Elementit II Tuli 2016 SM &W

Jatkan Sudenmorsiamien ja Weljien Elementit -sarjan käsikirjoitusten julkaisemista. Tämä toinen elementti esitettiin Vaasan taiteidenyössä 2016.

Sudenmorsiamet ja Weljet –työryhmän jäsenet

Elementit II - Tuli –esitys

Vaasan taiteidenyö 2016

Runot, ohjaus ja koordinointi: Mirjam Silvén

Dramaturgia: Mirjam Silvén, Tarja Huntus ja Laura Elo

Laulujen sanoitus: Eino Leino, Tarja Huntus, Mirjam Silvén

Musiikin johto: Tarja Huntus

Koreografiat: Matilda Elo ja Titinki

Esityksessä on lisäksi käytetty muutamia lauluja muilta säveltäjiltä ja sanoittajilta

Esiintyjät:

Henrik Perelló viulu

Tarja Huntus, viulu

Jyrki Paalanen, sello

Hippi Hovi, basso

Markku Kumpeli, perkussiot

Rauli Ruhanainen, kitara

Eija Heikkilä, haitari

Jon Alén, klarinetti

Timo Kuusisto, laulu

Laura Elo, laulu

Matilda Elo, tanssi

Tarja Reini, tanssi

Mari Silvennoinen, tanssi

Eeva-Lotta Paavola, laulu ja lausunta

Anna Lemmetti-Vieri, lausunta

Riikka Paakkunainen, laulu ja lausunta

Mirjam Silvén, lausunta

Tulitanssijat Titinki Vesna Haglundin johdolla

Äänisuunnittelija/-mies:

Tuomo Puska

(Kaupungin puolesta järjestysmiehiä, tuli- ja ensiapuvastuuhenkilö)

Elementit II Tuli

  1. Tulilaulu san. ,säv. ja sov. Tarja Huntus

:,: Tuli poltti tuhkaksi.

Hiilet hehkui kauniisti.

Lämpö minut vangitsi.

Loiste sokaisi .:,:

:,: Tuli tuli

tuli hakemaan

tuli tahtoi

viedä mukanaan. :,:

:,: Tuli kaiken tuhosi.

Hiilet viimein kylmeni.

Lämpö meni pois.

Loiste himmeni. :,:

                 :,: Tuli tuli

tuli hakemaan

tuli tahtoi

viedä mukanaan. :,:

2. Musiikin synty M.S.

Alussa oli sana ja hiljaisuus.

Tuuli kulki kallionkoloissa,

soitti vaahtopäillä kaislikossa.

Salamat tanssivat pilvissä

ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

Sana loi luonnon sävelistä olennon,

jota ihmiseksi kutsutaan.

Hän sai vereensä kaislojen suhinan,

sieluunsa salaman tulen,

sydämeensä ukkosen jylyn ja

luihinsa kallion laulun.

Ihminen oli kauneinta musiikkia

ja täydellisin soitin.

Hänen sielunsa loi uuden laulun.

Joskus se oli tumma,

joskus täynnä kuultavaa

iloa ja rauhaa.

Joskus ihmisen sävel särkyi,

eikä hän enää saanut

kosketusta muihin ihmisiin.

Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,

ei häntä enää ollut.

3. Balladi Neidosta ja ajasta san. Mirjam Silvén säv. + sov. Eeva-Lotta Paavola

Näin kantaa neito aikaa rinnoillaan.

Kädessään soihtu ryhtyy laulamaan.

Ja tuuli tyyntyy, virta vaikenee,

kun sävel vanha yössä helisee.

On tullut aika kahleet katkaista

ja perhosien nousta laaksoista.

On tullut aika. Metsän siimekseen

jo neito kulkee laulain soihtuineen.

Syvältä jostain alta multien

soi sävel rujo, tumma, ikuinen,

kun kallioille rannan muinaisen

lyö rumpu meren sekä ukkosen.

4. Auringon ylistys M.S.

Oi, sinä pyhä elämän antaja,

joka lämmölläsi sulatat

Pohjolan hanget,

rakastelet tuulen kanssa

kukkaa ja maata.

Sinä tulensytyttäjä ja veden äiti,

sinä pimeyden voittaja

ja maan, kukan, puun veli.

Olet isäni, äitini, veljeni, sisareni

sinä, joka mahtien katsot

taivaankanneltasi.

Älä peitä kasvojasi minulta.

Anna tulesi varpaisiini.

Avaa lähteeni pulppuamaan.

Sinua minä kiitän ja ylistän

ja tulen, tulen.

Mitä siitä, jos siipeni sulavat!

Olen Ikaros, Ikarea.

Sinua minä kiitän ja ylistän.

5. Auringonlasku M.S. ja osa Selim Palmgrenin Chant d’automne -sävellyksestä sov. Jyrki Paalanen

Usva tulenkielekkeinä meren

lahdella

ja tulessa joutsenet

ihmetellen lipuvat.

Aurinko tulensa merestä kohottaa:

heijastuksensa lempeät viileät liekit.

6. Auringon hyvästijättö san. Eino Leino säv. ja sov. Riikka Paakkunainen ja Eeva-Lotta Paavola

Ellös, Aurinko, eroa,

 mene pois minulta Päivä,

 ainoa, jota rakastan

 koko aavan ilman alla!

 Vaikka vanhatkin olemme,

 saamme toinen toisihimme,

 vaikka kurjatkin olemme,

 teemme riemun toisistamme,

 ajan tullen armahamman,

 aikakauden kaunihimman,

 sydänhuolen huokeamman,

 helpomman elämän hetken.

Ja mä hehkuin hehkumata

teidän kummankin kupuhun,

ja mä painoin palkehia

teidän kummankin palohon,

ja mä lietsoin liekkiänne

teidän kummankin tuhoksi,

ja minä rakastin teidät

rappiolle, turmiolle.

7. Aninquant (Kuu) M.S.

Sinä yön kirkkain silmä,

hopealautanen kaupungin yllä,

tunturitaivaan nuotio,

joka valat suoniini kylmää hopeaa

 ja saat vereni liekkeihin

Ota vastaan tämä kumina rummustani

juokse kanssani tuhkan yli

ja sido aikasi aikaani

8. Hijo de la Luna san. + säv. José María Cano, sov. Jyrki Paalanen

9. El Choclo (Tulisuudelma) san. + säv. Ángel Villoldo, sov. Henrik Perelló

10. Heinäkuussa M.S.

Heinäkuussa, kun rypsi on varastanut auringon,

kuu lepää raskaana viljapeltojen yllä.

Sydämeni kiimainen tamma laukkaa niityilla.

Etsii aidasta aukkoa:

matalinta kohtaa kirmata markkinatoreille

piehtaroimaan

villissä masurkan tahdissa.

11. Rakkautta yössä M.S.

Sinun silmiesi liekit

sinun ihosi polte

Sinkoilevat kipinät.

Kekäleinä hehkuu yössä rakkautemme!

12. Fever san. + säv. Eddie Cooley ja Otis Blackwell, sov. Henrik Perelló

13. Menneet vuotemme M. S.

Menneet vuotemme

masurkkaa eväsretkellä

tai tumman taivaan kumu

helteisen meren yllä.

Jousesi tanssii kypsyneenä

elämäni neljällä kielellä:

Kielillä maan, veden ilman ja tulen.

Kuulen vain

sormiesi kosketuksen.

14. Loppuun palanut M.S.

Hieron hiljaa tulta lamppuuni

mutta syttymään en saa

Rinnassani, siinä kohtaa,

missä roihu oli suurin,

on vain hiiliä ja tuhkaa.

Ei kukaan saa niitä liekkiin

15. Albukerke (Klezmer) trad. sov. Trio KlezMera eli John Alén, Eija Heikkilä ja Rauli Ruhanainen

16. Messiaen M.S.

Danse de la fueur, pour les sept trompettes

(Tulen tanssi seitsemälle trumpetille)

Tuli ja vesi

ovat vihdoin yhtä,

kun seitsemän vaskea soi

yli maanpiirin

Jokaisella ilmankulmalla

enkeli puhaltaa pasuunaan

17. Revontuliyö M.S.

Sinä virtasit lävitseni

ja tuuli yltyi.

Taivaankannella juoksivat

punaiset virrat,

eivätkä ratsut enää kuljettaneet

jumalia

lävitse tulen ja veren.

Minä taivuin kaiken alle.

Kasvoin pajusta tammeksi

kestämään yötä ja ikävää.

18. Arkelan laulu San. Mirjam Silvén säv. Timo Hiltunen ja Mika Cibulka, sov. Henrik Perelló

Revontulet tunturin yllä,

alla kuurainen maa.

Rakovalkeilla noitarummun

äänen kuulla saa.

Valkoiset porot laumoina tanssii,

rinteillä kirmailee.

Alhaalta laaksosta kuruja pitkin

maahiset hiippailee.

Lappi on hanki ja Lappi on loimu

ja Lappi on luinen yö.

Lemmen koti on hiljainen laavu,

kun tuuli lämmön syö.

Tervaskuksan lämmöstä maistaa

rommiteetä saan.

Satujen, tarujen äänet haistaa,

kun hetkeksi pysähtyy vaan.

Lappi on lempeä, kultainen ruska.

Lappi on maaginen yö.

Vaivaiskoivuissa elämän tuska,

kun tuuli lämmön syö.

Kellona kilkuttaa sydämen joiku.

Alla kuurainen maa.

Revontulista noitarummun

äänen kuulla saa.

19. Tuhkaruusu - runokollaasi M.S.

Meren helmasta rannalle

heittyi

 tähti

Valo huutaa

houkuttaa

kierteinen tuli

Olet tomua, tuhkaa, savea, hiekkaa,

multaa.

Tuuli tappaa

valoa

Aika kuljettaa ajatuksia.

Kellut liekeillä.

Nouset savuna korkeuksiin.

Jos uskallat tuleen,

kirkastut lasiksi.

Yö hengittää valoa.

Tomu vetää puoleensa tomua.

hiukkaset kokoontuvat lopulta yhteen.

Olet musta aukko

tiheää massaa

 lämmin

houkuttava

Savesta ei voi erottaa pienintä ainesosaa.

Mullasta tuskin löytyy multahiutaleita.

Vesi on yhtä.

En usko kemiaan, en fysiikkaan.

Kuka määrittää rakkauden keston?

Älä laula seireeninlaulujasi.

En kestä paeta kutsuasi.

Kuka määrittää veden synnyn?

Kuka pölyhiukkasen iän?

Mitä on tuli?

Lämpöä, materiaa, veden palamista vai ilman liikettä?

Olen pulsaritähti

säteilyä

mustassa aineessa.

Olet tuhkaruusu, hiekkapeili,

savitalo, multasydän, hölynpöly.

Kun elämän suuri mattopiiska iskee,

nouset kevyesti leijumaan kohti tähtiä.

Rakkaus ja viha sinussa kohtaavat niin,

että hyväily tuntuu lyönniltä ja isku armolta.

Maasta sinä olet tullut: tuhkaruusu, pölyhiukka,

ja kun valotuuli pisaroi ei savitalosi sinua enää tunne.

Vain vesi ja ilma sinussa saavat siivet valoon ja musiikkiin.

20. Merihevosuni san. Mirjam Silvén säv. ja sov. Tarja Huntus

Mä hevosena lennän taivaalla.

En ole maassa, en myöskään veden alla.

Tulisin siivin lennän aurinkoon

niin kevyt, vapautunut oon.

Illalla nään tähden syttyvän.

Yhä lennän, paljon ymmärrän.

Tuuli laantuu. Kuuta katselen.

Yhtään väsy en, mut myöskään pelkää en.

Kuunsakaralle kohta istahdan.

Nään alla sinisen ja kauniin maailman.

On meitä täällä paljon muitakin.

He myöskin lentää siivin tulisin.

Yö kuluu. Äänen huilujen

mä jostain kuulen ihmeen suloisen.

Ei tätä järki käsittää

voi, ei koskaan ymmärtää.

Kun uskaltaa vain lapsi taas,

voi ihmeet nähdä, paljon unohtaa.

On lento merihevosena huikeaa.

Ei unta oo se, vaan ihan oikeaa.

Siis tule, lennä, tartu kauneuteen.

Jää kanssain tähän hetkeen ikuiseen.

Taa avaruuden keinutaan

ja unohdetaan kaikki huolet maan.

Latinan kielen lentäviä lauseita P osa III

  • Per capita.
  • Käännös: "Pääluvun mukaan."
  • Per causam valetudinis.
  • Käännös: "Terveyden syyn vuoksi."
  • Per colloquium.
  • Käännös: "Keskustelun kautta."
  • Per diem.
  • Käännös: "Päivän aikana."
  • Per domos.
  • Käännös: "Talosta taloon."
  • Per exemplum.
  • Käännös: "Esimerkin kautta."
  • Per fas ac nefas.
  • Käännös: "Oikean ja väärän kautta.
  • Per gradus.
  • Käännös: "Askelien kautta."
  • Per intervalla.
  • Käännös: "Ajoittain."
  • Per iocum.
  • Käännös: "Leikillään."
  • Per leges licet.
  • Käännös: "Lakien puolesta sopii."
  • Per littera.
  • Käännös: "Kirjeen kautta."
  • Per manus.
  • Käännös: "Käsien kautta."
  • Per mare per terram.
  • Käännös: "Meren kautta ja maan kautta."
  • Per mensem.
  • Käännös: "Kuukauden aikana."
  • Per metum.
  • Käännös: "Pelon vuoksi."
  • Per omne fas ac nefas. (Livius)
  • Käännös: "Kaiken niin oikean kuin vääränkin kautta."
  • Per pedes apostolorum.
  • Käännös: "Apostolinkyydillä."
  • Per se.
  • Käännös: "Itsensä kautta."
  • Per stirpes.
  • Käännös: "Suvun kautta."
  • Per viam dolorosam.
  • Käännös: "Tuskallista tietä pitkin."
  • Per vias rectas.
  • Käännös: "Oikeiden teiden kautta."
  • Per vices.
  • Käännös: "Vuoroin."
  • Per vinum.
  • Käännös: "Viinin vaikutuksen alaisena."

Kirjavinkkejä

Satu Rämö: Rósa & Björk. WSOY 2023

Olin kirjastossa tämän kirjan varausjonossa sijalla 154! Onneksi sain sen pikalainana.

Pauliina Kainulainen: Metsämaja - Luontomietiskelyjä maan kielellä. Kirjapaja 2023

Martti Lindqvist: Pieni kirja ihmisestä. Kirjapaja 1997. Tästä on useita uusintapainoksia

Musiikkia

Hijo de la Luna Montserrat Caballé - YouTube

El Choclo - YouTube

Fever - YouTube Peggy Lee

Albukerke - YouTube

Rivkele - Rebeka Yiddish Tango - YouTube

Dolly Parton Linda Ronstadt Emmylou Harris - The Sweetest Gift - YouTube

Maria, Herran Piikanen - YouTube Käytin tätä viimeisimmässä Vaasan retriitissä pitämässäni virikepuheessa. Aiheena oli Marianpäivän vuoksi Maria, Herran Äiti. Lupasin retriittiläisille laittaa tämän tähän.

SPOHR Violin Competition: Lilja Haatainen plays Mozart's Violin Concerto No. 3 KV 216 - YouTube Uusi idolini Lilja Haatainen on tässä vasta 10-11 vuotias!

Itämaat, Hei! - YouTube Daven biisi Jari Wikmanin muistolle R.I.P. Jari

Runoa ei tarvitse mitä ilmeisimmin enempää. Oikein hyvää alkavaa termistä kevättä!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.