Muutos on pysyvä olotila

Jah hah...

Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille.

Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme 2006. Samaisella soittimella tapailin ensimmäiset soittoni. Muita soittimia riittää yllin kyllin, mutta ei niistä sen enempää.

Kaikilla esineillä on tarinansa, siksi niistä on joskus vaikeaa luopua. Olen luonteeltani dokumentaristi ja keräilijä ja siksipä kotimme notkuu monenlaisia esineitä ja papereita, valokuvia, levyjä, tallenteita. Huh huh! Mitähän tästä sanoisi psykoterapeutti ja konmarittaja?

Sori siitä!

Pohjalainenkin tuli tiensä päähän ja piti sitten ostaa viimeinen lehti ja ensimmäinen Ilpo eli Ilkka-Pohjalainen arkistoihin. Niitä arkistoidessa ja leikekirjani kanssa värkätessä pälähti päähän muutos ja oma työurani Vaasan seudulla. Päätin kirjoittaa tänne yksityistä historiaani, koska se kertoo paljon jatkuvasta muutoksesta. Siitä voi löytää myös komiikkaa. Ehkäpä eläkejuhlissani kerron tämän saman.

• Aloitin Tervajoella Köpingin koulussa koulunjohtajana. Nythän ei ole enää koulunjohtajia, vaan he ovat kaikki rehtoreita. Koko rakennus purettiin myöhemmin. Köpingin kouluakaan ei enää ole. Vähäkyrö liitettiin Vaasaan.
• Pidin paussia Köpingistä ja olin Vaasan kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksessa opettajana. Sitä oppilaitosta ei enää ole, vaan sosiaalialan opetus siirrettiin Vaasan sosiaali- ja terveydenhoitoalan oppilaitokseksi. Sitäkään ei enää ole. Vedin sielläkin muutaman kurssin.
• Kävin pitämässä koulutusta Vaasan Aikuiskoulutuskeskuksessa Runsorissa. Koulu siirrettiin toiseen paikkaan, eikä kouluakaan enää ole.
• Menin vaikeimmin kehitysvammaisten erityisopettajaksi Kustaalan palvelukeskukseen. Minun aloitteestani luokka siirrettiin jokusen vuoden jälkeen Pilvilinnan koulun yhteyteen. Pilvilinnan koulua ei enää ole, vaan se on ollut jo kauan osana Isolahden koulua. Kustaalan toimintakeskuksen talokin tyhjennettiin homeen takia. Toimintakeskustakaan ei enää ole, vaan toiminnat siirrettiin muualle toisella nimellä. En nyt muista millä. Olisiko ollut Majakka?
• Käväisin välillä vuoden Huutoniemen koulussa valmistavassa opetuksessa opettajana. (Silloin opetuksen nimi oli pakolaisopetus.) Totta kai myöhemmässä vaiheessa opetus Huutoniemellä lopetettiin. (Myöhemmin on pariin otteeseen ollut valmistavia luokkia tuossakin koulussa.)
• Pilvilinnasta palasin pysyvämmin maahanmuuttajaopetuksen pariin. Huutoniemen koulun valmistavat luokat siirrettiin Ristinummen koululle. Oltiin hetken Huutoniemen opettajia, kunnes opetus jäi Ristinummen alaiseksi. Tein aloitteen MED-luokan perustamiseksi. Jokusen vuoden jälkeen meidät siirrettiin Palosaaren kouluun. Sittemmin Ristinummen koulu yhdistettiin Kappelinmäen koulun kanssa Nummen kouluksi. Sitä ei siis enää ole. No, onko enää Palosaaren koulua. Eipä ole. Eikä ole MED-opetustakaan.
• Pidin yhtenä keväänä muun ohessa opetusta myös Lyseon lukion aikuislinjalla. Onko sitä vielä? No eipä taida.
• Menin sitten välillä Vaasan varhaiskasvatus- ja opetusvirastoon Vaasanpuistikolle maahanmuuttajaopetuksen koordinaattoriksi. Sitä virkaa ei enää ole. Viraston toiminnat siirrettiin Raastuvankadulle ja virastoakaan ei enää ole. On Vaasan kaupungin suomenkielinen perusopetus jne.
• Kulttuurilautakunnassa olin kahdeksan vuotta. Sitäkään lautakuntaa ei enää ole. Silloisesta lautakunnan rootelista siirrettiin orkesteri teatterin alaisuuteen ja Kuulaopisto muualle.
• Welmun Club 25:ssä tein silloin tällöin talkoohommia. Welmua ei enää ole ja Club 25:n talokin paloi.
• Opetin työväenopistossa luovaa kirjoittamista. Myöhemmin Vaasaopisto siirtyi toisaalle.
• Kun jäin osatyökyvyttämyyseläkkeelle ja ryhdyin tekemään kolmipäiväistä työviikkoa, työskentelin ensimmäisen vuoden Huutoniemen ja Nummen kouluissa. Toisena ja kolmantena vuonna olin Nummen koulun R-kiinteistössä ja Teeriniemellä. Teeriniemen koulu lakkautettiin ja Nummen koulun R-kiinteistö purettiin. (R= vanha Ristinummen koulun kiinteistö)
• Sitten tehtiin taas muutos työhommissani. Vajaa neljä vuotta työskentelypaikkani on ollut koko kaupunki, kotitoimisto, Nummen koulu ja "virasto". Kaikki ovat vielä toistaiseksi pystyssä.
• Koulutin OPEKOssa, se muuttui EDUCODEksi. Koulutin Vaasan lääninhallituksen koulutuksissa. Vaasan lääniä ei enää ole.
• Toimin muun ohessa yli kymmenen vuotta Pohjalaisen kriitikkona. Pohjalaista ei enää ole. Kirjoitin kolumneja Uusi Vaasalainen lehteen. Sitä ei enää ole.
• Kävin laulamassa karaokea Kotilassa ja Birrassa. Niitä ei enää ole. Kantapaikkani oli Ernstin kuppila 25 vuotta. Sitäkään ei enää ole. Onhan siinä joku baari, mutta ei entisen kaltaista.
• Lapsuuteni  pikkupappilat Limingassa ja Kokemäellä sekä (kirkkoherran-)pappilat Pyhännällä ja Muoniossa eivät ole enää papin perheen käytössä, vaan niissä on muuta toimintaa.
• Ehkä en enää muista kaikkia tämän kaltaisia asioita.

Mikä on siis tarinan opetus? Ainakin se, että jos haluat jonkin työpaikan tai rakennuksen säilyvän nykyisessä muodossaan tai käytössään tai edes säilyvän, älä kutsu minua töihin. Onneksi sitä pelkoa ei juurikaan ole, sillä tästä lähtien teen vain muutamia proggiksia silloin tällöin. Luontoa ei ainakaan voida lopettaa, eihän?

Siispä sori siitä, että olen aina pyörinyt muutoksen keskellä. Mutta niinhän me kaikki...

Hyvä paha muutos

Muutos on usein hyvä asia ja se edustaa eteen päin menoa ja kehitystä. En voi olla kuitenkaan miettimättä, kuinka paljon inhimillistä energiaa kuluu näiden muutosten kehittelyssä, läpi viemisessä jne. Kuinka paljon turhautumista? Kuinka paljon voimattomuutta? Miten huolehditaan työhyvinvoinnista muutosten keskellä? Onko toimintojen "järkeistäminen ja sutjakoittaminen" aina niin järkevää ja sutjakasta? Kuinka paljon rahaa kuluu näihin muutoksiin? Peittävätkö odotetut säästöt kaikki muutoksen tuomat kulut? Onko aitoa seurantaa ja mahdollisuuksia paluuseen? Eikö samasta pullataikinasta tehdyt pullat maistu samoilta, oli ne leivottu mihin muotoon vaan? Tokihan on vaihtelua syödä joskus pyöreitä, joskus vaikka neliön muotoisia vehnäleipiä.

No, minä olen vaan tällainen vanheneva naisihminen loikkaamassa eläkerajan paremmalle puolelle. Ihmisen mielikin muuttuu ikääntyessä. Tuleepa todettua, että joustokykyä ja muutosvalmiutta ei enää ole sillä tavoin kuin nuorempana. Huomaa, että yhä useammin miettii sitä, kuinka monta kertaa sama pyörä pitää keksiä uudelleen. Huomaa, että kaikki muutokset eivät ole pelkästään hyviä. Tekee mieli huudahtaa: "Pitääkö kaiken aina muuttua?"

Haluan kuitenkin uskoa, että pieni uteliaisuus elämää kohtaan pitää mielen aurinkoisena. Silloin kestää jatkuvien muutostenkin kourissa.

Ehkäpä tämä keräilijäluonne onkin kehittynyt siitä tarpeesta, että ympärillä on oltava tuttuja ja turvallisia asioita, esineitä ja dokumentteja. Antaisikohan konmarittajat tämän anteeksi?

Musiikkia

Tänään herkutellaan hiukan vanhemmalla musiikilla.

KOM - Laulu liikkeen ikuisuudesta https://www.youtube.com/watch?v=TVseo3lmUN8 Yritäpä kuunnella tätä ilman poliittisuutta.

Sakari Kuosmanen -  Muuttuvat laulut https://www.youtube.com/watch?v=00TRpRjsC3c Georg Otsin versio tästä on ollut joitakin kertoja täällä

Bob Dylan The Times They Are A Changin' 1964 https://www.youtube.com/watch?v=e7qQ6_RV4VQ

The Doors - Riders On The Storm https://www.youtube.com/watch?v=Wbx6gULYNbc

Peter Paul and Mary - Leaving on a Jet Plane https://www.youtube.com/watch?v=IVEATF7VNTk

Jim Croce - Time in a bottle - 1973 https://www.youtube.com/watch?v=dO1rMeYnOmM

Dire Straits - Sultans Of Swing https://www.youtube.com/watch?v=0fAQhSRLQnM

The Credence - Have you ever seen the rain https://www.youtube.com/watch?v=6s1tuvmdWMs

Bob Marley - No woman No cry https://www.youtube.com/watch?v=P86JdaapRjo

Janis Joplin - Maybe https://www.youtube.com/watch?v=cM0T9fumD5k

Queen - Love of my life & Bohemian Rhapsody https://www.youtube.com/watch?v=MEEJOZkmIxU

Erik Satie - Gnossiennes 1,2,3 https://www.youtube.com/watch?v=aTi9czvLa-4

Runo

On kulunut jo kuusi vuotta rakkaan ystäväni Timpan poismenosta. Hänelle kirjoitin tämän runon noin viikko sitten.

Timpalle 25.1.2020

Tähtien valo tavoittaa minut

juuri tästä:

vaellan lumisessa metsässä

kynttilän liekkiä varjellen.

Sydämessäni sinä

peset jalkani rakkaudellasi.

Kuusien oksat painuneet

kuun valon raskaudesta.

Jossain tuolla sinäkin

näppäilet kitaraasi,

liu'utat metalliputkea

sen kielillä.

Kuulen sen tähdistä.

Hyvin hiljaa

karhea äänesi kietoo metsän.

Liekkini loistaa valoasi.

Näiden surun, kivun,

kaipauksen vuosien jälkeenkin

sinä elät minulle.

Eivät kaikki tähdetkään,

jotka valoaan tuhlaavat,

enää ole tuolla.

Silti ne kilpailevat

hangen lumikiteiden kanssa.

Saavu valo!

Saavu rakkaus!

admin