-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Tuli tarve kirjoittaa lyhyesti jo nyt, koska elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Muutoksen aika Olemme siirtyneet poikkeuksellisiin järjestelyihin koko yhteiskunnassamme, valmiuslakia (kun se saatetaan eduskunnan päätökseen) noudatetaan ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan. Niin kuin Sauli Niinistö totesi, Suomi ei ole enää sama tämän kaiken jälkeen. Hallitus ja Presidentti ovat kovin ottein ryhtyneet rajoittamaan ihmisten arkea koronaviruksen tartuntahuipun loiventamiseksi ja riskiryhmäläisten suojelemiseksi sekä siksi, että taattaisiin yhteiskunnan toiminta niiltä osin, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä. Samalla on annettu mittava tukipaketti, jotta rankimmat taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin torjumaan. Huolissani olen erityisesti yksinyrittäjien tilanteesta. Meitä koronan riskiryhmäläisiä on vanhusten lisäksi paljon muitakin. Tarvitaan kaikkien yhteistä tahtoa suojella itseä ja muita ja taata, että ihmisten arki sujuu. Toivon aika Kun sulkeudumme yhä enemmän koteihimme, saamme myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämänmuutoksiin. Tilanne on vakava, sitä ei pidä kieltää, mutta juuri tässä maailmanajassa on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita aiemmin ei ole ollut. Monet toiminnat voidaan tehdä verkon kautta....
More+
Jah hah... Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille. Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme...
More+
Joskus elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy erityisellä tavalla miettimään mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Silloin voi tuntea historian siipien havinaa. Minulla on juuri nyt tällainen olo. Ikään kuin jokin aikakausi elämässä olisi päätöksessä ja uuden odotus täyttää mielen. Tälle ei ole mitään järjellistä selitystä. Mitään suuria muutoksia elämässäni ei juuri nyt ole meneillään. Moni pienehkö asia on saatettu päätökseen ja pimeiden marrakuisten päivien aikana on ollut mahdollisuus havaita tämä. Arjen ja kiireen keskellä meillä on harvoin aikaa huomata muutoksien hetkiä, momentumeja. Juuri nyt minä suhtaudun positiivisella jännityksellä tulevaan. Mitähän se tuokaan tullessaan? Tämä marraskuu on ollut monin tavoin raskas ja täynnä ahdistusta monelle meistä, eikä yksin pimeyden vuoksi. Useat ikävät, syvästi koskettavat uutiset ovat ravistelleet Suomea ja naapurimaita. Pimeyden keskellä ne ovat kenties ahdistaneet enemmän kuin olisi valoisampana vuodenaikana käynyt. Tapahtumien kautta on ikään kuin katsottu pimeyttä silmästä silmään. Ahdistukseen ja pelkoon ei pidä kuitenkaan jähmettyä. On mentävä eteen päin ja uskottava, että on...
More+
