-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kuva Heikki Hongisto 2018 Matka säv ja san Dan Sidorov Hiljaa lentää sielu yli pellon, ohi saniaisten. Hämärässä hehkuva sydämeni... Sekin on äänetön ja kaipaa mereen. Tuttu metsä siihen henkäisen jään tuulena asumaan. Usvana nousen nurmikolta kuljen huoneesi läpi ja kaikkea kosketan. Tutulla kivellä viivähdän. Hyräilen.. siihen sävelmän, jota surevat voimat vaimentaa ja jää soimaan. Täältä on kevät, jonka kadotin ja tänne se jäädä saa. Sielussa monta lintua kauneimman jätän tänne asumaan. Hiljaa lentää sielu yli pellon, ohi saniaisten. Hämärässä hehkuva sydämeni... Sekin on äänetön ja kaipaa... Mereen... 31.7.2022 tuli kuluneeksi 29 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov. Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen. Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin...
Lisää+
Heinäkuu on edennyt naistenviikkoon. Viikon nimi tulee siitä, että jokaisena päivänä on naisen nimipäivä. "Akkainviikon" päättää Jaakko heittämällä kylmän kiven järveen ja muihin vesiin. Jaakon ikävän vaikutuksen kumoamiseksi on keino. Naiset saunovat ja lämmittävät kiukaalla luonnosta otettuja kiviä ja heittävät ne sitten veteen. Tämä on uusi taika, jota aloitteestani on harrastettu täällä Vaasassa pienellä porukalla jo muutama kerta. Olisin tänäkin vuonna järjestänyt kyseisen saunatapahtuman, mutta olen tuolloin toisaalla. Ehkä voimme siellä tehdä myös vastaavat rituaalit. Kesä on mennyt mallikkaasti. Olemme saaneet kokea monenmoista ja tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, kun olimme viettämässä Vehkajärven nuorisoseuralla monipuolisia juhlia. Kiertelimme myös viikon verran keskiaikaisia kirkkoja ja opimme paljon. Artikkelikuvana on kooste yhdeksän kirkon kattokruunuista. Tämän autolla suoritetun pyhiinvaelluksen ehdottomiksi suosikeiksini valikoitui Lammin Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko 1500-luvulta, Hattulan Pyhän Ristin kirkko 1400-luvun lopulta ja Maarian samalta vuosisadalta oleva Autuaan Pyhän Marian ja Pyhän Dionysiuksen kirkko. Erityisesti noissa kirkoissa maalaukset puhuivat ja puhuttelivat. Bonuksena löysimme...
Lisää+
Aika rientää huimaa vauhtia. Kevään linturetket ovat jo ohi ja on aika kesän riemuille. On melkein kaksi kuukautta siitä, kun olen ehtinyt kirjoittaa tänne pidemmän kirjoituksen. Äitienpäivänä käväisin laittamassa sivulleni nopeita ajatuksia. Nyt ehdin kirjoittaa hiukan pidempään. Siis tosi pitkä kirjoitus, jota ei kannata edes yrittää yhdellä kertaa kahlata läpi. Aloitan tällä viikolla ilmestyneestä Vaasa -lehden kolumnistani. Olemme sopineet toimituksen kanssa, että niitä voi laittaa lehden ilmestymisen jälkeen. Luontoon vapautettuna Alkukesän pehmeät, valoisat yöt ovat nyt ilonamme. Hyttysetkään eivät vielä suuremmin vaivaa. Siksi on juuri nyt paras hetki mennä kokemaan vapauden tunne luonnon helmassa melkeinpä minä vuorokauden aikana tahansa. Yön edistyessä, sillä hetkellä, jolloin hämärä lyö toiselle kättä, on aivan oivallista hiippailla metsään, pellonreunaan, suolle tai veden äärelle kuuntelemaan yölintujen laulua. Erityisen hyvä paikka tälle on Vanhan Vaasan kirkon läheiset linnanvallit. Meille ainutlaatuisen onnen tarjoaa siis Pohjolan alkukesä. Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka meillä on tässä upea ja monille kansoille...
Lisää+
Tänään 8.5. vietetään äitienpäivää. Lainattua tekstiä Wikipediasta: "Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918, 7. heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima. Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja useallakin paikkakunnalla, mutta 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta. Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947. Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin. Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä." Päivä on meille monille hyvin tunteikas. Ei ole itsestään selvää, että meistä kaikista naisista voisi tulla äitejä tai isoäitejä. Toiset ovat joutuneet menettämään äitinsä jo hyvin varhain. Toisilla äitisuhde ei ole niin kovin hyvä. Toiset äidit ovat menettäneet lapsensa. Toisista tulee bonusäitejä ja -isoäitejä jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki eivät edes halua tulla äidiksi. Toiset saavat elää äitinä ja lapsena rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden keskellä. Kaikilla ei mene...
Lisää+
Pääsiäinen on jo ovella. Valo ja lämpö luonnossa lisääntyvät. Se antaa toivoa kesän tulosta. Artikkelikuvan otin jo viime kuun puolella, mutta vieläkin tuolla syrjäisemmissä lahdissa näyttää tältä. Maisema on kuin akvarelli. Aistit ovat maailman rauhattomuuden keskellä terävöityneet seuraamaan erityisesti kaiken sen rauhan vastaanottamiseen, jota luonnosta löytää. Toissa viikonloppuna olin vetämässä retriittiä ystäväni Evan kanssa Österhankmon leirikeskuksessa. Aamuvarhaisella oli ihanaa istua "Possulan" seinustalla ja ottaa vastaan eri aistien kautta parasta, mitä kevätluonto tarjoaa. Tuolla aurinko on noussut pari sormenleveyttä horisontin yläpuolelle. Ja auringon editse lentää merikotka. Auringon säteet jo lämmittävät poskia pakkasaamussa. Kuulen kuinka teeret soivat. (Uroksia on ainakin kaksi.) Peipot laulavat puissa. Muiden kevätlintujen kuoro yhtyy niiden lauluun. Ylimpänä soi mustarastaan soolo. Kuuntelen myös hiljaisuutta, jossa ei kuulu yhtään ihmisen ääntä. Toissapäivänä kävimme tarkistamassa kevään etenemistä Raippaluodon ja Björkön saarilla. Bodvatnet oli vielä jäässä. Kävelimme sen keskellä sijaitsevaan "lintuniemeemme". Siellä ei ollut käynyt vielä ihmisiä viimeisen lumituiskun jälkeen. Sen sijaan...
Lisää+
Rakkaat naiset ja miehet! En kirjoita tällä kertaa kovin pitkästi. Tänään vietämme kansainvälistä naisten päivää. Mieli ei mettä keitä Ukrainan tilanteen vuoksi, mutta aion silti nauttia tästä päivästä ainakin parin suklaapalan ja linnunlaulun verran. Aloitin aamun tekemällä muutaman stillkuvavideon marras-joulukuisesta Utön reissustani. Sain hetken hengähtää ahdistuneista ajatuskehästä. Tänään ajatukseni askaroivat naisten luona sekä itäisessä naapurissamme että Ukrainassa. Näissä maissa naistenpäivä on suurempi juhla kuin meillä Suomessa. Millä mielin naiset sitä tänään viettävät, voi vain arvailla. Täällä kotimaassa naisten asema on parempi kuin monessa maassa maailmalla. Silti on vielä paljon rakenteellista epätasa-arvoa. Taistelu jatkuu. Illalla sain kuulla, että ystäväni tytär oli päässyt ulos Ukrainasta. Tällä hetkellä hän on matkalla Puolasta kohti Vaasaa. Siitä asiasta on helpottunut olo. Toivoa olen miettinyt paljon. Sen pois heittäminen ei kannata. Tänään toivoon tarrautuminen on parasta, mitä voi olla. Artikkelikuva on viime viikonlopulta Vikarskatin satamasta ahtojäävuorten ohi kohti Ritgrundin majakkaa. Majakka on minulle toivon symboli siinä...
Lisää+
Päivät pitenevät riekon askelin. Tänään Vaasassa päivän pituus on 8 h 4 min, Utsjoella 6 h 14 min ja Utössä 8 h 37 min. Kevättä kohti siis mennään. Artikkelikuvassa on valoisin hetki joulupäivänä 2021. Pimeimmän alkuvuoden piristyksinä minulla oli näyttelymme Black Wall Galleryssa ja elämäni villapaidan neulominen. Halusin haastaa itseni vaikean mallin kanssa ja kumma kyllä onnistuinkin. Kuluvana vuonna on jälleen kalenterini täyttynyt monenlaisista riennoista. Ensi viikolla menen Vaasan kaupunginkirjastolle Essee -tilaan puhumaan runoistani ja tavastani tehdä monitaiteellisia projekteja. Tervetuloa 15.2. klo 17.00-18.30. Tänäkin vuonna on tiedossa opiskelua, taiteellisia ja hengellisiä projekteja ja paljon, paljon luonto- ja tiebongausreissuja. Taiteiden yökin odottaa elokuussa. Toivottavasti pääsemme Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa vihdoin esittämään Elementit -sarjamme viimeisen teoksen. Sitä on koronan takia siirretty jo kaksi kertaa. Samoin on käynyt Hassisen Koneen keikalle Ratinassa. Tällä tietoa se toteutuisi viimein 30.7. Laitan tähän hiukan lihotettuna viime viikolla Vaasalehdessä ilmestyneen kolumnini. Leikillistä havainnointia Vuosi on vielä aluillaan....
Lisää+
Vuosi alkoi hyvin lumisena täällä Vaasassa. On oikein kaunista ja talvista. Heti vuoden toisena päivänä lähdimme ystävien kanssa nuotiolle Klobbskataan. Taivaanrannassa oli merisumua ja vuoden ensimmäinen merikotkahavaintokin tehtiin. Kovasti mieli tekee mennä nauttimaan luonnon ihmeistä. Metsään kahlaaminen vaatisi kovasti viitseliäisyyttä ainakin ilman metsäsuksia, joita minulla ei ole. Onneksi olemme kolmen taiteilijan voimin saaneet mahdollisuuden luoda ikimetsän keskelle Vaasan kaupunkia. Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Pohjanmaan liitto ovat tukeneet työskentelyämme ja esillepano ym. kulujamme. Vaasan Taiteilijaseuran Black Wall Galleryssä, Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6 on nähtävillä metsäseikkailumme tulokset. Vaasan Taiteilijaseura / Artists Guild / Konstnärsgille - Sirpa Seppelin, Mirjam Silvén, Petri Judin - Ikimetsän kierteet Galleria on auki keskiviikosta perjantaihin kello 12-17 sekä lauantaina ja sunnuntaina kello 12-16. Tule ihmeessä kokemaan näyttelymme, kun vielä ainakin toistaiseksi Gallerian ovet ovat auki. Tiloihin on laadittu asianmukainen koronan välttämissuunnitelma. "Metsän portti on vihreä ovi" sanaili Risto Rasa. Kuljet metsäämme vihreän viltin toiselle puolelle ja voit...
Lisää+
Kuva Kirsti Rautamo Joulu tulla jolkottaapi! Tänään on talvipäivän seisaus. Lanttulaatikot otin juuri uunista ja nyt siellä paistuu puolet porkkanalaatikoista. Talvipäivän seisauksen aikaan "aurinko menee pesäänsä", jossa se viipyy muutaman päivän. Päivät ovat silloin melko tasapitkiä tai lyhyitä. Tätini kertoi eilen puhelimessa, että pohjoisessa on seuraava sanonta: "Tapanina tammanlaukka, uunna vuonna uuninlämmin." Tällä tarkoitetaan sitä, että Tapaninpäivän jälkeen päivä lähtee pitenemään vauhdilla ja Uutena Vuotena se on jo niin pitkä, että on aivan "uuninlämmin". Loisto -lehdessä 3/21 muutamalta ihmiseltä kysyttiin, mistä kunkin joulu alkaa. Vastasin, että minulla se alkaa jo syysretriitistä Alskatin leirikeskuksesta. Silloin alan kääntyä kohti joulua. Minä olen hidas joulun lähestyjä. Tarvitsen rauhaa ja aikaa yhä enemmän. Adventtihartaudet majakassa, metsässä ja pubissa Niin kuin edellisessä kirjoituksessani kerroin, vietin tässä välissä myös pitkän retriittiajan Utössä. Kaksi viikkoa sitten palasin kotiin. Adventtiaikani on ollut monipuolinen. Se pääsi vauhtiin Majakkakirkon tunnelmallisesta adventtihartaudesta, jossa toimimme kanttoreina Eija Kasarin kanssa. Lähestyin tuota hartauttakin...
Lisää+
Joulu lähestyy ja nyt vietämme ensimmäistä adventtisunnuntaita. Kirkoissa on laulettu Hoosianna-hymniä. Tänään lauloin sitä radiojumalanpalveluksen mukana. Katselin ikkunastani meren horisonttiin ja eri etäisyyksillä oleville saarille ja luodoille. Hoosiannan aikana merikotka lenteli Kattrompkobbenin yllä. Kuulostaa eksoottiselta. Minä olenkin nyt poissa kotimaisemistani. Lähdin matkaan Vaasasta Pyhänpäivänä 6.11. ja saavuin Utöseen 8.11. Täällä viivyn Itsenäisyyspäivään asti. Kotona Vaasassa olen 7.12. Tulomatkalla yövyin Turussa ja osallistuin Turun tuomiokirkossa messuun ja kirkkokahveille. Kirkkokahvit olivat myynnissä kansallispyhäkkömme kivijalassa. Siellä sain pöytääni sekä kanttorin, liturgina toimineen kappalaisen, että pari muuta ihmistä. Keskustelu muodostui monisäikeiseksi. Puhuimme jopa Juicen Rakkauden ammattilainen biisin teologisesta tulkinnasta. Toisen matkayön nukuin Nauvossa, jonne Utön kaverini toi hänen miehensä. Aamulla nousimme yhteysalukseen Pärnäsistä. Matka Utöseen kestää 4-5 tuntia riippuen siitä, missä välisatamissa välillä pysähdytään. Matkallamme on mukana Clara-koira, joka on jo kunnioitettavan iän saavuttanut. Aikamme Utössä ei ole mitä tahansa viihtyilyä. Vietämme melkein kuukauden hiljaisuuden retriitissä TAYSin sairaalapastori Eija Kasarin kanssa. Eija on vuorotteluvapaalla...
Lisää+