-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Lokakuu kääntyy loppua kohden. Lokakuun tähtihetkiä ovat olleet Norrskärin reissun lisäksi mm. Mariam Sandhun musiikkiviedeon kuvaukset Jurvassa kalliolouhoksella tähtitaivaan alla https://mariamsandhu.com/ ja toissapäiväinen retki Västerön Söderskatan ikimetsään.Nuotioilta ystävien pihassa oli myös hieno kokemus. G lauloi venäläisiä romansseja alkukielellä ja säesti itseään akustisella kitaralla. Lokakuun alkupuolella päättyi Kiven laulu -näyttelymme Black Wall Galleryssä. Kokemus oli hieno. Viemme näyttelyn marraskuuksi Kalajoelle Tapion Tuvan näyttelytiloihin. https://tapiontupa.fi/ Uusia töitäkin on lokakuussa Sirpa Seppelinin kanssa tehty, koska osa myytiin Vaasan näyttelyssä. Vaasan näyttelyn myyntituotosta lahjoitimme osan Suomen luonnonsuojeluliitolle. Näin tuimme yhdessä teosten ostajien kanssa metsien, vesien ja soiden suojelua. Runsas viikko sitten mielessäni alkoi pyöriä uusi tunnuslause itselleni. Se on "Luonnosta luovuuteen". Koska aiempi tunnuslauseeni on ollut latinankielinen, halusin saada tuosta tunnuslauseesta myös latinankielisen version. Yritin etsiä latinan lentävistä lauseista saman sisältöistä, mutta en löytänyt. Monien vaiheiden jälkeen Helsingin yliopiston latinan ja kreikan opiskelijoiden ainejärjestö Symposion ry:n käännöspalvelusta sain asiantuntevaa apua pientä korvausta vastaan. https://symposionry.wordpress.com/ Ja kas:...
Lisää+
Tervehdys! Tämän kirjoituksen nimi voisi olla yhtä hyvin Toteutuneita toiveita tai Kokemusmetsästäjän seikkailut II. Edellisessä kirjoituksessani haikailin Norrskäriin. Haikailin myös Lapin ruskan perään. En uskonut, että toiveeni ja paljon muuta toteutuisi niin nopeasti. Kiven laulu näyttelymmekin saatiin kunnialla päätökseen sunnuntaina, juuri ennen kuin täällä Vaasassa räjähti koronatilanne silmille. Näyttelyssä järjestettiin runo-konsertti 19.9. ja kirjoittajapaja 27.9. Niistä saatiin tosi mukavat kokemukset. Itse näyttelykin veti paljon porukkaa ja Luonnonsuojeluliitolle toimitimme tänään osan tuotoista. Kiitos kaikille näyttelyssä käyneille. Kiitokset myös kaikesta tuesta, jota olen/olemme saaneet "Kiven laulun" matkan varrella! Matkalla pohjoiseen Kyllä toiveita kannattaa sanoa ääneen. Löysin siskoni S:n vihjeen perusteella taidekäsityöläisen, joka pystyy valmistamaan jo vuodesta -79 toivomani vaatteen. Hän on Irene Kangasniemi Rovaniemeltä. https://hornwork.fi/ Edellisen linkin kautta pääsee tutustumaan Irenen taiteeseen, mutta valitettavasti mekkoani siellä ei näy. Otin Ireneen yhteyttä ja kävi ilmi, että toiveeni on mahdollista toteuttaa myös etänä. Minulla alkoi kuitenkin poltella matka hänen pajaansa. Olin aivan pistoksissa ja kerroin varmaan...
Lisää+
Hei! Kotisivuani yritettiin päivittää viimekuun lopussa. Kävikin niin, että sivut kaatuivat ja siinä hötäkässä katosi viimeisin kirjoitukseni. En ollut kiireissäni ehtinyt kopsata sitä tiedostooni. Nyt siis tässä koetan lyhyesti muistaa, mitä kirjoituksessa oli. Haahuilin monenlaisissa tapahtumissa ja haaveissa. Yksi haave oli päästä Norrskäriin ja se toteutuikin 2.10. Siitä kirjoitan ehkä jo huomenna. Olin myös pyörryksissä näkemästäni mekosta ja pohdin siitä syystä pohjoiseen lähtöä. Sekin toteutui pari viikkoa sitten. Siitäkin seuraavassa kirjoituksessa. Kirjoittelin myös tekemästäni Max Ehrmann -käännöksestä. Laitan sen tähän: Max Ehrman Desirerata 1927 Mene tyynesti melun ja kiireen keskelle, ja muista mikä rauha löytyy hiljaisuudesta. Pyri hyviin suhteisiin kaikkien ihmisten kanssa lujasti ja antautumatta. Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi; ja kuuntele muita, jopa tylsiä ja tietämättömiä; heillä on oma tarinansa kerrottavanaan. Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia henkilöitä, he aiheuttavat hämmennystä mielessäsi. Jos vertaat itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen tai katkera, sillä aina tulee olemaan voimakkaampia ja heikompia...
Lisää+
Elokuu on jo ehtinyt lähes päätökseensä. Meille kesä on ollut monipuolinen. Se käy ilmi jo aiemmista tänä kesänä kirjoittamistani jutuista. Norjan matkan jälkeen olimme viikon Vallgrundissa koiria hoitaen ja ympäristöstä nauttien. Kallavedellä vietimme jo toista symposiumia. Kävimme myös viimein "Salakuljettajan mökillä" Paniken Björkörenissä ja viikonlopun vietossa sukulaisten saarimökillä. Björkörenistä palatessamme pysähdyimme, että sain otettua kuvan nousevasta kuusta. Laitan sen tähän artikkelikuvaksi. Erityinen ilonaihe minulle on ollut eläkkeelle jäänti kuluvan kuun ensimmäisenä päivänä. Juhlistimme sitä purjehtimalla Raippaluodon selällä ystävämme A:n viehättävällä Fridolinalla. Tuntuu hyvältä olla ilman vastuuta koululaisista ja muita päätyövastuita. Stressitaso on laskenut tasaisesti, mutta burn outien läpi käyminen on jättänyt minut hauraaksi kohtaamaan paineita ja kiireitä. Nyt on viimein lupa kuunnella itseään ja valikoida aktiviteettinsa tarkemmin. Olemme palanneet joiksikin viikoiksi Strömsbackeniin Södra Vallgrundiin. Otamme täällä vastaan alkavan syksyn. Eilen tänne tultuani kävin vielä uimassa Sommarösundissa, mutta sää alkaa jo olla niin paljon viilentynyt, että en ole varma, jäikö se...
Lisää+
Suomen kesä on lyhyt. Pohjoisessa vielä lyhyempi. Siellä yöttömät yöt korvaavat paljon. "Lapissa kaikki kukkii nopeasti", runoili jo Leinon Eikka. Minulla ja miehelläni on ollut suuri ilo päästä nauttimaan yöttömästä yöstä jo pari eri jaksoa. Kesäkuun alussa olimme Muoniossa. Nyt heinäkuussa vietimme upeita kesäpäiviä Lapissa, Lofooteilla ja Bodøssä. Matkalla olimme 3.-13.7. Valokuvia tuli otettua kolmella kameralla lähes 4000. (Tässä eivät ole mukana Pekan kännykällä ottamat kuvat.) Niitä sitten värkkäilen, oion ja heitän osan pois. Siihen proggikseen menee aikaa, mutta matka palautuu mieleen yhä uudelleen. Sen olen oppinut näillä pidemmillä reissuilla, että koneelle tehtävän kuvakansiorakenteen kannattaa olla selkeä ja sisältää alikansioita. Vaasasta Bodøhön on Ruotsin kautta ajomatkaa vain 600 kilometriä, mutta Kilpisjärven kautta autoa ajetaan 1467 km. Kilometrejä auton mittariin kertyi 3838. Ruotsin läpi olisi päässyt Norjaan, jos ei olisi pysähtynyt kuin puskapissalle ja omille eväille jossain erämaassa. Toisin päin tullessa Suomessa olisi odottanut kahden viikon karanteeni, vaikka samoilla ehdoilla olisi...
Lisää+
Kesäkuun kokemuksia Kesäkuu hurahti ohi todella nopeasti. Säät olivat mitä mainioimmat. Mieli oli hyvä, kun uskaltautui taas tapaamaan ihmisiä ja käymään jopa parilla livekeikalla. Joka päivä on tullut Lapinmatkan jälkeen uitua, useimpina päivinä jopa useamman kerran. Hienoin uintihetki oli erään kuuman päivän lopuksi, kun aurinko oli jo laskemassa. Katselin silmät veden pinnan tasolla auringonlaskun taivasta ja vettä ruovikon läpi. Aurinko värjäsi veden kullalla, violetilla ja sinisen sävyillä. Kyhmyjoutsenpari opetti kuutta poikastaan uimaan lähistöllä. Minulla on yksi lempiuimapaikka ja pari muuta. Useimmin käyttämäni paikka sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa. Tuovilan uimapaikka on monttu, jonka pohjalta pulppuaa lähde. Sommarösundin uimaranta Södra Vallgrundissa on kuitenkin kaikista ihanin paikka. Kun ui "suntin" keskelle, voi ihailla ranta-aittoja molemmilla rannoilla. Voi heittäytyä kellumaan ja katsella pilviä tai merikotkan uljasta lentoa. Vaskiluodossa on sisäsaariston tunnelma, mutta Sommarösundissa on jo viitteitä ulkosaariston olemuksesta. Katajat ja kivet rannoilla ovat punaisten ranta-aittojen lisäksi todella kauniita. Kesäkuuhun on mahtunut monta mieleen jäänyttä kokemusta....
Lisää+
Niin se vaihtui toukokuu kesäkuuhun! Artikkelikuvassa on useita viimepäivien näkymiä. Olimme siis käymässä pohjoisessa. Yövyimme vanhoissa kotikunnissani Rovaniemellä ja Muoniossa. Reissu oli luontoelämysten suhteen hyvin monipuolinen. Saimme olla kokemassa kokemista. Oli myös riemukasta päästä ja uskaltautua koronakevään jälkeen reissaamaan. Rovaniemen seudulla kiertelimme kahtena päivänä ihmettelemässä tulvatilanteita. Veden voima on valtava. Rovaniemellä yhdistyy vapaana juokseva Ounasjoki ja kahlittu Kemijoki. Kiertelimme lähinnä Kemijokivartta. Nousi tietysti suuri huoli niiden ihmisten puolesta, joiden kodit ja mökit olivat tulvan uhkaamina. Paikkakuntalaiset olivat tehneet valtavasti työtä tulvasuojelun eteen. Kuulemma talkoolaisistakaan ei ollut pulaa. Rovaniemellä asuvista siskoistani toinen asuu talossa, jonka alakerrassa sijaitsi ensimmäinen lastentarhanopettajan virkapaikkani vuodesta 1981. Yövyimme näin työurani päätteeksi siellä. Alkumatkan mieleenpainuvimpia kokemuksia ja näkyjä kerron seuraavaksi. Kemin kaupungin pohjoispuolella on Kemijoen viimeinen voimalaitospato, Isohaara. Ajoimme menomatkalla padon kautta. Jo siellä valkeni, miten suuret vesimassat juuri tuolloin joessa liikkuivat. Padon alta pärskeet ylsivät aina padolla kulkevalle tielle asti, vaikka kaikki luukut olivat avoimina. Putouskorkeus...
Lisää+
Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän. On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme. On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin. Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä. Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen...
Lisää+
Istun Vaskiluodossa rannassa ja katselen merta. Kevät on tullut. Kanadanhanhi pylläilee vedessä kiven kyljessä ja pyydystää merenpohjasta kaiken näköistä syötävää. Ohi meloo kauempana kaksi miestä kajakilla. Keskustelun äänet kantavat hyvin vedenpintaa pitkin. Lokit, koskelot ja pikkulintujen laulu metsästä ilahduttavat minua. Kauempaa kuuluu myös tikan hakkaamisääni. Toki täällä on myös muita taustaääniä. Sokerin alueen takana rakennetaan Värtsilälle uusia teollisuusrakennuksia ja sieltä kuuluu pientä ääntä, mutta voin sulkea sen mielestäni pois samalla, kun katson merelle: yhteisyyteen. Tämä meri on yhteinen niin kuin on yhteinen tämän hetkinen koronahuolikin koko maailmassa. Meri ei erota. Se yhdistää. Koronan ei myöskään pitäisi erottaa vaan yhdistää meitä yhteisten ponnistusten eteen. Tämä aika saa meissä sekä parhaimmat, että pahimmat ominaisuudet esiin, mutta silti tässä keväässä on toivoa ja tässä ajassa on asioita, jotka pysyvät, joiden merkityksen taas ehkä jälleen kerran huomaamme. Rummusta Toissa iltana meillä oli ystävieni kanssa todella ihana tapaaminen ja sen merkitys korostui erityisesti siitä,...
Lisää+
Hei! Olemme nyt eläneet poikkeusoloissa lähes kolme viikkoa. Ajatukset pyörivät yhden asian ympärillä. Jokaisesta mediasta tulvii tietoa tuosta asiasta. Ei oikein tiedä, jääkö jotain olennaista kuulematta ja näkemättä, jos ei seuraa jatkuvaa uutisvirtaa. Huolestuminen ja pelokkuus, toivottomuuskin valtaa mielen helposti. Siksi kaikki rakentava ja toivoa herättävä on todella meille kaikille tarpeen. Viime viikkoina ovat tosi tärkeät asiat siilautuneet vähemmän tärkeiden asioiden joukosta. Usko, toivo, rakkaus, valo, ystävät, läheiset, terveys, luonto, kiireettömyys... Yhteinen kokeminen on lähentänyt. On tullut oikein soitettua sellaisillekin ihmisille, joiden ääntä ei ole aikoihin kuullut. Takaportaillamme "mietiskellessäni" lähes kaikkien ohikulkijoiden kanssa on tullut vaihdettua ajatuksia. Toki keskustelut ovat koskeneet tuota ajankohtaista aihetta. Pitäisi yllättää itsensä ja kanssakokijat jollain aivan muulla. Mukavalta tuntui, kun uuden koiratuttavani Hessun ja hänen emäntänsä kanssa juteltiin aivan niitä näitä. Huumori on ollut selvästi tarpeen. Olenkin sanonut, että näinä vaikeina aikoina hiuksenhienosti hyvän maun rajan alapuolella oleva huumori iskee minuun parhaiten. Makeat naurut vaikean...
Lisää+
