• Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Vauhtisokeutta

Yölennolla

  Keväinen tervehdys! Huumaavan hurmioitunut huhtikuu alkaa olla ohi. Herään aamulla lintujen lauluun. Se on todella positiivista. Siinä on vain pieni mutta: herään aivan liian aikaisin unen tarpeeseen nähden. Yritän nukahtaa uudelleen. Teen sudokuja ja luen kirjaa. Raahaan toisina aamuina vuodevaatteet olohuoneen sohvalle etten häiritsisi elämäni sulostuttajan sikeämpiä aamu-unia. Mitä ihmettä on meneillään? Onko minuun taas iskenyt stressi ja vauhtisokeus? Nehän ovat tiiviissä syy-seuraussuhteessa toisiinsa. Siinä vaiheessa huolestun, kun en enää muista millään, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Kokonaisen viikon hahmottaminen on täysin mahdotonta. Kalenteri on aina lähettyvillä. Siitä huolimatta minulla jää menemättä esimerkiksi yksiin eläkejuhliin, joissa olen aikonut pitää lausuntaesityksen työkaverini kanssa. Nytkin otan kalenterin käteeni ja selaan sitä pikaisesti. Minulle alkaa valjeta, että olen taas todella sortunut vauhtisokeuteen. Sen syntymistä on edesauttanut uusi kamera, jonka hankin edellisen tilalle, kun se kuoli sateessa kuvattuani. Sekin tapahtui omaa ajattelemattomuuttani alkamassa olleen kevätkiireen seurauksena. Uudessa Nikonissani on niin tehokas optinen zoomi, että pitäähän...

Lisää+

Kuvia katsellen

Ritgrund

  Hehkeää tulevaa huhtikuuta! Huomenna voi jo sanoa, että ensikuun jälkeen on kesäkuu. Maaliskuu vilahti taas ohi kuin muuttomatkalta palaava isokoskelo. Tuskin sen kerkesi havaitsemaan. Monenlaisia retkiä on tullut tehtyä. Tietysti alkavan kevään innoittamina olemme olleet useita kertoja lintuja bongailemassa. Monenlaista tulijaa on ollut. Ehkä sykähdyttävin hetki koettiin 21.3. räntäsateessa Söderfjärdenillä vartin yli kolmelta iltapäivällä, kun näimme arviolta tuhatnokkaisen pulmusparven. Mistä tiedän tuon ajan noin tarkkaan? Tietysti ottamani valokuvan tiedoista. Harmillisesti kamerani linssiin läjähti samaan aikaan vettä, joten kuvasta tuli osin epätarkka ja sitten parvi olikin jo kuvattavuuden ulkopuolella, kun linssi oli taas kuivattu. Onneksi kuvasta erottuu pulmusparven laajuus, että ei voi tulla liiottelusta syyttelemään. Tarkistin Lasse J. Laineen mainiosta lintujen tunnistusoppaasta, että tällaisen parven havaitseminen on täällä mahdollista mutta silti harvinaista. (Suomen linnut. Tunnistusopas, 2015, Otava) Pulmuset olivat matkalla Lappiin pesimäseuduilleen. Luontoretkien ja kulttuurihetkien lisäksi kaikki liikenevä vapaa-aikani on mennyt kuvakansioita lajitellen. Olen kahlannut tästä hetkestä taaksepäin aina vuosituhannen vaihteeseen...

Lisää+

Nenaensis Lux

Vuennonkoski

Hyvää Kalevalanpäivää! https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc Palasimme eilen illalla Rovaniemeltä, jossa vietettiin rakkaan isosiskoni Eepun 60-vuotisjuhlia. Artikkelikuva, on eiliseltä paluumatkalta Ylitornion Pekanpäästä Vuennonkoskelta.  Aamulla aloin miettiä, että olisi taas aika kirjoittaa tänne kotisivulle. Minulla olisi mielessäni eräs aihe, mutta koska sattui tällaisen juhlapäivä, päätin tehdä toisin. Muistin, että olen kerran kirjoittanut koko näytelmän vuorosanat kalevalamittaan. Esitimme sen Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa 19 vuotta sitten. Näytelmä on yksi osa kolmiosaisesta Väähäisten tarinasta. Lapsena tulin laulaneeksi paljon pyhäkoulussa Mä silmät luon ylös taivaaseen -laulua. Siinä laulettiin: "ja katsot myös väähäiseenkin". Pienenä mietin, että onpa Jumala laajasydäminen, kun rakastaa myös väähäisiä, joiden kuvittelin olevan jonkinlaisia ihmismäisiä metsänhenkiä tai menninkäisiä. Sittemmin tajusin, että oikeasti laulettiin: "ja katsot myös vähäiseenkin." Viimeistä sanaa vain oli laulettaessa venytetty. Aloin kehitellä mielikuvituksessani tarinoita väähäisistä, joiden aika kuluu eritahtiin tuolla toisessa todellisuudessa kuin ihmisten. Edellisen kesän näytelmässämme vietettiin Nenan vanhempien häitä. Äiti on menehtynyt ja poikkeuksellisesti nyt isä lähettää Nenan perinteisen aikuistumisrituaalin...

Lisää+

Rakastavaa rajankäyntiä

Krookus

  Tervehdys! Tammikuu on kallistumassa kohti loppuaan. Säät ovat olleet hyvin vaihtelevia ja kelit ajoittain hyvin liukkaita. Olemme ajatelleet lähteä tänään kävelemään metsään, mutta katsotaan, onko polulla ylipääsemättömän liukasta. Pohjoisimmassakin Suomessa kaamos on taittunut. Valo lisääntyy iltapäivästä suurin harppauksin. Ensimmäisiä muuttolintuja voi kohta alkaa saapua. On aika kirjoittaa vuoden ensimmäinen pohdiskelu tänne kotisivulleni. Se onkin hitaasti ja varmasti kypsynyt mielessäni monenlaisten jopa kafkamaisten vaiheiden keskellä. Mutta niistä en ryhdy tässä avautumaan. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt. Olen ajatellut, että en ole tarpeeksi jämäkkä niitä pitämään. On turha siis lisätä huonon oman tunnon määrää pitämättömillä lupauksilla. Lupauksia voi muutenkin tehdä, milloin vaan motivaatio on riittävä niiden toteuttamiseen. Elämä on yhtä elämään oppimista. Minä olen aina ollut värikkääksi mainittu persoona, mutta se ei sulje pois sitä, että olen samalla ns. "kiltti tyttö". En ole ollut tarpeeksi jämäkkä. Olen pitänyt huonosti huolta omista oikeuksistani ja rajoistani. Se johtuu varmaankin ikäluokalleni tyypillisesti saamastani autoritaarisesta kasvatuksesta niin...

Lisää+

Muisto

Jouluaattoilta 2016

  Jouluaaton ilta kääntyy puoleen yöhön. Palaamme juuri myöhäiseltä käynniltä Vaasan vanhalta hautausmaalta. En malta vielä mennä nukkumaan. Muistelen poisnukkuneita rakkaitani ja ystäviäni. Tänä jouluna siinä on erityisen haikea tunne ja tuntu ajan lyhyydestä. Se johtuu siitä, että äitini kuolemasta tuli kuluneeksi tänä syksynä kokonaista 40 vuotta. Mieli on paljon pyörinyt niissä mietteissä, miten elämämme olisi muuttunut toisenlaiseksi, ellei äitini olisi kuollut 41-vuotiaana ja jättänyt jälkeensä yhdeksää alaikäistä lasta, joista nuorin oli vasta vuoden ikäinen. Vain yksi siskoistani oli ehtinyt äidin kuollessa täysi-ikäiseksi. Seuraava minua vanhempi siskoni vietti 18-vuotispäivänsä äidin hautajaisissa. Kaivelen leikekirjani uumenia ja löydän etsimäni. Pari vuotta äitini kuoleman jälkeen julkaistiin jouluaattona Pohjolan Sanomissa kirjoittamani runo, jonka haluan jakaa kanssanne. Teen sen äitini Aino Annikin (1935-1976) muistolle. Runon laitan tähän kaikkine virheineen ja nimimerkkeineen. Paikkakunta, johon tapahtumat sijoittuvat on Muonio Suomen Lapissa.     Jouluaatto äidin haudalla   Jouluaaton ilta hämärtää. Ulkona on pakkasilman tuntu. Tervapadat portaan päissä...

Lisää+

Valoa ja pimeää

Valoa ja pimeää

  Adventtisunnuntai! Ruotsinkieliset suomalaiset viettivät eilen juhlaa nimeltä Lilla jul. Sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen pikkujoulun kanssa. Meillehän pikkujoulu tarkoittaa pääosin työpaikan tilaisuutta, jossa syödään ja juodaan porukalla ja "parhaassa tapauksessa" haukutaan pomo ja "puhutaan totuuksia" työkaverin rumasta koltusta ja ällöttävästä persoonasta. Ruotsinkielisten Lilla jul on päivä, jolloin vietetään pienimuotoista perhejuhlaa ja koristellaan koti ja piha joulua varten. Jouluvalot sytytetään pihakuuseen ja adventtikynttilät otetaan esiin. Pieniä lahjojakin voidaan antaa. Auta armotonta sitä kylän ekstremistiä, joka ei viimeistään ensimmäisen adventtisunnuntain aattoiltana ole saanut jouluvaloja tontilleen ja uskaltaa vieläpä kertoa, ettei vietä joulua. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lilla_jul kertoo tavasta enemmän. Tämä vuodenaika koettelee ihmisen henkistä kanttia. Valoa riittää vain muutamaksi tunniksi. Hämärä on vasten hämärää. Suurimman osan aikaa ulkona on pimeää. Pimeys tuntuu läpitunkevalta varsinkin, jos ei ole lunta maassa.  Yhä synkemmäksi se muuttuu pilvisinä päivinä. Tänään päivän pituus Vaasassakin on vain 5 tuntia ja 44 minuuttia. Utsjoella aurinko laski toissapäivänä klo 12:17 ja nousee...

Lisää+

Tarinoita Merenkurkusta III

Mikkelinsaaret

Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila  Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...

Lisää+

Tarinoita Merenkurkusta II

Yönuotiolla 9.9.2016

  Hei! Jatkan Merenkurkun muistojeni kirjaamista maailmanperintöalueen 10. juhlavuoden kunniaksi. Toinen muistelujeni kohde on Sommarön linnakealue http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/kayntikohteet/sommaro/   Raippaluodon saariston eteläkärjessä. Kartta paikasta löytyy seuraavan linkin takaa: http://www.merenkurkku.fi/assets/Karta---Kartta---Map/Sommar-A4-3.6.2014.pdf Mieheni haastavissa olosuhteissa ottamassa artikkelikuvassa istun Sommarön linnakealueen merenrantanuotiolla 9.9. Kuva on olosuhteista ja kamerasta johtuen hiukan epätarkka, mutta tunnelma varmaankin välittyy. *** Juhlaa ja arkea Sommarön linnakkeella   Erityislaatuinen suhteeni Sommarön linnakealueeseen alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen. "Miten niin erityislaatuinen?" kysyt sinä. No, luepa eteenpäin niin tiedät. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita opettaessani halusin järjestää heille keskellä talvea luontoelämyksen Merenkurkussa. Heinosen Vesa vinkkasi minulle, että Myntin Andersia kannattaisi kysellä koiravaljakoineen paikalle. Oi, sitä riemua, jonka saimme kokea! Istuskelimme vartiotuvan edessä nuotiolla ja oppilasryhmä kerrallaan pääsi Andersin ja hänen veljensä ohjastamiin rekiin. Monet oppilaistani tulivat maista, joissa koiriin suhtaudutaan syystäkin siellä ennakkoluuloisesti. Siksi olimme koulussa harjoitelleet toisenlaista lähestymistä näihin otuksiin. Minulla oli metsästä ammutun ketun karvainen nahka luokassani. Sitä sitten silittelimme ja paijasimme pelkoja voittamaan. Kävimme myös...

Lisää+

Tarinoita Merenkurkusta I

Finngrundet

Merenkurkun maailmanperintöalue viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan. www.merenkurkku.fi Olen ottanut ahkerasti osaa juhlan viettoon. Olen osallistunut retkille, ollut Majakka-lehden haastateltavana, kirjoittanut, kuvannut, käynyt pääjuhlassa ja valmistanut RunoSoinnun kanssa juhlavuoteen runo- ja musiikkiteoksen Maannousun maisemassa. Sen esitimme viime sunnuntaina Mikkelinsaarilla Kummelskärin luontoaseman tornissa. Lauantaina se esitetään teatteri Pegasoksen 20 vuotisjuhlassa. RunoSointu on Tarja Huntuksen, Kirsti Rautamon ja minun muodostama ryhmä. Toisen runokoosteeen nimeltään Merenkurkku rakkaani olemme esittäneet ex tempore Vahteran Raimon kanssa Utöllä ja ensiviikolla hiukan virallisemmin Arbetets vännerillä. Juhlavuoteen on kuulunut myös kirjoituskilpailu, johon osallistuin minäkin. Tällä kertaa kolme tarinaani eivät miellyttäneet tuomaristoa. Sijoitustani en tiedä, mutta ei se ollut ainakaan kolmen parhaan joukossa. Silti ajattelin nyt laitella ne yksi kerrallaan tänne kotisivulleni syksyn kuluessa. Ensimmäinen tulee tässä: Finngrundet - ensirakkauteni Merenkurkkuun Kun muutin Vaasaan noin 30 vuotta sitten, en aavistanut, että tämä kohoava maa ja sitä ympäröivä meri veisivät sydämeni. Vuosia olin kiinni kaupungissa ja kaikki merkittävimmät luontokokemukseni hain Lapista, vanhalta kotiseudultani. Muistan...

Lisää+

Säröjen sylissä

Pauanteella

  Taiteiden yö Vaasassa tuli ja meni. Haluan tässä kiittää kaikkia Sudenmorsiamien ja Weljien esityksen tekoon vaikuttaneita ja tietysti yleisöä, jota sateesta huolimatta oli paikalla n. 500 ja Nyqvistin Ossin suoran nettilähetyksen äärellä 150. Artikkelini lopussa on pari runoa tuosta esityksestä. Kolmen viikon kuluttua esiinnymme RunoSointu -ryhmän kanssa Kummelskärin luontoasemalla Mikkelinsaarilla. Tervetuloa mukaan. Tietoa löytyy oheisesta linkistä http://www.merenkurkku.fi/juhlavuosi/tapahtumat/mikkelinsaarten-paiva/   ***   Artikkelikuvassa on näkymä ukkossään polttaman Pauanteen saunarakennuksen sisältä. Yhtenä aamuna unen ja valveen rajamailla mieleeni putkahti kaksi sanaparia: säröjen sylissä ja kohti epätäydellisyyttä! Kirjoitin nuo ilmaukset sudokulehden kanteen ja jatkoin vielä hiukan nukkumista. Olen antanut noiden sanojen pyöriä mielessäni Taiteiden yön kiireiden lomassa ja pistän aivoitukseni tähän alle. Olen myös muutaman ystävän kanssa keskustellut viimepäivinä tästä aiheesta.   ***   Nuorena olin itseriittoinen ja täydellinen. Uskoin, että minulle on kaikki mahdollista. Koko elämä aukeni edessäni onnistumisten merenä. Saisin kaiken haluamani, kun vain riittävästi ponnistelisin. Tarvitsisin siihen tietoa, tahtoa ja...

Lisää+