Historian siivet, muutoksen tuulet
Joskus elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy erityisellä tavalla miettimään mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Silloin voi tuntea historian siipien havinaa. Minulla on juuri nyt tällainen olo. Ikään kuin jokin aikakausi elämässä olisi päätöksessä ja uuden odotus täyttää mielen. Tälle ei ole mitään järjellistä selitystä. Mitään suuria muutoksia elämässäni ei juuri nyt ole meneillään. Moni pienehkö asia on saatettu päätökseen ja pimeiden marrakuisten päivien aikana on ollut mahdollisuus havaita tämä. Arjen ja kiireen keskellä meillä on harvoin aikaa huomata muutoksien hetkiä, momentumeja. Juuri nyt minä suhtaudun positiivisella jännityksellä tulevaan. Mitähän se tuokaan tullessaan?
Tämä marraskuu on ollut monin tavoin raskas ja täynnä ahdistusta monelle meistä, eikä yksin pimeyden vuoksi. Useat ikävät, syvästi koskettavat uutiset ovat ravistelleet Suomea ja naapurimaita. Pimeyden keskellä ne ovat kenties ahdistaneet enemmän kuin olisi valoisampana vuodenaikana käynyt. Tapahtumien kautta on ikään kuin katsottu pimeyttä silmästä silmään. Ahdistukseen ja pelkoon ei pidä kuitenkaan jähmettyä. On mentävä eteen päin ja uskottava, että on se aurinko jossain. Ahdistuksissa ihminen hakee turvaa usein tuomitsemattomasta hengellisyydestä. Varoitan, että kaksi seuraavaa laulua sisältävät kristillishengellistä sanomaa. Minua ne ovat auttaneet synkkinä hetkinä: Itkemättömät itkut https://www.youtube.com/watch?v=o3Ssw9Rxw3Y ja Särkyneille https://www.youtube.com/watch?v=SuGtzbCWttI
Minun marraskuuhuni mahtui kaksikin matkaa Rovaniemelle. Palasin jälkimmäiseltä (työ)reissultani toissapäivänä. Minulla oli tilaisuus käydä kuuntelemassa maanantai-iltana Rovaniemen valtuustosalissa Marianne Junilan luentoa saksalaisten sotilaiden ja suomalaisen kantaväestön rinnakkainelosta jatkosodan aikana. Luin sisareni luona kirjaa pohjoisen evakoista. Siinä oli myös mielenkiintoinen muistelus, joka liittyi nuoruudenkotiini Muonion pappilaan. Lapin sota oli käynnissä tasan 70 vuotta sitten ja siksi monet julkaisut, näyttelyt ja tutkimukset käsittelevät juuri nyt tuota aikaa. Ilmassa on historian siipien havinaa.
Kuten kirjoitukseni alussa totesin: juuri nyt on eräänlainen momentum. Tunnetta suuresta muutoksesta edesauttaa eilinen historiallinen eduskunnan äänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista. Wittgensteinin kuuluisin teesi kuuluu: "Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta." Kääntäisin sanonnan toisinpäin: "Mistä ei voi vaieta, siitä pitää puhua". Rakkaudesta ei voi vaieta. Se kuuluu meille kaikille tasa-arvoisesti. Se on syvä ihmisarvokysymys. Sen kunniaksi pistän tähän tavattoman kauniin (hengellisen) laulun: Kaikista sanoista suurin https://www.youtube.com/watch?v=qNcQrZ2lcNI Ihmisarvot kuuluvat kaikille. Olen niin onnellinen, että ajan pyörä myös täällä Suomessa on nitkahtamassa tälle hammasrattaalleen. Toivon syvästi, että he jotka kokevat nyt juuri syvää ahdistusta asioiden saamasta käänteestä, rauhoittuisivat ja katsoisivat luottavaisesti tulevaan.
Maailman ääriin Juicelta https://www.youtube.com/watch?v=4IbKg0NkzOY aloittaa varsinaisen musiikkisessiomme. Lisää Juicen tekstiä löytyy biisistä Balladi (elokuvasta Klaani). Tässä se tulee rakkaan ystäväni Jouko Enkelnotkon laulamana https://www.youtube.com/watch?v=iAtTUGkAmF4 Juicen kuolemasta tuli pari päivää sitten kuluneeksi 8 vuotta. Siksi jatkamme hänen biiseillään vielä hetken. Musta aurinko nousee on minulle hyvin tärkeä. https://www.youtube.com/watch?v=DuzyTjxQFX8 Ollaan ihmisiksi https://www.youtube.com/watch?v=s5uWFIjKtzU on kulkenut vuosikymmeniä mukanani. Viimeisenä Juicen lauluna kuuntelemme ikuisesti lämmittävän Luonas kai olla saan https://www.youtube.com/watch?v=K0u808Zh-y4 Juicen lisäksi kuuntelemme tuulilauluja. Bob Dylanin Blowing in the Wind Peter, Paul and Maryn esittämänä https://www.youtube.com/watch?v=Ld6fAO4idaI Mikko Kuustosen Hyvällä tuulella https://www.youtube.com/watch?v=iCAvcXyRAnY Antti Railion Halla ja etelätuuli https://www.youtube.com/watch?v=mkQb9yVFs-U on yllätys minulle. Maarit Hurmerinnan Tuuli ja taivas https://www.youtube.com/watch?v=jVFuXbrQ1SA taas on vanha tuttu. Harmi kun, en löydä Kauko Röyhkän Tuulee -kappaletta albumilta Lauralle. Samaten yritän löytää biisiä, jossa sanotaan jotenkin näin: "Suuret tuulet puhaltaa ja syvä vesi virtaa... Lieneekö Mikko Kuustosen? Cumuluksen Länsituuli https://www.youtube.com/watch?v=pJzSQ3T602o ja Dannyn esittämä Tuuliviiri https://www.youtube.com/watch?v=KSQiMW0LizQ ovat hiukan vanhempia. Loppuun laitan muutosbiisiksi tuttuakin tutumpi Bob Dylanin The Times They Are A Changin' https://www.youtube.com/watch?v=e7qQ6_RV4VQ
Näillä mietteillä ja musiikilla sekä seuraavan runoni siivittämänä toivotan hyvää alkavaa joulukuuta. Poltetaan kynttilöitä ja ilahdutaan ajatuksesta, että vajaan kuukauden kuluttua päivät alkavat pidetä.
Illalla,
kun pimeys laskeutuu,
sytytän kynttilän.
Laitan onneni musiikin
soimaan.
Puhdistan sieluni ja ruumiini.
Lepään rakkauden kämmenellä.
p.s. Vastaukseksi kyselyihin: Tuo rengaskuva on Vöyrin Hällnäsin venerannan kalliolta.
p.p.s. Kuustosen "tuulibiisin" löysi eräs lukijoista. Se on nimeltään Hopealanka https://www.youtube.com/watch?v=99RRSdFn9Bo
