Muutoksen aika, toivon ja valon aika

Tuohusastia Paula Blåfield

Tuli tarve kirjoittaa lyhyesti jo nyt, koska elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja.

Muutoksen aika

Olemme siirtyneet poikkeuksellisiin järjestelyihin koko yhteiskunnassamme, valmiuslakia (kun se saatetaan eduskunnan päätökseen) noudatetaan ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan.

Niin kuin Sauli Niinistö totesi, Suomi ei ole enää sama tämän kaiken jälkeen.

Hallitus ja Presidentti ovat kovin ottein ryhtyneet rajoittamaan ihmisten arkea koronaviruksen tartuntahuipun loiventamiseksi ja riskiryhmäläisten suojelemiseksi sekä siksi, että taattaisiin yhteiskunnan toiminta niiltä osin, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä. Samalla on annettu mittava tukipaketti, jotta rankimmat taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin torjumaan. Huolissani olen erityisesti yksinyrittäjien tilanteesta.

Meitä koronan riskiryhmäläisiä on vanhusten lisäksi paljon muitakin. Tarvitaan kaikkien yhteistä tahtoa suojella itseä ja muita ja taata, että ihmisten arki sujuu.

 

Toivon aika

Kun sulkeudumme yhä enemmän koteihimme, saamme myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämänmuutoksiin.

Tilanne on vakava, sitä ei pidä kieltää, mutta juuri tässä maailmanajassa on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita aiemmin ei ole ollut. Monet toiminnat voidaan tehdä verkon kautta. Meillä on paljon keinoja olla yhteydessä toisiimme. Kahdelta ystäväpiiriini kuuluvalta psykoterapeutilta kuulin, että heidän vastaanottonsa siirtyy verkkoon. Jumalanpalveluksia voi seurata verkon kautta. Etänä voidaan opettaa siellä ja täällä.

Yhteiskunnassa opitaan hyödyntämään etätyön suomia mahdollisuuksia. Siitä syntyy ainakin luonnolle hyvää niiltä osin, kun työmatkoja on taitettu fossiilisten polttoaineiden voimin.

Tyttäreni joutui evakuoitumaan Briteistä ja toivon mukaan pystyy tekemään opintonsa loppuun teknisten välineiden avulla. Onneksi hän viisaana naisena tuli Suomeen jo lauantaina, juuri oikea-aikaisesti ja on nyt karanteenissa kotonaan Tampereella.

Eiväthän nuo etäyhteydet korvaa ihmisen kohtaamista livenä, mutta sisälle sulkeutuminen ei ole juuri nyt niin haastavaa kuin olisi ollut aiemmin. Tietysti kaikilla ei vieläkään ole tietokoneita ja tarvittavia digitaitoja. Huomasin eilen, että jo nyt on joitakin vapaaehtoisten ja yritysten käynnistämiä projekteja, joiden kautta toimitetaan koneita esimerkiksi etäopetukseen jääville koululaisille.

Haastavinta on yksinasuvilla vanhuksilla ja riskiryhmäläisillä, jotka ovat karanteenissa. Siihenkin on herännyt yhteisöllisiä keinoja. Ihmiset auttavat toisiaan hoitamalla kauppa-asioita edellä mainittujen henkilöiden puolesta. Monet kaupat ja ravintolat tarjoavat kotiinkuljetuksia.

Tietysti monille ihmisryhmille aiheutuu haasteita erilaisista syistä tässä tilanteessa, mutta heidänkin on tärkeää osata ja viitsiä pyytää apua.

Eniten minua mietityttää vanhusten mahdollisuudet hoitaa pankkiasioita. On paljon niitä, jotka edelleen ovat hoitaneet pankkiasiansa suoraan virkailijan kanssa.

Tilanne tiivistää varmasti perheiden yhteisyyttä sen lisäksi että uusyhteisöllisyys on nopeasti herännyt kaikkialla. (En tiedä onko aiemmin olemassa sanaa "uusyhteisöllisyys", mutta nyt ainakin on.)

Lentoliikenne vähenee. Se on ilmaston kannalta loistavaa. Kyllä minuakin harmittaa Kreikanmatkan peruuntuminen tai siirtyminen määrittelemättömään tulevaisuuteen, mutta ei voi mitään. Ehkä me keksimme tuon ihanan herttuatarporukan kanssa jotain muuta.

 

Valon aika

 

Tämän viikon perjantaina on kevätpäiväntasaus, jonka jälkeen valo voittaa pimeyden. Muuttolinnut palailevat yhä runsaammin joukoin. Nautiskellaan kevään etenemisestä kohti kesää. Liikutaan voimiemme ja mahdollisuuksiemme mukaan luonnossa.

Tulevan viikonlopun retriitti Alskatissa jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Aihepiirinä olisivat olleet valo ja ilo. Pohdiskelimme aamulla papin kanssa, miten voisimme tarjota hiljaisuuden kokemuksia seurakunnassamme. Kehittelimme systeemin, joka tullee seurakuntamme kotisivulle. Kun ja jos asia aktivoituu, laitan tämän kirjoituksen loppuun "peeässänä" linkin.

Artikkelikuvakin kertoo toivosta ja valosta. Seurakunta tilasi Paula Blåfieldiltä savisen tuohusastian, joka oli tarkoitus ottaa mukaan retriittiin ja siunata se siellä käyttöön. Siksi se on täällä meillä kunnes se saadaan toimitettua seurakuntaan. Haluan viestittää kuvallani siis toivoa ja valoa kaikille.  Kussakin sakarassa on kolme puhtautta edustavaa joutsenen sulkaa. Tuolla kolmella voisi leikitellä enemmänkin. Isä -Poika - Pyhä Henki, Usko - Toivo - Rakkaus, Tieto - Tahto - Tunne jne. Anna anteeksi, Paula, kun en kiireissäni ehkä asetellut noita astian osia oikeassa järjestyksessä.

Huolimatta näistä poikkeuksellisista ajoista pidetään ajatuksemme valoisina ja etsitään uusyhteisöllisyyden ja muiden ilojen kautta elämäämme suloutta.

 

Kirjavinkit

Kaikki kirjat. Ehkäpä nyt tulee luettua enemmän kuin aiemmin. Meilläkin on kirjahyllyissä lukemattomia kirjoja. Tulee katseltua myös rästiin jääneitä elokuvia ja kuunneltua musiikkia, kun monet toiminnot ovat peruuntuneita. Mutta kuitenkaan en malta olla mainitsematta paria kirjaa, joita olen viime aikoina selaillut:

Liisa Seppänen: Kelttiläisillä poluilla. Kohtaamisia pyhimysten kanssa. Kirjapaja 2011

Liisa Seppänen (toim): Maa jalkojeni alla. Kirjapaja 2018.

Jälkimmäisestä yksi tekstilainaus:

Erakon laulu

Minulla on maja metsässä saarnin ja pähkinäpuun suojassa.

Vain Jumalani tietää sen.

Pieni on majani ja tuttuja polut sen ympärillä.

Laulajatar rastaan puvussa livertää pensaassa kirkkaasti.

Harmaahaikaroita ja lokkeja saapuu seurakseni

ja metsäkanoja ruosteenpunaisesta kanervikosta.

Merikään ei huokaile. Se laulaa.

Miten ihanasti tuuli humisee oksistossa!

Miten kaunista on joutsenten huuto ja putouksen kohina!

Uljaita ovat männyt, eikä mikään pidätä niiden laulua!

 

Musiikkia

Petri Laaksonen - Saavu valo https://www.youtube.com/watch?v=SOMr-KZ0C1o

Credo by Arvo Pärt https://www.youtube.com/watch?v=cOPRu0R--ZM Hyvää mietiskelymusiikkia yli tunniksi.

Tchaikovsky-Hymn of the Cherubim - Liturgy of St John Chrysostom https://www.youtube.com/watch?v=ggUtlUHIqQQ

Ola Gjeilo - Song of the Universal https://www.youtube.com/watch?v=085XVzI4AnI

Jimmy Sax - No Man No Cry (live) https://www.youtube.com/watch?v=89_KXT5ztTU

Yanni - Prelude and Nostalgia https://www.youtube.com/watch?v=tKVzm0SBYtQ

Mari Boine - See the Woman https://www.youtube.com/watch?v=3DuwXGsNe_I

 

Ryhdytään runolle

Torstaina 12.3. olin Vaasan kaupunginorkesterin konsertissa. Kirjoitin siellä seuraavan runosarjan. Taisi jäädä pitkäksi ajaksi viimeiseksi suuremmassa väkijoukossa vietetyksi taide-elämykseksi. Siellä uusi intendenttimme antoi jo myrskyvaroituksen sanomalla, että voi olla viimeinen konsertti keväälle. Seuraavana päivänä kaikki sitten repesi. Mutta nyt runoa:

 

 

Meri keinuttaa sylissään

pieniä kiviä

hioo suurempia vasten

valon pisaroiksi

kesän lämmössä

talven kylmyydessä

hopeisiksi siruiksi

 

Niitä käsiin poimin

herkin sormin

sointuvin

 

Kneissi toistaa

aaltojen muodot

pinnallaan

rapakivi sielussaan

 

***

Hiitolaisen kehtokivi

 

Hiisi huutaa kirnussaaan

kun syystuulet

riehuvat yli

kallioiden

pyörittää kehtokiveään

ympäri

ympäri

 

Niin kaivautuu minuun syvälle

ikävä ja kehtokivi

kuluttaa ontoksi

kauniiksi

pyöreäksi kaiken

 

***

 

Nevalla mehiläiset

hillankukissa

auringon paahteessa

lentävät

suon huumaavassa

tuoksussa

 

Kanerva

nevan reunapuiden alla

laulaa

rautaisista kivistä

turpeen kätköissä

rautaisista miekoista

ja vihreistä

nuolenkärjistä

saviruukuista nuotioilla

 

Neva muistaa vielä

järven

muistaa rannan ruovikon

majavien joiun

muistaa nahkaiset

lapsenkantohihnat

muistaa

kalaisan verkon

 

Rautaiset kivet kaiken alla

jatkavat hidasta elämäänsä

 

***

 

Vaunut kulkevat

yli aromaan

jättävät jälkeensä

vain kiviset nuotiokehät

ja

huivin tupsun

heinänkorsille

 

***

Tulet syttyvät rantaan

Sydän pakahtumaisillaan

pimeässä yössä

 

Äiti Maa ottaa syliinsä

tanssin

runon

soinnun

laulun

 

tulen

 

***

 

Ja vankkurit

jatkavat matkaansa

kohti vuoriston

ylänköniittyjä

vuorikauriiden ja

gemssien maille

maailman katolle

Siellä on ilma puhdas

ja olo vapaa

riippumaton

 

Vuoripurot

viineinä virtaa!

 

***

Täällä Pohjantähden

alla elämme

lumihiutaleen aikaa

revontulten aikaa

maininginkuiskauksen aikaa

sadepisaran aikaa

aikaa tuulen riehua

riippakoivuissa

ja

aikaa ihmetellä

mustikanvarpuja

aikaa tunturipöllön lentää

aikaa isokoskeloiden lipumiselle

aikaa töyhtöhyypän

astelulle

aikaa silkkiuikkujen

soidinnyökkäyksille

 

Elämme

nuotioiden aikaa

kivikirveiden aikaa

ja sulkakynien aikaa

porontaljan

ja savenvalajan aikaa

rummun ja ristin

roihun ja rukouskynttilän

aikaa

kirousten ja siunausten

aikaa

aikaa ajan

kämmenellä

 

Mutta tähtein tuolla puolen

toisen ajan saamme

 

Elämme valon aikaa

joutsenen sulan aikaa

aikaa peuran juoda lähteestä

kun kadut hehkuvat kultaa

auringonlaskun takana

 

Elämme halopylvään

harsopilven

mustarastaanlaulun

aikaa

 

***

 

Siellä taivaan

kattokruunujen alla

tanssin

kauniimmin kuin

koskaan

jalat kurjenhyppyinä

kädet joutsenensiipinä

silmät aurinkoina

sormet merikotkan sulkina

 

pehmeän kauniin

iloisen vilkkaan

tanssini

 

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.