Voi aikoja

kollaasi

Niin se vuosi 2020 saatiin päätökseen. Hyvää vuotta 2021! Nyt voi sanoa, että ensi kuun jälkeen on jo maaliskuu!

Joulu 2020 oli perheessämme erilainen kuin tavallisesti. Mielikuvituksen ja luovuuden avulla siitäkin selvittiin. Yhden poikamme ja hänen vaimonsa kanssa pidimme pienimuotoisen joulutilaisuuden aaton aattona Panttilan ja Vaasan puolessa välissä eli Laihian Ylipään nuorisoseuran parkkipaikalla. Auton takakonttiin laitettiin punainen liina ja glögitarjoilu. Elävä kynttiläkin sytytettiin lasipurkkiin. Vaihdoimme lahjoja, nautimme tarjoiluista ja seurasta turvallisesti taivasalla. Vaasassa asuville pojille ja heidän vaimoilleen vietiin lahjat ja ruokakorit. Tampereella asuva tytär vietti miehensä kanssa joulun muualla.

Päättyneenä vuonna on ollut pari asiaa, jotka jäävät varmasti mieleen. Toinen niistä liittyy terveyteen ja toinen erään suurvallan (sisä-)politiikkaan. Näihin kietoutuu erottamattomana kaiken maailman huuhaauskomusten nousu. Toivottavasti vuoden kuluttua toivo ja luottamus ovat jo voittaneet. Keväällä kirjoitin jutun, jonka nimi on Muutoksen aika, toivon ja valon aika. http://ikariantulirumpu.fi/muutoksen-aika-toivon-ja-valon-aika/ Seison edelleen niiden ajatusten takana.

Onneksi vuoteen mahtui ainakin minulle myös paljon positiivista. Saimme kesällä pienen aikaikkunan, jolloin matkustimme Lapissa ja Norjassa. Myös alkusyksyyn sijoittui matka pohjoiseen ja Hailuotoon. Saimme pitää Sirpa Seppelinin kanssa juuri oikea-aikaisesti näyttelyt Vaasassa ja Kalajoella. Parit majakkareissut tekivät myös mielen iloiseksi ja virittivät luovuuteen. Sudenmorsiamien ja Weljien viimeinen esitys elementtisarjasta siirtyi kuitenkin tulevaan kesään.

Eläkkeelle jäänti elokuun alussa oli mukavaa ja vapautti aikaa ja energiaa moneen hienoon asiaan kuten "Matka luovuuden lähteille" -kurssin pitämiseen Mustasaaren aikuisopistossa.

Juuri alkaneena vuonna minulla on neljä isoa asiaa odotettavissa. Niistä kirjoittelen taatusti, jos ne toteutuvat.

 

Hyljeneidon tarina

Kävimme tapaninpäivänä Klobbskatissa nauttimassa nuotiohetkestä ystävämme J:n kanssa. Kolme vuotta sitten tapaninpäivänä näimme tuossa paikassa itämerennorpan. Nyt lähtiessä heitin ilmaan toivomuksen, että näkisimme harmaahylkeen. Toive toteutui heti paikalle tullessa. Sainpa napattua muutaman mainion kuvankin.

Olin niin innoissani hylkeen näkemisestä, että oli aivan pakko lähetellä kuvia ystäville. Siinä sitten tuli luvattua, että kirjoitan tänne hyljeneidon tarinan, jonka edesmennyt Anki Lindeman kertoi minulle aikanaan Klobbskatin vieressä olevassa Finngrundetissa. ( http://ikariantulirumpu.fi/tarinoita-merenkurkusta-i/ Tässä kerron Finngrundetista.)

Kirjoitan tarinan sellaisena kuin sen muistan yli parin kymmenen vuoden takaa. Olen tarinaa lihotellutkin melkoisesti.

Näin se menee:

Kauan sitten Finngrundetissa asui isä ja nuori tytär. Äiti oli menehtynyt. Pieni perhe sai elantonsa kalastuksesta ja lampaiden kasvatuksesta. Leipä oli hyvin niukkaa, vaikka tuohon aikaan kalasaaliit olivat vielä kohtuullisia.

Eräänä talvipäivänä saarelle hiihti nuori mies. Olkoon hänen nimensä Johan ja neidon nimeksi valitsen Linnean. Isä olkoon Anders. Niinhän siinä kävi, kuten käydä voi. Linnea ja Johan mielistyivät toisiinsa. Andersilla ei ollut nuorten liittoa vastaan mitään, varsinkin kun Johan aikoi asettua Linnean kanssa asumaan Finngrundetiin. Kaksin kalastamalla voitaisiin leventää leipää. Nuoresta Johanista olisi apua myös hylkeenpyynnissä ja rakennusten sekä veneen kunnostuksessa. Johan oli kalastajaperheen nuorin poika ja hänen kotonaan oltiin tyytyväisiä siitä, että olisi vähemmän suita ruokittavana.

Johan oli ylpeä mies eikä halunnut tulla saarelle asumaan pelkin tyhjin käsin. Hän halusi lähteä merille tienaamaan kihlasilkkiä ja uutta kirnua varten. Sieltä voisi saada raavittua rahaa suolaan ja jauhoihinkin.

Johan lähti kesän kynnyksellä ja tarkoitus oli palata vuoden kuluttua Linnean ja Andersin luo. Sitten pidettäisiin häät ja ryhdyttäisiin odottamaan pienten jalkojen tepsuttelua pirtin lattialankuilla.

Kului vuosi. Ei Johania. Kului toinen. Ei vieläkään Johania. Jokainen ilta Linnea seisoi rannassa lyhdyn kanssa ja odotti odottamistaan. Linnean lyhty erehdytti monta laivaa ajamaan karille. Rantaan ajautui kaikenlaista tarpeellista ja Finngrundetin perhe alkoi vaurastua.

Yhä uudet vuodet laskeutuivat hyiseen hautaansa. Anders alkoi olla jo vanha. Yhä suuremman osan elannosta antoivat saaliit laivojen hylyistä eikä isä enää jaksanut lähteä myrskyiselle merelle kalastamaan. Yhä Linnea odotti. Johanin veli olisi halunnut naida neidon, mutta Linnea ei Andersin pyynnöstä huolimatta ollut tähän suostunut.

Eräänä iltana Linnea oli taas myrskylyhdyn kanssa rannassa, kun sinne ajautui miehen ruumis, jolla oli kädessä harmaa silkkihuivi. Linnea tunsi heti Johanin, jonka laiva oli haaksirikkoutunut Klobbhällanin karikoille.

Ikäneidon suru oli suunnaton. Hän ei suostunut Andersin pyynnöistä huolimatta tulemaan sisälle torppaan, vaan kietoutui harmaaseen silkkihuiviin ja itki rannassa niin katkerasti että muuttui viimein hylkeeksi. Se työnsi kuonollaan Johanin ruumiin läheiseen syvänteeseen ja jäi elämään mereen.

Pimeinä iltoina Finngrundetin koillisen puoleisella kalliolla voi edelleen yllättäen nähdä lyhdyn valoa ja kuulla hyljeneidon surullista laulua ikuisesta rakkaudesta. Joskus hyljeneito ui syvänteistään ja karikoiltaan lähemmäksi rantaa ja katsoo suurilla kosteilla silmillään rannalla istujia.

Sen pituinen se!

 

Metsähallituksen ylläri

Päättyneenä vuonna minua ilahdutti kovasti, että suomalaiset löysivät lähiluonnon ja kotimaan tarjoamat rentoutumismahdollisuudet. Jo vuosia minulle on ollut erityisen rakas Sommarön linnakealueen luonto. Sommaröstä kirjoitin aiemmin http://ikariantulirumpu.fi/tarinoita-merenkurkusta-ii/

Sommarön linnakealue on tullut minulle erityisen rakkaaksi siitä syystä, että uimarannalla pidettiin meidän vihkimistilaisuus 2.8.2008. Alueella olen antanut myös "nuotiosaattohoitoa" rakkaimmalle ystävälleni. Autolla pääsi nuotion viereen silloinkin, kun hän ei enää jaksanut liikkua pitkiä matkoja.

Linnakealueelle on viime vuosina löytänyt yhä useampi ihminen. Metsähallitus on kunnostanut laiturin viereen mukavan nuotiopaikan. Sinne on päässyt hyvin autolla myös monella tapaa liikuntaesteiset kuten pienten lasten perheet, vanhukset ja vammaiset. Alueella on kaunis luonnon muotoilema hiekkaranta, jossa lapsiperheet ovat viihtyneet, kun lähelle on päässyt autoilemaan eikä tavaroita ja lastenvaunuja ole tarvinnut raahata pitkien matkojen takaa. Alueen etäisimmässä kohdassa on viehättävä kallioinen niemi. Sekin on ollut hyvin saavutettavissa.

Olen ohjannut alueella monia Merenkurkun maailmanperintöön tutustuvia opettaja- ja oppilasryhmiä. Toistuvasti olen kehottanut ihmisiä tulemaan alueelle, koska paikka on ollut esteettömin lähialueiden hienoista luontopaikoista. On ollut ilo seurata rantanuotiolla, kuinka yhä useammat perheet ovat löytäneet paikan. Usein siellä on oltu jopa lastenvaunujen kanssa ja taaperoikäiset ovat ottaneet ensimmäistä tuntumaansa luonnon ihmeisiin.

Nyt alueen ulkopuolelle on laitettu lukittu puomi ja vartiotuvasta eteen päin on moottoriajoneuvoille laitettu ajokielto. Puomin ulkopuolella on iso parkkialue. Jo pari vuotta sitten olin yhteydessä Metsähallituksen Kari Hallantiehen, kun parkkialueen rakentamisesta tihkui tietoa. Silloin pääsimme mielestäni yhteisymmärrykseen, että se sijoitettaisiin lähemmäksi rantoja paikkaan, josta kulku myös vanhuksilla ja liikuntaesteisillä olisi kohtuullinen sekä rantanuotiolle että uimarannalle.

Loppusyksystä tulleet uudet järjestelyt yllättivät ikävästi. Soitin Tuija Warenille Metsähallitukseen, koska Hallantie on jo jäänyt eläkkeelle. Keskustelimme nykyisistä muutoksista. Kerroin selvästi mielipiteeni ja huoleni siitä, että alueesta tulee nyt monille saavuttamaton. Tuija sanoi, että rantanuotiolle haluavien kannattaisi siirtyä Klobbskatin nuotiopaikalle ja lapsiperheiden uintireissut suunnata vaikkapa Sommarösundiin. Sommarösundin uimaranta on kyllä mukava, mutta ei todellakaan niin luonnonläheinen kuin linnakealueen ranta.

Artikkelikuvassa ovat rinnakkain Klobbskatin alue ja Sommarön rantanuotio. Kuvista käy heti ilmi, että Klobbskatissa ei olla niin luonnonläheisessä ympäristössä kuin Sommarössä. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy rakennettu ympäristö, jossa luonnon rauhan rikkovat monenlaiset äänet. Nuotiopaikka on  keskellä kuvaa aivan vasemmassa reunassa. Aallonmurtajalle on rakennettu myös huvimaja tulistelua varten. Nämä paikat eivät ole läheskään niin turvallisia lapsille kuin linnakkeen paikat. Nuotiopaikka on aivan parkkipaikan kyljessä. Merelle on kivat näkymät, mutta toisissa suunnissa on vähemmän kauneusarvoja.

Jos (kun) nykyiset järjestelyt jäävät voimaan, Metsähallituksen kannattaisi järjestää parkkialueelle lainattavia maitokärryjä, joilla tavaroita voitaisiin kuljettaa rantanuotiolla ja uimarannalle, joihin molempiin on puomilta matkaa hiukan vajaa kilometri suuntaansa.

 

Anders Myntin kirjoitus asiasta

Ystäväni ja tuplakollegani Anders Myntti kirjoitti Vasabladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen joulun alla. Tässä se on suurimmassa laajuudessaan. Bladetiin ei mahtunut näin monta merkkiä. Olen kääntänyt tämän alkuperäisen kirjoituksen ja julkaisen sen tässä Andersin luvalla.  Mahdolliset käännösvirheet ovat minun.

 

"Metsähallitus loistaa jälleen!

Joissakin asioissa metsähallituksen toimet tuntuvat sanelupolitiikalta. Viimeisin esimerkki koskee Sommarön linnakealuetta. Kun kyläneuvostomme, kyläläiset ja huolestuneet yrittäjät ottavat yhteyttä päättäjiin ja ilmaisevat eriäviä mielipiteitä siitä, että tie ulkoalueelle on suljettu, asia ylittää yhtäkkiä Yle 1: n uutiskynnyksen ja meille ilmoitetaan jopa kansallisessa mediassa, että tie on suljettu. Onko se erinomainen esimerkki sanelupolitiikasta vai onko se vain sattumaa? Se, että on tehty uusi ja tarpeellinen pysäköintipaikka, on hyvä, mutta koko alueen sulkeminen puomilla on jotain aivan muuta. Ei ole ollut keskustelua tai tietoa ennen päätösten tekemistä kyläläisten tai muiden alueen kehittämisestä kiinnostuneiden tahojen tai aluetta käyttävien yrittäjien kanssa.

Tien sulkemisesta johtuva Vallgrundin asukkaiden pettymys, turhautuminen ja jopa viha on helpompi ymmärtää, kun tiedetään ulkoilualueen luomisn taustat.

Nimi Sommarön linnake tulee siitä, että armeijamme hallitsi alueella vuosina 1939 - 1987. Oli jouluaatto, kun 1939 sotilaat alkoivat kiinnittää kahta tykkiä niemen kallioille suojellakseen väylää Vaasaan. Kuukausi aiemmin Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen. Tykkejä ei käytetty, koska kylmä talvi ja paksun jää suojasivat kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Rauhan tulon jälkeen armeija halusi jäädä alueelle ja Vallgrundin asukkaat myivät mielellään alueen, koska armeijan läsnäoloa arvostettiin. Niemi oli aidattu ja siitä tuli asevarasto ja harjoittelualue. Se antoi työtä monille saariston asukkaille.

Noin 50 vuoden kuluttua päätti sulkea harjoittelualueen ja myydä alueen. Silloin Vallgrundin asukkailta kysytään kunnan kautta, mitä mieltä olisimme siitä, että suunniteltaisiin merenläheistä asumista ja myytäisiin tontteja yksityisille asukkaille. Vallgrundin asukkaat sanoivat kiitos ei ja totesivat, että alueen tulisi pysyä avoimena kaikille ja olla ulkoilualue. Asumme kunnassa, jossa ihmiset kuuntelevat asukkaiden mielipiteitä ja toiveita, eikä aluetta myyty yksityishenkilöille. Sen sijaan Metsähallitus otti sen haltuunsa.

Vallgrundilaiset olivat myös mukana, kun Metsähallitus halusi rakentaa vaellusreitin Sommarö Soundista "linnoitukseen". Projekti oli kyläneuvoston alaisuudessa, ja kyläläiset työskentelivät talkoilla ja antoivat luvan vaellusreitin rakentamiseksi maittensa kautta. Nyt Vallgrundin asukkaat tuntevat itsensä pettyneiksi. Minusta tuntuu, että teidän on tänään vaikea koota mitään vastaavaa talkoohenkeä Vallgrundin kylissä.

Metsähallituksen hallinnoimana aikana linnakealue on sisällytetty Natura 2000 -verkkoon ja myöhemmin myös osaksi maailmanperintöä. Alue ei todellakaan ole sitä, mitä tarkoitamme yleensä luonnonsuojelualueella. Se on ihmisen tekemä kulttuurimaisema, jolla on kaunis luonto. Alueella on bunkkereita, maanalaisia ​​säilytystiloja, tykkilavettien kiinnitysten jäänteitä kallioilla, betonisia ammuntasuojia, isoja maakaivantoja, louhoksia ja monia sulkapallokentän, lähes tenniskentän kokoisia betonilaattoja, puhelin- tai voimajohtoja jne. Lisäksi alue, joka on tarkoitettu väliaikaisesti(?) erilaisten jätteiden varastointiin. Siellä on talon jäännöksiä, lankkuja, vanhoja kattolevyjä jne. Tältä se on näyttänyt 30 vuoden ajan! Se pitäisi mielellään siistiä, jos vaan onnistuu ja on mahdollista. Luonnonsuojelualue? Ei, ehdottomasti ei, mutta todellakin erinomainen ulkoilualue.

Parhaimmat luonnonnäkymät ovat juuri siellä (ja tehnyt siitä myös vammaisten ja vammaisten saataville), mutta josta on jostain käsittämättömästä syystä tullut punainen vaate Metsähallitukselle. Tarkoitan tietysti tietä alas uimarannalle ja laavupaikka laiturin vieressä noin kilometrin päässä puomilta. Mukava tie, jonka armeija teki laiturille ja koko uloimman niemen ympärille. Erittäin hyvin tehty tie, joka oli tarkoitettu armeijan raskaille kuljetuksille ja osittain kallioille rakennettu! Vaikka tietä ei ole merkittävästi hoidettu, se on yhtä hyvä kuin 30 vuotta sitten, kun aloitimme sen käytön. Tienpinta on kovaa pakattua hiekkaa ja soraa ja sopii hyvin autoille, lastenvaunuille, pyörätuoleille jne.

Oman epäilyn ja myös monien muiden tyytymättömyyden vuoksi otin yhteyttä Metsähallitukseen ja puhuin puhelimitse kahden virkailijan kanssa. Ennen kuin kommentoin tarkemmin viraston kantaa asiaan, haluaisin huomauttaa, että sain ystävällistä ja informatiivista palvelua enkä halua valittaa siitä. Keskustelin pidempään Teemu Rauhalan kanssa ja sen perusteella haluaisin  kommentoida asioita. Keskustelu ei millään tavalla tehnyt minut onnellisemmaksi, koska väitettäni ei kuultu, päinvastoin tuntui, että linnoituksen alueen tulevaa käyttöä koskevat asiat oli jo päätetty. Siksi tartun kynään.

Aluksi ilmeni, että Metsähallituksella ei ole tietoa siitä, kuinka monta ihmistä alueella käy, kuinka paljon liikennettä on ja missä ihmiset viihtyvät eri vuodenaikoina. Voit helposti saada nämä tiedot, jos kysyt kyläläisiltä, ​​jotka käyvät usein "linnoituksessa". Tähän vuodenaikaan, alueella käydään vain viikonloppuisin. Myös kauneimpina kesäpäivinä liikennemäärä on hyvin maltillista. Harvat asuntoautot (n 5/vuosi), joilla alueella yövytään, eivät häiritse ketään. Alueella on 20 km: n nopeusrajoitus ja tosiasialliset autoilijat ajavat hitaammin. Ei ole "bussiajoa" eikä ruuhkia eikä toisin sanoen onnettomuuksia.

Koska olen eri mieltä siitä, että tie ei kestä kulutusta, kuulen suunnitelmia muuttaa tie niin kutsutuksi esteettömäksi eräpoluksi tai ruotsiksi esteettömäksi luontopoluksi. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että tienpinnan materiaalit saatetaan tuhota jonka jälkeen tie ei enää sovellu autoliikenteeseen! Olin niin yllättynyt, että en edes saanut sanotuksi, että tietoni mukaan ihmiset eivät ole saaneet tuhkaa laittaa teille moniin vuosiin. Tutustukaapa Ruotsin tuhkatutkimuksiin. Värmlannissa tuotetaan paljon teollisuustuhkaa, ja siellä on todistettu paikkansapitäviksi hypoteesit tuhkan haitallisuudesta luonnossa. Se aiheuttaa mm. hormonaalisia häiriöitä linnuille ja nyt Värmlannin tuhka viedään ongelmajätteeksi Norjaan! Tuo tuhkasta tien materiaalina. Mutta "Luonnonsuojelualueella ei voi olla tietä".

Eniten ihmisiä kesällä houkuttelee pieni hiekkaranta. Kaunis pieni ranta ja koko lahti on hiekkapohjainen ja erittäin matala. Toisin sanoen lapsiystävällinen ja alun perin ensimmäinen paikka alueella, joka houkutteli enemmän kävijöitä. Niin nykyisinkin kauniina kesäpäivinä. Kaunein pieni luonnollinen ranta, jonka tunnen täällä saaristossa. Alussa kylän omat lapsiperheet löysivät paikan, nykyään monet tulevat kauempaakin. Huomautin, että käytännössä tämä "asiakasryhmä" on suljettu pois, koska muutaman tunnin ajaksi rannalle tarvittavat tavarat on hankala kuljettaa parkkipaikalta lasten kanssa. En pidä vastauksesta, jossa ehdotettiin lapsiperheiden uimapaikan vaihtoa Sommarösundiin. Turvallisempaa? Tulin vielä miettiväisemmäksi. Luonnonopettajana olen enemmän kuin iloinen voidessani kohdata lapsia luonnonrannalla ja ajatella, että yksi parhaista asioista, joita voimme antaa lapsille, on viedä heidät luontoon.

Puhelussa siirryimme nuotiopaikkaan, joka sijaitsee laiturin viereisellä rannalla. Mukava paikka, joka on käytössä myös syksyllä. Ennen korona-aikaa sain monia uusia mukavia tuttavia tulen äärellä. Siellä oli vanhoja eläkeläisiä, liikuntaesteisiä ​​ja vammaisia ​​sekä tietysti perheitä. Kaikki olivat yhtä onnellisia siitä, että paikkaan on mahdollista päästä autolla. Paikan tuntevilla oli aina omat polttopuut. Puuvarasto on ollut tyhjä monien vuosien ajan, joten kehitettävää on todella! Kun kysyin Rauhalalta, miksi vanhukset jne. pitäisi nyt jättää tuon nuotiopaikan mahdollisuuksien ulottumattomiin, hän viittasi siihen, että saaristossa on kyllä muita tulistelupaikkoja, joihin pääsee autolla!

Alan kyseenalaistaa, ymmärtävätkö Metsähallituksesta vastaavat henkilöt täysin tehtävänsä ja velvollisuutensa mm. antaa veronmaksajille helposti saavutettavia vierailupaikkoja ja kokemuksia luonnossa. Epäilen voimakkaasti päätöstä sulkea käytännössä pois tärkeät kohderyhmät, kaikki eivät ole yhtä "arvokkaita", mutta veronmaksajat riittävät! Jos halutaan rakentaa esteetön luontopolku, alueelle on sopivampia paikkoja kuin tie. Kun kerrotaan, että alueen saavutettavuutta halutaan parantaa, ymmärrykseni ei oikein riitä, miten se tehdään konkreettisella "uudella puomilla"? Aluetta koskevissa tiedoissa sanotaan, että vanhaa vartiotaloa vuokrataan usein. Se on lievää liioittelua, koska sitä vuokrataan muutaman kerran vuodessa.

Kaikki ymmärtäisivät todennäköisesti, jos tie on väliaikaisesti suljettu, etenkin lasten leirien aikaan. Silloin puomissa voisi olla tietoa siitä, miksi tie on suljettu ja minkä ajan.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että Metsähallitus istuu tässä asiassa kahdella tuolilla. Toisaalta te huolehditte luonnonsuojelualueista ja toisaalta olette tärkeä toimija Maailmanperintö Merenkurkussa ry:ssä. Muut jäsenet ovat omistajakuntia. Suostutteko kaikki sulkemaan tien? Maailmanperintöstatus ei tarkoita mitään varsinaista luonnonsuojelua. Nyt suljette tien, joka antaa autolla matkustaville matkailijoille erinomaisen mahdollisuuden kokea maailmanperintöluontoa. Kun maailmanperintö juhli 10 vuotta, kyläläisiä pyydettiin puhdistamaan ovelasti tien varret, jotta bussit pääsisivät kiertämään niemen ja se meni hyvin, mutta se oli silloin se!

 

Kunnioittavasti

Anders Myntti

vallgrundilainen

Erä-, luonto- ja maailmanperintöopas"

 

 

Lentäviä lauseita E

https://fi.wikiquote.org/wiki/Latinankielisi%C3%A4_sananlaskuja

 

Eheu fugaces, Postume, Postume, labuntur anni, nec pietas moram rugis et instanti senectae afferet indomitaeque morti! (Horatius)

Käännös: "Postumus, voi Postumus, karkuun vuodet valuvat. Ei viivytä hyveellisyys ryppyjen tuloa, ei se viivytä vanhenemisen vauhtia, ei kukistamatonta kuolemaa!"

 

Emas non quod opus est, sed quod necesse est. Quod non opus est, asse carum est. (Cato vanhempi)

Käännös: "Älä osta tarpeetonta, vaan osta sitä mikä on välttämätöntä. Mikä on tarpeetonta, on kallista."

 

Errare humanum est et confiteri errorem prudentis. (Hieronymus)

Käännös: "Erehtyminen on inhimillistä ja erehdyksen tunnustaminen viisautta." (SLK)

 

Errare malo cum Platone quam cum istis vera sentire. (Cicero)

Käännös: "Haluan mieluummin olla Platonin kanssa väärässä kuin noiden mokomien kanssa oikeassa." (SLK)

 

Errat, qui finem vesani quaerit amoris: verus amor nullum novit habere modum. (Propertius)

Käännös: "On erhe hakea kiihkeän rakkauden rajoja, koska todellinen rakkaus ei tunne mitään rajoja."

 

Est proprium stultitiae aliorum vitia cernere, oblivisci suorum. (Cicero)

Käännös: "Typeryydelle on ominaista huomata toisten viat ja unohtaa omansa."

 

Est quaedam flere voluptas. (Ovidius)

Käännös: "Jotain iloa on itkussakin." (SLK)

 

Est rerum omnium magister usus. (Julius Caesar)

Käännös: "Kaikissa asioissa kokemus on opettaja."

 

Et male consultis pretium est, prudentia fallit. (Manilius)

Käännös: "Huonosti suunniteltu onnistuu ja viisas harkinta erehtyy."

 

Et res non semper, spes mihi semper adest. (Ovidius)

Käännös: "Toiveeni eivät aina käy toteen, mutta aina minä toivon."

 

Et semel emissum volat irrevocabile verbum. (Horatius)

Käännös: "Ja peruuttamattomasti lentää kerran lähetetty sana."

 

Eunt via sua fata. (Seneca)

Käännös: "Kohtalot kulkevat omaa polkuaan." (SLK)

 

Eventus stultorum magister. (Livius)

Käännös: "Seuraus on tyhmien oppimestari."

 

Ex avaritia erumpat audacia, inde omnia scelera ac maleficia giguntur. (Cicero)

Käännös: "Ahneudesta pulppuaa röyhkeys, siitä syntyvät kaikki rikokset ja pahat teot."

 

Ex minimis seminibus nascuntur ingentia. (Seneca)

Käännös: "Pienistä siemenistä ovat suuretkin asiat syntyisin."

 

Ex unitate vires. (Etelä-Afrikan tasavallan vaakunassa)

Käännös: "Yhtenäisyydestä voimaa."

 

Exitus acta probat. (Ovidius)

Käännös: "Lopputulos tekee teot hyviksi."

 

Experto credite! (Vergilius)

Käännös: "Uskokaa kokenutta!

 

Kirjavinkit

Camilla Greben jännärit

 

Musiikkia

Alkuun laitan kolme biisiä Myrskyluodon Maija -näytelmästä.

Neitopihlaja https://www.youtube.com/watch?v=3dmSXXgEH7w

Myrskyluodon Maijan rakkauslaulu https://www.youtube.com/watch?v=FzOFfQNDYY0

Merellä aina tuulee https://www.youtube.com/watch?v=wrzraDdEno0

 

Sitten niitä näitä:

Iivanaiset- Kalaniemi- Alakotila - Seimiyö https://www.youtube.com/watch?v=nvRqwiUxBzA

Sir Elwoodin hiljaiset värit - Kerran Elämässä https://www.youtube.com/watch?v=1v2Fwi05DiU

Sona Jobarteh & Band - Kora Music from West Africa https://www.youtube.com/watch?v=Ig91Z0-rBfo  erityisesti 44:24 alkava biisi

Cosmic Voices from Bulgaria & Sofia Philharmonic Orchestra - Zaspalo e Chelebiiche https://www.youtube.com/watch?v=UsDtmdWFBxU

Last Dance in Paris https://www.youtube.com/watch?v=jpL4aFyTyUs

Marion Rung - Viimeinen Tango Pariisissa https://www.youtube.com/watch?v=fVitMlXFb4Y

 

Tanssia

Georgian dances. The eighth wonder of the world https://www.youtube.com/watch?v=h64VT8sbJVw

Rockettes "All That Jazz" Fosse Dance Tribute https://www.youtube.com/watch?v=lM9H1eYz-lc

Take Me With You https://www.youtube.com/watch?v=UT7ilqcoTWI

When Hip Hop Meets Ballet,Sparks Fly And (Some) Clothing Drops https://www.youtube.com/watch?v=7yp01iNQBeI

 

Runoa

Vanhasta päiväkirjastani löysin 16.3.2007 Lapin kamariorkesterin konsertissa kirjoittamani sikermän.

Sikermän innoittajana on Joonas Kokkosen Puhallinkvintetto (1973)

 

Andante

 

 

Holvien alla pilarit pilleinä

 

pääskysen lento

 

vesipisarat valuvat

kierteisissä pylväissä

 

Auringon läikät leikkivät

pääskysillä

 

Sinun tulesi minussa

kasvaa

tavoittelee kaulaa

poskia

 

Minä olen valo

minä olen vesi

ja tuli

olen kivinen pelto

sinun aurata

 

***

Allegro vivace

 

Sormenpäittesi koskettelu

ihollani

hehkuu

pimeyden sylissä

pesä kahdelle eksyneelle

 

Yhä lähemmäksi toisiaan

ja toisiinsa

uivat sielut

tähtikipunoiden aalloilla

 

***

Moderato quasi allegretto

 

Sudenkorennon leikki

kaislan varsilla

tuuli liikuttelee

hentoja siipiä

veden väreessä

silmiesi syvä

ikävä

 

Kosketus niin hento

että sudenkorentokin

laulaa

 

***

Allegro

 

Pilarit tanssivat

sudenkorento tanssii

Tuli tanssii

Tähdet tanssivat

 

Kosketat yötä

kaislan pehmeällä

kärjellä

 

Yö avautuu meihin!

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.