Nenaensis Lux

Hyvää Kalevalanpäivää!

https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc

Palasimme eilen illalla Rovaniemeltä, jossa vietettiin rakkaan isosiskoni Eepun 60-vuotisjuhlia. Artikkelikuva, on eiliseltä paluumatkalta Ylitornion Pekanpäästä Vuennonkoskelta.  Aamulla aloin miettiä, että olisi taas aika kirjoittaa tänne kotisivulle. Minulla olisi mielessäni eräs aihe, mutta koska sattui tällaisen juhlapäivä, päätin tehdä toisin.

Muistin, että olen kerran kirjoittanut koko näytelmän vuorosanat kalevalamittaan. Esitimme sen Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa 19 vuotta sitten. Näytelmä on yksi osa kolmiosaisesta Väähäisten tarinasta. Lapsena tulin laulaneeksi paljon pyhäkoulussa Mä silmät luon ylös taivaaseen -laulua. Siinä laulettiin: "ja katsot myös väähäiseenkin". Pienenä mietin, että onpa Jumala laajasydäminen, kun rakastaa myös väähäisiä, joiden kuvittelin olevan jonkinlaisia ihmismäisiä metsänhenkiä tai menninkäisiä. Sittemmin tajusin, että oikeasti laulettiin: "ja katsot myös vähäiseenkin." Viimeistä sanaa vain oli laulettaessa venytetty.

Aloin kehitellä mielikuvituksessani tarinoita väähäisistä, joiden aika kuluu eritahtiin tuolla toisessa todellisuudessa kuin ihmisten. Edellisen kesän näytelmässämme vietettiin Nenan vanhempien häitä. Äiti on menehtynyt ja poikkeuksellisesti nyt isä lähettää Nenan perinteisen aikuistumisrituaalin kautta käväisemään ihmismaailmassa. Meidän maailmamme vuosi on siis noin 17 vuotta väähäisten maailmassa. Isä toivoo, että Nena palaisi takaisin omaan maailmaansa. Mutta kuinka käykään?

Väähäiset tulevat esiin vain kuutamossa. Erityisen herkät ihmiset ja sudet vain voivat niitä nähdä. Siksipä oli itsestään selvää, että Sudenmorsiamet ja Weljet voisivat tuoda väähäiset näkyviksi. Sudenmorsiamista ja Weljistä olen kirjoittanut täällä sivuillani mm. seuraavissa kohdissa: http://ikariantulirumpu.fi/sudenmorsiamet-ja-weljet-20-vuotta/  ja http://ikariantulirumpu.fi/sudenmorsiamet-ja-weljet-elementit-ii-tuli/

Julkaisen nyt edellä kerrotun tarinan käsikirjoituksen kokonaisuudessaan. Tällä kertaa muuta runoutta ei ole luvassa.

 

 

 

NENAENSIS LUX

 

 

Tekstit: Mirjam Silvén

Henkilöt:

Nena: Heidi Nikkari

Nenan isä: Rami Mäkilaine

Vanhemmat väähäisnaiset: Laura Elo ja Mirjam Silvén

Ihmispoika: Janne Söderholm

 

Tanssijat ja koreografia:

Virpi Aho

Reija Hankosaari

 

Muusikot ja musiikin sovitus:

Eija Heikkilä, haitari

Timo Hiltunen, slidekitara

Timo Kuusisto, laulu

Janne Lehtonen, kitara ja basso

Piia Peltoharju, sello

Salla Sovio, huilu ja tinapilli

 

Paikannäyttäjät:

Anna-Liisa Kittilä

Eevalotta Niemi

Jenni Niemi

Nanny Panttila

Heli Törnroos

 

Paikka: Gustavsborgin ranta

 

Aika: to 6.8.1998 klo 24.00

 

1. Piazzolla: Libertango

Vanhat naiset odottavat rannalla.

Tanssijat nousevat hiekasta. Nena ja isä nousevat tulikujaa pitkin merestä.

 

2. Nenan isä Nenalle:

 

Nyt on aika armaiseni,

isän oma, impyeni

aika suuren saunomisen,

aikuiseksi astumisen.

 

Maamo meni manan maille.

Ei saa sua saatettua.

Isä itse impyistänsä

tuopi tutuilta tuvilta,

muitten mammain manattavaks,

neidon nuoren neuvottavaks.

 

Kuule kuinka taatto tässä

virren veisaa vanhempasi,

kertoo kierrot kuun kumean,

laulaa laulut laukoistansa,

 

elämänsä esittääpi,

todet totuudet torajaa

äidistäsi laulun lailla

maamolle manan majoille.

 

3. Deep Purple: Soldier of Fortune

Kutsi laulaa ikäänkuin Isä laulaisi Nenalle

 

4. Nena laulaa vanhan suojärveläisen kansanlaulun sävelellä:

 

Voi minua mesimarjaa,

pientä pääskystä poloa!

Ei oo maamo mukanani,

äiti armas apunani,

kun nyt astun aikuiseksi,

näen ilmeet ihmisien,

kansan kumman katsehet.

 

Mitä mie matala mahan,

vaikka pelko puraiseepi,

horkkahyttynen hypyttää,

hiekkamatolla heiluttaa.

 

Tahon tulla tanakaksi

voiman vanhan vaalijaksi,

tiedon oman ottajaksi,

väähäisväen virvaliekki

kumman kansan katsojaksi,

ystäväksi, ymmärtäjäksi,

ihmisienki iloksi.

 

5. Vanhemmat naiset tulevat ja laulavat vanhan suojärveläisen kansanlaulun sävelellä. Isä väistyy syrjemmälle. Naiset pukevat Nenan ja antavat neuvoja:

 

Yksi muista neito nuori,

toinen tosi paina päähän,

kolmas korvantauksille,

neljäs neion sydämeesi:

 

Muista aina mistä tulet,

mik’ on sukus sija ollut,

kulkemises kehto ollut,

oma kansasi ollunna.

 

Muista maamos mainintoja,

tätien tarinat tunne,

isän uljaan opetukset

ota orpo omaksesi.

 

Yksi muista neito nuori,

toinen tosi paina päähän,

kolmas korvantauksille,

neljäs neion sydämeesi:

 

Kukka kasvaa kankahalla,

lintu taivaan kannen alla,

Kala meren aaltosilla

Tulenneiet tuluksilla.

 

Kuule tulen tarinoita,

meren mustan murinoita,

ilman immen lauleloita,

maan matalan mietteitä.

 

Niin on kaikki katoovaiset

niin on olkoon ystäväsi:

ilma, vesi, maa ja tuli

sekä kaikki kansa niissä.

 

Yksi muista neito nuori,

toinen tosi paina päähän,

kolmas korvantauksille,

neljäs neion sydämeesi:

 

Moni miesi, moni naisi,

monet eläin ystävistä

omituiset ololtansa,

käytös kumma kansalla.

 

Noita kummia kuuntele,

sanat vierahat suvaitse,

ymmärrä vierahat virret,

kun ei liikaa loukanne ne.

 

Toisen pyhää älä pilkkaa,

toisen kotia et kiusaa,

halveksi et huonompata,

naurahtele nuoremmille.

 

Niin on taivaan kannen alla,

meren mustan mainingeilla

hyvä kaikin elää kyllä,

kun on ymmärrystä yllä.

 

Yksi muista neito nuori,

toinen tosi paina päähän,

kolmas korvantauksille,

neljäs neion sydämeesi:

 

Itse itsestäs välitä,

rakastele sydäntäsi,

niin voit toisia tukea

antaa aikaasi muilleki.

 

Oma tiesi aina astu,

kulje kankaat kaukaisetki,

milloin raitit risteääpi,

ole valmis väistämäänki.

 

Niin on rauha rakkahilla,

vierailla omat olonsa.

Rauha rajaa itsellesi,

toisilleki oma olo.

 

Mutta millon kansa kaipaa

huolillensa jakajata

kurjillensa kuulijata

työhön tämmöseen tokene.

 

Älä myöskään muijen anna

itteäsi alistella,

sieluasi sivallella

se on sulle suosioksi.

 

Yksi muista neito nuori,

toinen tosi paina päähän,

kolmas korvantauksille,

neljäs neion sydämeesi.

 

6. Timpan biisi ja rituaali. Kierretään tulta, sivellään neidon silmiä ja korvia, että hän voi nähdä ja kuulla ihmiset. Sytytellään lisää tulia jne.

 

7. Vanhemmat naiset lausuvat, Nenan lähettäminen ihmisten joukkoon:

 

Nytpä neito nuorimmainen

sulle sävelet sanelen,

miten mennä maailmalle,

toisten tuttuin tuville.

 

Hiljaa hiivi, kauan katso,

sitten koske korviansa,

silmiänsä sivele,

jotta näkis neion nuoren,

hyvän helmen havaitsis.

 

Ei oo kaikki kamalia,

eikä kaikki kainoisia,

osa tönii toisenlaista,

toiset tunnet tutummaksi.

 

Kun oot kansan katsonunna,

tutustunu tummaisihin,

tule yksin ystäväni

takasin taaton tuville.

 

Älä ota omaksesi

kummaa miestä mukahasi,

vaikka sieluus silmät loisi,

sydän sykkisi kovasti.

Väähäisistä itsellesi

etsi oma armahasi.

 

Jos sä otat omituisen

kumman kansan kasvattaman,

onnettomuus odottaapi,

paha päivä paisteleepi!

 

Urho uljas kansan kumman

ei voi kanssasi eleä,

kun on aika aivan eri

meillä kuin on kummaisilla.

 

Missä vuosi heillä vierii

meillä kaksi kymmeniä,

missä tunnit meillä tanssii,

heillä minuutit matelee.

 

Älä särje sydäntäsi,

kumman miehen mukahan.

Tule taasen tummaiseni,

takas taaton tupahan.

 

8. Nena lähtee ihmisten pariin ja kulkee lyhdyn kanssa. Neuvot ovat kaikuneet kuuroille korville. Nena nappaa yleisöstä miehen. (Janne S.)

Kulkiessaan Nena laulaa Jannelle Ave Mariaa. Lyhty jätetään soihtukujan päähän. Kutsi on kauempana rannassa ja sytyttää soihdun taaksensa niin, että hänen hahmonsa näkyy. Hän soittaa tynnyrirumpua. Nena ja Janne kulkevat kohti rummutusta. Kun he ovat lähellä rumpua rummutus kiihtyy, lakkaa ja samalla hetkellä soihtu sammuu.

KOHELU!

 

***

Musiikkia olisi tarjolla seuraavien linkkien kautta:

Deep Purple - Soldier Of Fortune  https://www.youtube.com/watch?v=RKrNdxiBW3Y

Astor Piazzolla - Libertango https://www.youtube.com/watch?v=vaXNdVTGT0k

Maria Callas - Ave Maria Schubert https://www.youtube.com/watch?v=j8KL63r9Zcw

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.