vaasassa. Kiinnitin siihen huomiotani heti, kun menin tutustumaan kotiini 23 vuotta sitten. Puu oli jo silloin kovin kunnianarvoisa vanhus. Sen latva taittui pois päin mereltä tulevista tuulista ja se näytti kauempaa siltä, että se voisi milloin tahansa kaatua pihalle parkkeerattujen autojen päälle. Oikeasta kulmasta tarkasteltuna huomasi, että puu oli kasvattanut toisen, tasapainottavan latvan itselleen.

Puu oli koko pohjoisen keskustan alueen vanhin ja korkein. Se oli kotipihallemme hyvin leimallinen. Lapset leikkivät sen alaoksien alla niin kotipihassa kuin päiväkodin aidan toisellakin puolella. Kuvittelin aina romanttisesti, että sen oli istuttanut sinne Wreden perhe, jonka tyttärestä Matildasta tuli Suomen vankilatyön äiti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mathilda_Wrede

Puun läheisyydessä vietettiin elokuisin ikimuistoisia talon iltajuhlia. Puun merkitystä koko talomme asukkaille ei voinut ymmärtää ennen kuin se joutui tuomiolle. Viereisen päiväkodin väki oli huolissaan puusta putoavista oksista ja otaksui, että se oli jo elinkaarensa päässä. Kaupungin puutarhaosastolta tai jostain käytiin tarkistamassa puu ja sille annettiin kaatotuomio. Tämä tapahtui muistini mukaan noin 6 vuotta sitten. Yksi ja toinen talon väestä kävi halailemassa ja taputtelemassa vanhaa lehtikuusta edellisenä päivänä, kun kaataja oli tilattu. Muistan erityisesti erään rouvan halailemassa puuta avuton ilme silmissään. Nyt ei rouvaa eikä puuta enää ole. Minä kuvasin satoja kuvia puusta. Kiersin lähikortteleita ja ikuistin näkymää puun latvaan.

Kun puun kaataja, ammattimies, tuli paikalle ja ryhtyi töihin päätettiin yhdessä, että jokainen perhe saisi muistoksi pätkän puun rungosta. Puusta tehtäisiin lautoja ja mietittäisiin, mihin ne käytettäisiin. Lautapäätös tehtiin sen järkyttävän tiedon saannin jälkeen, että puu oli täysin terve ja sillä olisi ollut vielä vuosikymmeniä edessään.

Laudoista rakennettiin pihalle uusi pergola pari vuotta noiden tapahtumien jälkeen. Puu jatkoi siis elämäänsä lähellä kasvupaikkaansa. Talon väki rakasti puuta niin paljon, että sen kanto haluttiin jättää tontille. Pari vuotta sitten Vaasan vankilan myymälän lopettaessa hankittiin sieltä aurinkokello, joka toissa syksynä kiinnitettiin kannon päälle. Nyt tätä kirjoittaessani vasta tajuan, että Vaasan vankilalla on siis toinenkin merkitys puulle kuin mahdollinen yhteys Matilda Wredeen.

Perheiden omistamat pätkät rakkaasta "Matildan kuusesta" on viety pihalta mikä minnekin, varmaankin pääosin mökeille. Meidän kappaleemme on odottanut pergolan vieressä pensaan alla tulevaa sijoituspaikkaansa. Tänään se tuodaan tänne Vallgrundiin välisijoitukseen. Se on oikein hyvä hakkuupölkky. Ehkä meillä jonain päivänä on maaseutukoti tai mökki, jonka pihassa rakas puu jatkaa vielä elämäänsä.

Toiset puut

Matildan kuusi näki elämänsä aikana kaupungin monet vaiheet. Se kesti monet myrskyt ja sen oksilla hypähtelivät monet linnut ja sen ympärillä sukupolvittain lapsia. Tou edellä kirjoitettu on yhden minulle rakkaan puun tarina. Jokaisella puulla on omansa.

Tila ei riitä kertomaan muista minua kiehtovista puista. Tyydyn vain luettelemaan niitä.

Tunturien vaivaiskoivut ja lapin tunturikoivut
Kelottuneet kynttiläkuuset Pallaksen rinteillä
Hääpöytiemme koristuksena olleet kelopuun oksat, jotka haettiin Kilpisjärveltä
Vaasan vanhin lehmus, joka kaatui toukokuisessa myrskyssä noin 15 vuotta sitten ja jonka rungon kappale oli säilössä kellarissani, kunnes siitä tuli porontaljalla verhoiltu "vihkipallimme"
Seilin saaren 7 metriä korkeat katajat ja Seilin kirkon pihan uskomaton petäjä
Olostunturin rinteen yli 500 vuotta vanhat kuuset
Gjusgrundin pihlaja (artikkelikuvassa)
Sommarön linnakealueen pitkospuiden päässä olevan kiven päälle kasvaneet perhekuusen oksat
Muonion pappilan pihassa kasvanut tuomipihlaja ja syreeni
Setterbergin puiston koristeomenapuut ja pilvikirsikat
Seitsemisen kansallispuiston ikimännikkö
Söderskatan ikimetsä Vöyrin Västeröllä
Kuusikko Muodoslompolon ja Kitkiöjoen välissä Ruotsin Lapissa
Mummolan kuuset Tornion kirkon vieressä
ja juuri nyt Andersin pihan ympärillä kasvavat ikivanhat koivut ja omenapuu

Jokaisella meistä on omat puumme. Metsässä kävellessä voimme oikein tuntea, kuinka puut puhuvat ja suojelevat meitä tuulilta ja sateelta. Tunnemme, miten hyvä on hengittää puiden keskellä. Aivan niin, puut ovat elinehtomme tällä pallolla joka kiitää hurjasti avaruudessa. Ne kuluttavat tuottamaamme hiilidioksidia ja yhteyttävät happea. Olemme niille niin paljosta velkaa.

Druidien puuhoroskooppi

Niin kuin jokaisesta asiasta myös puista saadaan aikaan huuhaata. Tunnustan tässä, että olen puun halaaja. Pidän niistä aistimuksista, joita puut minulle antavat. Huuhaata on ennen kaikkea kaikenlaiset horoskoopit, jos niiden antaa ohjailla elämäänsä. Jokainen meistä on yksilö: omien geeniensä, ympäristönsä, elämänkokemuksensa ja sisäisten yllykkeidensä summa. Ei pidä luottaa kaiken maailman horoskooppeihin, ajattelen. Silti minua kiehtoo ikivanha kelttien puuhoroskooppi. Siinä olen pihlaja. Pihlajaa kuvaillaan näin:

Pihlaja 1.4.-10.4. ja 4.10-13.10

Laatu: maskuliininen
Elementti: tuli
Onnenkivi: Rodokrosiitti, yhdistää ihmisiä.
Herkkä Pihlaja on charmikas, iloinen ja lahjakas. Pihlaja merkin alla syntyneellä on hyvä maku, taiteellista silmää ja hän rakastaa elämää. Pihlaja pitää huomion kohteena olemisesta ja on myös hyvää seuraa mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Tunteellisena, intohimoisena ja levottomana ihmisenä Pihlajalle tuottaa anteeksiantaminen joskus vaikeuksia. Vaikka hän on itsenäinen, saattaa hän myös joskus asettaa itsensä riippuvaiseen asemaan.
Tunnuslause: Henkilökohtainen turhamaisuus on hyväksi, jos se motivoi meitä pysymään kunnossa.

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että tuo kuvaus sopii minuun mainiosti. Johtuukohan se siitä, että olen niin turhamainen, että minua mairittelevat nuo laatusanat pihjajahenkilön persoonallisuuskuvauksessa.

Puuhoroskoopistaan voi lukea vaikkapa sivulta http://tahtikartta.com/horoskooppeja/puuhoroskooppi/

Uskokoon, ken tahtoo...

Lopuksi musiikkia

Olen nyt pohdiskellut puita ja vähän muitakin. Puiden oksilla linnun laulu on kauneinta musiikkia, mutta ajattelin tapani mukaisesti laittaa kuunneltavaksi ihmisten tekemää puihin ja metsään liittyvää musiikkia. Täältä varmaan löytyy vähän jokaiselle jotain.

Aikakone - Alla Vaahterapuun https://www.youtube.com/watch?v=2B3JY_gE7E0

Kikka Laitinen Co. - Kanssa vanhan omenapuun https://www.youtube.com/watch?v=rLyDQO-W0rU

Tuomi on virran reunalla - mestarisahansoittaja Esko Pirttilampi ystävineen https://www.youtube.com/watch?v=5E4GxzrDkoQ

Hedningarna - Metsän Tyttö https://www.youtube.com/watch?v=8TpfKPG9A0M

Jean Sibelius - Metsämiehen laulu https://www.youtube.com/watch?v=1IFkPcsRbKs

Makeasti oravainen https://www.youtube.com/watch?v=GzIjNGv1zzI

Tapio Rautavaara - Uralin pihlaja https://www.youtube.com/watch?v=pPlqhO-Di6o

Kaksi Vanhaa Tukkijätkää - Justeeri https://www.youtube.com/watch?v=Tzbp8I57TFU

Lasse Hoikka & Souvarit - Koivu https://www.youtube.com/watch?v=Zin88XmTMGg

Dallape (solistinaan Topi Sorsakoski) - Rantakoivun alla https://www.youtube.com/watch?v=w_B6EQj1XKw

Jean Sibelius - Kuusi Op.75/5 https://www.youtube.com/watch?v=rGE3TdMx25s

Viola Uotila - Linnunlaulupuu https://www.youtube.com/watch?v=4Tjl9svWJTI